Ei tukiverkostoja.. :(

Mitä hyödyt kateellisuudesta? Et muuta, kuin pilaat oman elämäsi. Opettele asennoitumaan niin, että elät niillä resursseilla, kuin sinulla on.

Meillä on ollut myös tilanne, että apua ei ole herunut. Mutta tiesimme sen miehen kanssa, kun aloimme suunnittelemaan lapsia. Joten niillä eväillä mentiin. Kun tiesi, että kahdenkeskiset ravintolaillalliset on loppu, niin ei niitä osannut kaivata. Meitä tosin helpotti, että olimme jo päälle 30v, kun aloimme lapsentekoon.

Sitä kamalan kuuluisaa parisuhdeaikaa sitten vietimme kotona. Varsinkin kun oli yksi vauva vasta, monena iltana lämmittelimme illalla saunaa ja teimme hyvää ruokaa kotona ja katoimme pöydän kauniisti. 

Vuosia on tuosta ajasta ja nuorinkin on jo 15v. Jos olisin tuhlannut aikani kateellisuuteen, niin olisin aika katkera keski-ikäinen nainen suupielet alaspäin. Mutta kun tiesi, että meidän tapauksessa ei ollut mummeja yms. hoitamassa, asiassa ei ollut jossittelemista ja teimme elämästämme hyvän niillä eväillä, kuin meillä oli.

Toisaalta, en tiedä, onko siinä nyt niin kadehtimista, että 2.5 viikkoisen vauvan saa hoitoon ja pääsee viettämään iltaa jonnekin. Miehen kanssa olimme aina niin hullaantuneita uuteen vauvaan, että alkuviikot meni vain ihmetellessä sitä uutta ihanuutta.

No jos se on opidkelupaikkakunta, niin sieltä luulisi löytyvän jonkun Elan vuoden opiskelijan teille hoitajaksi. Viette vaan ilmoituksen oppilaitoksen seinille. Pieni vauva kannattaa totuttaa hoitajaan kevyesti, eka hoitokerta vaikka 30-60 minuuttia. Kun muutama kerta harjoiteltu, niin sitten vähän pidempi aika.

Näin mä olen tehnyt, meilläkin asuu sukulaiset kaukana.

Voit joko pilata elämäsi voivottelemalla kohtaloasi, tai hyväksyä sen. Koko perheen kanssa voi tehdä yhtä sun toista, ei ehkä samoja asioita kuin ennen, mutta paljon muuta. Miten tilanteen kestät, on paljon itsestäsi kiinni.
En sano tätä ilkeyttäni, vaan kokemuksesta. Omassa elämässäni moni asia on mennyt päin mäntyä, lapsillani ei koskaan ole ollut isovanhempia, meillä ei koskaan oo ollut tukiverkkoja jne. Lapsemme ovat ikähaarukalla 4-20v, ja kaksi on autismin kirjon lapsia. Lähin omainen meille on viranomainen, jos ja ku on lääkäreitä, palavereja ja kuntoutuskäyntejä, saamme kunnalta apua.
Elämä on, vaikeat tilanteet kestää paljon paremmin, kun niitä ei märehdi. Raskaistskin asioita löytyy yleensä myös valoisa puoli, yritä etsiä sitä.
Se parisuhdesika on varmasti ihan kiva juttu. Mutta jos tahtoa riittää, parisuhteen saa pidettyä hengissä muutenkin- jos parisuhdeaika ei oo järjestettävissä. Meilläkin sitä oli viimeksi kun odotin esikoista, yli 20 vuotta sitten.

Itse olin monta vuotta ilman tukivekostoja nuorena yhden lapsen yh:na. Opiskelin ammattiin reilun 500km päässä lähimmistä sukulaisista ja ystävistä. Jos olisin silloin tiennyt ja osannut olisin varmaankin ottanut yhteyttä lastensuojeluun. Kuntien tilanne on kai aika huonolla tolalla, mutta aina kannattaa kysyä järjestyisikö tukiperhettä tms. Apua lapsen hoitoon. Muistaakseni tukiperheen apua voi käyttää n. 4X vuodessa, mutta en ole varma. En myöskän tiedä vaatiiko lastensuojelun asiakkuus vieläkin lasu ilmoituksen. Joka tapauksessa tuo ilmoitus on ainoastaan byrokraattinen toimenpide, jota tarvitaan avun piiriin pääsemiseksi, eikä siis tarkoita että lasta kaltoinkohdeltaisiin tms. Mutta kysy ihmeessä niin selviää, tiedän että tuollainen tilanne ei ole helppo.

Parisudesika= parisuhdeaika.. Kiitos tekstisyöttö :P

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 18:39"]

Itse olin monta vuotta ilman tukivekostoja nuorena yhden lapsen yh:na. Opiskelin ammattiin reilun 500km päässä lähimmistä sukulaisista ja ystävistä. Jos olisin silloin tiennyt ja osannut olisin varmaankin ottanut yhteyttä lastensuojeluun. Kuntien tilanne on kai aika huonolla tolalla, mutta aina kannattaa kysyä järjestyisikö tukiperhettä tms. Apua lapsen hoitoon. Muistaakseni tukiperheen apua voi käyttää n. 4X vuodessa, mutta en ole varma. En myöskän tiedä vaatiiko lastensuojelun asiakkuus vieläkin lasu ilmoituksen. Joka tapauksessa tuo ilmoitus on ainoastaan byrokraattinen toimenpide, jota tarvitaan avun piiriin pääsemiseksi, eikä siis tarkoita että lasta kaltoinkohdeltaisiin tms. Mutta kysy ihmeessä niin selviää, tiedän että tuollainen tilanne ei ole helppo.

[/quote]

Tukiperheistä on mieletön pula todella ongelmissa oleville perheille ja lapsille, jotka kärsivät kotioloissa. Sitten ollaan vaatimassa veronmaksajien rahalla maksettua tukiperhettä siksi, että nuori pari pääsee ryyppäämään ja nussimaan rauhassa viikonlopun.

Hei haloo, ottakaa nyt vähän itsekin vastuuta elämästänne. Ei muiden veronmaksajien tarvitse sentään parisuhdeviikonloppuja maksaa.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 18:39"]Itse olin monta vuotta ilman tukivekostoja nuorena yhden lapsen yh:na. Opiskelin ammattiin reilun 500km päässä lähimmistä sukulaisista ja ystävistä. Jos olisin silloin tiennyt ja osannut olisin varmaankin ottanut yhteyttä lastensuojeluun. Kuntien tilanne on kai aika huonolla tolalla, mutta aina kannattaa kysyä järjestyisikö tukiperhettä tms. Apua lapsen hoitoon. Muistaakseni tukiperheen apua voi käyttää n. 4X vuodessa, mutta en ole varma. En myöskän tiedä vaatiiko lastensuojelun asiakkuus vieläkin lasu ilmoituksen. Joka tapauksessa tuo ilmoitus on ainoastaan byrokraattinen toimenpide, jota tarvitaan avun piiriin pääsemiseksi, eikä siis tarkoita että lasta kaltoinkohdeltaisiin tms. Mutta kysy ihmeessä niin selviää, tiedän että tuollainen tilanne ei ole helppo.
[/quote]
Tukiperhe on kunnan päätöksestä ja tukiperheiden tarjonnasta kiinni. Me jonotimme tukiperhettä yli vuoden. Nyt yksi erityislapsistamme käy tuolla perheessä kerran kuukaudessa.

En minä varmasti mitään kateellisuudesta hyödykkään. Mielestäni se on kuitenkin ihan inhimillinen tunne ? Oishan se kiva päästä viettämään hetki kahden keskistä aikaa miehen kanssa joskus. Mies tekee klo 9-21 päivää töissä ja opiskelujen parissa niin meille ei jää edes arki iltaisin aikaa toisillemme :/ Ja vauva on melko haastava, ei suostu nukkua kuin minun vieressä ja herää helposti jos nousen enkä jaksa valvoakaan edea myöhään kun hoidan kuitenkin yösyötöt ja herään vauvan kanssa joka aamu ennen kahdeksaa.

Totta, ei siinä ole mitään kahdehdittavaa että saa vapaaillan 2,5 viikon ikäisestä vauvasta. Pisti vaan lähinnä miettimään omaa tilannetta, että me tosiaan ollaan viimeksi käyty jossain yhdessä 9 kk sitten..

MLL hoitaja kävi mielessä. En kuitenkaan haluisi ekana vaihtoehtona ihan tuntemattomalle lasta jättää ja kuulemani mukaan ne on aika kalliita?

ap

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 18:41"][quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 18:39"]

Itse olin monta vuotta ilman tukivekostoja nuorena yhden lapsen yh:na. Opiskelin ammattiin reilun 500km päässä lähimmistä sukulaisista ja ystävistä. Jos olisin silloin tiennyt ja osannut olisin varmaankin ottanut yhteyttä lastensuojeluun. Kuntien tilanne on kai aika huonolla tolalla, mutta aina kannattaa kysyä järjestyisikö tukiperhettä tms. Apua lapsen hoitoon. Muistaakseni tukiperheen apua voi käyttää n. 4X vuodessa, mutta en ole varma. En myöskän tiedä vaatiiko lastensuojelun asiakkuus vieläkin lasu ilmoituksen. Joka tapauksessa tuo ilmoitus on ainoastaan byrokraattinen toimenpide, jota tarvitaan avun piiriin pääsemiseksi, eikä siis tarkoita että lasta kaltoinkohdeltaisiin tms. Mutta kysy ihmeessä niin selviää, tiedän että tuollainen tilanne ei ole helppo.

[/quote]

Tukiperheistä on mieletön pula todella ongelmissa oleville perheille ja lapsille, jotka kärsivät kotioloissa. Sitten ollaan vaatimassa veronmaksajien rahalla maksettua tukiperhettä siksi, että nuori pari pääsee ryyppäämään ja nussimaan rauhassa viikonlopun.

Hei haloo, ottakaa nyt vähän itsekin vastuuta elämästänne. Ei muiden veronmaksajien tarvitse sentään parisuhdeviikonloppuja maksaa.
[/quote] on joo, mutta tukuperhe voi parhaimmillaan myös EHKÄISTÄ ongelmia. Parempi saada ajoissa apua, kun sitten korjata myöhemmin aiheutuneita vahinkoja. Kaikki kuitenkin ansaitsevat jonkinlaisen tuen, erityisesti lapset.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 18:43"]En minä varmasti mitään kateellisuudesta hyödykkään. Mielestäni se on kuitenkin ihan inhimillinen tunne ? Oishan se kiva päästä viettämään hetki kahden keskistä aikaa miehen kanssa joskus. Mies tekee klo 9-21 päivää töissä ja opiskelujen parissa niin meille ei jää edes arki iltaisin aikaa toisillemme :/ Ja vauva on melko haastava, ei suostu nukkua kuin minun vieressä ja herää helposti jos nousen enkä jaksa valvoakaan edea myöhään kun hoidan kuitenkin yösyötöt ja herään vauvan kanssa joka aamu ennen kahdeksaa.

Totta, ei siinä ole mitään kahdehdittavaa että saa vapaaillan 2,5 viikon ikäisestä vauvasta. Pisti vaan lähinnä miettimään omaa tilannetta, että me tosiaan ollaan viimeksi käyty jossain yhdessä 9 kk sitten..

MLL hoitaja kävi mielessä. En kuitenkaan haluisi ekana vaihtoehtona ihan tuntemattomalle lasta jättää ja kuulemani mukaan ne on aika kalliita?

ap
[/quote]

Kaikki maksaa. Jos haluatte treffeille, pitää maksaa lastenhoitajasta. Ilmaiseksi pitäs vaan saada kaikki...

Minun molemmat vanhempani ovat alkoholisteja. Kun odotin poikaani lapsen isä sairastui ja jäin jo tuolloin yksin.
Kun vauva syntyi mulla ei ollut edes miestä. Eikä tukiverkostoja :(
Mun neuvo on olla tukena toiselle ja miettiä kuinka onnekkaita olette että teillä on edes toisenne!!

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 18:43"]En minä varmasti mitään kateellisuudesta hyödykkään. Mielestäni se on kuitenkin ihan inhimillinen tunne ? Oishan se kiva päästä viettämään hetki kahden keskistä aikaa miehen kanssa joskus. Mies tekee klo 9-21 päivää töissä ja opiskelujen parissa niin meille ei jää edes arki iltaisin aikaa toisillemme :/ Ja vauva on melko haastava, ei suostu nukkua kuin minun vieressä ja herää helposti jos nousen enkä jaksa valvoakaan edea myöhään kun hoidan kuitenkin yösyötöt ja herään vauvan kanssa joka aamu ennen kahdeksaa.

Totta, ei siinä ole mitään kahdehdittavaa että saa vapaaillan 2,5 viikon ikäisestä vauvasta. Pisti vaan lähinnä miettimään omaa tilannetta, että me tosiaan ollaan viimeksi käyty jossain yhdessä 9 kk sitten..

MLL hoitaja kävi mielessä. En kuitenkaan haluisi ekana vaihtoehtona ihan tuntemattomalle lasta jättää ja kuulemani mukaan ne on aika kalliita?

ap
[/quote]

Mll lastenhoitaja maksaa arkisin 8,20 tunnilta. Ei paha.

Meillä on sama tilanne. Ei yhtään tukiverkkoja. Miehen kanssa ollaan käyty kahdestaan ulkona syömässä kahdesti lasten syntymän jälkeen, esikoinen menee syksyllä kouluun. Ei olla vietetty yhtään yötä rauhassa kahdestaan vaikka jossain hotellissa, eikä tulla viettämäänkään ennen kuin lapset ovat sen ikäisiä, että voivat jäädä yksin kotiin yhdeksi yöksi. Ostohoitajat ovat kalliita, eikä se edes ole tärkein asia vaan se, ettei sitä halua jättää lapsiaan hoitoon vieraalle ihmiselle, varsinkaan yöksi. Tuttu isovanhempi, jolla on lapseen läheinen suhde, ja johon itse luottaa, on eri asia kuin ostohoitaja. Ollaan kyllä yritetty löytää ikään kuin "varaisovanhempi", joku MLL hoitaja, joka voisi sitten hoitaa lapsia niin että olisi aina sama tuttu hoitaja, mutta sellaista ei ole löytynyt. Olen tosi kateellinen muille. Olen kateellinen, kun näen naapurin pariskunnan lähes joka viikonloppu kävelemässä autoltaan kotiinpäin kahdestaan, koska se tarkoittaa, että heillä on lapset hoidossa. Jos minut ja miehen näkee yhdessä, lapset ovat ihan aina mukana, koska eivät voi olla missään muuallakaan. Tai kun kaveripariskunnat kertovat Tallinnanviikonlopusta, kun lapset olivat isovanhemmilla. Tai kun monet muut voivat viedä lapset isovanhemmille hoitoon sairaina, ettei tarvitse itse aina olla poissa töistä, tai kesällä vaikka viikoksi, jos ei sattunut saamaan kesälomaa koko lapsen loman ajaksi. Eihän se kateellisuus kyllä auta mitään, pitäisi päästä siitä eroon. Toisaalta olisin onneton ellen olisi saanut näitä rakkaita lapsiani, mutta on se ihan fakta, että parisuhde voisi voida paremminkin. Ja luulen, että se voisi paremmin, jos meillä olisi joskus, edes vaikka kerran vuodessa, mahdollisuus nauttia rauhassa toistemme seurasta ilman jatkuvaa lasten heräilyä ja hyssyttelyä.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 19:00"]Meillä on sama tilanne. Ei yhtään tukiverkkoja. Miehen kanssa ollaan käyty kahdestaan ulkona syömässä kahdesti lasten syntymän jälkeen, esikoinen menee syksyllä kouluun. Ei olla vietetty yhtään yötä rauhassa kahdestaan vaikka jossain hotellissa, eikä tulla viettämäänkään ennen kuin lapset ovat sen ikäisiä, että voivat jäädä yksin kotiin yhdeksi yöksi. Ostohoitajat ovat kalliita, eikä se edes ole tärkein asia vaan se, ettei sitä halua jättää lapsiaan hoitoon vieraalle ihmiselle, varsinkaan yöksi. Tuttu isovanhempi, jolla on lapseen läheinen suhde, ja johon itse luottaa, on eri asia kuin ostohoitaja. Ollaan kyllä yritetty löytää ikään kuin "varaisovanhempi", joku MLL hoitaja, joka voisi sitten hoitaa lapsia niin että olisi aina sama tuttu hoitaja, mutta sellaista ei ole löytynyt. Olen tosi kateellinen muille. Olen kateellinen, kun näen naapurin pariskunnan lähes joka viikonloppu kävelemässä autoltaan kotiinpäin kahdestaan, koska se tarkoittaa, että heillä on lapset hoidossa. Jos minut ja miehen näkee yhdessä, lapset ovat ihan aina mukana, koska eivät voi olla missään muuallakaan. Tai kun kaveripariskunnat kertovat Tallinnanviikonlopusta, kun lapset olivat isovanhemmilla. Tai kun monet muut voivat viedä lapset isovanhemmille hoitoon sairaina, ettei tarvitse itse aina olla poissa töistä, tai kesällä vaikka viikoksi, jos ei sattunut saamaan kesälomaa koko lapsen loman ajaksi. Eihän se kateellisuus kyllä auta mitään, pitäisi päästä siitä eroon. Toisaalta olisin onneton ellen olisi saanut näitä rakkaita lapsiani, mutta on se ihan fakta, että parisuhde voisi voida paremminkin. Ja luulen, että se voisi paremmin, jos meillä olisi joskus, edes vaikka kerran vuodessa, mahdollisuus nauttia rauhassa toistemme seurasta ilman jatkuvaa lasten heräilyä ja hyssyttelyä.
[/quote]

Tätä itsekin pelkään :( Toinen mummo nähyt vauvamme kerran ja toinen ehkä pari kertaa enempi. Eivät soita ja kysele kuulumisia. Eivät ehdota että voisivat hoitaa että päästäisiin miehen kanssa edes vaikka lenkille kaksitaan. Ei heitä yksinkertaisesti kiinnosta. Olen toki onnellinen lapsestani. Mutta fakta on se, että joskus aikuiset tarvitsevat myös aikuisten aikaa ilman lapsia.

Ja ei olla mikään nuoripari joka haluaa panemaan hotelliin ja vetää lärvit. Ollaan työssä käyviä, vajaa 30 vuotiaita. Mies opiskelee lääkäriksi ja käy osa-aikatöissä joten arki on hyvin kiireistä ja vauvan hoito 99 % mun vastuulla..

ap

Ei ole tukiverkkoja meilläkään. Vanhempani ovat kuolleet ja olen ollut katkera. Lapset ovat 6 v alkaen olleet yksin kotona. Kesällä yksin viikonkin 7 v. Katkeruus ei auta. Säästä rahaa hoitoapuun tai hoida naapurin lapsia vastavuoroisesti.

Mummot yms 200 kilsan päässä, ja ap odottaa, että mummo tulisi hoitamaan, jotta pääsisivät edes lenkille yhtäaikaa? Kuitenkin mies on 9-21 töissä yms.

Jospa te pakkaatte itsenne ja menette sinne 200km päähän, varmaan onnistuu, että jossain kohtaan pääsette lenkille yhdessä, tai vaikka syömään kahdestaan. Eli mummolaan viikonlopuksi?

 Mun lapset 11 ja 13v. ja eipä ole ollut yhtään vapaailtaa. Niin että kyllä sä kestät ja vauvasi on vielä kovin pieni.

Rahalla saat sitä hoitoapua. Muita keinoja ei ole.

Jos vauva ei suostu syömään pullosta, niin aika hankalahan tuon ikäistä on vieraalle jättää. 

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 19:11"][quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 19:00"]Meillä on sama tilanne. Ei yhtään tukiverkkoja. Miehen kanssa ollaan käyty kahdestaan ulkona syömässä kahdesti lasten syntymän jälkeen, esikoinen menee syksyllä kouluun. Ei olla vietetty yhtään yötä rauhassa kahdestaan vaikka jossain hotellissa, eikä tulla viettämäänkään ennen kuin lapset ovat sen ikäisiä, että voivat jäädä yksin kotiin yhdeksi yöksi. Ostohoitajat ovat kalliita, eikä se edes ole tärkein asia vaan se, ettei sitä halua jättää lapsiaan hoitoon vieraalle ihmiselle, varsinkaan yöksi. Tuttu isovanhempi, jolla on lapseen läheinen suhde, ja johon itse luottaa, on eri asia kuin ostohoitaja. Ollaan kyllä yritetty löytää ikään kuin "varaisovanhempi", joku MLL hoitaja, joka voisi sitten hoitaa lapsia niin että olisi aina sama tuttu hoitaja, mutta sellaista ei ole löytynyt. Olen tosi kateellinen muille. Olen kateellinen, kun näen naapurin pariskunnan lähes joka viikonloppu kävelemässä autoltaan kotiinpäin kahdestaan, koska se tarkoittaa, että heillä on lapset hoidossa. Jos minut ja miehen näkee yhdessä, lapset ovat ihan aina mukana, koska eivät voi olla missään muuallakaan. Tai kun kaveripariskunnat kertovat Tallinnanviikonlopusta, kun lapset olivat isovanhemmilla. Tai kun monet muut voivat viedä lapset isovanhemmille hoitoon sairaina, ettei tarvitse itse aina olla poissa töistä, tai kesällä vaikka viikoksi, jos ei sattunut saamaan kesälomaa koko lapsen loman ajaksi. Eihän se kateellisuus kyllä auta mitään, pitäisi päästä siitä eroon. Toisaalta olisin onneton ellen olisi saanut näitä rakkaita lapsiani, mutta on se ihan fakta, että parisuhde voisi voida paremminkin. Ja luulen, että se voisi paremmin, jos meillä olisi joskus, edes vaikka kerran vuodessa, mahdollisuus nauttia rauhassa toistemme seurasta ilman jatkuvaa lasten heräilyä ja hyssyttelyä.
[/quote]

Tätä itsekin pelkään :( Toinen mummo nähyt vauvamme kerran ja toinen ehkä pari kertaa enempi. Eivät soita ja kysele kuulumisia. Eivät ehdota että voisivat hoitaa että päästäisiin miehen kanssa edes vaikka lenkille kaksitaan. Ei heitä yksinkertaisesti kiinnosta. Olen toki onnellinen lapsestani. Mutta fakta on se, että joskus aikuiset tarvitsevat myös aikuisten aikaa ilman lapsia.

Ja ei olla mikään nuoripari joka haluaa panemaan hotelliin ja vetää lärvit. Ollaan työssä käyviä, vajaa 30 vuotiaita. Mies opiskelee lääkäriksi ja käy osa-aikatöissä joten arki on hyvin kiireistä ja vauvan hoito 99 % mun vastuulla..

ap
[/quote]

Siis tulisivat hoitamaan 200 km päästä jotta pääsisitte lenkille? Ja mies opiskelee lekuriksi
Aha...

Etelä-Karjalassa tarjolla myös apua. Hoitovaihtaritkin käy, eikä uudet ystävät ole pahaksi :)