Lue keskustelun säännöt.
Kodin tavaramäärä - onko outoa?
27.04.2015 |
Ystäväni päivitteli meillä käydessään sitä, että missä kaikki tavaramme ovat. Meillä on aika hillitysti tavaraa; ei ole kirjoja/lehtiä (käytämme kirjastoa), cd-levyjä vain muutama (kaikki musiikki elektronisena nykyisin), ei ole hirveästi vaatteita/laukkuja/kenkiä (vain ne mitkä on käytössä edelleen, eli emme säilö mitään), emme keräile mitään tai muuta vastaavaa. Ei meillä mielestäni tyhjää ole, mutta muutamia koriste-esineitä ja seinillä olevia tauluja lukuunottamatta ei ole oikeastaan mitään krääsääkään. Pelkästään käyttötavaraa; kaapeissa on lakanoita, pyyhkeitä, hygieniatarvikkeita, jotain remonttivälineitä, jotain papereita jne.
Jäin ihmettelemään tätä, sillä en ole itse koskaan kokenut, että meiltä puuttuisi mitään tai että varsinaisesti eläisimme edes mitenkään minimalistisesti. Koen toisinaan jopa olevani aika materialisti... En vaan säilytä mitään, mikä ei ole enää aktiivisessa käytössä vaan laitan sen suoraan kiertoon uuden tieltä, joten ei sitä säilöttävää tavaraa pääse erityisemmin kertymään. Siis esimerkkinä, että jos ostan vaikka uuden kattolampun, myyn sen edellisen pois, tai vaikka uudet lenkkarit - vien vanhat uffille.
Miten te? Kuulostaako vähäinen tavaramäärä mielestänne oudolta ja jos ei, niin mitä se ns. normaali tavara sitten on?
Kommentit (29)
Minulla ongelma on siinä, ettei ole energiaa/tarmoa heittää niitä vanhoja tavaroita pois tai laittaa kierrätykseen. Kaappien läpikäynti vaatii työtä. Mies on tässä asiassa vielä laiskempi kuin minä. Sitten niitä tavaroita on vain vuosikymmenten varrella kertynyt. Perusarjen pyörittämiseen kuluu päivittäin niin paljon paukkuja, ettei tuollaiseen ylimääräiseen tahdo riittää energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tyhjähkö koti.
Siivosin vaatehuoneen yhtenä viikonloppuna. Teen paljon käsitöitä ja kaikki kankaat, neulat, langat, vetoketjut laitoin yhteen pinoon, mahtui 15 banaanilaatikkoon.
Teen joka joulu satoja myyntiartikkeleita joulumyyjäisiin, pääsiäisenä myyn töissä pääsiäiskoristeita eli näitä myös menee. Kuvittelin materiaali alkaa olla loppumassa , ei ole mitään ongelmaa vuoteen.
Lisäksi vuosia sitten myin omia ja muiden tarpeettomia tavaroita kirppiksellä. En maksanut paikkavuokraa, mutta n saanut myös rahaa vaan sain omalle tililleni katetta, jolla vuorostaan ostin ko kirppikseltä itselleni tarpeellista.
Meillä on mm 5 vuoden vessapaperit ainakin, kaapissa odottamassa. Ja helposti rahaksi muutettavaa 10 banaanilaatikollisen verran, eli Marimekkoa, suomalaisia lasiesineitä, kultakoruja, muumimukia jne. Nämäkin ovat nyt pakattuna siististi odottavassa huonompaa päivää.
Mutta muuten kaapeissa on tilaa.
Tasot ovat tyhjät ja käyn joka vuosi kodin läpin2 x. Hirveä työ, mutta palkitseva. Esim vaatehuoneen siivouksen jälkeen pystyy paljon paremmin taas suunnittelemaan mitä tekee myyntiin ensi jouluksi kun kaikki materiaali on näkyvillä.
Koska myytävää myös menee. Kun keksin mitä teen, voin tehdä niitä vaikka 100, niin paljon kun siihen materiaalia riittää.
Ja aina kun siivousoperaatio on yhden huoneen kohdalta ohi, jotain poistettavaa löytyy. Poikkeuksena on vierasvessa. Allaskaapissa ei ole kuin muutama vessapaperirulla sekä muutamat käsipyyhkeet ja seinäkoriste ja peilikaapissa on pullo mistä täytän esillä olevaa.
Pikkuvessassa vaihtuu käsipyyhkeet ja taulu vuodenaikojen mukaan. Joulun aikaan on punaiset pyyhkeet ja jouluaiheinen taulu, pääsiäisenä taulussa on tipuja ja pyyhkeet keltaiset ja vihreät . Näitä olen miettinyt kiertoon, toisaalta itse tykkään tästä vaihdoksesta, kaapissa on tilaa ja eipä noista saisi yhtään mitään kirpparillakaan.
Ja kun allaskaappiin mahtuu kaikki loistavasti m tilaa jää yli puolet, ei niiden olemassa olo ole keneltäkään pois.
-12 vuoden ajalta äitien- ja isänpäiväkortit+ muut lasten askartelut
-anopilta saadut "keräilylautaset"
-Lahjaksi saatuja tarjottimia, maljakoita, yksittäisiä mukeja yms.
-sisustuslehdet 2000-luvun alusta, miehen autolehtiä samanlainen pino
-c-kasetteja, lp-levyjä, cd-levyjä, dvd-levyjä, korppuja, (hih, löytyykö muilta vielä näitä?)
-verhoja, pöytäliinoja, tyynynpäällisiä viime vuosituhannelta
Kummasti alkaa löytymään kaappitilaa :-)
Omituisia ovat kyllä ihmiset, jotkut ei halua säilöä muistoja, koska haluavat mielummin säilöä tilaan 5 vuoden vessapaperit....wtf ??????? O_o
Kuka hullu ostaa jotain haisevia hiestoneita lenkkareita uffilta? Ap on jäänyt anaalitasolle: pakko näperrellä pikkuasioiden parissa. Yksikin ylimääräinen klemmari pöydällä aiheuttaa kriisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että mua närästää sana "krääsä" kun puhutaan käyttötavarasta. Mulle krääsä on jotain täysin arvotonta pikkurihkamaa/ muovisälää......
Mutta itse aloitukseen, hienoa jos on tyytyväinen ja tavara menee eteenpäin heti kun sitä ei enää käytetä. Itse pyrin pikkuhiljaa siivoamaan turhaa/ tarpeetonta kierrätykseen (ja krääsää se ei ole!) mutta hidas projekti.
Mihin olette saaneet kirjoja eteenpäin, paperinkeräykseenkö vaan? Meillä on paljon 10-15 vuotta vanhoja kirjoja, joista kirpparilla saa hyvällä tuurilla 1€/ kirja monen kuukauden myyntiajalla. Tuskasen hidasta ja taloudellisesti älytöntä mutta 10-20€/kpl maksaneen hyväkuntoisen kirjan heittäminen paperikeräykseen tuntuu vaan tuhlaukselta.
Pikkuhiljaa alkaa varmaan myyntiinkelpaava tavara olla myyty pois ja paljon sekalaista on mennyt myös ilmaisjakeluna roskalavapalstalle. Vielä on paljon sälää, joka taitaa päätyä roskiin loppujen lopuksi - ellei sitten ilmaiseksi jollekulle kelpaa- Jännä havainto muuteen että kskikokoisen paikkakunnan fb-kirppareilla hintataso on paljon alhaisempi kuin Tori.fi:ssa, myin Arabian astioita paikallisesti toista kuukautta ilman yhtäkään kiinnostunutta mutta kun kopioin saman ilmoituksen Toriin, niin astiat meni tunnissa ja vielä kysyttiin että oliko hinnassa virhe........Vähän harmitti...
Itse olen myös säilönyt lapsille jotain lempileluja, samanlaisia "aarteita" löytyi omasta lapsuudesta, joilla nyt leikkii toinen tai jopa kolmas sukupolvi.
Silloin, kun pystyy luettelemaan joka ikisen näkyvillä olevan esineen kodistaan, on tilanne minun mieleeni ideaalinen. Näkyvillä on siis maksimissaan noin 10-20 esinettä per huone, esimerkkinä meidän makuuhuoneessa sänky, yöpöydät, yövalot, käsirasva, kattolamppu.
Koti pysyy siistinä ja rauhallisena, kun esillä ei ole hirveää tavararöykkiötä, vaan kaikelle löytyy paikka (kaapeista). Kokisin esim. olohuoneen pölyisenä ja sotkuisena, jos siellä olisi joku kirjahylly täynnä tavaraa. Meillä kirjat on karsittu minimiin (vain parhaat jotka tulee luettua välillä uudestaan ja/tai tunnearvoa omaavat), ja ne sijaitsevat kaapissa piilossa. Ei niitä tarvitse nähdä joka päivä, kuten ei suurinta osaa muustakaan tavarasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 19:33"]
Meillä on kauheasti tavaraa, myönnän ja tietyllä tavalla ihastelen ystäväni siistiä, tavaroista "puolityhjää" kämppää. Mutta meillä on esillä lasten askartelut, taulut, ne kaameat matkamuistot (jotka erityisesti muksut ovat halunneet ostaa), perittyjä liki-antiikkisia koriste-esineitä. Kirjahyllyssä on samoin ainakin kaksi metriä perittyjä kirjoja joita missään nimessä en voisi hävittää. Ehkä oe liiaksi juuttunut tavaraan mutta hävitättkö te kaiken "peritynkin" tavaran? Entä lasten tekemät jutut?
Tulen aikanaan "perimään" n. 10 000 kirjaa. Ihan yhtään liioittelematta. Arvaa säästänkö ne? Jo aikanaan kotoa muuttaessani sanoin, että kaikki tavarani voi hävittää, minulla ei asunnossani ole mitään säilömistiloja joihin voisin laittaa jotain 5-vuotiaana tekemiäni askartelujuttuja. Eivät ne minulle mitään merkitse. Jos minulla olisi lapsia, ihan surutta hävittäisin suurimman osan lapsen tekeleistä. Hienoimmista osa sitten säilöttäisiin johonkin spesiaalilaatikkoon, jonka mukula saa sitten roudata omiin nurkkiinsa. Sielähän säilöö sitten.
Noista lasten "tekeleistä"; olen isoäiti ja lapsenlasteni mielestä mikään ei ole sen mukavampaa kuin katsella vanhempansa lapsena tekemiä piirustuksi ym. juttuja. En tietenkään säilönyt kaikkia, mutta onneksi aika paljon. Eivät ne paljoa tilaa ole vieneet ja nyt on ollut ihana katsella lapsenlasten riemua heidän näitä tarkastellessaan ja kommentoidessaan.
Me luovuimme suuresta osasta kirjoistamme, jätimme ne, jotka ansaitsevat useamman lukukerran. Oli niistä kirjoista hyötyäkin, olemme aikoinaan antaneet niitä valikoidusti luettavaksi lastemme kavereillekin, jotka näin saimme innostutettua lukemiseen.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 16:17"]
Voi hyvin olla noin no 7. Meilläkin on olohuoneessa säilytyskaluste, joka tosin on digiboxia lukuun ottamatta tyhjä. Ilman sitä voisi olla aika kolkkoa, eli jotaki huonekaluja pitää siis olla, ettei vaikuttaisi ylityhjältä.
Kirjahyllyä meillä ei enää ole, vaan muutama vuosi sitten teimme ensin yhden tyhjennyksen eli pois sellaiset kirjat, joita emme ole lukeneet emmekä aikoneet lukeakaan. Sitten olikin hetken päästä helppoa luopua lopuistakin. Oli siis sellainen keräilijän asenne niihin kirjoihin (joita olis siis valtavasti), että lopulla kokoelmasta ei enää sellaisenaan ollutkaan arvoa. Eikä ole kumma kyllä ollut yhtään ikävä, kun on kirjasto ja e-kirjat.
En itse suhtaudu tavaraan tunteella, eli mitään tuollaisia tavaroita kuin miehelläsi ei ole kertynyt. Mitään ns. muistoja en ole säilyttänyt, valokuvat koneella riittävät hyvin.
Joskus tulee outo tunne, kun joku esittelee jotain tavaroita tai vanhoja vaatteita, joilla on hänelle jotain tunnearvoa, että oonkohan nyt ihan normaali, kun meillä ei ole mitään tuollaista. Lapsien vanhoja vaatteitakaan en ole säilönyt. Onhan mulla ne lapset tossa, en mä niitä unohda:)
Samaan aikaan muuten ärsyttää nykyinen elämäntapaopastelu, jossa onnen avain olisi kaikesta luopuminen. Ei tää mun elämäntyyli ihan varmasti ole kaikille onnea antava ja ainoa oikea.
[/quote]
Hamstraajalta terveisiä: musta oli aivan ihanaa, kun isäni oli säästänyt vanhoja vaatteitani sukkahousuista lähtien. Koska tällaiset muistot ovat olleet minulle tärkeitä, säästän myös joitain lasteni vanhoja vaatteita. En siis itseäni, vaan aikuistuvia lapsia varten.