Lto ihmettelee

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 09:36"]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 09:24"]

--

Hän puhui Omasta Työstään. Edusti siis ammattikuntaa. Kertoi myös melko yksityiskohtaisesti ongelmista. Yksityishenkilönä asioiden pohtiminen ja keskustelu on ihan eri asia kuin ammattikunnan edustajana asiakkaiden moittiminen

[/quote]

Minusta taas myös ammattinsa edustajana on oikeus ottaa kantaa oman alansa ilmiöihin ja epäkohtiin, ei ainoastaan yksityishenkilönä. Toki ammattinsa edustajana on suotavaa olla vastuullinen sanoissaan, mutta minun on vaikea löytää ap:n aloituksesta esim. tunnistettavaa perhettä tai edes päiväkotia. 

Sinänsä tämä vastaisku ammattilaisen kannanottoon on varsin tyypillinen. Yhtä hyvin tässä voisi olla opettaja ihmettelemässä, miksi yläasteikäinen ei osaa aakkosia, viikonpäiviä tai kuukausia, tai vaikkapa kaupan kassa ihmettelemässä, miten ihmisten eineskulutus on lisääntynyt. Aina tulee ainakin muutama kommentti mentaliteetilla: "Ole sinä hiljaa ja palvele asiakkaitasi, he sinulle palkan maksavat!"

[/quote]

Näinhän se on. Vastustan kaikkien ammattikuntien vastaavaa toimintaa. Vähentää luottamusta asiakkaissa. Antaa huonon kuvan paitsi kirjoittajasta myös koko ammattikunnasta. Kertoo millä tavoilla työtä tehdään

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 09:15"]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 09:05"]

--

Mikä kalikka kalahti?

Kyllä ensimmäinen asia ammatillisuudessa on vähentää kaikenlaista epäluottamusta omaa ammattiryhmää kohtaan. Sama aloitus olisi ollut ihan ok ilman ammattinimikettä. Ilman, että puhuu työstään. Voi kertoa, että minä olen nähnyt...

Oman ammatikkunnan maine menee, kun asiakkaat saa lukea kauhistelua itsestään. Ei mene pelkästään yhden ammattikunnan edustajan maine vaan koko ammattikunnan. Vanhemmat ajattelee, että näin meistäkin puhutaan (oli se lapsen "vika" mikä tahansa).

Kannatan aina postiviivista ja ymmärtävää asennetta asiakkaisiin. Katsotaan mitä voidaan tehdä. Mielummin ratkaisukeskeisesti kuin kauhistellun.

Tilanne on se, että Pilvi ei ole vielä päiväkuiva. Keskustellaan perheen kanssa ja sovitaan mkä tie johtaa tavoitteeeen pääsemiseksi. Vanhemman on helpompi keskustella asiasta, kun hän aidosti kokee, että "kasvatuskumppani" arvostaa häntä ja lasta. Tätä aitoa arvostamista ei voi teeskennällä. Jos samaan aikaan kirjoittelee nettiin halventavasti, se asenne välittyy vanhemmalle ja lapselle myös vuorovaikutustilanteessa

[/quote]

Eli ongelma on siinä, että ap ilmoitti olevansa lto? Muussa tapauksessa hänen kannanottonsa olisi ollut ok? 
Menettikö hänen kommenttinsa asiasisällön sillä hetkellä, kun hän meni mainitsemaan ammattinimikkeensä?

Tässähän ei puhuttu Pilvistä eikä kenestäkään tietystä lapsesta, vanhemmasta tai edes tietystä ryhmästä (esim. "wt-vanhemmat eivät opeta lapsiaan kuivaksi"), vaan ongelmaa käsiteltiin yleisellä tasolla. Samalla tavalla, kuin vaikka hämmästelemme syitä tämänhetkiseen työttömyyteen tai siihen, että miksi koululaisten keskittymiskyky on laskenut. Mediassa tämäntasoisiin asioihin jopa kysytään jonkin titteliä kantavan asiantuntijan kantaa. Miksi tästä tulee nyt niin suuri ongelma? 

P.S Jos jokaisen mielipiteen pelätään mustaavan koko ammattikunnan maine, emme varmaan voisi keskustella tai esittää kritiikkiä minkään maailman ajankohtaisista havainnoista tai ilmiöistä.

[/quote]

Ammattikunnilla on vastuu myös asioiden esille nostamisesta, julkisesta keskustelusta.

Kumpi tapa on miellestäsi ammatillisempi/tehokkaampi:

1. Työskentelen pk seudun terveyskeskuksessa lääkärin. En voi olla ihmettelemättä kuinka paljon lihavia ihmisiä on nykyään. Ovatko ihmiset niin laiskoja....

2. Suomalaiset terveystutkimukset ovat osoittaneet... Hyviä keinoja on esimerkiksi....

ja lto sama

1. "vuosien vieriessä en voi olla huomaamatta erästä ihmetystä aiheuttavaa seikkaa. Laiskuutta! Suurin osa ryhmäni lasten vanhemmista on aivan mukavia ja tavallisia maalaisjärjellä varustettuja vanhempia, jotka yrittävät parhaansa, antavat rakkautta jälkikasvulleen mutta toisaalta myös asettavat lapselle rajat ja vaativat omatoimisuutta. Sitten on näitä vanhempia, jotka elävät aivan omassa hattarassaan, eikä minkäänlainen vihjaus heitä reipastuta. Aamulla nelivuotias saattaa maata päiväkodin lattialla vanhemman hoitaessa riisumiset. Sitten minulle isketään käteen uusi maxipakkaus vaippoja, suurinta kokoa tietysti että mahtuu melkein viskari-ikäiselle lapselle. 4-vuotias kun ei ole vielä päiväkuiva."

2. Päiväkuivaksi oppiminen on keskimäärin xx vanhemmuuden haasteet... Positiiviset auttamiskeinot....

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 09:59"]

--

Ammattikunnilla on vastuu myös asioiden esille nostamisesta, julkisesta keskustelusta.

Kumpi tapa on miellestäsi ammatillisempi/tehokkaampi:

1. Työskentelen pk seudun terveyskeskuksessa lääkärin. En voi olla ihmettelemättä kuinka paljon lihavia ihmisiä on nykyään. Ovatko ihmiset niin laiskoja....

2. Suomalaiset terveystutkimukset ovat osoittaneet... Hyviä keinoja on esimerkiksi....

ja lto sama

1. "vuosien vieriessä en voi olla huomaamatta erästä ihmetystä aiheuttavaa seikkaa. Laiskuutta! Suurin osa ryhmäni lasten vanhemmista on aivan mukavia ja tavallisia maalaisjärjellä varustettuja vanhempia, jotka yrittävät parhaansa, antavat rakkautta jälkikasvulleen mutta toisaalta myös asettavat lapselle rajat ja vaativat omatoimisuutta. Sitten on näitä vanhempia, jotka elävät aivan omassa hattarassaan, eikä minkäänlainen vihjaus heitä reipastuta. Aamulla nelivuotias saattaa maata päiväkodin lattialla vanhemman hoitaessa riisumiset. Sitten minulle isketään käteen uusi maxipakkaus vaippoja, suurinta kokoa tietysti että mahtuu melkein viskari-ikäiselle lapselle. 4-vuotias kun ei ole vielä päiväkuiva."

2. Päiväkuivaksi oppiminen on keskimäärin xx vanhemmuuden haasteet... Positiiviset auttamiskeinot....

[/quote]

Ei siis ole mahdollista, että asiasta keskustelee lto yksityishenkilönä, vaan vaihtoehdot ovat joko tai? Ilman muuta minua kiinnostaisi perinpohjainen tutkimus ja haastattelut kyseisestä aiheesta, mutta ottakaamme huomioon että tämä on ihan tavallinen keskustelupalsta, jossa voi tuoda esiin ihan omia henkilökohtaisia ajatuksiaan, ammattinimikkeellä tai ilman. Tässä ei keskustele nyt Helsingin Kansallisen Päiväkodin johtava Lto Maija Meikäläinen, vaan satunnainen ajatuksensa julki tuova lto jostakin päin pääkaupunkiseutua. Minusta tuossa ei ole mitään sellaista ongelmaa, joka mustaisi täten nyt joka ikisen ammattikuntansa edustajan maineen tai loukkaisi syvästi tietyn päiväkodin perheitä tai tiettyä perhettä. 

Toki voimme miettiä, tuleeko kaikki kannanotto suorittaa siten, ettei missään nimessä loukkaisi yhtään ketään. Lasten omatoimisuus on heikentynyt, mutta missään nimessä se ei liity mitenkään vanhempiin, hoitajiin, päiväkotiin, yhteiskuntaan eikä oikeastaan mihinkään, ettei vain kukaan pahoita mieltään. No, syntyykö tuolla tavoin keskustelua? 

Edelleen en voi olla ihmettelemättä tätä mentaliteettia, että jos tuot esiin epäkohdan, saat kehotukseksi tukkia suusi ja tehdä työsi, siitä kun sinulle maksetaan. 

P.S En jatka tästä aiheesta väittelyä. Jatkukoon keskustelu itse asiasta. 

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 10:10"]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 09:59"]

--

Ammattikunnilla on vastuu myös asioiden esille nostamisesta, julkisesta keskustelusta.

Kumpi tapa on miellestäsi ammatillisempi/tehokkaampi:

1. Työskentelen pk seudun terveyskeskuksessa lääkärin. En voi olla ihmettelemättä kuinka paljon lihavia ihmisiä on nykyään. Ovatko ihmiset niin laiskoja....

2. Suomalaiset terveystutkimukset ovat osoittaneet... Hyviä keinoja on esimerkiksi....

ja lto sama

1. "vuosien vieriessä en voi olla huomaamatta erästä ihmetystä aiheuttavaa seikkaa. Laiskuutta! Suurin osa ryhmäni lasten vanhemmista on aivan mukavia ja tavallisia maalaisjärjellä varustettuja vanhempia, jotka yrittävät parhaansa, antavat rakkautta jälkikasvulleen mutta toisaalta myös asettavat lapselle rajat ja vaativat omatoimisuutta. Sitten on näitä vanhempia, jotka elävät aivan omassa hattarassaan, eikä minkäänlainen vihjaus heitä reipastuta. Aamulla nelivuotias saattaa maata päiväkodin lattialla vanhemman hoitaessa riisumiset. Sitten minulle isketään käteen uusi maxipakkaus vaippoja, suurinta kokoa tietysti että mahtuu melkein viskari-ikäiselle lapselle. 4-vuotias kun ei ole vielä päiväkuiva."

2. Päiväkuivaksi oppiminen on keskimäärin xx vanhemmuuden haasteet... Positiiviset auttamiskeinot....

[/quote]

Ei siis ole mahdollista, että asiasta keskustelee lto yksityishenkilönä, vaan vaihtoehdot ovat joko tai? Ilman muuta minua kiinnostaisi perinpohjainen tutkimus ja haastattelut kyseisestä aiheesta, mutta ottakaamme huomioon että tämä on ihan tavallinen keskustelupalsta, jossa voi tuoda esiin ihan omia henkilökohtaisia ajatuksiaan, ammattinimikkeellä tai ilman. Tässä ei keskustele nyt Helsingin Kansallisen Päiväkodin johtava Lto Maija Meikäläinen, vaan satunnainen ajatuksensa julki tuova lto jostakin päin pääkaupunkiseutua. Minusta tuossa ei ole mitään sellaista ongelmaa, joka mustaisi täten nyt joka ikisen ammattikuntansa edustajan maineen tai loukkaisi syvästi tietyn päiväkodin perheitä tai tiettyä perhettä. 

Toki voimme miettiä, tuleeko kaikki kannanotto suorittaa siten, ettei missään nimessä loukkaisi yhtään ketään. Lasten omatoimisuus on heikentynyt, mutta missään nimessä se ei liity mitenkään vanhempiin, hoitajiin, päiväkotiin, yhteiskuntaan eikä oikeastaan mihinkään, ettei vain kukaan pahoita mieltään. No, syntyykö tuolla tavoin keskustelua? 

Edelleen en voi olla ihmettelemättä tätä mentaliteettia, että jos tuot esiin epäkohdan, saat kehotukseksi tukkia suusi ja tehdä työsi, siitä kun sinulle maksetaan. 

P.S En jatka tästä aiheesta väittelyä. Jatkukoon keskustelu itse asiasta. 

[/quote]

Kumpi tapa oli mielestäsi parempi? 1 vai 2?

Kuten sanoin, en jatka tästä asiasta väittelyä. :) Jos joku haluaa vetää siitä erävoiton hienosta väittelystä niin täysin vapaasti. 

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 09:05"][quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 08:56"]

Nyt on sivusta seuranneena pakko ihmetellä, kalahtiko kalikka liian terävästi ohimoon. Minusta ap:n pohdinta on ihan aiheellista: hän on havainnut työssään, että lasten oma-aloitteisuus on hieman laskenut, ja pohtii siihen syitä. Ja tämä on kirvoittanut liudan epäilyjä ammattitaidosta, koulutusvalinnasta, hämmästelyä siitä, että kuinka hän voikaan tuoda tämän asian esiin keskustelussa työpaikalla hämmästelyn ja jopa väitöskirjan tekemisen sijasta... Että onpa valtavan ammattitaidoton lto, ja luuleekin itsestään hieman liikoja! 

Miksi internetiin on ylipäätään luotu keskustelumahdollisuus, jos kerran keskustella ei saa mieltä painavista asioista? Voisimme sanoa täällä lähestulkoon jokaiseen keskusteluun, että fiksumpi hämmästelisi ongelmaansa työpaikallaan tai missä tahansa muualla, kuin täällä. Kuka täällä on ylemmyydentuntoinen: ap lto:n roolissaan vai kommentoijat, jotka haluavat ap:n aivan varta vasten nähdä ylimielisenä lto:na?

[/quote]

Mikä kalikka kalahti?

Kyllä ensimmäinen asia ammatillisuudessa on vähentää kaikenlaista epäluottamusta omaa ammattiryhmää kohtaan. Sama aloitus olisi ollut ihan ok ilman ammattinimikettä. Ilman, että puhuu työstään. Voi kertoa, että minä olen nähnyt...

Oman ammatikkunnan maine menee, kun asiakkaat saa lukea kauhistelua itsestään. Ei mene pelkästään yhden ammattikunnan edustajan maine vaan koko ammattikunnan. Vanhemmat ajattelee, että näin meistäkin puhutaan (oli se lapsen "vika" mikä tahansa).

Kannatan aina postiviivista ja ymmärtävää asennetta asiakkaisiin. Katsotaan mitä voidaan tehdä. Mielummin ratkaisukeskeisesti kuin kauhistellun.

Tilanne on se, että Pilvi ei ole vielä päiväkuiva. Keskustellaan perheen kanssa ja sovitaan mkä tie johtaa tavoitteeeen pääsemiseksi. Vanhemman on helpompi keskustella asiasta, kun hän aidosti kokee, että "kasvatuskumppani" arvostaa häntä ja lasta. Tätä aitoa arvostamista ei voi teeskennällä. Jos samaan aikaan kirjoittelee nettiin halventavasti, se asenne välittyy vanhemmalle ja lapselle myös vuorovaikutustilanteessa
[/quote]
Me normaalit, lapsia kasvattavat vanhemmat emme koe ap:n kyllä kirjoittavan millään lailla halventavasti.

Aina on joku selitys ja syy siihen, miksi ei jaksa, viitsi tai ehdi...nykypäivänä ei enää mistään saisi mitään sanoa. Olen vajaa kahden vuoden ikäerolla olevien sisarusten äiti. Kasvatusvastuu on yksin minulla.Aina ei jaksaisi, huvittaisi, eikä ehtisi, mutta minun mielestäni kysymys on enemmänkin aina ratkaisujen löytämisestä eri tilanteisiin. Olen sopinut päiväkodissa, että jos lapseni 5v. alkaa temppuilla riisumisen kanssa, totean rauhallisesti, että "Äidillä ei ole nyt aikaa temppuilla." Suukotan hänet,toivotan hyvää päiväkotipäivää ja kerron henkilökunnalle milloin tulen hakemaan. Vilkutan vielä lapselle ja lähden töihin. Kyllä ne vaatteet ovat siellä aina sitten reippaasti löytäneet tiensä naulakkoon ja mitän traumojakaan tuskin jää,kun suukotan ja sanon heipat, enkä huuda kuin hyeena ja latele katteettomia uhkauksia samalla, kun riisun kuitenkin jo melko isoa velttoa lasta.Eikä näitä ole edes tarvinnut kuin pari kertaa käydä läpi ja viesti meni perille. Äidille ei tehdä kiusaa. Hassuttelutkin kuuluvat elämään, mutta ne ovat asia erikseen ja eri tilanteissa kuin aamukiiressä riisumisessa tai pukemisessa.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, että aina ei jaksaisi,mutta minun on pakko. Se on minun velvollisuuteni äitinä huolehtia ja varmistaa, että lapseni pärjäävät ja selviävät maailmalla aikuisena. Ihme selittelyjä aina aikuisilta joka asiassa...ja meillä on pitkä matka töihin (n. 30km/siivu) ja hoitoon ja aikainen herätys myös..silti lapset pukevat itse (autan kyllä tarvittaessa),pesemme hampaat ja syömme, enkä ole koskaan myöhästynyt töistä. Kyse on organisointikyvystä, suunnitelmallisuudesta ja siitä, että tarttuu toimeen, vaikka ei aina jaksaisi.Niin se vaan menee..kaikessa.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 10:15"]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 09:05"][quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 08:56"] Nyt on sivusta seuranneena pakko ihmetellä, kalahtiko kalikka liian terävästi ohimoon. Minusta ap:n pohdinta on ihan aiheellista: hän on havainnut työssään, että lasten oma-aloitteisuus on hieman laskenut, ja pohtii siihen syitä. Ja tämä on kirvoittanut liudan epäilyjä ammattitaidosta, koulutusvalinnasta, hämmästelyä siitä, että kuinka hän voikaan tuoda tämän asian esiin keskustelussa työpaikalla hämmästelyn ja jopa väitöskirjan tekemisen sijasta... Että onpa valtavan ammattitaidoton lto, ja luuleekin itsestään hieman liikoja! 

Miksi internetiin on ylipäätään luotu keskustelumahdollisuus, jos kerran keskustella ei saa mieltä painavista asioista? Voisimme sanoa täällä lähestulkoon jokaiseen keskusteluun, että fiksumpi hämmästelisi ongelmaansa työpaikallaan tai missä tahansa muualla, kuin täällä. Kuka täällä on ylemmyydentuntoinen: ap lto:n roolissaan vai kommentoijat, jotka haluavat ap:n aivan varta vasten nähdä ylimielisenä lto:na? [/quote]   Mikä kalikka kalahti?   Kyllä ensimmäinen asia ammatillisuudessa on vähentää kaikenlaista epäluottamusta omaa ammattiryhmää kohtaan. Sama aloitus olisi ollut ihan ok ilman ammattinimikettä. Ilman, että puhuu työstään. Voi kertoa, että minä olen nähnyt... Oman ammatikkunnan maine menee, kun asiakkaat saa lukea kauhistelua itsestään. Ei mene pelkästään yhden ammattikunnan edustajan maine vaan koko ammattikunnan. Vanhemmat ajattelee, että näin meistäkin puhutaan (oli se lapsen "vika" mikä tahansa). Kannatan aina postiviivista ja ymmärtävää asennetta asiakkaisiin. Katsotaan mitä voidaan tehdä. Mielummin ratkaisukeskeisesti kuin kauhistellun. Tilanne on se, että Pilvi ei ole vielä päiväkuiva. Keskustellaan perheen kanssa ja sovitaan mkä tie johtaa tavoitteeeen pääsemiseksi. Vanhemman on helpompi keskustella asiasta, kun hän aidosti kokee, että "kasvatuskumppani" arvostaa häntä ja lasta. Tätä aitoa arvostamista ei voi teeskennällä. Jos samaan aikaan kirjoittelee nettiin halventavasti, se asenne välittyy vanhemmalle ja lapselle myös vuorovaikutustilanteessa [/quote] Me normaalit, lapsia kasvattavat vanhemmat emme koe ap:n kyllä kirjoittavan millään lailla halventavasti.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 20:15"]

Työskentelen lto:na PK-seudulla melko suuressa päiväkodissa ja vuosien vieriessä en voi olla huomaamatta erästä ihmetystä aiheuttavaa seikkaa. Laiskuutta! Suurin osa ryhmäni lasten vanhemmista on aivan mukavia ja tavallisia maalaisjärjellä varustettuja vanhempia, jotka yrittävät parhaansa, antavat rakkautta jälkikasvulleen mutta toisaalta myös asettavat lapselle rajat ja vaativat omatoimisuutta. Sitten on näitä vanhempia, jotka elävät aivan omassa hattarassaan, eikä minkäänlainen vihjaus heitä reipastuta. Aamulla nelivuotias saattaa maata päiväkodin lattialla vanhemman hoitaessa riisumiset. Sitten minulle isketään käteen uusi maxipakkaus vaippoja, suurinta kokoa tietysti että mahtuu melkein viskari-ikäiselle lapselle. 4-vuotias kun ei ole vielä päiväkuiva. Lapsen kehityksessä ei muuten ole mitään vikaa, iloisia ja fiksuja pieniä ihmisiä, mutta jokainen siirtymätilanne on yhtä tappelua jos muksuilta vaatii minkäänlaista oma-alotteisuutta: käsien pesu, oman ruokapaikan siivous, lautasen kaapiminen, riisuminen, pukeminen...vastaus kuuluu "En mä osaa/En halua/En jaksa". Lyhyestä virsi kaunis: Älkää kasvattako fiksuista upeista lapsistanne pilalle lellittyjä, laiskoja ja valmista odottavia kauhukakaroita, joille omien kenkienkin jalkaansaanti on niin ylivoimainen ponnistus, että mielummin makaa puoli tuntia eteisen lattialla katsomassa ulos kun kaverit odottaa leikkimään.

[/quote]

Positiivinen ja kannustava ammattilainen.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 10:21"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 20:15"]

Työskentelen lto:na PK-seudulla melko suuressa päiväkodissa ja vuosien vieriessä en voi olla huomaamatta erästä ihmetystä aiheuttavaa seikkaa. Laiskuutta! Suurin osa ryhmäni lasten vanhemmista on aivan mukavia ja tavallisia maalaisjärjellä varustettuja vanhempia, jotka yrittävät parhaansa, antavat rakkautta jälkikasvulleen mutta toisaalta myös asettavat lapselle rajat ja vaativat omatoimisuutta. Sitten on näitä vanhempia, jotka elävät aivan omassa hattarassaan, eikä minkäänlainen vihjaus heitä reipastuta. Aamulla nelivuotias saattaa maata päiväkodin lattialla vanhemman hoitaessa riisumiset. Sitten minulle isketään käteen uusi maxipakkaus vaippoja, suurinta kokoa tietysti että mahtuu melkein viskari-ikäiselle lapselle. 4-vuotias kun ei ole vielä päiväkuiva. Lapsen kehityksessä ei muuten ole mitään vikaa, iloisia ja fiksuja pieniä ihmisiä, mutta jokainen siirtymätilanne on yhtä tappelua jos muksuilta vaatii minkäänlaista oma-alotteisuutta: käsien pesu, oman ruokapaikan siivous, lautasen kaapiminen, riisuminen, pukeminen...vastaus kuuluu "En mä osaa/En halua/En jaksa". Lyhyestä virsi kaunis: Älkää kasvattako fiksuista upeista lapsistanne pilalle lellittyjä, laiskoja ja valmista odottavia kauhukakaroita, joille omien kenkienkin jalkaansaanti on niin ylivoimainen ponnistus, että mielummin makaa puoli tuntia eteisen lattialla katsomassa ulos kun kaverit odottaa leikkimään.

[/quote]

Positiivinen ja kannustava ammattilainen.

[/quote]

Kalikka siis kalahti. ;)

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 20:48"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 20:30"]Minua suoraan sanottuna vituttaa teidän lastenhoitajien tapa mollata anonyymina hoitolasten vanhempia. Me kaikki tiedetään, että teidän työ on melko puuduttavaa ja rutiinien täyttämää, ja vanhemmista juoruaminen on päivän ainoa virike. Se on ihan ok. Senkin ymmärtää, että jos oma ammatillinen meriitti on se, miten saa lapset riisumaan ja pukemaan ja syömään ja pissaamaan ja taas riisumaan ja pukemaan ja syömään ja pissaamaan niin kyllähän siitä juttua riittää ja sen alkaa ottaa aika henkilökohtaisesti.  Mut sitten vois vähän miettiä, millaisen maineen omalle ammattikunnalleen antaa. Meistä todela moni on ammatissa, jossa nähdän se ihmisten epätäydellisyys, eikä silti anneta anonyymeja haastatteluja iltapävälehdille siitä mitä joku asiakas tai potilas on pöllöillyt, eikä esitetä kollektiivista huolta kansakunnan tilasta sen perusteella että se asiakas ei teekään just kuten minä sattuisin tässä nyt toivomaan. Ihmisten kanssa elämiseen ja työskentelyyn kuuluu aina sen kestäminen, että täydellisiä ihmisiä ei ole olemassa. Myös te lastenhoitajat olette jonkun hammaslääkärin tai terkkarin tai sairaanhoitajan murheenkryyni, kun ette lopeta röökaamista tai lihomista tai juomista tai liiku riittävästi tai syö viittä annosta kasviksia päivässä tai käytä hammaslankaa ja syö ksylitolia ja treenaa lantionpohjan lihaksia tai muuten vaan ette ole hajuttomia ja mauttomia täydellisiä yhteiskunnan koneiston osasia. Ja se on ihan ok. ;) [/quote] Eli sun mielestä lapsia ei tarvitse opettaa omatoimisiksi?

[/quote]

Mikäs siinä, jos haluaa lapsensa vielä teini-iässäkin kulkevan vaipoissa ja pukeutumistaidottomana. Veikkaan kylläkin, että silloin asiaan puututaan jo rankemmalla kädellä.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 10:22"]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 10:21"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 20:15"]

Työskentelen lto:na PK-seudulla melko suuressa päiväkodissa ja vuosien vieriessä en voi olla huomaamatta erästä ihmetystä aiheuttavaa seikkaa. Laiskuutta! Suurin osa ryhmäni lasten vanhemmista on aivan mukavia ja tavallisia maalaisjärjellä varustettuja vanhempia, jotka yrittävät parhaansa, antavat rakkautta jälkikasvulleen mutta toisaalta myös asettavat lapselle rajat ja vaativat omatoimisuutta. Sitten on näitä vanhempia, jotka elävät aivan omassa hattarassaan, eikä minkäänlainen vihjaus heitä reipastuta. Aamulla nelivuotias saattaa maata päiväkodin lattialla vanhemman hoitaessa riisumiset. Sitten minulle isketään käteen uusi maxipakkaus vaippoja, suurinta kokoa tietysti että mahtuu melkein viskari-ikäiselle lapselle. 4-vuotias kun ei ole vielä päiväkuiva. Lapsen kehityksessä ei muuten ole mitään vikaa, iloisia ja fiksuja pieniä ihmisiä, mutta jokainen siirtymätilanne on yhtä tappelua jos muksuilta vaatii minkäänlaista oma-alotteisuutta: käsien pesu, oman ruokapaikan siivous, lautasen kaapiminen, riisuminen, pukeminen...vastaus kuuluu "En mä osaa/En halua/En jaksa". Lyhyestä virsi kaunis: Älkää kasvattako fiksuista upeista lapsistanne pilalle lellittyjä, laiskoja ja valmista odottavia kauhukakaroita, joille omien kenkienkin jalkaansaanti on niin ylivoimainen ponnistus, että mielummin makaa puoli tuntia eteisen lattialla katsomassa ulos kun kaverit odottaa leikkimään.

[/quote]

Positiivinen ja kannustava ammattilainen.

[/quote]

Kalikka siis kalahti. ;)

[/quote]

Meinaatko, että minulla on lapsia, jotka eivät ole oppieet päiväkuivaksi? Tai olen muuten vaan laiska vanhempi?

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 10:39"]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 10:22"]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 10:21"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 20:15"]

Työskentelen lto:na PK-seudulla melko suuressa päiväkodissa ja vuosien vieriessä en voi olla huomaamatta erästä ihmetystä aiheuttavaa seikkaa. Laiskuutta! Suurin osa ryhmäni lasten vanhemmista on aivan mukavia ja tavallisia maalaisjärjellä varustettuja vanhempia, jotka yrittävät parhaansa, antavat rakkautta jälkikasvulleen mutta toisaalta myös asettavat lapselle rajat ja vaativat omatoimisuutta. Sitten on näitä vanhempia, jotka elävät aivan omassa hattarassaan, eikä minkäänlainen vihjaus heitä reipastuta. Aamulla nelivuotias saattaa maata päiväkodin lattialla vanhemman hoitaessa riisumiset. Sitten minulle isketään käteen uusi maxipakkaus vaippoja, suurinta kokoa tietysti että mahtuu melkein viskari-ikäiselle lapselle. 4-vuotias kun ei ole vielä päiväkuiva. Lapsen kehityksessä ei muuten ole mitään vikaa, iloisia ja fiksuja pieniä ihmisiä, mutta jokainen siirtymätilanne on yhtä tappelua jos muksuilta vaatii minkäänlaista oma-alotteisuutta: käsien pesu, oman ruokapaikan siivous, lautasen kaapiminen, riisuminen, pukeminen...vastaus kuuluu "En mä osaa/En halua/En jaksa". Lyhyestä virsi kaunis: Älkää kasvattako fiksuista upeista lapsistanne pilalle lellittyjä, laiskoja ja valmista odottavia kauhukakaroita, joille omien kenkienkin jalkaansaanti on niin ylivoimainen ponnistus, että mielummin makaa puoli tuntia eteisen lattialla katsomassa ulos kun kaverit odottaa leikkimään.

[/quote]

Positiivinen ja kannustava ammattilainen.

[/quote]

Kalikka siis kalahti. ;)

[/quote]

Meinaatko, että minulla on lapsia, jotka eivät ole oppieet päiväkuivaksi? Tai olen muuten vaan laiska vanhempi?

[/quote]

x) 

"Nyt minä mieleni pahotin!"

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 20:30"]

Minua suoraan sanottuna vituttaa teidän lastenhoitajien tapa mollata anonyymina hoitolasten vanhempia. Me kaikki tiedetään, että teidän työ on melko puuduttavaa ja rutiinien täyttämää, ja vanhemmista juoruaminen on päivän ainoa virike. Se on ihan ok. Senkin ymmärtää, että jos oma ammatillinen meriitti on se, miten saa lapset riisumaan ja pukemaan ja syömään ja pissaamaan ja taas riisumaan ja pukemaan ja syömään ja pissaamaan niin kyllähän siitä juttua riittää ja sen alkaa ottaa aika henkilökohtaisesti.  Mut sitten vois vähän miettiä, millaisen maineen omalle ammattikunnalleen antaa. Meistä todela moni on ammatissa, jossa nähdän se ihmisten epätäydellisyys, eikä silti anneta anonyymeja haastatteluja iltapävälehdille siitä mitä joku asiakas tai potilas on pöllöillyt, eikä esitetä kollektiivista huolta kansakunnan tilasta sen perusteella että se asiakas ei teekään just kuten minä sattuisin tässä nyt toivomaan.

Ihmisten kanssa elämiseen ja työskentelyyn kuuluu aina sen kestäminen, että täydellisiä ihmisiä ei ole olemassa. Myös te lastenhoitajat olette jonkun hammaslääkärin tai terkkarin tai sairaanhoitajan murheenkryyni, kun ette lopeta röökaamista tai lihomista tai juomista tai liiku riittävästi tai syö viittä annosta kasviksia päivässä tai käytä hammaslankaa ja syö ksylitolia ja treenaa lantionpohjan lihaksia tai muuten vaan ette ole hajuttomia ja mauttomia täydellisiä yhteiskunnan koneiston osasia. Ja se on ihan ok. ;)

[/quote]Älä lässytä. Keskity pointtiin.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 22:22"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 20:30"]

Minua suoraan sanottuna vituttaa teidän lastenhoitajien tapa mollata anonyymina hoitolasten vanhempia. Me kaikki tiedetään, että teidän työ on melko puuduttavaa ja rutiinien täyttämää, ja vanhemmista juoruaminen on päivän ainoa virike. Se on ihan ok. Senkin ymmärtää, että jos oma ammatillinen meriitti on se, miten saa lapset riisumaan ja pukemaan ja syömään ja pissaamaan ja taas riisumaan ja pukemaan ja syömään ja pissaamaan niin kyllähän siitä juttua riittää ja sen alkaa ottaa aika henkilökohtaisesti.  Mut sitten vois vähän miettiä, millaisen maineen omalle ammattikunnalleen antaa. Meistä todela moni on ammatissa, jossa nähdän se ihmisten epätäydellisyys, eikä silti anneta anonyymeja haastatteluja iltapävälehdille siitä mitä joku asiakas tai potilas on pöllöillyt, eikä esitetä kollektiivista huolta kansakunnan tilasta sen perusteella että se asiakas ei teekään just kuten minä sattuisin tässä nyt toivomaan.

Ihmisten kanssa elämiseen ja työskentelyyn kuuluu aina sen kestäminen, että täydellisiä ihmisiä ei ole olemassa. Myös te lastenhoitajat olette jonkun hammaslääkärin tai terkkarin tai sairaanhoitajan murheenkryyni, kun ette lopeta röökaamista tai lihomista tai juomista tai liiku riittävästi tai syö viittä annosta kasviksia päivässä tai käytä hammaslankaa ja syö ksylitolia ja treenaa lantionpohjan lihaksia tai muuten vaan ette ole hajuttomia ja mauttomia täydellisiä yhteiskunnan koneiston osasia. Ja se on ihan ok. ;)

[/quote]

Asiantuntijan näkemystä on siis turha kunnioittaa?

[/quote]

Asiantuntija ilmaisee näkemyksensä ratkaisukeskeisesti ja lemaamatta. Silloin sitä voi kunnioitaa. Maallikko saa päivitelä muiden ihmisten vajavaisuutta, koska ei ole itse vastuussa toiminnan muuttamisesta (kasvatuskumppanuus - laiskat vahemmat). Itseään ja toimintatapojaan saa myös moittia vaikka kuinka.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 20:15"]

Työskentelen lto:na PK-seudulla melko suuressa päiväkodissa ja vuosien vieriessä en voi olla huomaamatta erästä ihmetystä aiheuttavaa seikkaa. Laiskuutta! Suurin osa ryhmäni lasten vanhemmista on aivan mukavia ja tavallisia maalaisjärjellä varustettuja vanhempia, jotka yrittävät parhaansa, antavat rakkautta jälkikasvulleen mutta toisaalta myös asettavat lapselle rajat ja vaativat omatoimisuutta. Sitten on näitä vanhempia, jotka elävät aivan omassa hattarassaan, eikä minkäänlainen vihjaus heitä reipastuta. Aamulla nelivuotias saattaa maata päiväkodin lattialla vanhemman hoitaessa riisumiset. Sitten minulle isketään käteen uusi maxipakkaus vaippoja, suurinta kokoa tietysti että mahtuu melkein viskari-ikäiselle lapselle. 4-vuotias kun ei ole vielä päiväkuiva. Lapsen kehityksessä ei muuten ole mitään vikaa, iloisia ja fiksuja pieniä ihmisiä, mutta jokainen siirtymätilanne on yhtä tappelua jos muksuilta vaatii minkäänlaista oma-alotteisuutta: käsien pesu, oman ruokapaikan siivous, lautasen kaapiminen, riisuminen, pukeminen...vastaus kuuluu "En mä osaa/En halua/En jaksa". Lyhyestä virsi kaunis: Älkää kasvattako fiksuista upeista lapsistanne pilalle lellittyjä, laiskoja ja valmista odottavia kauhukakaroita, joille omien kenkienkin jalkaansaanti on niin ylivoimainen ponnistus, että mielummin makaa puoli tuntia eteisen lattialla katsomassa ulos kun kaverit odottaa leikkimään.

[/quote]

Kyllä tässä hyvä lto kannattaa myös syynata päiväkodin työkäytäntöjä. Aivan ilmeistä on että ns. kasvatuskumppanuus ei ole mitenkään toteutunut suhteessa tämän lapsen vanhempiin. Ja tuntuu olevan myös ltolla hukassa kehityspsykologinen ymmärrys. Kyseisellä lapsella on aivan ilmeisesti kehityksessä takkuilua johon todella pitäisi puuttua. Jos vanhemmat vain tuo ja hakee ja kasvatuskumppanuus on kerran vuodessa tehty vasu niin ei kyllä voi puhua lapsen kasvun "yhdessä" tukemisesta eikä ole ihme jos vanhemmat menettävät kosketuksen lapsen kehitykseen! Korkea aika on päiväkotien nähdä oma vastuu kasvatuskumppanuuden mahdollistamisessa!

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 10:42"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 20:30"]

Minua suoraan sanottuna vituttaa teidän lastenhoitajien tapa mollata anonyymina hoitolasten vanhempia. Me kaikki tiedetään, että teidän työ on melko puuduttavaa ja rutiinien täyttämää, ja vanhemmista juoruaminen on päivän ainoa virike. Se on ihan ok. Senkin ymmärtää, että jos oma ammatillinen meriitti on se, miten saa lapset riisumaan ja pukemaan ja syömään ja pissaamaan ja taas riisumaan ja pukemaan ja syömään ja pissaamaan niin kyllähän siitä juttua riittää ja sen alkaa ottaa aika henkilökohtaisesti.  Mut sitten vois vähän miettiä, millaisen maineen omalle ammattikunnalleen antaa. Meistä todela moni on ammatissa, jossa nähdän se ihmisten epätäydellisyys, eikä silti anneta anonyymeja haastatteluja iltapävälehdille siitä mitä joku asiakas tai potilas on pöllöillyt, eikä esitetä kollektiivista huolta kansakunnan tilasta sen perusteella että se asiakas ei teekään just kuten minä sattuisin tässä nyt toivomaan.

Ihmisten kanssa elämiseen ja työskentelyyn kuuluu aina sen kestäminen, että täydellisiä ihmisiä ei ole olemassa. Myös te lastenhoitajat olette jonkun hammaslääkärin tai terkkarin tai sairaanhoitajan murheenkryyni, kun ette lopeta röökaamista tai lihomista tai juomista tai liiku riittävästi tai syö viittä annosta kasviksia päivässä tai käytä hammaslankaa ja syö ksylitolia ja treenaa lantionpohjan lihaksia tai muuten vaan ette ole hajuttomia ja mauttomia täydellisiä yhteiskunnan koneiston osasia. Ja se on ihan ok. ;)

[/quote]Älä lässytä. Keskity pointtiin.

[/quote]

Pointti tässä ketjussa on ammattitaidon puute

Minulla ei ole lapsia ja minusta ap:n aloitus oli ihan asiallinen. Johtuisikohan juuri siitä, että ei osu minuun henkilökohtaisella tasolla.

On mielestäni ihan ok, jos hammaslääkäri kertoo lasten reikien lisääntyneen tai lääkäri lasten oleva lihavampia ja epämotorisempia tai opettaja levottomampia. Eikö havainnoistaan saa kertoa ja yrittää herättää keskustelua? Saako vain syrjästä seurannut keskustella, vaikka paras tieto asiasta on nimen omaan sillä, joka on työkseen asian kanssa tekemisissä?

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 10:47"]

--

Pointti tässä ketjussa on ammattitaidon puute

[/quote]

Siinähän se ammattitaito menikin, kun kehtasi anonyymina arvostella vanhempia, jotka tekevät kaiken valmiiksi lapsen eteen eivätkä opeta omatoimisuutta. :)

Onko joku nähnyt vastaavaa aloitusta esim lääkäreiltä? Siinä työssä löytäisi paljon hämmästeltävää.

Ketjuja tähän, kiitos.