Olin jo laittautunut valmiiksi, nyt en enää halua lähteä minnekään

Oisit ottanu pari kaljaa kotona niin olis ollu helpompi lähtee nimim. kokemusta on.

Hei. Näit niin paljon vaivaakin ja ilta on vasta nuori. Tottakai sinä sinne menet! :)  Varmasti mieliala paranee kun pääset viettämään iltaa kavereidesi kanssa. Älä luovuta vaan ajattele uutena alkuna. Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja leuka pystyssä menet sinne rohkeasti!! Tsemppiä! :)

Kuulostaa kurjalta. Onko surullisuuteen joku tietty syy vai onko se masennusta? Jos kuitenkin saisit lähdettyä niin tulisiko parempi olo?

No, postaa nyt kuva, ja kalastele tykkäyksiä. Se on turvaseksiä ilman krapulaa.

Kannattaa mennä, oikeasti! :) Ihan kokemuksella sanon. Olin vaikeasti masentunut eikä mikään huvittanut, mutta pakotin itseni lähtemään. Ja kyllä nuo illat vaan kummasti piristivät!:) Ainahan voit lähteä aikaisin kotiin jos ei huvitakkaan. Toivottavasti päätät lähteä ja vietät mukavan illan. Hyvää jatkoa sulle <3

Kuulostaa erittäin tutulta. Tunsin vuosia noin ja silti toistuvasti"pakotin" itseni baariin. Sitten löysin miehen, enkä ole käynyt enää missään. Jos sinkkuunnun jälleen, en kyllä pakota enää itseäni baareihin, kun niissä kerran tulee vaan ahdistunut olo. Minua on myös helpottanut, kun olen löytänyt ystäviä jotka eivät myöskään pidä baarissa käymisestä. En enää tunne itseäni niin oudoksi.

On käynyt noin. Sitä kutsutaan keski-iäksi. :)

Minkäikäinen olet?

Lähde ulos, olet jo kahvankääntöä vaille valmiina :) sulla sentään on seuraa kenen kanssa mennä! Menemenemene!

Olen ollut vakavasti masentunut ison osan elämääni, mutta varsinaiseen surullisuuteen on syynä perheenjäseneni kuolema.

Joskus aiemmin pystyin bilettämään ja tykkäsin olla, nyt parin vuoden ajan tämä on ollut tällaista takkuista joka kerta kun on jonnekin pitänyt lähteä. Kokemukseni mukaan en juurikaan piristy tai innostu illan mittaan, on vain outo olo. Se pieni fiiliksenriekale on vaikea saavuttaa ja vaikeampi pitää yllä. Alkoholi ei enää auta asiaa, joten en sitä juo.

Olen 26v. En ole somessa, en postaa kuvia. Olen kyllä katsellut itseäni peilistä joka kulmasta ja ajatellut että voi pahus. Ei ole mieskään nyt kotona että voisi ihastella.

Hyvä tietää että tämä voi olla myös ihan normaalia, ettei huvita lähteä "ulos". Niin siinä kaiketi jossain kohtaa usein käy.

Harmillista tästä tekee se että tunnen meneväni hukkaan. Mua huvittaa ajatuksen tasolla mennä, mutta käytännössä olen tosi väsynyt ja surullinen aina vaan. Enkä osaa enää menestyksekkäästi esittää muuta illan ajan. Ristiriitainen tunne, kun tiedän että mun on parempi jäädä kotiin mutta joku entinen iloinen eläväinen Minä siellä alla yrittää aina uudestaan innostua ja lähteä.

Onko sinulla ystäviä joiden kanssa voisit jatkossa sopia että laittaudutaan yhdessä ja juodaan siinä vähän viiniä samalla tms? Fiilis voisi nousta pikkuhiljaa.
Toinen vaihtoehto on hauskanpito kotona ystävien kanssa.
Kävin ennen baareissa, nykyään parasta on viinin lipittäminen kotona hyvässä seurassa jotain viihdyttävää hömppää katsellen. Jos tulee fiilis lähteä baariin niin sitten mennään, mutta siitä ei oteta mitään tehtävää tai paineita.

Voih, tiedän tasan tarkkaan tuon tunteen ja jotenkin lohduttavaa kuulla että muillakin on noin. Tosin olen muutenkin sellainen etten viihdy baareissa mutta masennuksen pahenettua on se vieläkin ahdistavampaa. Sitten kuitenkin jollain tasolla haluaisi mennä. Nimenomaan hyvin ristiriitaista..

Kiitos vastauksista. Rauhotuin jo, hyväksyin että vietän iltani näin, hain villasukat jalkaan ja laitoin sosekeiton alulle.

Kyllä varmaan auttaisi mennä kaverin luo ja yhdessä aloitella, ainakin ennen se auttoi. Nykyään se on välimatkojen takia hankalammin järjestettävissä, mutta mahdollista kuitenkin.

Itse olen pari kertaa laittanutunut valmiiksi kunnes mieheni on päättänyt ettei häntä nyt huvitakaan lähteä mun kans baariin. Ja siitä, että menisin yksin, ei oo myöskään innostunut. Siinäpä oon sitte pessy meikkejä pois ja mennyt nukkumaan pahaa mieltä nieleskellen....