Mikä oppiaine sai sinut kouluaikoina lähes epätoivon partaalle?

Ei mikään, mutta en nähnyt historiaa mielekkäänä. Mitä järkeä opetella ulkoa jotain vuosilukuja ja mitä kukin teki milloinkin. Olin hyvä koulussa, mutta aina kokeen jälkeen unohdin kaiken lukemani historiasta.

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään, mutta en nähnyt historiaa mielekkäänä. Mitä järkeä opetella ulkoa jotain vuosilukuja ja mitä kukin teki milloinkin. Olin hyvä koulussa, mutta aina kokeen jälkeen unohdin kaiken lukemani historiasta.

Ehkä sinulla oli vain huono opettaja. Meidän opettajan kanssa historian opiskelu oli kivaa ja vaikka siellä niitä vuosilukujakin "päntättiin", parhaiten jäi mieleen se, että ne jotka tuntevat historian parhaiten, osaavat ennustaa tulevaisuuden tarkimmin.

Musikki

Saako valita useita? Kaikki matemaattiset aineet (MA, FY ja KE). Jo 9. luokalla sain usein esim. fysiikan kokeista arvosanan 5 tai 6, vaikka yritin opiskella sitä(kin) oppiainetta parhaan kykyni (lue: kyvyttömyyteni) mukaan. Menin kuitenkin lukioon, mutta ongelmat näiden oppiaineiden kanssa jatkuivat silti. Keskiarvo: 8,4 (MAB: 5). Ja ei, en todellakaan kirjoittanut matematiikkaa ylioppilaskirjoituksissa.

Ranska

Kielet. Pystyn kyllä opettelemaan sanoja ja lauseita ulkoa, mutta kieliopista en hahmottanut mitään. Enkä hahmota tänä päivänäkään. Lauserakenteet on väärin ja verbit puuttuu.

Ylä asteella tuli ruotsi englannin rinnalle ja siihen loppui kaikki oppiminen kun kielet meni päässä vain sekaisin.

Huoh.. tarvitsisin englantia hyvinkin paljon elämässäni (toisin kuin ruotsia).

Ruotsi

Vierailija kirjoitti:

Saako valita useita? Kaikki matemaattiset aineet (MA, FY ja KE). Jo 9. luokalla sain usein esim. fysiikan kokeista arvosanan 5 tai 6, vaikka yritin opiskella sitä(kin) oppiainetta parhaan kykyni (lue: kyvyttömyyteni) mukaan. Menin kuitenkin lukioon, mutta ongelmat näiden oppiaineiden kanssa jatkuivat silti. Keskiarvo: 8,4 (MAB: 5). Ja ei, en todellakaan kirjoittanut matematiikkaa ylioppilaskirjoituksissa.

Sama! Ja kun pyysin lopulta aivan romuna matikanopelta tukiopetusapua niin hän vastasi että sitä annetaan vain pitkän matikan lukijoille. Nelos- ja vitoslinja jatkui jatkumistaan. Geometria- ja vektorikurssia en koskaan päässyt läpi. Uusinta meni vieläkin heikommin kuin varsinainen kurssikoe.

Uskonto. Kuin historian opiskelua aspektilla että mikä sota milloinkin oli meneillään eri lailla uskovien kesken. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako valita useita? Kaikki matemaattiset aineet (MA, FY ja KE). Jo 9. luokalla sain usein esim. fysiikan kokeista arvosanan 5 tai 6, vaikka yritin opiskella sitä(kin) oppiainetta parhaan kykyni (lue: kyvyttömyyteni) mukaan. Menin kuitenkin lukioon, mutta ongelmat näiden oppiaineiden kanssa jatkuivat silti. Keskiarvo: 8,4 (MAB: 5). Ja ei, en todellakaan kirjoittanut matematiikkaa ylioppilaskirjoituksissa.

Sama! Ja kun pyysin lopulta aivan romuna matikanopelta tukiopetusapua niin hän vastasi että sitä annetaan vain pitkän matikan lukijoille. Nelos- ja vitoslinja jatkui jatkumistaan. Geometria- ja vektorikurssia en koskaan päässyt läpi. Uusinta meni vieläkin heikommin kuin varsinainen kurssikoe.

Kiltit tytöt ja pojat eivät sitten auttaneet. He olivat tietenkin keskittyneet viilailemaan pois kympistä sitä miinusta.

Liikunta. Se, että kaksi luokan kovinta urheilijaa sai valita joukkueiden pelaajat ei yhtään lisännyt innostuneisuuttani harrastaa liikuntaa. Lukiossa otti aivoon se, että olin syntynyt vuoden liian aikaisin: vielä meillä 1977 syntyneillä oli pakollista liikuntaa 5 kurssia, mutta 1978 syntyneillä enää 3 kurssia.

Matematiikka. Täyttä p a s k a a alusta loppuun saakka! Missään koulun ulkopuolisessa elämässä en ole koskaan tarvinnut edes toisen asteen yhtälön ratkaisemisen taitoa.

Vierailija kirjoitti:

Matematiikka. Täyttä p a s k a a alusta loppuun saakka! Missään koulun ulkopuolisessa elämässä en ole koskaan tarvinnut edes toisen asteen yhtälön ratkaisemisen taitoa.

Limes lähestyy nollaa ...

Fysiikka ja kemia. Jostain syystä matematiikassa olin hyvä (ka 9) ja kirjoitinkin e:n, mutta fyke ei vain avautunut. Niistä tuli kautta linjan numeroksi 6 tai 7 peruskoulusta lukioon.

Musiikki. Lähinnä se pakollinen jokavuotinen laulukoe, jossa piti yksin laulaa koko luokan kuullen. Ongelmalliseksi sen teki se, ettei sitä laulamista koskaan opetettu meille, vaan sitä pidettiin itsestään selvänä taitona. Siitä jäi sitten sellaiset traumat, etten ole suutani avannut laulaakseni, vaikka olen eri instrumentteja soitellut jo 80-luvun lopulta lähtien.

Kemia ja fysiikka, ei oikein riittänyt kiinnostusta kaavoihin. No kai ne kuitenkin 8 oli kuitenkin, mutta inhosin sitä pänttäämistä kokeisiin.

Matikka. Sekä englanti, koska en oppinut sitä koulussa vaan vapaa-ajalla. Lukiossa ope sanoi, että osaan kirjoittaa rennosti ja rikkain sanoin, mutta "kunhan vähän vielä viitsisit lukea kielioppisääntöjä..". Tiedoksi, mua on hyvin ymmärretty ulkomailla, vaikka en osaa prikuulleen kielioppisääntöjä. Olen siitä lähtien menettänyt uskoni opetusjärjestelmään ja opettajiin. Niinku, Piste.

Vierailija kirjoitti:

Saako valita useita? Kaikki matemaattiset aineet (MA, FY ja KE). Jo 9. luokalla sain usein esim. fysiikan kokeista arvosanan 5 tai 6, vaikka yritin opiskella sitä(kin) oppiainetta parhaan kykyni (lue: kyvyttömyyteni) mukaan. Menin kuitenkin lukioon, mutta ongelmat näiden oppiaineiden kanssa jatkuivat silti. Keskiarvo: 8,4 (MAB: 5). Ja ei, en todellakaan kirjoittanut matematiikkaa ylioppilaskirjoituksissa.

Sama! Näen vielä joskus unta matematiikan tunneilla olosta ja täydellisistä black outeista. En tajunnut mitään. Muissa aineissa olin hyvä, kirjoitin niistä laudatureita. Molemmat lapseni ovat insinöörejä, ovat siis perineet taipumuksensa isältään.

Aikanaan tekussa sähköpuolella oli pakollinen osio jotain "aksanometristä konepiirtämistä" transparenteille mustekynällä. Ensiksi en oikein millään saanut itseäni motivoiduksi homman mielekkyydestä ja toiseksi itsellä on iät kaiket ollut ongelmana 3-ulotteinen hahmottaminen. Olisi kyllä koneinssin opiskelut tyssänneet...

Vierailija kirjoitti:

Liikunta. Se, että kaksi luokan kovinta urheilijaa sai valita joukkueiden pelaajat ei yhtään lisännyt innostuneisuuttani harrastaa liikuntaa. Lukiossa otti aivoon se, että olin syntynyt vuoden liian aikaisin: vielä meillä 1977 syntyneillä oli pakollista liikuntaa 5 kurssia, mutta 1978 syntyneillä enää 3 kurssia.

Epäliikunnallista ei koulujen liikunnan opetus ainakaan innostanut liikkumaan. Päinvastoin: jokseenkin jokaisen liikuntatunnin jälkeen vain olin vakuuttunut, että koulun loputtua en ainakaan liiku yhtään. Homma toimi kokonaan niiden lahjakkaiden ehdoilla. Eikö ihan kansanterveyden näkökulmasta olisi tärkeintä saada liikuntainnostus niille, joilla sitä ei ole? Kyllä ne lahjakkaat harrastavat ihan luonnostaan liikuntaa vapaa-ajallaankin. Käsitykseni mukaan tilanne ei ole vieläkään muuttunut.