Ei tukiverkostoja.. :(

Matkustakaa sinne 200 km päähän ja olkaa vaikka viikonloppu, jos sieltä kerran on hoitoapua saatavilla. Jättäkää vauva pariksi tunniksi hoitoon ja käykää vaikka syömässä.

Teillä kuitenkin on olemassa tuki verkosto, vaikkakin kaukana. Joillakin ei ole ketään missään.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 21:26"]Matkustakaa sinne 200 km päähän ja olkaa vaikka viikonloppu, jos sieltä kerran on hoitoapua saatavilla. Jättäkää vauva pariksi tunniksi hoitoon ja käykää vaikka syömässä.

Teillä kuitenkin on olemassa tuki verkosto, vaikkakin kaukana. Joillakin ei ole ketään missään.
[/quote]

Johan sanoin ,että kun ollaa matkustettu sinne 200 km niin ei ole hoitoapua siltikään saatu. Mummo istuu sohvalla ja katsoo televisiota koko päivän. Tai juo alkoholia.

Ap

Laita nettiin ilmoitus lastenhoitovaihtarista. Voit löytää toisen tukiverkottoman omasta tai viereisestä kaupungista. Meillä toimi aikansa hyvin kun molemmilla pienen lapsen äideillä oli omat vanhemmat sairaita. Tarjoat siis itse hoitoapua ja toinen äiti auttaa sinua.

Näitä ketjuja tuntuu olevan täällä AV:lla tämän tästä; voivotellaan tukiverkkojen puutetta mutta samalla todetaan, että se maksettu apu on niin kauhean kallista... Mitäs näihin enää sanoisi? Hankalaa sitä ilmaista apua on taikoa.

Itselläni on melko lailla AP:n kaltainen tilanne. Yksi lapsi, ikää puolitoista vuotta. Omat vanhempani, sisarukseni ja lapsen kummit asuvat kukin 200 km päässä (vieläpä eri suunnilla), miehen vanhemmat ja sisarukset taas maapallon toisella puolella. Isovanhemmat eivät hoida lasta edes silloin, kun käymme kylässä. Tällä paikkakunnalla asuvat tuttavat ovat joko lapsettomia eivätkä halua hoitaa tai sitten heillä on omat lapset eivätkä pysty hoitamaan ylimääräistä siinä ohessa. Pari kertaa olemme palkanneet MLL:n hoitajan, se on mennyt hyvin, hoitaja asiallinen (tosin eri henkilö joka kerta). Silloin olemme yleensä käyneet elokuvissa. Ravintoloissa käymme lapsen kanssa.

Ei tulisi mieleenikään katkeroitua kenellekään tai vaatia keneltäkään mitään. Näillä mennään nämä vuodet, jossain vaiheessa lapsi alkaa sitten käydä yökylässä, leireillä yms., sitten ehdimme kyllä illastaa kahdestaan pitkän kaavan mukaan. Mielestäni tämä tukiverkottomuus on enemmän sääntö kuin poikkeus, aika monella ne mummot ja papat asuu jossain ihan muualla. Jos tuntuu noin raskaalta niin älä ainakaan tee enempää lapsia. Useampaa lasta on vielä vaikeampi saada hoitoon kuin yhtä.

Lenkillä käymme muuten yhdessä niin, että lapsi on juoksurattaissa. Yleensä ottaa tirsat siellä, ei vaadi mitään huomiota. Kannattaa kokeilla. Turha tuollaista varten on juoksuttaa mummoa monta sataa kilometriä.

46

AP, missä asut?

Edelleen peräänkuulutan verkostoitumista toisten pienten lasten vanhempien kanssa. Tottakai törmää myös niihin joiden elämä on isovanhempivetoista ja nousee katkeruuden tunteita, mutta voi myös löytää sen hoitovaihtokaverin. Vauvojen äideillä on kuitenkin aikaa päivisin ja vaatii vaan omaa viitsimistä lähteä tutustumaan ihmisiin. Ja netin kautta myös tämä toimii, ainakin isommilla paikkakunnilla. Tämän kirjoitti se jonka vanhemmat on kuolleet.

Nirin narin ja vali vali. Vaikuttaa siltä että on eletty jossain pumpulissa ja kaikki tuotu valmiina tarjottimella. Sellaista se elämä nyt vaan on että joskus on tehtävä kompromisseja. Jos sen vauvan kanssa on niin vaikea elää niin olisiko kannattanut miettiä ennen sen lapsen tekemistä. Vie se sinne hoitoon nii tulee sitä omaa aikaa! Ziisus..

Jos satut asumaan Helsingissä tai lähettyvillä, voisin mielelläni tarjota hoitoapua. Olen yksinasuva nainen eikä minulla ole omia lapsia, mutta välillä olen ystäväni lapsia hoitanut. ainu991@luukku.com

Jos MLL:ta löytää hyvän ja mieleisen hoitajan, voi häntä toivoa myös seuraavalla kerralla.

Toiset hoitajat sopivat myös suoraan vanhempien kanssa jatkosta.

Täällä on joku aiemminkin tarjonnut hoitovaihtaria ja minä komppaan tätä. Mene johonkin vanhempi-lapsi -kerhoon (srk, kunnan mitä vaan) niin saat tuttuja itsellesi ja aikuista juttuseuraa. Kun olette tutustuneet niin kysy onnistuiko vaihtariapu. Eli hoidatte toistenne muksuja vuorotellen. Kukaan ei maksa mitään kenellekään. Tai sitten tosiaan ilmoitus jonnekin missä teillä päin on luettu ilmoittelupaikka. Et ole yksin tuon ongelman kanssa, joten tuolla tavalla apua voisi tullakin. 

Tosin jos lapsi ei jää edes isälleen ja on kovin tississä kiinni niin kannattaa ehkä asennoitua niin, että hoitoapu ei käy vielä vähään aikaan. Mutta mene jonnekin missä saat arkisin juttuseuraa. Kuka tahansa pimahtaa jos on vaan päivät kahdestaan vauvan kanssa ja se on ainut sosiaalinen elämä. Tiedän, että sulla on mies, mutta jos hän tekee pitkää päivää ja vauva valvottaa yöllä niin eipä tuosta suurta iloa sosiaalisuuden saralla ole. 

Missäs papat ovat, ap.

Ei meilläkään minkäänlaista tukiverkostoa, käymme vuorotellen ja yhteisillä treffeillä on lapset mukana (käymme ravintoloissa jne) :)

En oikeastaan ole ymmärtänyt, miksi sitä kahdenkeskistä aikaa puolison kanssa pitäisi olla, kyllähän sitä voi liikkua erikseen ystävien kanssa, perheenä vaikka missä ja illalla lapset nukkumaan ja laatuaikaa puolison kanssa vaikka leffan, ruuan, lasin viiniä jne merkeissä.

Olisihan se toimiva tukiverkosto ihana olla, mutta kun ei ole niin mitäpä sitä märehtimään.

care.com:ssa näyttää olevan varamummoja.

Aika tyypillistä esikoisen vanhempien kaipuuta vanhaan elämään. Muistan kyllä, miten itsekin kaipasi koko ajan omaa aikaa kun esikoinen oli vauva. Kuopus on nyt vuoden eikä ole ollut vielä kertaakaan hoidossa, eikä ole tiedossa hoidontarvetta lähitulevaisuudessakaan. Kyllä se elämä muuttuu aika paljon lasten myötä, pääasiassa hyvään suuntaan, mutta oma aika kyllä vähenee rutkasti.

Ensinnäkin suu auki ja kysy niiltä mummeilta, sulla sentään on sellaisia. Ne on ehkä lukeneet vauvapalstaa eivätkä sen vuoksi uskalla itse ehdottaa.

Muksu mummolaan, te mummolakaupunkiin viihteelle ja yöksi mummon luo tai hotelliin.

Ja kyllä se vauva iskän kanssa pärjää kun äiti käy tuulettumassa tai vaikka vaan kaupassa itsekseen.

"ei sellaisia ketä viitsisi vaivata pyytää hoitamaan".

Eivät ne tukiverkostot taivaasta tipahda. Siitä vaan reippaasti rakentamaan niitä. Auta naapuria tai kaveria ja hän auttaa sinua. Viitsi nähdä vaivaa toisten puolesta ja hekin viitsivät nähdä vaivaa sinun puolestasi.  

Missäpäin asut ap, olen itse pk-seudulta ja mielelläni tukiverkkoa rakentamassa kanssasi. Itsellänikään ei sellaista ole, perustetaan keskenämme sellainen jos olet täältä suunnalta?

Nyt lapselle ja isälle mahd.paljon yhteistä aikaa. Muuhun en osaa kantaa ottaa, olen jo mummi ja lapsenlapset asuvat lähellä ja viettävät onneksi paljon aikaa meillä isovanhemmilla. Viettivät jo vauvaukäisinä.
Jaksamisia ja hyvää kevättä

MLLn lapsenvahti? Käsittääkseni ne eioo ihan mitä tahansa teinejä.