Lue keskustelun säännöt.
Terapia on rankempaa kuin odotin
27.04.2015 |
Aloitin vihdoin pitkäaikaisen terapian n. 4kk sitten. Masennus-, ahdistus- ja syömishäiriöongelmani alkoivat jo teini-ikäisenä ja jatkuivat välillä hyvinkin vaikeiksi äityen n. vuosikymmenen. Pahimmillani olin nuorena aikuisena useita kuukausia osastolla, jonne pääsin oltuani aikani akuutin itsetuhoinen ja psykoottistasoisesti masentunut. Sittemmin olen saanut taisteltua elämäni reilaan: valmistunut, löytänyt rakastavan kumppanin ja nyttemmin saanut työkalenterinikin aika täyteen. Kyyti on ollut kohtuullisen tasaista eikä akuutteja kriisejä enää muutamaan vuoteen ole ollut. Ajattelin, että tässä olisi hyvä sauma aloittaa terapia, jos sen avulla voisi vaikka niitata menneisyyden haamut ja kääntää pärjäilemisvaihteen täysipainoiseksi elämiseksi "lopullisesti".
Tiesin, että terapia on rankkaa työtä, mutta olen silti yllättynyt. Viime viikkoina olen muuttunut niin ahdistuneeksi, että itken aamuisin enkä meinaa päästä ylös sängystä. Ikivanhat ajatusmallit nostavat päätä. Terapeutille avautuminen hävettää niin rankasti, ettei kaikesta pysty edes vielä puhumaan. Jokin osa minussa on varma, että hän tuomitsee minut. Tuntuu kuin olisin sisältä mätä, tunteeni ovat vääriä, minulla ei ole oikeutta viedä tilaa ja aikaa. Tiedän, että nuo ovat vain vuosien saatossa kehittyneitä merkityksenantoja pahalle ololle, pelkkiä ajatuksia eivätkä totta, mutta ne tuntuvat niin todelliselta että niitä on vaikea kantaa.
Kaiken kukkuraksi minulle on kehittynyt vahva transferenssi terapeuttiini: olen ihastunut häneen, häpeän sitäkin ja pelkään hänen ajattelevan minusta pahaa. Tästäkin puhuminen on ollut niin kivuliasta ja hävettävää, että se tuntuu ylivoimaiselta.
Ajoittain mietin, kuuluuko tämän olla tällaista ja voiko tästä olla mitään apua ajan saatossa. Haluaisin kuulla muiden terapian läpikäyneiden tai terapiassa olevien kokemuksia prosessin etenemisestä. Onko se tosiaan tällaista? Onko muiden ollut näin rankkaa kestää häpeää? Onko se helpottanut?
Kommentit (5)
Vaikuttaa siltä, että terapiasi on lähtenyt loistavasti liikkeelle, kun jo noin voimakkaita tunteita nousee pintaan. Voit kertoa häpeänkin tuntemuksistasi terapeutille. Rankkaa hommaahan se terapia on. Pieni osa työskentelystä tapahtuu siellä vastaanotolla, ja suurempi siellä ulkopuolella, eli omassa päässä.
Koita vaan jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tuesta ja näkökulmasta. Jotenkin noin olen asian arvellutkin olevan, että mitä voimakkaampi reaktio, sitä hedelmällisempi prosessista tulee, mutta kyllähän tuo rankkuus yllätti. Helpottavaa kuulla tuo toisenkin suusta.
Tsemppiä ja jaksamista sinulle! Kuulostaa minustakin siltä että terapia on lähtenyt hienosti käyntiin. Itselläni samankaltainen tausta, aloitan kesällä psykoterapian ja pelkään jo etukäteen tuota häpeän tunnetta. Se ihan fyysisesti kuristaa kurkkua. Minullakin on tuo tunne etten saisi viedä tilaa ja ettei minulla ole oikeutta olla olemassa. Suosittelen että kertoisit rehellisesti että häpeät. Terapeutin tehtävä on osata ottaa vastaan tunteesi ja hän auttaa sinua pikku hiljaa käsittelemään tuota häpeän tunnetta. Voimia hirveästi <3
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 17:04"]
Tsemppiä ja jaksamista sinulle! Kuulostaa minustakin siltä että terapia on lähtenyt hienosti käyntiin. Itselläni samankaltainen tausta, aloitan kesällä psykoterapian ja pelkään jo etukäteen tuota häpeän tunnetta. Se ihan fyysisesti kuristaa kurkkua. Minullakin on tuo tunne etten saisi viedä tilaa ja ettei minulla ole oikeutta olla olemassa. Suosittelen että kertoisit rehellisesti että häpeät. Terapeutin tehtävä on osata ottaa vastaan tunteesi ja hän auttaa sinua pikku hiljaa käsittelemään tuota häpeän tunnetta. Voimia hirveästi <3
[/quote]
Voi, kiitos, samoin sinulle! Tosiaankin, häpeä kuristaa kurkkua. Välillä nousee oikein kuumana aaltona pään läpi. Olen puhunutkin terapeutille myös häpeästä. Hän usein kysyy, mitä sen takana on - sehän se minuakin kiinnostaisi... Sitä selvitelkäämme. Toivottavasti sinunkin terapiasi lähtee hyvin käyntiin ja löydät hyvän terapeutin!
Nosto, jos joku hengenheimolainen osuisi nyt kohdalle.