Lue keskustelun säännöt.
Ajattelin antaa kavereiden ottaa välillä yhteyttä minuun ensin - näin kävi
06.01.2022 |
Huomasin pari vuotta sitten että olen viime vuosina ollut lähinnä itse järkkäämässä tapaamisia ja ottamassa yhteyttä kavereihin. Kaikki vastaavat kyllä iloisesti, joskin viiveellä, ja suostuivat tapaamisiin, tosin peruivat myös välillä viime tingassa vedoten erilaisiin syihin. Asia alkoi ärsyttää. Minulla on hyvät muistot näistä ihmisistä, kunnes kaveruus alkoi muuttua yksipuolisemmaksi. 2018 päätin että he voivat välillä laittaa minulle viestiä ja ehdotella tapaamisia.
Miten kävi? Vain yksi oli vastavuoroinen ja olemme yhä ystävät.
Olen pettynyt, mutta mietin myös teinkö oikein. Kaipaan näitä kavereita yhä, mutta eipä heistä ole kuulunut.
Kommentit (33)
Joo,on. "kunhan selviän tästä" "Joo sitte kun tulen sieltä niin..." "mennään vaan mutta ekana..." Ja niin edelleen. Eipä ole kuulunut. Yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suunnilleen vuonna 1994 soitin kaverilleni aamulla, en mitenkään hirveän aikaisin. Hän oli ollut vielä nukkumassa ja oli vähän ärtynyt siitä, että herätin hänet soitollani, joten sanoin että okei, soita sinä minulle päin kun sinulle sopii. Sitä soittoa ei ole toistaiseksi kuulunut.
Vierailija kirjoitti:
Suunnilleen vuonna 1994 soitin kaverilleni aamulla, en mitenkään hirveän aikaisin. Hän oli ollut vielä nukkumassa ja oli vähän ärtynyt siitä, että herätin hänet soitollani, joten sanoin että okei, soita sinä minulle päin kun sinulle sopii. Sitä soittoa ei ole toistaiseksi kuulunut.
Kyttäilet päivät pitkät siellä lankapuhelimen ääressä, että josko se kaveri ois heräillyt kunnolla ja soittelis takas
Me ihmiset ollaan erilaisia. Jotkut ovat sellaisia etteivät he osaa tehdä aloitteita koskaan ja odottavat muiden yhteydenottoa. Toiset taas haluavat nähdä kavereita joka päivä, toisille taas riittää tapaaminen esim. kerran kuukaudessa tai paljon harvemmin. Kannattaa ottaa yhteyttä, jos kaipaat heitä. Ehkä he eivät vaan osaa ottaa yhteyttä. Jos taas kyse on siitä etteivät he halua nähdä sinua, niin kyllä sä sen huomaat jatkuvista tyrmäyksistä.
Jos he ovat tottuneet siihen, että sä ole se aktiivinen osapuoli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kävi näin kaikkien kavereiden kanssa. Kyllä siinä kieltämättä tuli mieleen, että olenko minä näin kamala ihminen? Kukaan ei halua olla tekemisissä, ellen tyrkytä itseäni väkisin. Olen opetellut olemaan yksin vaan. Kun ei niitä uusiakaan kavereita ole löytynyt ja muutenkin tunnen itseni kelpaamattomaksi, joten miksi tyrkyttäisin seuraani?
En tiedä mikä minussa on niin ärsyttävää, että ei anneta edes mahdollisuutta? Kuulemma olen outo, mutta kyllähän siinä oudoksi tulee kun miettii omia vikojaan ja kelpaamattomuuttaan vuosikymmenestä toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Me ihmiset ollaan erilaisia. Jotkut ovat sellaisia etteivät he osaa tehdä aloitteita koskaan ja odottavat muiden yhteydenottoa. Toiset taas haluavat nähdä kavereita joka päivä, toisille taas riittää tapaaminen esim. kerran kuukaudessa tai paljon harvemmin. Kannattaa ottaa yhteyttä, jos kaipaat heitä. Ehkä he eivät vaan osaa ottaa yhteyttä. Jos taas kyse on siitä etteivät he halua nähdä sinua, niin kyllä sä sen huomaat jatkuvista tyrmäyksistä.
Nokun musta alkoi tuntua että ne perumiset ja se ettei ne ehdota itse tapaamisia on jo sellainen hienovarainen tapa tyrmätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suunnilleen vuonna 1994 soitin kaverilleni aamulla, en mitenkään hirveän aikaisin. Hän oli ollut vielä nukkumassa ja oli vähän ärtynyt siitä, että herätin hänet soitollani, joten sanoin että okei, soita sinä minulle päin kun sinulle sopii. Sitä soittoa ei ole toistaiseksi kuulunut.
Kyttäilet päivät pitkät siellä lankapuhelimen ääressä, että josko se kaveri ois heräillyt kunnolla ja soittelis takas
No osoite ja puhelinnumero on tässä välissä vaihtunut eräänkin kerran. Mutta tosiaan, ehkä se kaveri ei ole vielä herännyt.
Vierailija kirjoitti:
Me ihmiset ollaan erilaisia. Jotkut ovat sellaisia etteivät he osaa tehdä aloitteita koskaan ja odottavat muiden yhteydenottoa. Toiset taas haluavat nähdä kavereita joka päivä, toisille taas riittää tapaaminen esim. kerran kuukaudessa tai paljon harvemmin. Kannattaa ottaa yhteyttä, jos kaipaat heitä. Ehkä he eivät vaan osaa ottaa yhteyttä. Jos taas kyse on siitä etteivät he halua nähdä sinua, niin kyllä sä sen huomaat jatkuvista tyrmäyksistä.
Ap on huomannut jo nyt, etteivät kaverit välitä hänestä. Edellisen kerran hän otti heihin yhteyttä 2018 ja sen jälkeen ei ole kaverit omatoimisesti olleet häneen yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläkin vaihtunut osoite ja puhelinnumero tässä välissä. Olisivat kyllä saaneet ne tiedot jos olisivat pitäneet yhteyksiä mutta noloa tyrkyttää yhteystietojaan jos toista ei vaikuta kiinnostavan.
Ymmärrän että kaipaat ihmisiä ympärille, mutta luulen että olet tehnyt silti oikean ratkaisun. Ihanaa, että sinulla on tuo yksi vastavuoroinen ystävä. Jospa löytäisit sellaisia samanlaisia lisää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos he ovat tottuneet siihen, että sä ole se aktiivinen osapuoli?
Niinpä. Saisivat välillä itsekin aktivoitua, jos ystävyys on ollut mieleinen.
Ihmiset tottuvat tosi helposti siihen, jos yksi ja sama aina ottaa yhteyttä. Heidän ei ole tarvinnut oppia tarttumaan itse puhelimeen. Nyt he saattavat luulla, että sinä se et enää halua pitää yhteyttä, eivätkä uskalla itse lähestyä. Ties vaikka he täällä jossain toisessa ketjussa murehtivat: ”Ystäväni lakkasi ihan yhtäkkiä pitämästä yhteyttä, en käsitä mistä hän on voinut loukkaantua, ei ole sanonut mitään mikä olisi vialla, ja viimeksi kun nähtiin, kaikki oli ok.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on ollut oikeasti useamman vuoden se joka on aktiivinen osapuoli, onko se ystävyyttä? Minusta ei, ystävyyden kuuluu olla vastavuoroista.
Mulla on nykyään vaan 3 kaveria koska nää 3 on sellaisia että ottavat myös minuun päin yhteyttä. Ihan hyvä näin. Muut tutut jätin, tai siis päätin että jos haluavat olla tekemisissä niin on heidän vuoro ottaa yhteyttä. Jotkut sitten tykkäilee ja kommentoi instassa mutta ilmeisesti heille riittää sellainen kaveruus.
Viestejä on helppo lähettää tekstarina tai WhatsAppissa, jos haluaa pitää yllä ystävyyttä mutta ei ehdi tapaamisiin.
Perusluonteeltaan sosiaalisten ihmisten on vaikea ymmärtää sitä, miksi joku ei ota yhteyttä tai ole kiinnostunut tapaamaan.
Minä olen juuri tällainen, josta ei kuulu jos ei joku muu ota yhteyttä. En oikeastaan erityisemmin edes pidä ystävistäni ja voisin ihan hyvin olla tapaamatta heitä koskaan, mutta jostain syystä he edelleen ottavat yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset tottuvat tosi helposti siihen, jos yksi ja sama aina ottaa yhteyttä. Heidän ei ole tarvinnut oppia tarttumaan itse puhelimeen. Nyt he saattavat luulla, että sinä se et enää halua pitää yhteyttä, eivätkä uskalla itse lähestyä. Ties vaikka he täällä jossain toisessa ketjussa murehtivat: ”Ystäväni lakkasi ihan yhtäkkiä pitämästä yhteyttä, en käsitä mistä hän on voinut loukkaantua, ei ole sanonut mitään mikä olisi vialla, ja viimeksi kun nähtiin, kaikki oli ok.”
Jos joku tunnistaa kuuluvansa tuohon passiivisten ryhmään, niin toivottavasti tämä ketju avaa heidän ajatusmaailmaansa huomaamaan, että asiassa on toinenkin puoli.
Ottakaa yhteyttä ystävään. Älkää jääkö ystävyydessä passiiviseksi.
Ap. Sinulle jäi yksi hyvä ystävä. Hän yksin on vähäintään yhtä arvokas kuin nuo lähteneet yhteensä. Todellisuudessa arvokkaampi, koska ilmeisesti pitää sinusta aidosti. Vaali tätä ystävyyttä.
Muilla oli ehkä toinen käsitys suhteestanne.
Oikeasti. Moni ystävyys tulee joskus tiensä päähän. Anna mennä ja mene itsekin eteenpäin.
Muilla samanlaisia kokemuksia?