Miten elämäsi suuri rakkaus eroaa aikaisemmista suhteistasi?
Kommentit (24)
Elämäni rakkaus on exäni. Olemme nyt pitkästä aikaa molemmat sinkkuna, saa nähdä mitä käy
En tule olemaan suhteessa elämäni suuren rakkauden kanssa, näin se ilmeisesti eroaa kaikista muista "suurista rakkauksista."
en tiedä kun en ole häntä vielä tavannut. sillä nykyinen se ei kyllä valitettavasti voi olla
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 21:20"]En tule olemaan suhteessa elämäni suuren rakkauden kanssa, näin se ilmeisesti eroaa kaikista muista "suurista rakkauksista."
[/quote]
Miksi et?
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 21:20"]En tule olemaan suhteessa elämäni suuren rakkauden kanssa, näin se ilmeisesti eroaa kaikista muista "suurista rakkauksista."
[/quote]
tämä. helvetti sentään.
Rakkaus häntä kohtaan on kypsynyt hitaasti. Todella hitaasti. Alussa en uskonut että suhteemme kestää muutamaa kuukautta pidempään. Nyt kuitenkin kun mietin, niin olen joka päivä onnellinen. En välttämättä koko ajan tietenkään, mutta joka päivä tunnen onnen tunnetta jollain välin. Eksien kanssa huonot päivät olivat oikeasti huonoja ja mietin eroa usein.
Emme tappele, olen löytänyt ihanan ihmisen kenen kanssa voimme selvittää asiat puhumalla vaikka toinen olisikin vihainen :) antaa vain toiselle aikaa silloin olla vähän itsekseen. Sellainen aikuismainen suhde voisin vielä kuvailla. Olen todella onnellinen :)
Hän sai minulle perhosia vatsaan.
Kohtasin hänet uudelleen monen vuoden tauon jälkeen. Ensirakkauttani ei enää ole olemassa. Hän on muuttunut mies. Kohtaaminen oli helpotus. Ei tarvitse enää haikailla mennyttä.
Elämäni rakkaus on aviomieheni. En ole koskaan aiemmissa suhteissa tuntenut samanlaista varmuutta ja tunnetta siitä, että tässä on kaikki mitä haluan. Hyväksymme toisemme puutteinemme. Kukaan ei yritä muuttaa minua. Saan olla oma itseni.
Katseesta. Siinä oli jotain todella kummallista ja tunsin turvallisuutta ja kuin tuntisin hänet jo. Samoin kuin tapasimme todella oudolla tavalla. Minäkin ajattelin ettei silti suhde kestä kahta kuukautta pidempään, mutta tässä vielä ollaan. Muutimme yhteen seuraavana päivänä tapaamisesta. Sanoin hänelle jo alussa että en edes tykkää hänestä eikä ole tyyppiäni ja hän tokaisi että "minä tiedän että olen ja huomaat vielä". Välillä tuntuu että olen maailman paskin tyttöystävä ja hän ansaitsisi niin paljon parempaa...Rakastan, vaikka harvemmin sitä kerron sillä olemme muuten kuin vanha pariskunta.
Kukaan ei ole aikaisemmin rakastanut minua niin varmasti, ehdoitta. Tunti sitten mieheni kysyi, että menisinkö hänen kanssaan uudelleen naimisiin. Olemme olleet 13 vuotta naimisissa ja hän tietää kyllä, että rakastan häntä. Vitsailin hänelle, että menisin, jos joku aseella pakottaisi. Kysyin häneltä, että menisiköhän minu kanssani. Mies vastasi "Heti!" melkein kyyneleet silmissä. Ihanaa tuntea olevansa toiselle tärkeä. Ei hän ole sen komeampi tai parempi muuten kuin toiset miehet, mutta hän osaa rakastaa juuri minua.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 21:20"]En tule olemaan suhteessa elämäni suuren rakkauden kanssa, näin se ilmeisesti eroaa kaikista muista "suurista rakkauksista."
[/quote]
Samis :(
Intohimon määrä ja laatu erottaa. Se että hän rakasti koskettelua ja hyväilyjä yhtä paljon kuin minäkin, samoin läheisyyttä ja hellyyttä - näitä kaipaan! Romantikko, turvallinen ja komea. Loistava kestävä rakastaja.
Ei silti valittamista, mieheni on rakastava, arvostava ja hyvä rakastaja hänkin. Mutta ei niin intohimoinen suhde.
Joo ihme vääntämistä, mielensä pahoittamista viikottain ja ikäviä tilanteita kaksin ja ihmisten seurassa. Sellaista oli exien kanssa. Elämäni suuren rakkauden kanssa kaikki tämä on toisin ja elämme non-stop-harmoniassa. Hän tuottaa minulle iloa, eikä ikäviä fiiliksiä.
Elämäni rakkaus oli se ensimmäinen, ei seuraavat tai viimeisin. Erosi sillä, että himoitsin ja rakastin kuin hullu, en vain kuin ystävää, kuten myöhemmin.
Siten, että hänelle haluan hyvää, tekisin asioita hänelle, hänen eteensä ja hänen puolestaan. Oikein haluaisin seksiä hänen kanssaan toisin kuin muiden kanssa voihan sitä olla, vaikkei itseä niin kiinnostakaan ja osaan ainakin kuvitella, että seksi hänen kanssaan räjäyttäisi jotain, ehkä pankin ja saisin orgasmin (en ole tähän asti saanut koskaan). Osaisin olla ylpeä hänestä, ja tuntea, että mäkin olen sentään nainen, kun hän on kanssani.
Muiden kanssa kun oon (ollut), niin ei kyllä ole kiinnostanut huolta kantaa heistä tai auttaa. Kunhan itse vaan voin hyvin. Mutta ei meilläkään suhdetta ole ollut, eikä kai tulekaan.
Hän on aivan toisesta laidasta kuin muut. <3