Lue keskustelun säännöt.
Miehen suhtautuminen on muuttunut kun olen alkanut menestyä
04.05.2015 |
Olisikohan täällä kohtalotovereita?
Olen kolmikymppinen nainen ja jo pitkään opiskellut (töitä tehnyt ohessa). Minulla on ollut vaikeita vaiheita, ja mieheni on aina ollut tukenani ja turvanani silloin kun usko omaan itseen ja jaksamiseen on ollut koetuksella.
Nyt elämässäni on kuitenkin alkanut tapahtua tosi positiivisia juttuja opiskelu- ja työrintamalla, voisi sanoa, että olen alkanut saamaan menestystä ja tunnustusta, ja asiat ovat alkaneet sujua ihan uudella tavalla. Olen ikäänkuin saanut käyttöön pitkään hukassa olleen potentiaalini ja on melkein huumaavaa kun huomaa pärjäävänsä ja osaavansa!
Ongelma on seuraava: minusta tuntuu, että mies suhtautuu minuun eri tavalla nyt kun asiani sujuvat hyvin. Usein tuntuu ettei hän ole aidosti iloinen puolestani ja että ei ehkä pidä siitä, että alamme olla nyt tasaveroisia eikä niin, että olen hänestä ja tuestaan ja hyväksynnästään riippuvainen. Mies on aina korostanut että pitää minusta kyllä huolen eikä minun tarvitse murehtia, ja se on ollut ihanaa! Mutta onko sitten niin, että hänen rakkautensa on ollut riippuvaista siitä että saa olla se vahvempi osapuoli ja "hoivata" minua rampaa?
Tätä on vaikea selittää, koska mies ei ole suoranaisesti sanonut tai moittinut tms. Mutta hän on etäisempi ja kylmäkiskoisempi kun minulla menee hyvin ja joskus tuntuu kuin hän katsoisi minua kuin jotakuta vierasta ihmistä, se on inhottava tunne. Ja jos taas minulla on huono hetki, hän ikäänkuin rentoutuu seurassani ja tulee itse iloiseksi ja solahtaa hoivaajan rooliinsa.
Tilanne on hankala, koska itse voin PALJON paremmin kun töissä ja opinnoissa on menestystä, mielekästä puuhaa ja haastetta ja olen ollut iloinen, että voin sittenkin osallistua täytenä aikuisena perheemme pyörittämiseen eikä minun tarvitse olla kotona "hoivattavana". Mutta olenko miehelleni sitten vääränlainen, jos pärjäänkin hyvin?
Olisi kiva kuulla jos jollain on mitään tämänsuuntaisia kokemuksia. Olisi myös valaisevaa kuulla miesten näkökulmaa, pitävätköhän miehet tosiaan enemmän heikosta ja haavoittuvasta kotirouvasta kuin iloisesta ja pärjäävästä, työskentelevästä naisesta? :/
Jos pitäisi valita mies tai työ, olisi vaikeaa valita! Mies on elämäni rakkaus enkä kestä ajatusta erosta, mutta jos minun täytyisi häntä miellyttääkseni olla kotona ja hänen rahojen varassa, tiedän että olisin myös koko ajan vähän onneton... vaikea tilanne. Toivon ettei minun tarvitsisi valita mutta huomaan jo nyt miten mietin kuinka käyttäytyä niin että miehen olisi helpompi rakastaa minua.
Kommentit (35)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, tämä iänikuinen klisee kuinka me miehet olemme kauhusta kankeina kun nainen menestyy, on vahva, älykäs ja mitä näitä nyt olikaan.
Sanotaanko näin, että se syy on teissä naisissa myös monta kertaa, teidänkin asenteissa ja korvien välissä on paljon ongelmia kuinka te suhtaudutte meihin miehiin.
Mulla oli aikanaan havaittavissa samaa, mutta exällä oli muitakin luonnehäiriöitä.
omillaan pärjäävä nainen on kauhistus. Miksi luulet että yh äitejä aina haukutaan? Miesparkaa pelottaa kun huomaa ettet ole itsestäänselvyys.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 20:23"]Olisikohan täällä kohtalotovereita?
Olen kolmikymppinen nainen ja jo pitkään opiskellut (töitä tehnyt ohessa). Minulla on ollut vaikeita vaiheita, ja mieheni on aina ollut tukenani ja turvanani silloin kun usko omaan itseen ja jaksamiseen on ollut koetuksella.
Nyt elämässäni on kuitenkin alkanut tapahtua tosi positiivisia juttuja opiskelu- ja työrintamalla, voisi sanoa, että olen alkanut saamaan menestystä ja tunnustusta, ja asiat ovat alkaneet sujua ihan uudella tavalla. Olen ikäänkuin saanut käyttöön pitkään hukassa olleen potentiaalini ja on melkein huumaavaa kun huomaa pärjäävänsä ja osaavansa!
Ongelma on seuraava: minusta tuntuu, että mies suhtautuu minuun eri tavalla nyt kun asiani sujuvat hyvin. Usein tuntuu ettei hän ole aidosti iloinen puolestani ja että ei ehkä pidä siitä, että alamme olla nyt tasaveroisia eikä niin, että olen hänestä ja tuestaan ja hyväksynnästään riippuvainen. Mies on aina korostanut että pitää minusta kyllä huolen eikä minun tarvitse murehtia, ja se on ollut ihanaa! Mutta onko sitten niin, että hänen rakkautensa on ollut riippuvaista siitä että saa olla se vahvempi osapuoli ja "hoivata" minua rampaa?
Tätä on vaikea selittää, koska mies ei ole suoranaisesti sanonut tai moittinut tms. Mutta hän on etäisempi ja kylmäkiskoisempi kun minulla menee hyvin ja joskus tuntuu kuin hän katsoisi minua kuin jotakuta vierasta ihmistä, se on inhottava tunne. Ja jos taas minulla on huono hetki, hän ikäänkuin rentoutuu seurassani ja tulee itse iloiseksi ja solahtaa hoivaajan rooliinsa.
Tilanne on hankala, koska itse voin PALJON paremmin kun töissä ja opinnoissa on menestystä, mielekästä puuhaa ja haastetta ja olen ollut iloinen, että voin sittenkin osallistua täytenä aikuisena perheemme pyörittämiseen eikä minun tarvitse olla kotona "hoivattavana". Mutta olenko miehelleni sitten vääränlainen, jos pärjäänkin hyvin?
Olisi kiva kuulla jos jollain on mitään tämänsuuntaisia kokemuksia. Olisi myös valaisevaa kuulla miesten näkökulmaa, pitävätköhän miehet tosiaan enemmän heikosta ja haavoittuvasta kotirouvasta kuin iloisesta ja pärjäävästä, työskentelevästä naisesta? :/
Jos pitäisi valita mies tai työ, olisi vaikeaa valita! Mies on elämäni rakkaus enkä kestä ajatusta erosta, mutta jos minun täytyisi häntä miellyttääkseni olla kotona ja hänen rahojen varassa, tiedän että olisin myös koko ajan vähän onneton... vaikea tilanne. Toivon ettei minun tarvitsisi valita mutta huomaan jo nyt miten mietin kuinka käyttäytyä niin että miehen olisi helpompi rakastaa minua.
[/quote]
Booooring. Opettele kirjoittamaan nasevsmmin, saukko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 20:30"]
Juu, tämä iänikuinen klisee kuinka me miehet olemme kauhusta kankeina kun nainen menestyy, on vahva, älykäs ja mitä näitä nyt olikaan.
Sanotaanko näin, että se syy on teissä naisissa myös monta kertaa, teidänkin asenteissa ja korvien välissä on paljon ongelmia kuinka te suhtaudutte meihin miehiin.
[/quote]
No kerropa joku rakentava ehdotus tähän ap:n tilanteeseen.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 20:31"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 20:23"]Olisikohan täällä kohtalotovereita? Olen kolmikymppinen nainen ja jo pitkään opiskellut (töitä tehnyt ohessa). Minulla on ollut vaikeita vaiheita, ja mieheni on aina ollut tukenani ja turvanani silloin kun usko omaan itseen ja jaksamiseen on ollut koetuksella. Nyt elämässäni on kuitenkin alkanut tapahtua tosi positiivisia juttuja opiskelu- ja työrintamalla, voisi sanoa, että olen alkanut saamaan menestystä ja tunnustusta, ja asiat ovat alkaneet sujua ihan uudella tavalla. Olen ikäänkuin saanut käyttöön pitkään hukassa olleen potentiaalini ja on melkein huumaavaa kun huomaa pärjäävänsä ja osaavansa! Ongelma on seuraava: minusta tuntuu, että mies suhtautuu minuun eri tavalla nyt kun asiani sujuvat hyvin. Usein tuntuu ettei hän ole aidosti iloinen puolestani ja että ei ehkä pidä siitä, että alamme olla nyt tasaveroisia eikä niin, että olen hänestä ja tuestaan ja hyväksynnästään riippuvainen. Mies on aina korostanut että pitää minusta kyllä huolen eikä minun tarvitse murehtia, ja se on ollut ihanaa! Mutta onko sitten niin, että hänen rakkautensa on ollut riippuvaista siitä että saa olla se vahvempi osapuoli ja "hoivata" minua rampaa? Tätä on vaikea selittää, koska mies ei ole suoranaisesti sanonut tai moittinut tms. Mutta hän on etäisempi ja kylmäkiskoisempi kun minulla menee hyvin ja joskus tuntuu kuin hän katsoisi minua kuin jotakuta vierasta ihmistä, se on inhottava tunne. Ja jos taas minulla on huono hetki, hän ikäänkuin rentoutuu seurassani ja tulee itse iloiseksi ja solahtaa hoivaajan rooliinsa. Tilanne on hankala, koska itse voin PALJON paremmin kun töissä ja opinnoissa on menestystä, mielekästä puuhaa ja haastetta ja olen ollut iloinen, että voin sittenkin osallistua täytenä aikuisena perheemme pyörittämiseen eikä minun tarvitse olla kotona "hoivattavana". Mutta olenko miehelleni sitten vääränlainen, jos pärjäänkin hyvin? Olisi kiva kuulla jos jollain on mitään tämänsuuntaisia kokemuksia. Olisi myös valaisevaa kuulla miesten näkökulmaa, pitävätköhän miehet tosiaan enemmän heikosta ja haavoittuvasta kotirouvasta kuin iloisesta ja pärjäävästä, työskentelevästä naisesta? :/ Jos pitäisi valita mies tai työ, olisi vaikeaa valita! Mies on elämäni rakkaus enkä kestä ajatusta erosta, mutta jos minun täytyisi häntä miellyttääkseni olla kotona ja hänen rahojen varassa, tiedän että olisin myös koko ajan vähän onneton... vaikea tilanne. Toivon ettei minun tarvitsisi valita mutta huomaan jo nyt miten mietin kuinka käyttäytyä niin että miehen olisi helpompi rakastaa minua. [/quote] Booooring. Opettele kirjoittamaan nasevsmmin, saukko.
[/quote]Opettele itse kirjoittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 20:30"]
Juu, tämä iänikuinen klisee kuinka me miehet olemme kauhusta kankeina kun nainen menestyy, on vahva, älykäs ja mitä näitä nyt olikaan.
Sanotaanko näin, että se syy on teissä naisissa myös monta kertaa, teidänkin asenteissa ja korvien välissä on paljon ongelmia kuinka te suhtaudutte meihin miehiin.
[/quote]
Anteeksi, jos aloitukseni loukkasi, se ei ollut tarkoitukseni.
En siis ole itse ajatellut asiasta lainkaan stereotyyppisesti ennen tätä kokemusta mieheni kanssa. Mutta tuo selkeä muutos miehessäni on vasta saanut minut ajattelemaan että _voiko_ se todella olla näin, että moni mies haluaa olla naistaan "parempi", vai onko mieheni vain yksittäistapaus vai kuvittelenko vain? Mielestäni mieheni käyttäytyy kuin ihminen joka on hyvin kasvatettu ja tietää mitä KUULUU tehdä tai sanoa, muttei kuitenkaan pysty täysin peittämään pettymystään ja tosi tunteitaan asiasta.
Niin ja aivan varmasti naisillakin on erilaisia alitajuisiakin asenteita ja odotuksia miehiäkohtaan... sitä en tarkoittanut.
Ap
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 20:27"]
"Olisi kiva kuulla jos jollain on mitään tämänsuuntaisia kokemuksia. Olisi myös valaisevaa kuulla miesten näkökulmaa, pitävätköhän miehet tosiaan enemmän heikosta ja haavoittuvasta kotirouvasta kuin iloisesta ja pärjäävästä, työskentelevästä naisesta? :/"
Periaatteessa joo (heikkouden tilalle tosin vaihtaisin ehkä sanat "syliin kaipaava"), mutta en näe ongelmaa jos nainen pystyy olemaan molempia.
-mies
[/quote]
Kiitos kommentista! Tuo kuulostaa kyllä ihan ymmärrettävältä. Ehkä voisin miettiä kuinka vielä selvemmin osoittaa miehelle että tarvitsen häntä (koska oikeasti tarvitsen henkisesti todella paljon!). Hän ei koskaan voisi olla tarpeeton vaikka rupeaisin yhtäkkiä saamaan tähtitieteellistä palkkaa, koska elämäni olisi kuitenkin tosi yksinäistä ja etenkin turvatonta ilman häntä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 20:36"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 20:30"]
Juu, tämä iänikuinen klisee kuinka me miehet olemme kauhusta kankeina kun nainen menestyy, on vahva, älykäs ja mitä näitä nyt olikaan.
Sanotaanko näin, että se syy on teissä naisissa myös monta kertaa, teidänkin asenteissa ja korvien välissä on paljon ongelmia kuinka te suhtaudutte meihin miehiin.
[/quote]
Anteeksi, jos aloitukseni loukkasi, se ei ollut tarkoitukseni.
En siis ole itse ajatellut asiasta lainkaan stereotyyppisesti ennen tätä kokemusta mieheni kanssa. Mutta tuo selkeä muutos miehessäni on vasta saanut minut ajattelemaan että _voiko_ se todella olla näin, että moni mies haluaa olla naistaan "parempi", vai onko mieheni vain yksittäistapaus vai kuvittelenko vain? Mielestäni mieheni käyttäytyy kuin ihminen joka on hyvin kasvatettu ja tietää mitä KUULUU tehdä tai sanoa, muttei kuitenkaan pysty täysin peittämään pettymystään ja tosi tunteitaan asiasta.
Niin ja aivan varmasti naisillakin on erilaisia alitajuisiakin asenteita ja odotuksia miehiäkohtaan... sitä en tarkoittanut.
Ap
[/quote]Yleensä menestymisen myötä vähenee yhdessä vietetty aika, koska se menestyminen vaatii uhrauksia. Lisäksi suhteen kylmenemiseen voi olla kymmeniä syitä, mutta sinäkin vedät tietenkin tämän perinteisen kliseisen syyn kuin apteekin hyllyltä.
Koska olet koko elämäsi kuullut tätä hokemista kuinka miehet pelkäävät menestyviä tai älykkäitä naisia, niin miksi et automaattisesti olettaisi näin. Kaikkea kliseistä roskaa kun lukee naisten lehdistä ja kuulee joka tuutista, niin niihin rupeaa jopa uskomaan.
Mutta niinkuin sanoin, suhteen kylmenemiseen löytyy muitakin syitä kuin tämä niin uskomattoman typerä klisee, joka harvoin edes pitää paikkaansa.
Musta ainakin tuntuu, että mun mies pelkää että musta tulee taloudellisesti hänestä riippumaton. Esimerkiks hän on tottunut että aina viikko ennen tiliä, mun rahat on käytetty.
Tossa joku aika sitten pärjäilin hyvin ja ostelin normaalisti mutta rahat riittivätkin. Mieheltä tuli vähän outoa kommenttia asiaan. En osaa sanoa mitään järkevää, mutta ymmärrän sua ja koen mieheni olevan samanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 20:42"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 20:36"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 20:30"]
Juu, tämä iänikuinen klisee kuinka me miehet olemme kauhusta kankeina kun nainen menestyy, on vahva, älykäs ja mitä näitä nyt olikaan.
Sanotaanko näin, että se syy on teissä naisissa myös monta kertaa, teidänkin asenteissa ja korvien välissä on paljon ongelmia kuinka te suhtaudutte meihin miehiin.
[/quote]
Anteeksi, jos aloitukseni loukkasi, se ei ollut tarkoitukseni.
En siis ole itse ajatellut asiasta lainkaan stereotyyppisesti ennen tätä kokemusta mieheni kanssa. Mutta tuo selkeä muutos miehessäni on vasta saanut minut ajattelemaan että _voiko_ se todella olla näin, että moni mies haluaa olla naistaan "parempi", vai onko mieheni vain yksittäistapaus vai kuvittelenko vain? Mielestäni mieheni käyttäytyy kuin ihminen joka on hyvin kasvatettu ja tietää mitä KUULUU tehdä tai sanoa, muttei kuitenkaan pysty täysin peittämään pettymystään ja tosi tunteitaan asiasta.
Niin ja aivan varmasti naisillakin on erilaisia alitajuisiakin asenteita ja odotuksia miehiäkohtaan... sitä en tarkoittanut.
Ap
[/quote]Yleensä menestymisen myötä vähenee yhdessä vietetty aika, koska se menestyminen vaatii uhrauksia. Lisäksi suhteen kylmenemiseen voi olla kymmeniä syitä, mutta sinäkin vedät tietenkin tämän perinteisen kliseisen syyn kuin apteekin hyllyltä.
Koska olet koko elämäsi kuullut tätä hokemista kuinka miehet pelkäävät menestyviä tai älykkäitä naisia, niin miksi et automaattisesti olettaisi näin. Kaikkea kliseistä roskaa kun lukee naisten lehdistä ja kuulee joka tuutista, niin niihin rupeaa jopa uskomaan.
Mutta niinkuin sanoin, suhteen kylmenemiseen löytyy muitakin syitä kuin tämä niin uskomattoman typerä klisee, joka harvoin edes pitää paikkaansa.
[/quote]
En minä "vedä" syytä kuin apteekin hyllyltä, vaan ihan omiin havaintoihini pohjautuen. En voi kaikkia tilanteita ym. täällä yksityiskohtaisesti avata (eikä niitä jaksaisi monikaan lukea, kun jo aloitusviestikin taisi olla turhan seikkaperäinen monelle). Esimerkiksi vaikka suhteuttaisin tilanteen ajankäyttöön, silti miehen suhtautuminen on erilaista, jos aikaa on kulunut johonkin turhauttavaan / tyhjänpäiväiseen tai jos sama aika on kulunut johonkin josta on seurannut minulle "uran" kannalta hyvää.
Vaikutat kovin kiukkuiselta, mutta kiitos kuitenkin kriittisestä näkökulmasta jossa on varmasti ajattelemisen aihetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi opiskelet vielä kolmekymppisenä?
Voi tuossa olla perää jonkun verran silti.
t. konsulttimies
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 20:49"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 20:42"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 20:36"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 20:30"]
Juu, tämä iänikuinen klisee kuinka me miehet olemme kauhusta kankeina kun nainen menestyy, on vahva, älykäs ja mitä näitä nyt olikaan.
Sanotaanko näin, että se syy on teissä naisissa myös monta kertaa, teidänkin asenteissa ja korvien välissä on paljon ongelmia kuinka te suhtaudutte meihin miehiin.
[/quote]
Anteeksi, jos aloitukseni loukkasi, se ei ollut tarkoitukseni.
En siis ole itse ajatellut asiasta lainkaan stereotyyppisesti ennen tätä kokemusta mieheni kanssa. Mutta tuo selkeä muutos miehessäni on vasta saanut minut ajattelemaan että _voiko_ se todella olla näin, että moni mies haluaa olla naistaan "parempi", vai onko mieheni vain yksittäistapaus vai kuvittelenko vain? Mielestäni mieheni käyttäytyy kuin ihminen joka on hyvin kasvatettu ja tietää mitä KUULUU tehdä tai sanoa, muttei kuitenkaan pysty täysin peittämään pettymystään ja tosi tunteitaan asiasta.
Niin ja aivan varmasti naisillakin on erilaisia alitajuisiakin asenteita ja odotuksia miehiäkohtaan... sitä en tarkoittanut.
Ap
[/quote]Yleensä menestymisen myötä vähenee yhdessä vietetty aika, koska se menestyminen vaatii uhrauksia. Lisäksi suhteen kylmenemiseen voi olla kymmeniä syitä, mutta sinäkin vedät tietenkin tämän perinteisen kliseisen syyn kuin apteekin hyllyltä.
Koska olet koko elämäsi kuullut tätä hokemista kuinka miehet pelkäävät menestyviä tai älykkäitä naisia, niin miksi et automaattisesti olettaisi näin. Kaikkea kliseistä roskaa kun lukee naisten lehdistä ja kuulee joka tuutista, niin niihin rupeaa jopa uskomaan.
Mutta niinkuin sanoin, suhteen kylmenemiseen löytyy muitakin syitä kuin tämä niin uskomattoman typerä klisee, joka harvoin edes pitää paikkaansa.
[/quote]
En minä "vedä" syytä kuin apteekin hyllyltä, vaan ihan omiin havaintoihini pohjautuen. En voi kaikkia tilanteita ym. täällä yksityiskohtaisesti avata (eikä niitä jaksaisi monikaan lukea, kun jo aloitusviestikin taisi olla turhan seikkaperäinen monelle). Esimerkiksi vaikka suhteuttaisin tilanteen ajankäyttöön, silti miehen suhtautuminen on erilaista, jos aikaa on kulunut johonkin turhauttavaan / tyhjänpäiväiseen tai jos sama aika on kulunut johonkin josta on seurannut minulle "uran" kannalta hyvää.
Vaikutat kovin kiukkuiselta, mutta kiitos kuitenkin kriittisestä näkökulmasta jossa on varmasti ajattelemisen aihetta.
[/quote]Luuletko oikeasti saavasi tältä foorumilta mitään muita kuin huonoja neuvoja. Mitään muuta ratkaisua tähän sinun ongelmaan ei ole olemassa kuin se, että te kaksi istutte alas ja keskustelette rehellisesti.
Jos ette pysty ongelmia selvittämään, niin eroatte tai mies eroaa, hyvin yksinkertaista. Tänne foorumille kirjoittavilla ihmisillä on niin paljon kaikenmaailman uskomuksia ja ennakkoasenteita, että heidän horinansa voi jättää ihan omaan arvoonsa.
Joidenkin kommenteista tässäkin ketjussa paistaa läpi katkeruus ja halutaan sitä omien suhteiden epäonnistumista selitellä ties millä tekosyillä, peiliin harva haluaa katsoa, saati että näkisi mitään syytä itsessään.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 20:54"]
Miksi opiskelet vielä kolmekymppisenä?
Voi tuossa olla perää jonkun verran silti.
t. konsulttimies
[/quote]
Minulla on masennustaustaa ja opintojen viivästymistä kahden- ja kolmenkympin välillä (esim. sairauslomia). Tätä tarkoitin sillä, että mies on kannatellut minua paljon. Myös työnteko on viivästyttänyt opintoja. Mutu tuolla yliopistolla on kyllä toisaalta, ettei kolmekymppinen opiskelija mikään kummajainen siellä ole.
Ap
Epävarma mies käyttäytyy noin. Mun ex vastusti viimeiseen saakka kouluun lähtöäni. Olisi pitänyt jäädä siivoojaksi. Ero tuli kun olin opiskellut vuoden. Mies ei kai vaan voinut sulattaa sitä että opiskelin paremmin palkattuun ammattiin.
[/quote]Luuletko oikeasti saavasi tältä foorumilta mitään muita kuin huonoja neuvoja. Mitään muuta ratkaisua tähän sinun ongelmaan ei ole olemassa kuin se, että te kaksi istutte alas ja keskustelette rehellisesti.
Jos ette pysty ongelmia selvittämään, niin eroatte tai mies eroaa, hyvin yksinkertaista. Tänne foorumille kirjoittavilla ihmisillä on niin paljon kaikenmaailman uskomuksia ja ennakkoasenteita, että heidän horinansa voi jättää ihan omaan arvoonsa.
Joidenkin kommenteista tässäkin ketjussa paistaa läpi katkeruus ja halutaan sitä omien suhteiden epäonnistumista selitellä ties millä tekosyillä, peiliin harva haluaa katsoa, saati että näkisi mitään syytä itsessään.
[/quote]
Saatat olla oikeassa. Ehkä tämä foorumille kirjoittaminen on joku tapa jäsennellä ajatuksiaan, kun en päiväkirjaakaan pidä, ja tulee ehkä kuitenkin katsottua omaa tilannetta "ulkopuolisin" silmin tai ainakin yritettyä. En vakavissani toki odotakaan, että kukaan tulisi mystisesti paljastamaan minulle ratkaisun tilanteeseemme.
Ja niiden kohtalotovereiden tarinoiden lukeminen kai lähinnä mielessä oli. En halua ruotia parisuhdetta tuttujen keskuudessa koska tottahan suhteen asiat pitäisi hoitaa siinä suhteessa, mutta anonyymille palstalle kirjoittelusta ei kai koidu haittaakaan. Kyllä aion keskustella miehenikin kanssa aiheesta mutta tahdon koota ajatuksiani ensin. Joskus voi olla ihan helpottavaa lukea muiden ajatuksia mietityttävästä aiheesta vaikkei niissä olisi suoraa "ratkaisua" ongelmaan.
Äh, 20 on Ap.
Ja joo. Tarkemmin ajateltuna, ehkä tämä Aavee nyt on sitten vähän väärä foorumi tällaiselle keskustelulle. Taidan kuulostaa idiootilta kun täällä yritän vastailla kommentteihin yms :)
"Olisi kiva kuulla jos jollain on mitään tämänsuuntaisia kokemuksia. Olisi myös valaisevaa kuulla miesten näkökulmaa, pitävätköhän miehet tosiaan enemmän heikosta ja haavoittuvasta kotirouvasta kuin iloisesta ja pärjäävästä, työskentelevästä naisesta? :/"
Periaatteessa joo (heikkouden tilalle tosin vaihtaisin ehkä sanat "syliin kaipaava"), mutta en näe ongelmaa jos nainen pystyy olemaan molempia.
-mies