Ajattelin antaa kavereiden ottaa välillä yhteyttä minuun ensin - näin kävi

Minulla on ollut hyvä ystävä 20 vuotta. Viime aikoina (viimeinen vuosi, ehkä koko korona-aika) hän on ollut etäinen. Soittanut ehkä muutaman kerran. Olen itse soitellut ja pyytänyt kahville ja kerran näin tavattukkin. Tuolloin oli ihan kiva tapaaminen, mutta lopuksi hän ilmoitti, että hän ei ole yhteydessä, mutta häneen saa kyllä olla yhteydessä (?). Mitä tästä pitäisi ajatella? Ilmoittaa, että vastavuoroisuus ei ole odotettavissa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut hyvä ystävä 20 vuotta. Viime aikoina (viimeinen vuosi, ehkä koko korona-aika) hän on ollut etäinen. Soittanut ehkä muutaman kerran. Olen itse soitellut ja pyytänyt kahville ja kerran näin tavattukkin. Tuolloin oli ihan kiva tapaaminen, mutta lopuksi hän ilmoitti, että hän ei ole yhteydessä, mutta häneen saa kyllä olla yhteydessä (?). Mitä tästä pitäisi ajatella? Ilmoittaa, että vastavuoroisuus ei ole odotettavissa.

Masentuneen voi olla vaikeaa olla toisiin yhteydessä, vaikka yhteys ystävään olisi mukavaa ja toivottua.

Itsellä sama tilanne yhden ystävän kanssa, viime kesänä ajattelin, että nyt riittää. Olen hänen lapsen kummi, niin läheisiä olemme olleet. Olen ottanut lukemattomia kertoja yhteyttä ja kysynyt kävisimmekö lenkillä, kahviteltaisiinko jne. olisi mukava nähdä sitä kummilastakin. Ikinä ei käy eikä ikinä liioin ehdota päivää joka kävisi. En enää jaksanut vaan ajattelin, että ottaa yhteyttä kun hänelle sopii. Tähän päivään mennessä ei ole kuulunut mitään. Hetki sitten uhriutui sosiaalisessa mediassa kuinka hänellä ei ole ystäviä, huoh. Ei ilmeisesti osaa katsoa peiliin ja miettiä toimintaansa.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä sama tilanne yhden ystävän kanssa, viime kesänä ajattelin, että nyt riittää. Olen hänen lapsen kummi, niin läheisiä olemme olleet. Olen ottanut lukemattomia kertoja yhteyttä ja kysynyt kävisimmekö lenkillä, kahviteltaisiinko jne. olisi mukava nähdä sitä kummilastakin. Ikinä ei käy eikä ikinä liioin ehdota päivää joka kävisi. En enää jaksanut vaan ajattelin, että ottaa yhteyttä kun hänelle sopii. Tähän päivään mennessä ei ole kuulunut mitään. Hetki sitten uhriutui sosiaalisessa mediassa kuinka hänellä ei ole ystäviä, huoh. Ei ilmeisesti osaa katsoa peiliin ja miettiä toimintaansa.

Tätä en minäkään ymmärrä kun jotkut sitten uhriutuu että on ollut yksinäistä. Ilmeisesti se yhteyttä ottava kaveri ei ole ollut just sitä haluttua seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut hyvä ystävä 20 vuotta. Viime aikoina (viimeinen vuosi, ehkä koko korona-aika) hän on ollut etäinen. Soittanut ehkä muutaman kerran. Olen itse soitellut ja pyytänyt kahville ja kerran näin tavattukkin. Tuolloin oli ihan kiva tapaaminen, mutta lopuksi hän ilmoitti, että hän ei ole yhteydessä, mutta häneen saa kyllä olla yhteydessä (?). Mitä tästä pitäisi ajatella? Ilmoittaa, että vastavuoroisuus ei ole odotettavissa.

Masentuneen voi olla vaikeaa olla toisiin yhteydessä, vaikka yhteys ystävään olisi mukavaa ja toivottua.

Niin siis onko jossain mainittu masennus? 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut hyvä ystävä 20 vuotta. Viime aikoina (viimeinen vuosi, ehkä koko korona-aika) hän on ollut etäinen. Soittanut ehkä muutaman kerran. Olen itse soitellut ja pyytänyt kahville ja kerran näin tavattukkin. Tuolloin oli ihan kiva tapaaminen, mutta lopuksi hän ilmoitti, että hän ei ole yhteydessä, mutta häneen saa kyllä olla yhteydessä (?). Mitä tästä pitäisi ajatella? Ilmoittaa, että vastavuoroisuus ei ole odotettavissa.

Outo tilanne! Varmaan olisin itse vaan hämmentynyt tilanteessa, mutta siinä olisi voinut minusta suoraan kysyä että "ai mitä oikein tarkoitat tuolla?"

Kun suljin ruokasalini ja laitoin mökin ovet kiinni häipyi myös niin kutsutut ystävät.

Kaveriporukasta yksi oli hyvin aktiivinen vielä pari vuotta sitten, järjesti kutsuja ja kutsui mökille ja ko.päivän lähetessä laittoi viestejä, mitä kenenkin pitää tuoda tullessaan esim. hänen syntymäpäivilleen. Tuo oli todella rasittavaa, koska lisäksi hän kyttäsi somesta, jos jotkut porukasta oli käyneet vaikka kahdestaan jossain (kävin kaverin kotikonnuilla Turussa ja sen jälkeen tämä "porukan yhteishenki" laitteli loukkaantuneita viestejä, että on ikävää tulla jätetyksi sivuun).

Sitten tuo tyyppi jostain syystä lopetti jatkuvan "nyt istutaan iltaa yhdessä" -pommituksen ja me muut olemme olleet pelkästään helpottuneita siitä, että enää ei ole jatkuvaa syyllistäjää porukassa mukana. Eipä ole häntä ihmeemmin kaivattu.

Vierailija kirjoitti:

Kaveriporukasta yksi oli hyvin aktiivinen vielä pari vuotta sitten, järjesti kutsuja ja kutsui mökille ja ko.päivän lähetessä laittoi viestejä, mitä kenenkin pitää tuoda tullessaan esim. hänen syntymäpäivilleen. Tuo oli todella rasittavaa, koska lisäksi hän kyttäsi somesta, jos jotkut porukasta oli käyneet vaikka kahdestaan jossain (kävin kaverin kotikonnuilla Turussa ja sen jälkeen tämä "porukan yhteishenki" laitteli loukkaantuneita viestejä, että on ikävää tulla jätetyksi sivuun).

Sitten tuo tyyppi jostain syystä lopetti jatkuvan "nyt istutaan iltaa yhdessä" -pommituksen ja me muut olemme olleet pelkästään helpottuneita siitä, että enää ei ole jatkuvaa syyllistäjää porukassa mukana. Eipä ole häntä ihmeemmin kaivattu.

Syyllistys on ikävää mutta muuten en näe mitä pahaa hän on tehnyt kun on yrittänyt järjestää tapaamisia ja sopinut noita käytännön asioita.

En oikein ymmärrä näitä että ystäviä pitää jotenkin testata ja tehdä ansoja että ovatko oikeita ystävä vai eivät. Joskus minä olen se joka pitää yllä yhteydenpitoa koska ystävä on ehkä sillä hetkellä väsynyt eikä ole jaksamista vaikka haluaakin olla edelleen ystävä. Joskus tilanne on mennyt toisin päin kun minun elämäntilanteeni on ollut stressaava eikä jaksamista ole iltaisin ollut että laittaisin viestiä ja järkkäisin tapaamisia. Olin kiitollinen kun ystävät jaksoivat silti pyytää mukaan tapaamisiin. Eikö voisi ennemin vaikka ihan avoimesti jutella asiasta kuin alkaa tekemään jotain testejä josta jäi lopulta ap:lle itselleenkin pahamieli kun menetti ystäviä. Ehkäpä ei ollut oikeasti tarvetta menettää heitä jos vain olisi keskusteltu asiasta.

Ystävyyden ja kaveruuden tulisi aina olla molemminpuolista ja vuorovaikutteista ihan omasta tahdosta. Mikäli vain toinen ”vetää yhteistä köyttä”, niin toisesta tulee taakka josta halutaan eroon.

Näin siinä vaan aina käy.

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä näitä että ystäviä pitää jotenkin testata ja tehdä ansoja että ovatko oikeita ystävä vai eivät. Joskus minä olen se joka pitää yllä yhteydenpitoa koska ystävä on ehkä sillä hetkellä väsynyt eikä ole jaksamista vaikka haluaakin olla edelleen ystävä. Joskus tilanne on mennyt toisin päin kun minun elämäntilanteeni on ollut stressaava eikä jaksamista ole iltaisin ollut että laittaisin viestiä ja järkkäisin tapaamisia. Olin kiitollinen kun ystävät jaksoivat silti pyytää mukaan tapaamisiin. Eikö voisi ennemin vaikka ihan avoimesti jutella asiasta kuin alkaa tekemään jotain testejä josta jäi lopulta ap:lle itselleenkin pahamieli kun menetti ystäviä. Ehkäpä ei ollut oikeasti tarvetta menettää heitä jos vain olisi keskusteltu asiasta.

Minun olisi pitänyt kysellä vielä peräänkin kaiken tuon muun lisäksi mitä olin tehnyt? Ymmärrän että elämäntilanteet vaihtelee ja aina ei ole samalla lailla paukkuja pitää yhteyksiä, mutta ystävä selittää sen toiselle ja hommassa on kuitenkin vastavuoroinen olo. Miksi minun pitäisi pitää huoli että tapaamiset järjestyy ja kuulumiset tulee vaihdettua, ja sitten vielä hoitaa sekin että kysyn mikä on vialla jos ei toisesta kuulu?

Mulla on joitakin sukulaisia, jotka valittavat ja ovat vihaisia, kun en ota heihin yhteyttä tarpeeksi usein. Myönnän, olen tosi harvakseltaan yhteydessä, ehkä pari kertaa vuodessa.

Mutta outoa tässä on se, että he itse eivät koskaan, kertaakaan, ikinä ole olleet muhun oma-aloitteisesti yhteydessä koko aikuisikänäni. 

Mistä tuli se oletus, että sen on oltava aina minä, joka ottaa yhteyttä? Kuka näistä päättää kenen kuuluu olla se aktiivinen?