Lue keskustelun säännöt.
Kun kaveri laittaa välit poikki täysin varoittamatta.
27.04.2015 |
Tyttäreni parhaan eskarikaverin äiti halusi tutustua minuun pari vuotta sitten. Tuli juttelemaan aina, ehdotti lapsille leikkitreffejä, ehdotti yhteistä tekemistä. Aloimme liikkua paljon yhdessä, siis lähinnä yhteisen urheiluharrastuksen muodossa. Vietimme myös esim. vapun yhdessä. Lähes aina niin että tämä toinen äiti oli se aloitteentekijä, eli halusi innokkaasti "hengata" kanssani. Olen hitaasti syttyvää sorttia, en luota ihmisiin ihan samantien mutta pidin paljon tästä äidistä ja voisikin sanoa että aloimme ystävystyä.
Kuitenkin muutama kk sitten päätimme ostaa talon toiselta alueelta kuin missä aiemmin asuimme. Päätin että lapsi jatkaa eskarin loppuun vanhassa ja menee sitten uuteen kouluun lähellä uutta kotiamme.
Muuton jälkeen tämä toinen äiti on lopettanut kaiken yhteydenpidon kuin seinään. Hän on facebookissa kokoajan offlinessa, eikä vastaa viesteihini jos laitan. Pari kertaa pyysin hänen lapsiaan meille leikkimään kun päiväkodissa törmättiin, muttei koskaan käynyt. Kuulin, että hän on alkanut ihan samalla aktiviteetillä ystävystyä toisen äidin kanssa päiväkodista. Siis siirsi minut nyt vaan nätisti sivuun, (ilm. muutto oli ratkaiseva tekijä?) ja otti tilalle seuraavan. En oikeasti ymmärrä mitä tässä tapahtui? Lapsi on surullinen kun ei enää kutsuta leikkimään tämän perheen luokse, vaan kuulemma tämä tyttö leikkii nyt kokoajan äitinsä uuden ystävän lasten kanssa.
Tiedän että tulen keskiviikkona tapaamaan tämän äidin eskarin vappujuhlissa. Viimeksi kun näimme, kysyin häneltä että onko pari kk sitten tehdyt suunnitelmat yhteisestä vapusta vielä voimassa, johon hän kiemurteli ja kiemurteli että pitää nyt kattoa, hän palaa asiaan (eikä ole siis palannut). En painostanut, kysyin vaan siksi että jos meillä ei ole yhteisiä suunnitelmia niin teemme perheenä jotain muuta. Ja siis tietysti osasin lukea rivien välistä että he eivät halua viettää vappua meidän kanssa, joten järjestin muuta. Harmi vaan ettei tuo nainen saanut sanottua sitä suoraan :(
No, onneksi lapsella on kohta uusi koulu ja uudet kaverit, pitää välttää tällaisia äitejä jatkossa.
Kommentit (35)
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 11:20"]
Onneksi osaat ottaa asian noin kypsästi, ap, minulle kauheinta olisi murehtia, etten kelvannut ja taas minusta varmaan ajatellaan pahaa. Enkä ollutkaan kaukana siitä, jos hän kerran puhuu pahaa kaikista. Miksi mä aina uskon, että niissä on totuuden siemen? :(( Miten sä et ajattele, että kun se puhuu muista pahaa, että siinäpä tarkkanäköinen ihminen, enpä ollutkaan aiemmin tullut ajatelleeksi, että tuossahan onkin selvä vika?
[/quote]
Aluksi ehkä ajattelinkin niin että onpa tarkkanäköinen ihminen. Mutta kun vikoja alkoi olla vähän kaikissa niin tajusin pikkuhiljaa että kyseessähän on varmasti vaan pahansuopa ihminen. Kuitenkin koska lapsemme olivat parhaita ystäviä keskenään, ajattelin sivuuttaa tämän ja kieltämättä yhteiset liikuntaharrastukset olivat virkistäviä. Mutta ei, en jää kaipaamaan ihmistä nyt sen suuremmin, toki aina tällainen hylkääminen tuntuu pahalta ja ilman muuta ajattelin alkuun, että miksi en kelpaa.
Eniten harmittaa se että tuo ihminen itse vartavasten kutsui ja "varasi" meidät tulemaan heidän luokseen vappuna, asiasta puhuttiin vielä muutama kk sitten ja sen piti olla jo itsestään selvää. Raukkamaista ettei ihminen vaivaudu edes perumaan kutsuaan jos ei meitä haluakaan vaan kiertelee ja kaartelee suoraan kysyttäessä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti lapsi ei tule äitiinsä.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 11:20"]
Onneksi osaat ottaa asian noin kypsästi, ap, minulle kauheinta olisi murehtia, etten kelvannut ja taas minusta varmaan ajatellaan pahaa. Enkä ollutkaan kaukana siitä, jos hän kerran puhuu pahaa kaikista. Miksi mä aina uskon, että niissä on totuuden siemen? :(( Miten sä et ajattele, että kun se puhuu muista pahaa, että siinäpä tarkkanäköinen ihminen, enpä ollutkaan aiemmin tullut ajatelleeksi, että tuossahan onkin selvä vika?
[/quote]
En ole ap, mutten voi olla kommentoimatta: Jokaisessa ihmisessä on vika, monia vikoja vieläpä. Kukaan ei ole täydellinen. Olemmehan vain ihmisiä. :)
Mutta nyt vioista puheen ollen, yksi ikävimmistä vioista on kyllä se että etsii kokoajan muista vikoja ja vieläpä nostaa niitä ikävään sävyyn esiin. Kyllä silloin on itsellä asiat jotenkin huonosti.
Ihanaa jos pystyt hoitamaan asian tyylikkäästi! Kaikista hauskinta olisi jos ystävystyisit myös tuon "uuden" äidin kanssa. Siinä olisi sinut hyljänneellä äidillä kakomista.
Ihme ettette te kolme voisi olla ystäviä. Ei mulle tule mieleen uuden ihmisen tavattuani että pitääpä dumpata joku vanha kaveri. Normaali ihminen uuteen ihmiseen ystävystyttyään esittelisi tämän vanhoille ystävilleen. Tai näin mä olen kuvitellut...
Minusta varoitus olisi ollut vielä oudompaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 11:58"]Ihanaa jos pystyt hoitamaan asian tyylikkäästi! Kaikista hauskinta olisi jos ystävystyisit myös tuon "uuden" äidin kanssa. Siinä olisi sinut hyljänneellä äidillä kakomista.
Ihme ettette te kolme voisi olla ystäviä. Ei mulle tule mieleen uuden ihmisen tavattuani että pitääpä dumpata joku vanha kaveri. Normaali ihminen uuteen ihmiseen ystävystyttyään esittelisi tämän vanhoille ystävilleen. Tai näin mä olen kuvitellut...
[/quote]
Miksi pitäisi enää kehitellä mitään ystävyyksiä ja kakomisia. Eskari loppuu kohta ja lapsi menee kouluun ja saa toivottavasti uusia ystäviä sieltä ja kodin läheltä. On ihan hyvä aika aloittaa uudet kuviot eikä enää viritellä mitään suhteita. Lapsen kannalta ikävä asia :(
Sellaiset ihmiset, joille "ystävystyminen" on helppoa, tuntuvat usein suhtautuvan ihmissuhteisiin tuolla tavalla. He uivat yhtä helposti ihmisen elämään kuin sieltä poiskin. Tympäisevintä on, että yhteisössä näitä tyyppejä pidetään usein "sosiaalisina" ja arvellaan, että he tulevat hyvin kaikkien kanssa toimeen. Minusta ihmisten käyttäminen tuolla tavalla ei ole sosiaalisuutta. Me hitaammin lämpiävät tapaukset otamme toiset ihmiset tosissaan ja sitoudumme heihin.
No, nämä ekstrovertit pikaystävystyjät eivät tiedä, mitä menettävät. Vaikea on uskoa, että heillä olisi elämänsä aikana yhtään oikeaa ystävää, sellaista jolle voi soittaa vaikka aamuyöllä tai joka tuntee sinut vuosikymmenten takaa. Heillä on vain kavereita ja tuttavia, jotka voi panna vaihtoon tuosta noin vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut etsivät kavereita hyötynäkökulmasta. Tämä äiti selvästikin halusi varmistaa lapselleen luottokaverin ja siksi hän haki myös sinun "ystävyyttäsi". Kun muutitte kauemmas, katse kääntyi uuteen ehdokkaaseen, jonka lapsesta tulisi myös hänen lapsensa koulukaveri tulevaisuudessa. Hän haluaa siis varmistaa lapselleen luottokaverin myös koulun aloitukseen. Ei hän ollut oikeasti kiinnostunut sinun ystävyydestäsi vaan halusi vaan edistää lapsensa kaverisuhteita. Ehkä se on sitä verkostoitumista.
Olen itsekin törmännyt hiukan vastaavaan. Omassa tilanteessani toinen äiti ei tosin yrittänyt ystävystyä kanssani. Mutta lapseni kelpasi kaveriksi hänen tytölleen kunnes lähempää naapurustosta löytyi uusi kaveriehdokas. Silloin äiti käänsi kelkkansa eikä minun lapseni tarvinnut enää odottaa kyläilykutsuja (se ei tosin suuremmin harmittanut lastani). Toki tämä äiti varmisti moneen kertaan, että lapseni tulisi hänen lapsensa kaverisynttäreille, koska vieraita ei ollut kovin montaa tulossa, mutta kun vastavuoroisesti kuukautta myöhemmin kutsuimme hänen lapsensa oman tyttöni synttäreille, kyseinen äiti ei vaivautunut edes vastaamaan kutsuun. Sittemmin perhe muutti pois paikkakunnalta avioeron myötä ja tiedän että äiti aloitti jo hyvissä ajoin kaverisuhteiden järjestelyn tulevassa paikassa.
Oma lapseni ei onneksi surrut "kaverin" menetystä. Toivon että sinunkin lapsesi löytää uusia, parempia ystäviä.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 08:29"]Lähes aina niin että tämä toinen äiti oli se aloitteentekijä, eli halusi innokkaasti "hengata" kanssani. Olen hitaasti syttyvää sorttia, en luota ihmisiin ihan samantien
[/quote]
Olisiko mahdollista, että tämä toinen äiti on kokenut ystävyytenne olevan yksipuolista? Että hän on aina se, joka ottaa yhteyttä ja on ehkä siksi ajatellut, ettei ystävyytenne olekaan kovin vakaalla pohjalla? Ettei sinua kiinnosta hänen ystävyytensä?
Ystävyys on kaksisuuntainen tie, kummankin osapuolen pitää olla aktiivinen.
Tietysti hankala näin vain spekuloida, että mistä on kyse. Ehkä kannattaa olla yhteydessä ja kysyä suoraan, mikä vialla. Tai sitten antaa asian olla ja siirtyä elämässä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 12:13"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 11:58"]Ihanaa jos pystyt hoitamaan asian tyylikkäästi! Kaikista hauskinta olisi jos ystävystyisit myös tuon "uuden" äidin kanssa. Siinä olisi sinut hyljänneellä äidillä kakomista. Ihme ettette te kolme voisi olla ystäviä. Ei mulle tule mieleen uuden ihmisen tavattuani että pitääpä dumpata joku vanha kaveri. Normaali ihminen uuteen ihmiseen ystävystyttyään esittelisi tämän vanhoille ystävilleen. Tai näin mä olen kuvitellut... [/quote] Miksi pitäisi enää kehitellä mitään ystävyyksiä ja kakomisia. Eskari loppuu kohta ja lapsi menee kouluun ja saa toivottavasti uusia ystäviä sieltä ja kodin läheltä. On ihan hyvä aika aloittaa uudet kuviot eikä enää viritellä mitään suhteita. Lapsen kannalta ikävä asia :(
[/quote]
No en ollut ihan tosissani, kunhan leikittelin ajatuksella. :)
Enkä tarkoittanut että nyt enää tarvitsisi olla ystäviä kaikkien kolmen, vaan että alunperin asia olisi ollut normaalia hoitaa näin. Eihän ystäviä tarvitse vaihtaa.
Ex-ystäväsi edustaa ihmistyyppiä, joka hankkii aina yhden parhaan ystävän, jonka kanssa haluaa hengata koko ajan. Tämän henkilön kanssa ollaan sitten ihan bestiksiä ja elämään ei mahdu muita ystäviä. Jotkut ihmiset eivät jaksa tai pysty keskittymään useaan ihmissuhteeseen yhtä aikaa.
Nyt on ex-kaverisi vain löytänyt uuden parhaan kaverin, kun ennen se olit sinä. Siihen on saattanut vaikuttaa muutto tai sitten ei. Ehkäpä löysi tämän uuden ystävän jo ennen muuttoasi tai hyvin samaan aikaan.
Minulle on käynyt myös joskus niin, että minut on korvattu uudella ystävällä. Pahaltahan se tuntui, mutta ihmiset ovat erilaisia - on ihan inhimillistä, että jotkut eivät jaksa suurta määrää ystäviä. Se on heidän oikeutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä muutto katkaisee välit joka tapauksessa joten hän halusi vaan nopeuttaa asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuitko muutosta etukäteen, vai selvisikö asia, kun olitte jo muuttaneet? Outoa silti.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 08:32"]
Yleensä muutto katkaisee välit joka tapauksessa joten hän halusi vaan nopeuttaa asioita.
[/quote]
Nyt puhutaan muutosta saman kaupungin sisällä, n. 6 km päähän siitä missä aiemmin asuttiin. En minä ainakaan katkaise välejä ystäviini ja läheisiini muuton takia?
AP
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 08:33"]
Puhuitko muutosta etukäteen, vai selvisikö asia, kun olitte jo muuttaneet? Outoa silti.
[/quote]
Joo, hän tiesi että etsimme asuntoa. Olin sanonut että tuskin jäämme tuolle alueelle asumaan missä aiemmin asuimme, sillä halusimme muuttaa isompaan asuntoon ja silloinen asuinalueemme oli tosi kallis. Emme olleet naapureita silloinkaan, joten käytännössä tämä hiukan kauemmas muutto ei muuttanut mitään.
Toki tämä äiti yritti väkisin tyrkyttää meille naapurustossaan myynnissä olevaa asuntoa, sanoin heti että se on budjetilta n. 50 000 e liian kallis. Liekö loukkaantunut tästiä?
AP
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 08:34"][quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 08:32"]
Yleensä muutto katkaisee välit joka tapauksessa joten hän halusi vaan nopeuttaa asioita.
[/quote]
Nyt puhutaan muutosta saman kaupungin sisällä, n. 6 km päähän siitä missä aiemmin asuttiin. En minä ainakaan katkaise välejä ystäviini ja läheisiini muuton takia?
AP
[/quote]
Niin minäkin puhun tuosta, valitettavasti. Ilmeisesti pikkulapsiaikana ihmisten elämä on niin sidottu siihen omaan hiekkalaatikkoon ja lähipuistoon että se muutama kilometri on liian pitkä matka. Olen sen itse nähnyt ja kokenut joten tiedän mistä puhun :(
Epäiletkö, että hän ajattelee susta jotain pahaa? Mä aina epäilen, että niin käy mulle, siksi en edes viitsi tutustua ihmisiin. Oikein inhottaa tämä oma pienisieluisuus. Mutta mä siitä kärsin eniten, ei muut. Tekisi mieleni mennä huutamaan tuollaisille, että pitäkää tunkkinne!
Onneksi osaat ottaa asian noin kypsästi, ap, minulle kauheinta olisi murehtia, etten kelvannut ja taas minusta varmaan ajatellaan pahaa. Enkä ollutkaan kaukana siitä, jos hän kerran puhuu pahaa kaikista. Miksi mä aina uskon, että niissä on totuuden siemen? :(( Miten sä et ajattele, että kun se puhuu muista pahaa, että siinäpä tarkkanäköinen ihminen, enpä ollutkaan aiemmin tullut ajatelleeksi, että tuossahan onkin selvä vika?