Lue keskustelun säännöt.
Taidan olla naimisissa alkoholistin kanssa
28.04.2015 |
Onko tämä nyt se hetki, kun ei voi enää silmiä sulkea tosiasioilta. Tuleeko se oivallus näin hiipien, kieltäen ja myönnellen itselleen, kiertäen aihetta ajatuksissaan kuin kissa kuumaa puuroa? Onko se, ehkä se ei oo, ehkä sillä on joku vaihe, olihan se juuri 3 päivää kuivin suin eikä se sillon viimeks juhlissa juonut änkyräkänniin... Selityksiä selityksiä. Itselleen.
Mies on aina tykännyt ottaa paljon. Usein, mielestäni sopimattomissakin tilanteissa ja mielellään paljon kerrallaan. Alussa se oli musta jotenkin hauskaa, ja itsekin aloin ottaa enemmän. Aloitettiin uusivuosi korkkaamalla kuohari heti aamukasilta, miten villiä ja vastuutonta, hauskaa! Viihdyttiin terasseilla yhdessä, pussikaljaa kesäpäivään, saunaoluet, punkkua leffan kanssa... siivoussiideriä, kokkauskaljaa, mitä näitä nyt on. Aika pian alkoi kuitenkin kyllästyttää, "ota sä vaan, en mä nyt". Ja mies otti. Hänestä ei koskaan tullut aggressiivinen, harvoin halusi edes lähteä mihinkään, tykkäsi vaan heilua pikku hiprakassa kotona ja keskustella ja hempeillä, musta se oli aika söpöä.
Edelleenkään en itsekään sylje lasiin ja mieluustikin otan viiniä tai ihan sievistelemättä kaljaa. Mutta määrissä on eroa, enkä ikinä aamusta ja hyvin harvoin humalaan, tänä vuonna en varmaan kertaakaan.
Mies nyt? Humalahakuista juomista lähes poikkeuksetta, määrät ovat suuria, humalaan on mieluiten päästävä, vaikka joskus onnistuukin ottaa vain vähän. Töissä käy onnistuneesti, suuremmat humalat ajoittuvat viikonloppuihin ja juhliin (tervetuloa vappu juu). Juomiseen liittyy valehtelua ja vähättelyä, tyhjiä lupauksia, pyytämättä. En tiedä yrittääkö vakuuttaa itseään vai minua, "nyt en kyllä juo paljon", ja hupsis vaan.
Pari viikkoa sitten sattui hyvin räikeä ylilyönti, kun joi itsensä tolkuttomaan kuntoon tilaisuudessa, jossa ei olisi pitänyt ja jota ennen LUPASI, ettei juo. Havahduin asiaan ja olen varmaan syyllistänytkin, seuraavaksi lupaili kohtuukäyttöä. Viime viikonloppuna edellinen "kohtuukäyttö" päättyi sairaalaan, kun sattui "pieni vahinko", joita "voi käydä kenelle vaan". Vähättelee humalan merkitystä tilanteessa. Syyllistää puolestaan minua, "juothan sinäkin" (sillä ei ole mitään merkitystä ilmeisesti, että määrät & kerrat ovat ihan eri maata).
Siinä pienessä onnettomuudessa oli oikeasti hengenlähtö lähellä. Nyt ei käynyt pahemmin, mutta kaikki riskit siihen olivat olemassa. Sanoo, että liioittelen eikä mun pitäisi valittaa. Jumalauta, kyllä asia kuuluu mulle siinä vaiheessa, kun mies on kirjaimellisesti dokaamassa itseltään henkeä!
Tiedän nämä, että alkoholistia ei voi rakastaa raittiiksi, olen vastuussa vain itsestäni, en voi vaatia häntä lopettamaan, sen halun pitää lähteä itsestään jne. Mutta kun aina vaan haluaa antaa sen yhden mahdollisuuden. Vielä sen yhden, jos se tällä kertaa pitäisi lupauksensa. Ja kun eihän se ole väkivaltainen. Onko se loppujen lopuksi minulta pois. Jaada jaada jaada.
Kuinka pitkään te alkoholistin (onko se vai liioittelenko?!) vaimot olette tätä menoa katsoneet? Onko teille käynyt hyvin? Lapsia meillä ei onneksi ole, eikä tule.
Kommentit (72)
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 09:29"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 09:22"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 09:15"]
Jep, kuulostaa ihan perusalkkarilta. Sun tilanteesta tekee ongelmallisen se, että sä olet ollut aikaisemmin samanlainen. Nyt sä olet muuttunut ja mies jäänyt entiselleen, joten tilanteesta on tullut sulle (teille) ongelma.
[/quote]
Niin, mä otin tosiaan suhteen alussa enemmän kuin mitä normaalisti olin oppinut ottamaan. Muutin käytöstäni alkoholinhuuruisempaan suuntaan, ja tästä en toki syytä miestä, ihan itse niitä juomia kumosin. Ja tähän mies mielellään vetoaa, kuinka mullekin maistui silloin alussa että turha mun on jeesustella. Ja otan edelleen, mitä myös käytetään mua "vastaan". Eikä mullakaan totta puhuen olisi mitään miehen ottamista vastaan, jos se pysyisi kohtuudessä eikä aina tarvitsisi pelätä, että mitä tapahtuu. On kadottanut tavaroitaan, hypännyt väärään junaan, pudonnut muutaman metrin korkeudelta, sammunut kynttilöiden palaessa ja nyt tämä viime viikonlopun onnettomuus.
ap
[/quote]
Eihän toi historia ole mikään syy juomisen hyväksymiselle. Mutta teidän tapauksessa tuo asia vain tuo lisävaikeutta. Miehen on vaikea hyväksyä sitä, että nyt sinä vaadit häntä muuttumaan kun kerran olette aikaisemmin juopotelleet yhdessä. Sun ei tarvitse hyväksyä kuitenkaan liiallista juomista, joten sulla on oikeus vaatia miestä muuttumaan tai tekemään omat ratkaisusi... Älä ainakaan jää tähän tilanteeseen.
[/quote]
En halua jäädä! Avasit silmäni sille, että ehkä mies ei "ilkeyttään" huomauttele mun aiemmasta juomisesta, vaan hänen on vaan aidosti vaikea hyväksyä tätä asetelmaa. Minusta olisi vieläkin mukava ajatus juoda valkkaripullo kesällä puokkiin puistossa, käydä parilla siiderillä yms., että jonkun verran sitä alkkista on ehkä minussakin, mutta haluaisin, että se voisi jäädä siihen. Ettei se olisi hänen kanssaan kaikki tai ei mitään, minunkin olisi varmaan raitistuttava tueksi, ennen kuin voin olla sanelemassa yhtään mitään ehtoja jatkamiselle. Kun en halua raittiutta, haluan sen rennon pikkuhiprakan, en humalaa saati humalaista miestä!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä AP.
Täällä toinen joka painii samojen asioiden kanssa.
Itse olen tullut johtopäätökseen, että pakko tästä suhteesta on lähteä.
Hullummaksi menee, vuosi vuodelta. Määrät kasvavat ja humalahakuisuus vaan lisääntyy.
Kauhulla tässä itsekkin odottelen vappua, mitähän tällä kertaa tapahtuu?
Itse en enää edes kehtaa mennä siippani kanssa "parempiin" juhliin, örvellykseksi on mennyt liian monta kertaa. Juokoon ja kaatuilkoot omissa lähibaareissaan, ihan sama mulle.
Kauhulla saa myös odottaa tulevaa kesää, sehän kun on sitä ihanaa terassikautta....jep jep.
Juoppo löytää aina syynsä juoda, niin se vain on.
Aika harva alkoholisti lopettaa ennen kuin on käynyt pohjamudissa mahdollisimman syvällä. Vaimo jättää, työpaikka menee. asunto menee, rahat ja luottotiedot menee, kaverit pettää ja joku meinaa tappaa. Kun asiat ei voi enää mennä huonommin, osa osaa ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa juomisen, tai tappaa itsensä, ellei joku muu ehdi ensin.
Sun täytyy pysyä asialinjalla, jos miehesi alkaa vastasyyllistämään sinua juomisesta. Voit sanoa, että ihan totta, olen juonut paljon ja mielelläni, ja juon joskus edelleenkin, mutta sinun juomismääräsi ovat nykyään liikaa. Älä mene mukaan kinasteluun siitä, kuka on juonut koska ja miten paljon, sano vain että asia on nyt näin.
Mutta tärkeintä sun on miettiä, haluatko jatkaa juovan miehen kanssa yhteiseloa. Tee oma päätöksesi, ja kerro se sitten miehellesi. Jos miehesi haluaa lopettaa, voit päättää olla hänen apunaan ja tukenaan, tai voit muuttaa erilleen asumaan. Missään nimessä ei kannata alkaa vuosikausien uhkailukierteeseen, jos et lopeta mä jätän sut, vielä tän kerran annan anteeksi jne. Mitään kohtuukäyttösopimuksia ei myöskään kannata alkaa tehdä, eikä katsoa lipsumisia läpi sormien. Alkoholisti retkahtaa ja lipsuu just niin kauan kuin sille antaa siihen mahdollisuuden. Ja se petaa seuraavaa kertaa olemalla aina "kiltisti" pari viikkoa tai kuukautta, sitten saa taas hyvän syyn lipsahtaa, jos on tottunut että vaimo antaa kuitenkin aina anteeksi.
Jos mies myöntää ongelman, on valmis lopettamaan, ja myös oikeasti tekee sen, hyvä niin. Mielellään kannattaa hakea tukea lopettamiseen asiantuntijoilta.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 09:39"]
Tsemppiä AP.
Täällä toinen joka painii samojen asioiden kanssa.
Itse olen tullut johtopäätökseen, että pakko tästä suhteesta on lähteä.
Hullummaksi menee, vuosi vuodelta. Määrät kasvavat ja humalahakuisuus vaan lisääntyy.
Kauhulla tässä itsekkin odottelen vappua, mitähän tällä kertaa tapahtuu?
Itse en enää edes kehtaa mennä siippani kanssa "parempiin" juhliin, örvellykseksi on mennyt liian monta kertaa. Juokoon ja kaatuilkoot omissa lähibaareissaan, ihan sama mulle.
Kauhulla saa myös odottaa tulevaa kesää, sehän kun on sitä ihanaa terassikautta....jep jep.
Juoppo löytää aina syynsä juoda, niin se vain on.
[/quote]
Kiitos kommentista, kohtalontoveri. Olen myös antanut noita viimeisiä ukaaseja, että jos ei näissä juhlissa onnistu olla dokaamatta, niin en enää lähde mukaan. No tästä olen pitänyt kiinni, ei ole onnistunut joten emme myöskään lähde enää hienompiin juhliin yhdessä. Ei jumalauta, tää on niin kaukana normaalista...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro hänelle rehellisesti, että mietit eroa juomisen vuoksi. Jos mies ei pysähdy tai alkaa syytellä sinua, ala katsella vuokra-asuntoja ja pakata kamoja. Näin minä tein aikoinaan, kun olisin halunnut lapsia ja miehen meno ei muuttunut vaikka minulla meno rauhoittui. Kyseisessä miehessä on edelleen paljon hyvää, mutta hän myös juo edelleen kuin sieni. Tein siis 10 vuotta sitten oikean ratkaisun. Nyt olen onnellinen kohtuukäyttäjän kanssa.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 09:35"]
Hei! Lähde! Olin 15-vuotta naimisissa alkoholistin kanssa. Sen tajuaa vasta jälkeenpäin, nykyään mun ja lasten elämä on niin onnellista, että joskus pahahdun siihen tunteeseen miten ihanaa arki on ilman alkoholistia. Jatkuvaa riitaa, itsensä telomista, rahapulaa, pelkoa, häpeää, peittelyä ym.
[/quote]
Olen iloinen puolestasi, vielä kun on lapsia kuvioissa. =) Tuo jatkuva itsensä telominen (ja peittely!) kuulostaa niin tutulta. Aina ne on selitelty "pikku vahingoiksi" ja alkoholi on ollut korkeintaan sivutekijä tapahtuneessa...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 09:41"]
Sun täytyy pysyä asialinjalla, jos miehesi alkaa vastasyyllistämään sinua juomisesta. Voit sanoa, että ihan totta, olen juonut paljon ja mielelläni, ja juon joskus edelleenkin, mutta sinun juomismääräsi ovat nykyään liikaa. Älä mene mukaan kinasteluun siitä, kuka on juonut koska ja miten paljon, sano vain että asia on nyt näin.
Mutta tärkeintä sun on miettiä, haluatko jatkaa juovan miehen kanssa yhteiseloa. Tee oma päätöksesi, ja kerro se sitten miehellesi. Jos miehesi haluaa lopettaa, voit päättää olla hänen apunaan ja tukenaan, tai voit muuttaa erilleen asumaan. Missään nimessä ei kannata alkaa vuosikausien uhkailukierteeseen, jos et lopeta mä jätän sut, vielä tän kerran annan anteeksi jne. Mitään kohtuukäyttösopimuksia ei myöskään kannata alkaa tehdä, eikä katsoa lipsumisia läpi sormien. Alkoholisti retkahtaa ja lipsuu just niin kauan kuin sille antaa siihen mahdollisuuden. Ja se petaa seuraavaa kertaa olemalla aina "kiltisti" pari viikkoa tai kuukautta, sitten saa taas hyvän syyn lipsahtaa, jos on tottunut että vaimo antaa kuitenkin aina anteeksi.
Jos mies myöntää ongelman, on valmis lopettamaan, ja myös oikeasti tekee sen, hyvä niin. Mielellään kannattaa hakea tukea lopettamiseen asiantuntijoilta.
[/quote]
Tässä oli hyviä käytännön neuvoja, arvostan. Tuota uhkailua olen onnistunut välttämään. Monenlaisia ukaaseja olen kyllä ollut antavinani, mutta yhtä monta lipsumista olen katsonut sormien läpi. Mies tietää tämän ja varmaan olen mahdollistanut toimintaa omalla käytökselläni. "Nyt oon kyllä tosi pahana", mutta mitään seuraamuksia ei tule. Mies on vähän aikaa pahoillaan, lupaa kaiken maailman kohtuukäyttöä/yksi tunnissa/kerran viikossa yms. jotka eivät pidä paikkansa. Luulen että hän haluaa kovasti itsekin uskoa näihin lupauksiin, mutta niistä on vain mahdottomuus loppujen lopuksi pitää kiinni.
Niin, nyt pitäisi tehdä se päätös. Jos sanon, että minä tai viina, niin mun on oltava lopulta valmis siihen, että hän valitsee sen viinan. Tai hänen sanoin varmaan, että hän ei suostu siihen, että hänelle annetaan tämmöisiä valintoja, hän on aikuinen ihminen ja jos en kestä sitä niin olet itse vapaa poistumaan. Ei suostu myöntämään, että viina voittaa, vaan vastuu sälytetään mulle. Olen melko varma tästä.
ap
Katselin kymmenen vuotta, kun tajusin, että se ei siitä muutu. En ole katunut, että lähdin, vaikka mies oli mitä ihanin muuten. Alkoholi muuttaa ihmistä ja on alkoholisteille pakkomielle, ei parane, jos ei itse halua muutosta. Sekin on aika vaikeaa siinä vaiheessa, kun jo aamusta alkaa ottamaan. Ei pysty raitistumaan. Ikävä tosiasia. Pilaat elämäsi ja alat muuttua epäileväksi ja vahtivaksi, kaikkea määrää miehesi juominen, mihinkään ei voi luottaa. Sinulla on vain yksi elämä, miksi elät sen toisen oikkujen kautta. Ole rohkea ja lähde. Hyvää kevättä ja kesää, pystyt siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kattosi hetkeäkään alkoholistia elämän kumppanina.
Mielestäni hän on alkoholisti. Ja et voi todellakaan rakastaa häntä raittiiksi. Mutta on yksi keino mitä voit kokeilla nyt ensimmäisenä. Ehdota että ette kumpikaan käytä enään alkoholia. Korkki kiinni ettekä sitä enään aukase. Elämänlaatu paranee ja rahaa säästyy roppakaupalla muuhun.
Jos ei suostu siihen niin sitten on aika miettiä mitä teette. Mutta jos et itte halua siihen suostua niin sullakin on alkoholiongelma.
Olen alkanut miettiä samoja asioita kuin sinä, ap. Viime lomamme meni siihen, että mies veti itsensä ihan tiedottomaan kuntoon ja aiheutti teoillaan minulle erittäin vaarallisen tilanteen. Jälkeenpäin vähätteli tapausta eikä pitänyt sitä mitenkään vakavana. Käytän itsekin alkoholia, välillä reilumminkin, mutta on ollut pelottavaa, miten aikuinen mies on siinä kunnossa, että puheesta ei saa selvää, toinen ei tiedä missä on ollut eikä humalatilaltaan tajua edes, jos häntä on yritetty katoamisen jälkeen tavoittaa puhelimitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asia mikä myös herättää minussa ihmetystä on se, että kummasti sitä rahaa löytyy aina tähän leppoisaan pikku "harrastukseen".
Lähibaariin kannetaan useita satasia ja se ei tunnu missään.
Ympäripäissään sitten mölytään ja kaatuillaan. Itseäni hävettää jo katsoa naapureita silmiin, ovat varmasti kuulleet useasti tuon urpon yöllistä mölyämistä.
Tuo pullojen piilottaminen on jo tuttua. Tälläkin hetkellä viinipullo jemmassa pesuaineiden joukossa. Laitoin sunnuntai aamuna sinne, ettei se dokaaminen alkaisi heti aamusta.
Turhaahan se oli, lähikuppilaanhan tuo lähti ja heti aamusta.
Itseäni myös kuvottaa se prkleen haju, mikä tuosta urposta lähtee kun noilta reissuiltaan saapuu.
Sinne sitten vaan pötkölleen puhtaisiin lakanoihin, aivan mahtavaa hommaa.
Ulkonäkönsä tuo on myös onnistunut pilaamaan ihan muutamassa vuodessa. Ei tunnu kaverille enää urheilu tai itsensä huolenpito maistuvan. Viina maistuu kyllä.
Tämä ei enää ole minun elämää ja tuo ihminen ei enää ole se keneen aikoinaan rakastuin.
On aika lähteä eteenpäin. Minä en häntä pysty pelastamaan, mutta hän pystyy tuhoamaan minut.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 09:56"]
Katselin kymmenen vuotta, kun tajusin, että se ei siitä muutu. En ole katunut, että lähdin, vaikka mies oli mitä ihanin muuten. Alkoholi muuttaa ihmistä ja on alkoholisteille pakkomielle, ei parane, jos ei itse halua muutosta. Sekin on aika vaikeaa siinä vaiheessa, kun jo aamusta alkaa ottamaan. Ei pysty raitistumaan. Ikävä tosiasia. Pilaat elämäsi ja alat muuttua epäileväksi ja vahtivaksi, kaikkea määrää miehesi juominen, mihinkään ei voi luottaa. Sinulla on vain yksi elämä, miksi elät sen toisen oikkujen kautta. Ole rohkea ja lähde. Hyvää kevättä ja kesää, pystyt siihen.
[/quote]
Tuo mua pelottaa, että omakin käytös on muuttunut. Juuri sellainen epäileväinen, tarkkaileva, koitan ennakoida miehen tekemisiä. Huh... Kiitos toivoituksista. =)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 09:54"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 09:41"]
Sun täytyy pysyä asialinjalla, jos miehesi alkaa vastasyyllistämään sinua juomisesta. Voit sanoa, että ihan totta, olen juonut paljon ja mielelläni, ja juon joskus edelleenkin, mutta sinun juomismääräsi ovat nykyään liikaa. Älä mene mukaan kinasteluun siitä, kuka on juonut koska ja miten paljon, sano vain että asia on nyt näin.
Mutta tärkeintä sun on miettiä, haluatko jatkaa juovan miehen kanssa yhteiseloa. Tee oma päätöksesi, ja kerro se sitten miehellesi. Jos miehesi haluaa lopettaa, voit päättää olla hänen apunaan ja tukenaan, tai voit muuttaa erilleen asumaan. Missään nimessä ei kannata alkaa vuosikausien uhkailukierteeseen, jos et lopeta mä jätän sut, vielä tän kerran annan anteeksi jne. Mitään kohtuukäyttösopimuksia ei myöskään kannata alkaa tehdä, eikä katsoa lipsumisia läpi sormien. Alkoholisti retkahtaa ja lipsuu just niin kauan kuin sille antaa siihen mahdollisuuden. Ja se petaa seuraavaa kertaa olemalla aina "kiltisti" pari viikkoa tai kuukautta, sitten saa taas hyvän syyn lipsahtaa, jos on tottunut että vaimo antaa kuitenkin aina anteeksi.
Jos mies myöntää ongelman, on valmis lopettamaan, ja myös oikeasti tekee sen, hyvä niin. Mielellään kannattaa hakea tukea lopettamiseen asiantuntijoilta.
[/quote]
Tässä oli hyviä käytännön neuvoja, arvostan. Tuota uhkailua olen onnistunut välttämään. Monenlaisia ukaaseja olen kyllä ollut antavinani, mutta yhtä monta lipsumista olen katsonut sormien läpi. Mies tietää tämän ja varmaan olen mahdollistanut toimintaa omalla käytökselläni. "Nyt oon kyllä tosi pahana", mutta mitään seuraamuksia ei tule. Mies on vähän aikaa pahoillaan, lupaa kaiken maailman kohtuukäyttöä/yksi tunnissa/kerran viikossa yms. jotka eivät pidä paikkansa. Luulen että hän haluaa kovasti itsekin uskoa näihin lupauksiin, mutta niistä on vain mahdottomuus loppujen lopuksi pitää kiinni.
Niin, nyt pitäisi tehdä se päätös. Jos sanon, että minä tai viina, niin mun on oltava lopulta valmis siihen, että hän valitsee sen viinan. Tai hänen sanoin varmaan, että hän ei suostu siihen, että hänelle annetaan tämmöisiä valintoja, hän on aikuinen ihminen ja jos en kestä sitä niin olet itse vapaa poistumaan. Ei suostu myöntämään, että viina voittaa, vaan vastuu sälytetään mulle. Olen melko varma tästä.
ap
[/quote]
Olen tuon lainaamasi tekstin kirjoittaja. Miehesi käytös on tyypillistä alkoholistille: hän on valmis tekemään mitä tahansa sopimuksia, kunhan juominen vain saa jatkua. Hän kuvittelee itsekin pystyvänsä pitämään kiinni luvatusta, mutta tositilanteessa viina sumentaa järjen. Hänelle on selvästi jo kehittynyt riippuvuus, koska näitä ylilyöntejä tulee koko ajan. Se kertoo siitä, ettei mies hallitse enää juomista, ja silloin noita sopimuksia on ihan turha tehdä. Niin kauan kuin hänellä on "lupa" ottaa se yksikin, hän ei pysty sitä kontrolloimaan.
Ja hän yrittää myös pistää päätöksen sinun niskoille, koska ei kerta kaikkiaan halua lopettaa juomista. Ensinnäkin hän luottaa vielä siihen, ettet sä kuitenkaan lähde, uhkailet vain. Ja toiseksi, jos päätätkin lähteä, hän saa hyvän syyn olla marttyyri ja uhri, koska muija jätti, ja siksi hän jatkaa juomista. Ja hän ottaa riskin, koska uhka ei ole tarpeeksi suuri sen rinnalla, että juominen pitäisi oikeasti lopettaa.
Uskon, että miehesi tietää kyllä että hänellä on ongelma. Hän kuvittelee varmasti pystyvänsä jatkossa hillitsemään sen. Hän ei halua lopettaa, ja hän on valmis yrittämään kohtuukäyttöä, mutta ei mitä todennäköisimmin onnistu siinä. Hän alkaa juoda salaa, lipsuu päätöksistään, selittelee niitä itselleen ja sinulle, ajautuu yhä syvemmälle valheeseen ja juomiseen.
Tiedän tämän, koska olen itse ollut se alkoholisti. Raittiina nyt 6 vuotta.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 09:59"]
En kattosi hetkeäkään alkoholistia elämän kumppanina.
Mielestäni hän on alkoholisti. Ja et voi todellakaan rakastaa häntä raittiiksi. Mutta on yksi keino mitä voit kokeilla nyt ensimmäisenä. Ehdota että ette kumpikaan käytä enään alkoholia. Korkki kiinni ettekä sitä enään aukase. Elämänlaatu paranee ja rahaa säästyy roppakaupalla muuhun.
Jos ei suostu siihen niin sitten on aika miettiä mitä teette. Mutta jos et itte halua siihen suostua niin sullakin on alkoholiongelma.
[/quote]
Kiitos kommentista. Niin, tästä voi tietysti olla montaa mieltä, onko itselläni alkoholiongelma, kun tykkään käyttää sitä kohtuudella, muutaman kerran kuussa enkä humalaan asti enkä tästä haluaisi luopua. Saat totta kai olla sitä mieltä että ongelma on. Hieman minua turhauttaa ajatus, että mun pitäisi luopua tästä asiasta, jonka itselläni koen olevan hanskassa ja joka rentouttaa yms. mukavaa, vain siksi, että/jos ilman sitä mies ei pystyisi olemaan ilman. Voinhan sitä ehdottaa ja jos siitä miehelle on tukea, niin onhan se kokeilemisen arvoinen.
ap
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 10:05"]
Olen alkanut miettiä samoja asioita kuin sinä, ap. Viime lomamme meni siihen, että mies veti itsensä ihan tiedottomaan kuntoon ja aiheutti teoillaan minulle erittäin vaarallisen tilanteen. Jälkeenpäin vähätteli tapausta eikä pitänyt sitä mitenkään vakavana. Käytän itsekin alkoholia, välillä reilumminkin, mutta on ollut pelottavaa, miten aikuinen mies on siinä kunnossa, että puheesta ei saa selvää, toinen ei tiedä missä on ollut eikä humalatilaltaan tajua edes, jos häntä on yritetty katoamisen jälkeen tavoittaa puhelimitse.
[/quote]
Olen pahoillani sun puolesta. =( Tuo onnettomuuksien vähättelyn täytyy johtua häpeästä! Mäkin yritin miehelle sanoa, että ole rehellinen ja myönnä, että selvinpäin sitä onnettomuutta ei olisi tapahtunut, hän on todella tarkka ja tiedän, että ei ottaisi selvinpäin sellaista riskiä edes, mihin nyt joutui. Mutta eeei, kun näitä voi sattua kelle vaan, koska vaan. Vaikka väkisin tietää, ettei ainakaan hänelle!
Ja joo, tuo aikuisen miehen itsekontrollin menettäminen on surullista katsottavaa. Kun se makaa siinä, tiedottomana, örisee, pieree, kömpii kuselle, haisee. On vaikea arvostaa ihmistä, jonka toistuvasti näkee sellaisessa kunnossa. Ja mitä on jäljellä, jos ei ole enää arvostusta, kunnioitusta eikä enää edes luottamusta, kaikkien "lupausten" jäljiltä. Mitä on jäljellä. Rakkaus? Rakkaus alkoholistia kohtaan, joka ei edes yritä parantua. Pitkäänkö se riittää enää?
ap
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 10:06"]
Asia mikä myös herättää minussa ihmetystä on se, että kummasti sitä rahaa löytyy aina tähän leppoisaan pikku "harrastukseen".
Lähibaariin kannetaan useita satasia ja se ei tunnu missään.
Ympäripäissään sitten mölytään ja kaatuillaan. Itseäni hävettää jo katsoa naapureita silmiin, ovat varmasti kuulleet useasti tuon urpon yöllistä mölyämistä.
Tuo pullojen piilottaminen on jo tuttua. Tälläkin hetkellä viinipullo jemmassa pesuaineiden joukossa. Laitoin sunnuntai aamuna sinne, ettei se dokaaminen alkaisi heti aamusta.
Turhaahan se oli, lähikuppilaanhan tuo lähti ja heti aamusta.
Itseäni myös kuvottaa se prkleen haju, mikä tuosta urposta lähtee kun noilta reissuiltaan saapuu.
Sinne sitten vaan pötkölleen puhtaisiin lakanoihin, aivan mahtavaa hommaa.
Ulkonäkönsä tuo on myös onnistunut pilaamaan ihan muutamassa vuodessa. Ei tunnu kaverille enää urheilu tai itsensä huolenpito maistuvan. Viina maistuu kyllä.
Tämä ei enää ole minun elämää ja tuo ihminen ei enää ole se keneen aikoinaan rakastuin.
On aika lähteä eteenpäin. Minä en häntä pysty pelastamaan, mutta hän pystyy tuhoamaan minut.
[/quote]
Niinpä! Mihin häviää se hillitty hiljainen sporttinen mies, kun eteen kannetaan (yleensä kantaa siis ihan itse) alkoholia. Tilalle astuu ensin sosiaalinen, iloinen, puhelias tyyppi, mutta aina vaan nopeammin kunto taantuu siihen örisevään juoppoon. Kiltti juoppo, mutta juoppo kuitenkin.
Tsemppiä sulle matkaan...
ap
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 10:11"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 09:54"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 09:41"]
Sun täytyy pysyä asialinjalla, jos miehesi alkaa vastasyyllistämään sinua juomisesta. Voit sanoa, että ihan totta, olen juonut paljon ja mielelläni, ja juon joskus edelleenkin, mutta sinun juomismääräsi ovat nykyään liikaa. Älä mene mukaan kinasteluun siitä, kuka on juonut koska ja miten paljon, sano vain että asia on nyt näin.
Mutta tärkeintä sun on miettiä, haluatko jatkaa juovan miehen kanssa yhteiseloa. Tee oma päätöksesi, ja kerro se sitten miehellesi. Jos miehesi haluaa lopettaa, voit päättää olla hänen apunaan ja tukenaan, tai voit muuttaa erilleen asumaan. Missään nimessä ei kannata alkaa vuosikausien uhkailukierteeseen, jos et lopeta mä jätän sut, vielä tän kerran annan anteeksi jne. Mitään kohtuukäyttösopimuksia ei myöskään kannata alkaa tehdä, eikä katsoa lipsumisia läpi sormien. Alkoholisti retkahtaa ja lipsuu just niin kauan kuin sille antaa siihen mahdollisuuden. Ja se petaa seuraavaa kertaa olemalla aina "kiltisti" pari viikkoa tai kuukautta, sitten saa taas hyvän syyn lipsahtaa, jos on tottunut että vaimo antaa kuitenkin aina anteeksi.
Jos mies myöntää ongelman, on valmis lopettamaan, ja myös oikeasti tekee sen, hyvä niin. Mielellään kannattaa hakea tukea lopettamiseen asiantuntijoilta.
[/quote]
Tässä oli hyviä käytännön neuvoja, arvostan. Tuota uhkailua olen onnistunut välttämään. Monenlaisia ukaaseja olen kyllä ollut antavinani, mutta yhtä monta lipsumista olen katsonut sormien läpi. Mies tietää tämän ja varmaan olen mahdollistanut toimintaa omalla käytökselläni. "Nyt oon kyllä tosi pahana", mutta mitään seuraamuksia ei tule. Mies on vähän aikaa pahoillaan, lupaa kaiken maailman kohtuukäyttöä/yksi tunnissa/kerran viikossa yms. jotka eivät pidä paikkansa. Luulen että hän haluaa kovasti itsekin uskoa näihin lupauksiin, mutta niistä on vain mahdottomuus loppujen lopuksi pitää kiinni.
Niin, nyt pitäisi tehdä se päätös. Jos sanon, että minä tai viina, niin mun on oltava lopulta valmis siihen, että hän valitsee sen viinan. Tai hänen sanoin varmaan, että hän ei suostu siihen, että hänelle annetaan tämmöisiä valintoja, hän on aikuinen ihminen ja jos en kestä sitä niin olet itse vapaa poistumaan. Ei suostu myöntämään, että viina voittaa, vaan vastuu sälytetään mulle. Olen melko varma tästä.
ap
[/quote]
Olen tuon lainaamasi tekstin kirjoittaja. Miehesi käytös on tyypillistä alkoholistille: hän on valmis tekemään mitä tahansa sopimuksia, kunhan juominen vain saa jatkua. Hän kuvittelee itsekin pystyvänsä pitämään kiinni luvatusta, mutta tositilanteessa viina sumentaa järjen. Hänelle on selvästi jo kehittynyt riippuvuus, koska näitä ylilyöntejä tulee koko ajan. Se kertoo siitä, ettei mies hallitse enää juomista, ja silloin noita sopimuksia on ihan turha tehdä. Niin kauan kuin hänellä on "lupa" ottaa se yksikin, hän ei pysty sitä kontrolloimaan.
Ja hän yrittää myös pistää päätöksen sinun niskoille, koska ei kerta kaikkiaan halua lopettaa juomista. Ensinnäkin hän luottaa vielä siihen, ettet sä kuitenkaan lähde, uhkailet vain. Ja toiseksi, jos päätätkin lähteä, hän saa hyvän syyn olla marttyyri ja uhri, koska muija jätti, ja siksi hän jatkaa juomista. Ja hän ottaa riskin, koska uhka ei ole tarpeeksi suuri sen rinnalla, että juominen pitäisi oikeasti lopettaa.
Uskon, että miehesi tietää kyllä että hänellä on ongelma. Hän kuvittelee varmasti pystyvänsä jatkossa hillitsemään sen. Hän ei halua lopettaa, ja hän on valmis yrittämään kohtuukäyttöä, mutta ei mitä todennäköisimmin onnistu siinä. Hän alkaa juoda salaa, lipsuu päätöksistään, selittelee niitä itselleen ja sinulle, ajautuu yhä syvemmälle valheeseen ja juomiseen.
Tiedän tämän, koska olen itse ollut se alkoholisti. Raittiina nyt 6 vuotta.
[/quote]
Huh... much respect! Ja kiitos kun kerrot kokemuksistasi, suoraan "lähteeltä". Kirjoitat suoraan meidän elämästä.
Saanko kysyä, kuinka koet, tuleeko minunkin raitistua täysin, jotta voisin olla mieheni tukena? En tietenkään miehen edessä tissuttelisi ja herkuttelisi, mutta tuntuu vähän kohtuuttomalta luopua jostain, joka itselle tuo hyvää oloa, ettei mahdollistaisi/houkuttelisi toista samoille teille. Ei tämä mikään kynnyskysymys ole, aloin vain miettiä tuon yhden aiemman viestin perusteella. Että jos minä en raitistu 100 %, niin en silloin myöskään 100 % ole mieheni tukena. Meneekö se näin? Pitääkö muun maailman muuttua raitistuvan mukana?
Ehkä hyppään vähän asioiden edelle toiveikkaana, voihan olla ettei hänellä loppujen lopuksi ole aikeitakaan muuttaa tapojaan...
ap
Jos itse raitistuisin täysin, en kyllä katselisi enää puolisoa joka juo pisaraakaan. Vaikka olisi kuinka kohtuukäyttöä.
Hei!
Lähde!
Olin 15-vuotta naimisissa alkoholistin kanssa.
Sen tajuaa vasta jälkeenpäin, nykyään mun ja lasten elämä on niin onnellista, että joskus pahahdun siihen tunteeseen miten ihanaa arki on ilman alkoholistia.
Jatkuvaa riitaa, itsensä telomista, rahapulaa, pelkoa, häpeää, peittelyä ym.