Lue keskustelun säännöt.
Pääsen kyllä treffeille, mutta siihen se sitten jääkin...miksi?
28.04.2015 |
Nettitreffeistä kyse: treffit menevät aina hyvin ja keskustelua ja yhteisiä mielenkiinnonkohteita riittää, mutta sitten mies ei enää soita/tekstaa. Miksi?? Olen ihan kaunis ja järkevä, en mikään lähiövalas tms...
Kommentit (47)
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 11:21"]
Ap vielä uudelleen: pimpsalooraa en ole jakanut - koska en ole ehtinyt!! :D Eli en ole päässyt toisille treffeille, joilla voisikin jotain tapahtua!
[/quote]Kokeile joskus seuraisiko jatkoa jos antaisit jo ekoilla treffeillä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 11:50"]
Mulla sama juttu, mutta minä tiedän omassa tapauksessani mistä johtuu. Siitä, että olen introvertti ja hitaasti lämpiävä ihminen. Jos menen tapaamaan vierasta ihmistä, en oikein keksi mitään puhuttavaa, ja jos se toinen puhuttaa, niin sittenkään en keksi mitään hauskoja tai nokkelia vastauksia, saati flirttejä sellaisia. Vastaan helposti kovin yksitotisesti, ja molemmilla tulee vaan vaivautunut olo kun ei ole mitään puhuttavaa.
Olenkin todennut että ei ole nettitreffit mun juttu. Olen ollut elämässäni 3 kertaa parisuhteessa, ja ne kaikki on alkaneet kaveruuden kautta. 2 työkaveruuden, ja 1 nettipalstatuttuuden ja sen jälkeen kaljoittelukaveruudesta seurusteluun. Minun todellinen luonteeni tulee esiin vasta kymmenien tuntien tapaamisten jälkeen, ja ymmärrettävästi kukaan ei nettideittitilanteessa sellaiseen jaksa ryhtyä epäkiinnostavan oloisen jäykkis-tosikon kanssa. Mutta jos työpaikalla vaikka on pakko istua vierekkäin, niin siinä voi tulla tutustuttuakin :)
[/quote]
Sinun ongelmasi on, että pidät liikaa filttereitä päällä. Luulet, että pitää olla samaan aikaan fiksu, nokkela, hauska, älykäs jne jne. Mietit ennen suusi avaamista ovatko mieleesi tulevat asiat varmasti noita kaikkia. No eivät totta hitossa ole, KUKAAN ei ole niin hyvä! Joten et sitten sano mitään, koska mikään ei ole tarpeeksi hyvää sanottavaa.
Sinun pitäisi olla sillä asenteella, ettei se haittaa, vaikka sanot jotain tosi tyhmää, hassua tms. Ettei sillä ole mitään väliä. Puhut ilman filttereitä, niin sinusta saa aidon vaikutelman. Ehkä hassunkin, mutta mitä sitten. Ei se ole paha asia.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 11:52"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 11:21"]
Ap vielä uudelleen: pimpsalooraa en ole jakanut - koska en ole ehtinyt!! :D Eli en ole päässyt toisille treffeille, joilla voisikin jotain tapahtua!
[/quote]Kokeile joskus seuraisiko jatkoa jos antaisit jo ekoilla treffeillä :)
[/quote]
Niinpä. Mä olen antanut aina ekoilla treffeillä, ja koskaan ei ole käynyt niin etteikö mies olisi halunnut jatkaa. Huvittavaa on, että minä olen aina hakenut vain yhden illan suhdetta, mutta niistä on tupannut tulemaan silti parisuhteita kun miehet ripustautuu.
Hei ap, nettideiteillä käyneenä sanon omasta puolesta että pääasia on ettei ollut kipinää. Ei sitä voi pakottaa joten miksi toista johtamaan harhaan. Ei se niinkään ole ulkonäöstä, iästä tai ammatista, hyviä miehiä oli paljonkin, se on vain se kemia. Ei tarvitse olla malli. Löysin oman kumppanini sitten yhdeltä tällaiselta treffiltä, ja voin sanoa että sillä kipinällä olisi valaissut suurehkon kaupungin. Kyllä sen sitten tietää.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 11:55"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 11:50"]
Mulla sama juttu, mutta minä tiedän omassa tapauksessani mistä johtuu. Siitä, että olen introvertti ja hitaasti lämpiävä ihminen. Jos menen tapaamaan vierasta ihmistä, en oikein keksi mitään puhuttavaa, ja jos se toinen puhuttaa, niin sittenkään en keksi mitään hauskoja tai nokkelia vastauksia, saati flirttejä sellaisia. Vastaan helposti kovin yksitotisesti, ja molemmilla tulee vaan vaivautunut olo kun ei ole mitään puhuttavaa.
Olenkin todennut että ei ole nettitreffit mun juttu. Olen ollut elämässäni 3 kertaa parisuhteessa, ja ne kaikki on alkaneet kaveruuden kautta. 2 työkaveruuden, ja 1 nettipalstatuttuuden ja sen jälkeen kaljoittelukaveruudesta seurusteluun. Minun todellinen luonteeni tulee esiin vasta kymmenien tuntien tapaamisten jälkeen, ja ymmärrettävästi kukaan ei nettideittitilanteessa sellaiseen jaksa ryhtyä epäkiinnostavan oloisen jäykkis-tosikon kanssa. Mutta jos työpaikalla vaikka on pakko istua vierekkäin, niin siinä voi tulla tutustuttuakin :)
[/quote]
Sinun ongelmasi on, että pidät liikaa filttereitä päällä. Luulet, että pitää olla samaan aikaan fiksu, nokkela, hauska, älykäs jne jne. Mietit ennen suusi avaamista ovatko mieleesi tulevat asiat varmasti noita kaikkia. No eivät totta hitossa ole, KUKAAN ei ole niin hyvä! Joten et sitten sano mitään, koska mikään ei ole tarpeeksi hyvää sanottavaa.
Sinun pitäisi olla sillä asenteella, ettei se haittaa, vaikka sanot jotain tosi tyhmää, hassua tms. Ettei sillä ole mitään väliä. Puhut ilman filttereitä, niin sinusta saa aidon vaikutelman. Ehkä hassunkin, mutta mitä sitten. Ei se ole paha asia.
[/quote]
Ei, ei minulla ole tuollaisia oletuksia mitä kaikkea minun pitäisi olla. Minä vaan olen luonnostani tosikko ja ns. tylsä ihminen, eli en edes tutussa seurassa keksi mitään tyhmää, hassua, hauskaa tms sanottavaa. En vaan ole sellainen. Jos haluaisin pakonomaisesti suhteen, voisin toki yrittää näytellä hauskempaa ihmistä, mutta mitä hyötyä siitä olisi, koska todellinen "tylsä" minä paljastuisi aika pian kuitenkin, enhän voi näytellä aina vaan vuosikaupalla.
Minun hyvät puoleni on ihan muualla. Minusta saa erinomaisen kuuntelijan syvimmille tunnoilleen. Minusta saa loistavan keskustelukumppanin jos haluaa pohtia syvällisiä aiheita olipa kyse maailmankaikkeuden perimmäisestä olemuksesta eri uskontojen ja filosofisten koulukuntien mukaan tai talouspoliitiikasta. Olen hyvin empaattinen ja herkkä. Mutta hauska en ole, enkä pidä sitä edes vikana, vain ominaisuutena. Onhan ne sellaiset miehet minulle vääriäkin kaikella tapaa, jotka kaipaavat jotain iloista sosiaalista ihmistä, joten miksi edes haluaisin "kelvata" heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 11:49"]
Ei kipinää = ei seksuaalista vetovoimaa.
Tietysti ulkonäkö (varsinkin naisella) luo siitä ison osan, mutta käytös muutenkin. Jos yrität liian kovasti olla ystävällinen ja kiinnostava, tapat halut parhaiten. Kyllä sinunkin halusi vähenevät, jos miehestä paistaa kauhea miellyttämisen tarve.
Oikea asenne on se, että sinulla on oikeasti hauskaa, eikä yhtään väkisin. Älä puhu liikaa, anna miehenkin välillä puhua. Minä en ainakaan miehenä jaksa sitä, jos nainen puhuu hermostuksissa nopeasti ja taukoamatta, vaikka periaatteessa pidän puheliaista naisista. Kehonkieli ratkaisee. Ei niitä sanoja paljon tarvita. Rento, kiinnostunut ja teeskentelemätön. Sillä asenteella liikkeelle.
M32
[/quote]
Juuri näin. Joskus on tullut mieleen, että pitäisi hermostunut pälätys katkaista heti alkuun ottamalla kiinni hartioista, katsomalla silmiin ja käskemällä rauhoittua. Emme ole menossa naimisiin, sänkyyn tai vanhempia tapaamaan. Olemme kahvilla.
Mulla sama juttu, mutta minä tiedän omassa tapauksessani mistä johtuu. Siitä, että olen introvertti ja hitaasti lämpiävä ihminen. Jos menen tapaamaan vierasta ihmistä, en oikein keksi mitään puhuttavaa, ja jos se toinen puhuttaa, niin sittenkään en keksi mitään hauskoja tai nokkelia vastauksia, saati flirttejä sellaisia. Vastaan helposti kovin yksitotisesti, ja molemmilla tulee vaan vaivautunut olo kun ei ole mitään puhuttavaa.
Olenkin todennut että ei ole nettitreffit mun juttu. Olen ollut elämässäni 3 kertaa parisuhteessa, ja ne kaikki on alkaneet kaveruuden kautta. 2 työkaveruuden, ja 1 nettipalstatuttuuden ja sen jälkeen kaljoittelukaveruudesta seurusteluun. Minun todellinen luonteeni tulee esiin vasta kymmenien tuntien tapaamisten jälkeen, ja ymmärrettävästi kukaan ei nettideittitilanteessa sellaiseen jaksa ryhtyä epäkiinnostavan oloisen jäykkis-tosikon kanssa. Mutta jos työpaikalla vaikka on pakko istua vierekkäin, niin siinä voi tulla tutustuttuakin :)