Lue keskustelun säännöt.
Taidan olla naimisissa alkoholistin kanssa
28.04.2015 |
Onko tämä nyt se hetki, kun ei voi enää silmiä sulkea tosiasioilta. Tuleeko se oivallus näin hiipien, kieltäen ja myönnellen itselleen, kiertäen aihetta ajatuksissaan kuin kissa kuumaa puuroa? Onko se, ehkä se ei oo, ehkä sillä on joku vaihe, olihan se juuri 3 päivää kuivin suin eikä se sillon viimeks juhlissa juonut änkyräkänniin... Selityksiä selityksiä. Itselleen.
Mies on aina tykännyt ottaa paljon. Usein, mielestäni sopimattomissakin tilanteissa ja mielellään paljon kerrallaan. Alussa se oli musta jotenkin hauskaa, ja itsekin aloin ottaa enemmän. Aloitettiin uusivuosi korkkaamalla kuohari heti aamukasilta, miten villiä ja vastuutonta, hauskaa! Viihdyttiin terasseilla yhdessä, pussikaljaa kesäpäivään, saunaoluet, punkkua leffan kanssa... siivoussiideriä, kokkauskaljaa, mitä näitä nyt on. Aika pian alkoi kuitenkin kyllästyttää, "ota sä vaan, en mä nyt". Ja mies otti. Hänestä ei koskaan tullut aggressiivinen, harvoin halusi edes lähteä mihinkään, tykkäsi vaan heilua pikku hiprakassa kotona ja keskustella ja hempeillä, musta se oli aika söpöä.
Edelleenkään en itsekään sylje lasiin ja mieluustikin otan viiniä tai ihan sievistelemättä kaljaa. Mutta määrissä on eroa, enkä ikinä aamusta ja hyvin harvoin humalaan, tänä vuonna en varmaan kertaakaan.
Mies nyt? Humalahakuista juomista lähes poikkeuksetta, määrät ovat suuria, humalaan on mieluiten päästävä, vaikka joskus onnistuukin ottaa vain vähän. Töissä käy onnistuneesti, suuremmat humalat ajoittuvat viikonloppuihin ja juhliin (tervetuloa vappu juu). Juomiseen liittyy valehtelua ja vähättelyä, tyhjiä lupauksia, pyytämättä. En tiedä yrittääkö vakuuttaa itseään vai minua, "nyt en kyllä juo paljon", ja hupsis vaan.
Pari viikkoa sitten sattui hyvin räikeä ylilyönti, kun joi itsensä tolkuttomaan kuntoon tilaisuudessa, jossa ei olisi pitänyt ja jota ennen LUPASI, ettei juo. Havahduin asiaan ja olen varmaan syyllistänytkin, seuraavaksi lupaili kohtuukäyttöä. Viime viikonloppuna edellinen "kohtuukäyttö" päättyi sairaalaan, kun sattui "pieni vahinko", joita "voi käydä kenelle vaan". Vähättelee humalan merkitystä tilanteessa. Syyllistää puolestaan minua, "juothan sinäkin" (sillä ei ole mitään merkitystä ilmeisesti, että määrät & kerrat ovat ihan eri maata).
Siinä pienessä onnettomuudessa oli oikeasti hengenlähtö lähellä. Nyt ei käynyt pahemmin, mutta kaikki riskit siihen olivat olemassa. Sanoo, että liioittelen eikä mun pitäisi valittaa. Jumalauta, kyllä asia kuuluu mulle siinä vaiheessa, kun mies on kirjaimellisesti dokaamassa itseltään henkeä!
Tiedän nämä, että alkoholistia ei voi rakastaa raittiiksi, olen vastuussa vain itsestäni, en voi vaatia häntä lopettamaan, sen halun pitää lähteä itsestään jne. Mutta kun aina vaan haluaa antaa sen yhden mahdollisuuden. Vielä sen yhden, jos se tällä kertaa pitäisi lupauksensa. Ja kun eihän se ole väkivaltainen. Onko se loppujen lopuksi minulta pois. Jaada jaada jaada.
Kuinka pitkään te alkoholistin (onko se vai liioittelenko?!) vaimot olette tätä menoa katsoneet? Onko teille käynyt hyvin? Lapsia meillä ei onneksi ole, eikä tule.
Kommentit (72)
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 12:17"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 11:59"]
alkoholismi....
Missa raja.
Vaimo on muuttunut ijme tuomitsevaksi ajan myota.
Olen aina juonut kaljan tai kaksi paivassa.
20 vuoden aikana yli 6 annosta ehka 10 kertaa. Jos sitakaan.
Elamani ei siihen kaadu jos kaljaa ei ole, mutta en nae syyta olla juomattakaan olutta illassa.
Painokin on jallinnassa 85kg/181cm
Vaimo nyt on kuitenkin paattanyt, etta olen alkoholisti ja kikuttelee kun nakee etta avan oluen.
En halua olla maarailtyna moisessa asiassa joten riidtelemme sitten.
m40
[/quote]
Miksi luulet, että se on alkanut vaimoasi nyt vasta häiritsemään?
[/quote]
Hänen isä on alkoholisti.niin kännissä 4 kertaa viikosaa ettei pysty kävelemään jo 40 vuotta tuollasta.
Arvelen, että se on taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 09:47"]
Kiitos kommentista, kohtalontoveri. Olen myös antanut noita viimeisiä ukaaseja, että jos ei näissä juhlissa onnistu olla dokaamatta, niin en enää lähde mukaan. No tästä olen pitänyt kiinni, ei ole onnistunut joten emme myöskään lähde enää hienompiin juhliin yhdessä. Ei jumalauta, tää on niin kaukana normaalista...
ap
[/quote]
Tuohan on jo yksi askel pahempaan suuntaan että miehen juominen vaikkuttaa jo sinunkin menemisiin. Et voi mennä juhliin vaikka haluaisit, koska et halua mennä miehen kanssa etkä ilmeisesti myöskään kehtaa mennä yksin.
Ehkä sun vaan pitäisi päästää irti, voi olla että pelastat kummankin elämän jättämällä miehesi.
Silloin se, että sinäkin juot (vaikka et edes yhtä paljon), satuttaa vaimoasi. Hän voi myös pelätä, että sinulle käy samalla tavalla kuin hänen isälle. Se, että hän on oppinut inhoamaan alkoholia, ja sinä juot päivittäin. Se, että saatte yhdessä siitä riidan aikaan toistuvasti, eli tappelette alkoholin takia.
En sano, että yksi olut illassa olisi paha, mutta usein alkoholistin lapset eivät halua nähdäkään alkoholia, tai ovat alkoholisteja itsekin.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 12:36"]
Silloin se, että sinäkin juot (vaikka et edes yhtä paljon), satuttaa vaimoasi. Hän voi myös pelätä, että sinulle käy samalla tavalla kuin hänen isälle. Se, että hän on oppinut inhoamaan alkoholia, ja sinä juot päivittäin. Se, että saatte yhdessä siitä riidan aikaan toistuvasti, eli tappelette alkoholin takia.
En sano, että yksi olut illassa olisi paha, mutta usein alkoholistin lapset eivät halua nähdäkään alkoholia, tai ovat alkoholisteja itsekin.
[/quote]
Ymmärrän kyllä tuon, mutta ei toisella saisi mosessa olla mitään naputtamista.
Eli tässä tapauksessa toivoisin että vaimolta loytyisi hieman ymmärrystä itseensä miten voi toimia ja miksi.
m40
Tiedän lähipiiristä pari tapausta, missä mies on lopettanut alkoholinkäytön kokonaan.
Toisessa tapauksessa minnesota-hoidon kautta, toisessa ihan omin avuin.
Näillä janttereilla alkon käyttö oli riistäytynyt todella pahasti käsistä. Molemmat olleet nyt jo vuosia raittiita.
Toisen kaverin vaimo käy välillä juhlimassa ja tämä ei tunnu hänen miestään pahemmin haittaavan.
Toisen kaverin vaimo ei itsekkään ota enää pisaraakaan.
Toivoa siis on....
Toisaalta, tiedän myös paljon tapauksia missä on menneet vaimot, firmat, asunnot jopa henki. Näitä surullisia tarinoita on valitettavasti enemmän.
Moni oli sinnitellyt jopa vuoden selvinpäin ja sitten kun retkahdus tapahtui, se olikin entistä hurjempaa menoa. Surullisia, hyvin surullisia kohtaloita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 12:40"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 12:36"]
Silloin se, että sinäkin juot (vaikka et edes yhtä paljon), satuttaa vaimoasi. Hän voi myös pelätä, että sinulle käy samalla tavalla kuin hänen isälle. Se, että hän on oppinut inhoamaan alkoholia, ja sinä juot päivittäin. Se, että saatte yhdessä siitä riidan aikaan toistuvasti, eli tappelette alkoholin takia.
En sano, että yksi olut illassa olisi paha, mutta usein alkoholistin lapset eivät halua nähdäkään alkoholia, tai ovat alkoholisteja itsekin.
[/quote]
Ymmärrän kyllä tuon, mutta ei toisella saisi mosessa olla mitään naputtamista.
Eli tässä tapauksessa toivoisin että vaimolta loytyisi hieman ymmärrystä itseensä miten voi toimia ja miksi.
m40
[/quote]
Ootteko keskustelleet tästä että miksi se häntä vaivaa? Jos hänellä ei ole mitään järkisyitä alatte päästä asiasta perille. Jos hän sanoo jotain järjellisiä syitä ehkä sinunkin pitää katsoa peiliin. Minusta järkisyitä olisivat:
- se on kerännyt sinulle kaljamahan näiden vuosien aikana? Hän on huolissaan terveydestäsi?
- ette voi sopia mitään menoja koska et ole ajokunnossa koskaan?
- siihen menee paljon rahaa?
- kaksi kaljaa ei yllättävän usein rajoitukaan siihen vaan päälle menee teräviä? Tai enemmän kuin kaksi?
- et oikeasti pysty olemaan vaikka kuukautta ilman jolloin sinulla on alkoholiongelma, jos se hallitsee sinua etkä sinä sitä?
En voi tietää joten heitän villejä arvauksia ja nämä varmaan ei sinun kohdalla pidä paikkaansa.
Ap, olet valtavan rohkea! Kaikkea hyvää jatkossa <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa ap, päätös oli varmasti raskas, mutta ehdottomasti oikea! Sinun oli tehtävä tämä ennemmin tai myöhemmin!
Kiitän näistä lämpimistä sanoista. Totta kai edelleen epäröin, mutta enää päässäni. Miehelle en ole antanut enää toivoa. Olen tehnyt sen virheen, että olen sitä toivoa antanut pitkin matkaa, josta syystä hän ei ole ottanut enää mitään sanomistani tosissaan. Toivon sydämeni pohjasta että hän ei tästä ihan kokonaan retkahtaisi, mutta olen hyväksynyt, että se ei ole mun käsissäni enää.
Olen aika paljon aiheesta lukenut viime aikoina, ja jos ei lasten ja vaimojen pyynnöt ole aikaisemminkaan mitään merkinneet silloin, kun ihmiseltä itseltään puuttuu se tahto parantua, niin ei se varmasti merkitse mitään nytkään. Surettaa, kun hänen äitinsäkin tietää tilanteen ja on ihan toivoton, ja jotenkin asettaa tosi paljon toivoa mun varaani (ei tietenkään tiedä koko tätä alkoholismiuraa, vasta viimeiset käänteet, koska olen/ollaan haluttu häntä säästää), etten luovuttaisi vielä, mutta kun ollaan jo yli sen. Hän haluaa vielä tietysti uskoa pojastaan parasta, ja vaikkei mua mitenkään syyllistä, niin harmittaa tuottaa pettymys, etten onnistunut pelastamaan...
Mikä siinä on, ettei rakkaus ja tuki riitä, vaan viina on vain niin tärkeää?? :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 09:37"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 09:29"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 09:22"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 09:15"]
Jep, kuulostaa ihan perusalkkarilta. Sun tilanteesta tekee ongelmallisen se, että sä olet ollut aikaisemmin samanlainen. Nyt sä olet muuttunut ja mies jäänyt entiselleen, joten tilanteesta on tullut sulle (teille) ongelma.
[/quote]
Niin, mä otin tosiaan suhteen alussa enemmän kuin mitä normaalisti olin oppinut ottamaan. Muutin käytöstäni alkoholinhuuruisempaan suuntaan, ja tästä en toki syytä miestä, ihan itse niitä juomia kumosin. Ja tähän mies mielellään vetoaa, kuinka mullekin maistui silloin alussa että turha mun on jeesustella. Ja otan edelleen, mitä myös käytetään mua "vastaan". Eikä mullakaan totta puhuen olisi mitään miehen ottamista vastaan, jos se pysyisi kohtuudessä eikä aina tarvitsisi pelätä, että mitä tapahtuu. On kadottanut tavaroitaan, hypännyt väärään junaan, pudonnut muutaman metrin korkeudelta, sammunut kynttilöiden palaessa ja nyt tämä viime viikonlopun onnettomuus.
ap
[/quote]
Eihän toi historia ole mikään syy juomisen hyväksymiselle. Mutta teidän tapauksessa tuo asia vain tuo lisävaikeutta. Miehen on vaikea hyväksyä sitä, että nyt sinä vaadit häntä muuttumaan kun kerran olette aikaisemmin juopotelleet yhdessä. Sun ei tarvitse hyväksyä kuitenkaan liiallista juomista, joten sulla on oikeus vaatia miestä muuttumaan tai tekemään omat ratkaisusi... Älä ainakaan jää tähän tilanteeseen.
[/quote]
En halua jäädä! Avasit silmäni sille, että ehkä mies ei "ilkeyttään" huomauttele mun aiemmasta juomisesta, vaan hänen on vaan aidosti vaikea hyväksyä tätä asetelmaa. Minusta olisi vieläkin mukava ajatus juoda valkkaripullo kesällä puokkiin puistossa, käydä parilla siiderillä yms., että jonkun verran sitä alkkista on ehkä minussakin, mutta haluaisin, että se voisi jäädä siihen. Ettei se olisi hänen kanssaan kaikki tai ei mitään, minunkin olisi varmaan raitistuttava tueksi, ennen kuin voin olla sanelemassa yhtään mitään ehtoja jatkamiselle. Kun en halua raittiutta, haluan sen rennon pikkuhiprakan, en humalaa saati humalaista miestä!
ap
[/quote]
Mulla on ollut kosteampia kausia ja vähemmän kosteita. Olen ollut myös täysraitis raskaana ja imettäessäni, tai kun oli iso leikkaus tulossa ja myös kun olin siitä toipumassa. Mä juon välillä, mutta en ole alkoholisti.
Alkoholi on sellaiselle ongelma joka ei osaa säädellä juomistaan, joka juo joka päivä ja joka ei voi olla juomatta vaikka tilanne niin vaatisi. Voi siis olla että sinä et ole alkoholisti, mutta miehesi on. Miehesi asia on haluaako hän jatkaa alkoholismiaan vai ei. Sinun asiasi on, haluatko elää miehesi kanssa a) ilman alkoholia vai b) alkoholin kanssa.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 11:59"]
alkoholismi....
Missa raja.
Vaimo on muuttunut ijme tuomitsevaksi ajan myota.
Olen aina juonut kaljan tai kaksi paivassa.
20 vuoden aikana yli 6 annosta ehka 10 kertaa. Jos sitakaan.
Elamani ei siihen kaadu jos kaljaa ei ole, mutta en nae syyta olla juomattakaan olutta illassa.
Painokin on jallinnassa 85kg/181cm
Vaimo nyt on kuitenkin paattanyt, etta olen alkoholisti ja kikuttelee kun nakee etta avan oluen.
En halua olla maarailtyna moisessa asiassa joten riidtelemme sitten.
m40
[/quote]
Miksi luulet, että se on alkanut vaimoasi nyt vasta häiritsemään?