Karman laki iski, kamalaa
Sluibailin itse armeijan 18-vuotiaana heti lukion jälkeen, pääsin B-mieheksi ja rentoihin hommiin, ajelemaan puoleksi vuodeksi autolla ja sai herätäkin melkein koska halusi. Ihan löysiä hommia, ei sitten ollut motivaatiota yhtään ja se näkyi. Olen kylläkin huippu-urheilija ja ihan SM ja PM tason kaveri, cooper meni ennen armeijaa 3240m ja lihaskunto on ihan priimaa, armeijassa en tietenkään vetänyt täysillä.
No nyt jo 3 vuotta armeijan jälkeen tapasin todella mukavan ja kauniin naisen, minua nuorempi. Arvaa tipahdinko tuolilta kun kuulin että hän aikoo mennä ensi vuonna armeijaan vuodeksi. Niinpä, puhukaa karmasta, olin aivan varma että tässä olisi sellainen tyyppi kenen kanssa haluaisin olla vaikka lopun elämän, ollaan tunnettu jo hieman yli vuoden.
Muuten ollaan niin erottamattomat, mutta voin ihan rehellisesti sanoa että oma ylpeys ei tätä kestä, kun asia otetaan esille jossain vaikka illanistujaisissa missä on esim. muita miehiä paikalla :D Olen silti häntä kookkaampi ja näytänkin ihan mieheltä... (henkisestä puolesta en tiedä)
Onko tällainen parisuhde mahdollinen? Opinko vuosien mittaan hyväksymään tämän, omapa on vikani. Voin vain kuvitella sen ainaisen vittuilun keneltä vaan, isänikin on reservin luutnantti.
Sen tiedän, että olen häntä fyysisesti vahvempi ja pystyn aivan 100% varmasti siihen mihin hänkin siellä armeijassa, fyysistä kokoa kuitenkin aikalailla enemmän.
Onko ohjeita?? :D
Kommentit (2)
Jos se käy oikeasti armeijan niin jättää sut kuin nallin kalliolle. Kovempiakin jätkiä löytyy.
Huumorilla vaan. Ei tarvi yrittää päteä. Oot ihan hyvÄ tyyppi tommosena.