Kun muutit aikoinaan lapsuuskodista omillesi,mikä oli se ruoka jota teit/söit jatkuvasti?

Makaronia ja lihapullia ruskeakastikkeella valmis tölkistä,söin 3 kk sitä.

Vierailija kirjoitti:

Muutin lukioon alivuokralaiseksi yhden mummon luo, mulla oli oma huone. Aamiaista en syönyt, vaan koulussa lounaan. Illalla yleensä jotain teetä ja  ehkä leipää. Mulla oli huoneessa kahvinkeitin, muttei omaa jääkaappia. Jotain pientä, mm. kahvimaitoa säilytin ikkunan välissä. Omppuja, banaaneja ja appelsiineja söin paljon kun säilyvät huoneenlämmössä. Ruuanlaittopaikkaakaan ei ollut, mikroja ei vielä siihen aikaan ollut olemassa. Päivällinen oli yleensä semmoinen, että ostin kaupasta karjalanpiirakan tai sämpylän , joskus lihatiskiltä jauhelihapihvin sinne sämpylän väliin (valmishampurilaisia ei vielä ollut) ja sitten tallustin kaupan kahvioon ja ostin opiskelija-alennuskahvin ja söin siinä sen sämpylän sitten. 

Lukion jälkeen oli asunto, jossa jääkaappi ja pieni keittolevy. Se oli ihan paratiisi silloin. Kyllä ne ihan perusjuttuihin jäi, kun opiskelijabudjetti. Mutta oon laittanut ruokaa ihan lapsesta saakka niin osasin kyllä ja omiin lakkiaisiinikin tein ihan kaiken tarjottavan itse. 

Söin aika paljon nuudeleita ja vihanneksia siihen sekaan. Jos oli aikaa laittaa ruokaa, niin tein kyllä kaikkea ja jos en osannut opettelin. Aika usein silloin painettiin töissä niin monta tuntia, kun vaan putkeen sai olla ja vapaapäiviä saattoi olla yksi kahdessa viikossa. Siinä ei hirveesti ruokaa laiteltu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Munakokkelipa ei ole niin helppo tehdä kuin jengi kuvittelee. Monet vanhemmat kokit pistää kokelaat tekemään munakokkelia testiruuaksi. Harva onnistuu.

Ei ole kovin vaikea heittää rypsiöljyä pannulle kuumenemaan, tiputtaa päälle pari munaa,ripauttaa suolaa ja sekoittaa kunnes on mukavan möykkyistä 😄

Munakokkeliin kuuluu kyllä kerma.

Jauhelihasta aina kaikkea. Kastiketta, lihapullia, mureketta, risottoa, jauhelihahernaria.....

Makaronia ja joko makkarakastiketta tai jauhelihakastiketta. Ja sokerimuroja ja vanukkaita tuli syötyä usein kun niitä ei lapsuudenkodissa ollut tarjolla koskaan. :D Tuparilahjaksi sain pari keittokirjaa ja aloin niiden reseptejä kokeilla innokkaasti, joten tuo makaronivaihe kesti vain pari viikkoa. Vieläkin muistan miten jännältä ja aikuistuneelta tuntui mennä ekoja kertoja ruokakauppaan, ja se vapauden tunne kun sai päättää ihan yksin mitä syö! Onneksi ei mennyt ihan överiksi ja alkanut lihomaan.

Minä tein munakkaan siten, että maustin kananmunan yrttimausteilla ja sekaan tilkka vettä ja puoli rkl vehnäjauhoa. Sitten paistetaan kuin lätty, ja lopuksi päälle juustoa, kinkkuleikkelettä ja paljon kasviksia. Taitetaan kahtia puolikuun näköiseksi ja sitten lautaselle. Todella nopea ja todella hyvää! Lisukkeeksi mitä tahansa.

Riisi ja kana uncle bens soosilla

Ööhm.. Jos oikein muistan niin hunajamarinoiduista kanafilesuikaleista/paistisuikaleista ja riisistä ja herne-maissi-paprikasta "risottoa" tai kermakanakastiketta. Muistelen käyttäneeni tuolloin myös katkarapuja lisänä risotossa, mutta sittemmin olen joutunut luopumaan niistä kokonaan. Aikaa tästä on kymmisen vuotta joten osa ruuista mitä tuolloin tein on kyllä unohtunut mutta koska edelleen teen kanaruokaa samalla reseptillä (tosin kasvislisäkkeessä on vaihtelevuutta koska valikoimaa on tullut kauppoihin lisää ja riisiä en enää syö..) niin se on jäänyt mieleen.

Edelleen yksi suosikkiruuistani. Nyt viimeisimmän muuton jälkeen olen tehnyt usein makkarakeittoa ja pataruokia.. tosin sitähän tässä ei kysytty :)

Popcornia.

Maha ja vointi oli 2kk jälkeen kuralla, joten tajusin, että täytyy kai paistaa makkaraa välillä...

Nistipataa varmaan tein paljon. Tosi vähän on muistikuvia, vaikkei tuosta ole kuin reilut 10 vuotta. Yliopistolla söin arkisin, ehkei siksi ole jäänyt mieleen, kun kotona söin usein vain "välipaloja". Sen muistan, että ruoan laittaminen tuntui vaikealta ja koin, että piti opetella ihan alusta alkaen juttuja. En osannut juuri tuota nistipataa ihmeempää.

Pääsin töihin ruotsalaiseen isoon sairaalaan, jossa oli ruokala.

Tää oli 1980-luvun alkupuolta, joten annokset olivat halpoja, minun onnekseni. Palkka kun oli aika mitätön.

Mutta olihan se aika monipuolista myös sitten joka arkipäivä. Joskus menin sinne viikonloppunakin kun asuin niin lähellä.

Ei oikein kantsinut ostaa ruokaa omaan jääkaappiin kun yksin asui.

Kun palkka tuli niin juhlin joskus kavereiden kanssa menemällä vegetaristiseen puffettiravintolaan, muistaakseni Pinocchio nimeltään. En muista annoksen hintaa, mutta syödä sai ihan niin paljon kuin vain halusi.

Siellä oli kaikkea iduista meloninkappaleisiin. Muistan ne pitkät jonot, paikka oli aina ihan täynnä väkeä.

Makkarakeitto

Makaronilaatikko

Kalapata ja riisi

Jauhelihakastike ja muusi

Lisäksi leivoin sämpylöitä ja karjalanpiirakoita.

Tein lettuja, marenkia ym. jos jotain makeaa teki mieli.

Olin tosi kova tekemään ruokaa! En ostanut kertaakaan opiskeluaikana ranskalaisia tai roiskeläppiä, en vaan pitänyt niistä silloinkaan, ja kalliitakin tietysti ovat määrään nähden. Tykkäsin ruuanlaitosta ja kotiruoka oli hyvää.

Olisinpa yhtä innokas edelleen. Vuosien saatossa olen laiskistunut ja huonosti tulee ruokaa laitettua alusta asti itse. Minusta tuntuu, että ruokavalioni on nyt nelikymppisenä paljon epäterveellisempi kun opiskeluaikoina.

Minä laitoin hyvää ruokaa jo nuorena, mutta opiskelijana rahatilanne rajoitti kulinaarista monipuolisuutta. Ehkä useimmin söin makaronilaatikkoa, tai perunaa ja jauhelihakastiketta, keittoja ja laatikoita ym. edullisia arkiruokia. Herkuiksi lettuja tai pannukakkua. Jos jäi rahaa, ostin jäätelöä tai suklaata.

Purkkihernekeitto, raejuusto, porkkanat, näkkileipä, voi, juusto, kahvi mustana, soijasuikaleet, pakasteherneet, riisi, peruna... aika aneemista. Mutta söin myls koulussa.

Muistan kun muuttoa suunnitellessani isäni tenttasi minulta paljonko luulin minkäkin maksavan, matkakulut ja muut "joo, jaa, okei..." sitten lopulta hän kysyi paljonko luulen, että ruokaan menee viikossa (olin saanut hyvällä menestyksellä käytettyä iskän antamat ruokarahat kun oli välillä reissussa). Sanoin että enintään viiskymppiä, johon isä huudahti tuohtuneena "ei viiskymppiä ei riitä mihinkään! Se menee jo alkossa!" ja lähti pois. Kai se sitä muuttoa vain ressas ja ikävöi. <3

Classic-pakastewokkivihanneksia ja eineslihapullia.

Wokkivihannekset ja puolitetut lihapullat pannulle, mausteita ja syömään.

Olin 16-18v näitä ensimmäisiä kertoja muutaman kuukauden pätkiä pois ollessani ja yksin pärjäillessäni, joten pistän iän piikkiin.

Samalla vaivallahan olisin tehnyt uunipellillä paistettuja vihanneksia ja vaikka munakasta.

En juurikaan tehnyt ruokaa. Sairastin masennusta, ja ostin ruuaksi lähinnä jotain lihapullia ja einespyttipannua. Niitäkin söin ihan liian harvoin, kun suklaata meni ruuan sijasta. Söin varmaan levyn päivässä suklaata. Lihoin 10 kiloa ekan vuoden aikana.

Eipä ole niitä aikoja ikävä, onneksi pääsin masennuksesta eroon vaikka ylipaino on lievänä ongelma edelleen nyt kolmekymppisenä. Vaan nyt sentään syö normaaliruokaa ja säännöllisesti :D

Munakas

Kaurapuuro

Pasta bolognese

Lämpimät voileivät

Makaronia ja jauhelihakastiketta, kalapuikkoja söin paljon yleensä ranskisten kanssa. pasta, kinkkusuikale & parsa. Tonnikalaa ja pastaa. munakasta.

Aika paljon söin lämpimiä voileipiä, lounaan sai koulussa. Joskus riisiä ja kanaa uncle bens kastikkeella - semmoista ei ikinä lapsuudenkodissa ollut (harvoin edes kanaa tai riisiä, mitään tulisempaa ei koskaan). Lasagnea laitoin kans joskus, se oli älyttömän hyvää. Osasin kyllä kokata, monta vuotta olin jo lapsuudenkodissa laittanut ruokaa. En vaan kehdannut kovin usein sitten kun omilleni muutin. Rahastakaan se ei ollut kiinni, ihan viitsimisestä vain. Ehkä se oli liian pakkopullaa ollut lapsuudenkodissa, missä hössötettiin tarkasti ruokailujen, päiväkahvien ja kattauksien ympärillä.