Uusi työntekijä ei opi mitään, en tiedä, haluaako edes oppia (avautumista)
Kyllä, tämä on suorittavaa työtä, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö tarvitse ajatella mitään.
Näin hänellä menee: on tehnyt tiettyjä tehtäviä pari kuukautta, ei pysty tekemään itsenäisesti kuin kaikkein yksinkertaisimpia tehtäviä (tyyliin siistimistä), joissa ei tarvitse ajatella mitään.
Stressinsietokyky on matala, kun tulee joku ongelma hänelle, jää vain pyörittelemään siihen, ei kysy ekana apua. Hänelle on sanottu monta kertaa, että apua pitää pyytää. Että mieluummin varmistaa jonkun asian, että menee oikein jos ei ole varma kuin että alkaa tekemään väärin.
Kun hänen kanssaan käsitellään jotain asiaa, esim. miten hänen pitäisi tehdä joku asia (kun taaskaan ei onnistunut), alkaa selittää, kuinka hän on ollut töissä siellä täällä ja hänellä on kokemusta (jostain työstä, joka ei nyt auta tähän asiaan). Sitten kun päivittäin kuulet nämä samat jauhannat moneen kertaan, alkaa jo kyllästyttää.
1/2
Kävelevä legenda. The legend is alive.
Kommentit (64)
AV_mamma kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon pyörittelette silmiä ja huokailette kun hän tulee kysymään neuvoa?
Luetteko pitkään viipyileviä katseita myiden työntekijöiden kesken tämän uuden avatessa suunsa?
Kysyttäessä "teinkö tämän asian oikein", vastaatko "EI NOIN" ja et kerro miten asia tehtäisiin oikein?
Asioilla on aina kaksi puolta.
Ei huokailla. Ja tosiaan hänelle on tullut paljon tullut sanomista siitä, että ei kysy, meneekö oikein näin eli noin ei koskaan tapahdu, että hän itse kysyisi, teinkö oikein.
Hän tuntuu ottavan virheet jotenkin itseensä, eikä niin, että virheitä nyt voi tulla, mutta tärkeämpää on se, miten aikoo jatkossa toimia. Hänellä on siis aivan erityisen huono oma suhtautuminen virheisiin ja vaikeisiin tilanteisiin, ei pysty ajattelemaan, että niitä voi a) ennakoida b) ratkaista c) miettiä, toistaako aina samoja virheitä.
Ei ihme että ottaa, koska aiemmista hanttihommapaikoista on varmaan tullut potkuja potkujen perään näillä spekseillä. Jos on toivottoman hidas, erittäin huono oppija ja tosiaan semmoinen perässävedettävä tyyppi niin tilalle on näinä joukkotyöttömyyden aikoina tulossa vaikka kuinka monta pystyvämpää hakijaa.
Eipä tämä itse perusongelmaa ratkaise mitenkään, mutta tulipa vaan mieleen.
Kaverin tytöllä on ADHD ja työnteosta ei tule yhtään mitään.
Ei halua lääkkeitä (myrkkyä kehoon) - kävelee öisin metsissä. Puhua pälpättää tauotta.
Yritti olla henkilökohtainen avustaja mutta sai avustettavan elämän sekaisin.
Vielä ei ole sanottu oppimiskykyä heikentäviä lääkityksiä. Voi olla oikeasti pakolla tai "pakolla" jollakin vastaavalla kuurilla, joka tekee ns. tyhmäksi tai välinpitämättömän oloiseksi.
Esim. uniongelmiin käytetään monenlaisia lääkkeitä, jotka voivat tehdä hällä väliä-asennetta. Jos ainoa vaihtoehto valvoa tai sitten käyttää tiettyä lääkettä, koska kukaan ei suostu antamaan yhtään mitään muuta, se on hankala yhtälö. Aina ei auta sanoa että heikentää elämänlaatua, sitä on syötävä tai oltava ilman.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset nyt vaan ei opi, syitä voi olla monia. Henkilö voi olla vähemmän älykäs, hänellä voi olla keskittymishäiriö, jokin mt-ongelma tai sosiaalinen fobia tms, neurokirjon juttuja jne. Muihin vertailu tai ajattelu, että kaikkien uusien työntekijöiden pitäisi olla samasta muotista ja oppia samassa tahdissa, ei ole hedelmällistä. Ihmiset ovat yksilöitä. Jostain syystä tuo tyyppi on kuitenkin päätetty palkata, eli joku on ajatellut että hän sopisi siihen työhön. En osaa sanoa neuvoja, mutta tulee mieleen, että voisin itse olla tuollainen kuin tuo kuvattu työntekijä. En ole tyhmä, mutta olen ahdistunut jännittäjä, ja uudet tilanteet ja muutokset saavat pasmat ihan sekaisin. Uudessa työssä en todellakaan opi mitään nopeasti enkä koko sillä kapasiteetilla, joka minulla oikeasti olisi käytössäni. Hyvin luultavasti asia johtuu autismista, jota tosin ei ole diagnosoitu. Minä tarvitsisin ohjeet kirjallisina, ja että työtehtävät ja odotukset olisivat erittäin selkeät ja työ rutiininomaista. Että tietäisin aina täysin varmasti mitä minulta odotetaan ja olisi koko ajan mukana se kirjallinen ohje siitä, miten työtehtävä suoritetaan. En opi mitään, jos joku puhuu asian ja samalla näyttää, menee aivokapasiteetti täysin siihen sosiaaliseen tilanteeseen ja itse työtehtävän oppiminen jää sivuosaan, enkä todellakaan voi asialle mitään. Lisäksi toistuvat keskeytykset, kiire ja multitaskaaminen eivät onnistu minulta. Jos ei ole kiire, ympäristö on rauhallinen ja tiedän mitä pitää tehdä, osaan kyllä lopulta tehdä monimutkaisiakin juttuja. Mutta siinä että pääsen siihen pisteeseen uudessa työssä, kestää aika kauan. Riippuen työstä voisi hyvinkin mennä tuo kaksi kuukautta. Voisiko tällä työntekijällä olla jotain tällaista? Oletteko yrittäneet hienovaraisesti kysyä, mitä mieltä hän itse on oppimiskyvystään ja olisiko jotain, joka auttaisi häntä oppimaan paremmin?
Oon miettinyt, miten kysyä tätä asiaa ja myös sitä, onko mahdollista karsia vielä hänelle opetettavia asioita, että saisi edes jotain haltuun. Työympäristömme on kuitenkin sellainen, että tehdään useampia asioita samaan aikaan, tilanteet voivat vaihtua nopeasti ja tällaista pitää siis pystyä sietämään eikä voida irroittaa rauhallista oppimisympäristöä. Ei voida ottaa pois vaikka noita keskeytyksiä, koska työ on sellaista.
Pidän oikeastaan ongelmana sitä, että koen, että hän ei ole riittävän motivoitunut. En siis näe hidasälyisyyttä suurimpana esteenä, mutta jos toinen ei ole tullut sillä asenteella, että mitä tänään voisi oppia, niin sitä pidän vaikeampana.
Kävelevä legenda. The legend is alive.
AV_mamma kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset nyt vaan ei opi, syitä voi olla monia. Henkilö voi olla vähemmän älykäs, hänellä voi olla keskittymishäiriö, jokin mt-ongelma tai sosiaalinen fobia tms, neurokirjon juttuja jne. Muihin vertailu tai ajattelu, että kaikkien uusien työntekijöiden pitäisi olla samasta muotista ja oppia samassa tahdissa, ei ole hedelmällistä. Ihmiset ovat yksilöitä. Jostain syystä tuo tyyppi on kuitenkin päätetty palkata, eli joku on ajatellut että hän sopisi siihen työhön. En osaa sanoa neuvoja, mutta tulee mieleen, että voisin itse olla tuollainen kuin tuo kuvattu työntekijä. En ole tyhmä, mutta olen ahdistunut jännittäjä, ja uudet tilanteet ja muutokset saavat pasmat ihan sekaisin. Uudessa työssä en todellakaan opi mitään nopeasti enkä koko sillä kapasiteetilla, joka minulla oikeasti olisi käytössäni. Hyvin luultavasti asia johtuu autismista, jota tosin ei ole diagnosoitu. Minä tarvitsisin ohjeet kirjallisina, ja että työtehtävät ja odotukset olisivat erittäin selkeät ja työ rutiininomaista. Että tietäisin aina täysin varmasti mitä minulta odotetaan ja olisi koko ajan mukana se kirjallinen ohje siitä, miten työtehtävä suoritetaan. En opi mitään, jos joku puhuu asian ja samalla näyttää, menee aivokapasiteetti täysin siihen sosiaaliseen tilanteeseen ja itse työtehtävän oppiminen jää sivuosaan, enkä todellakaan voi asialle mitään. Lisäksi toistuvat keskeytykset, kiire ja multitaskaaminen eivät onnistu minulta. Jos ei ole kiire, ympäristö on rauhallinen ja tiedän mitä pitää tehdä, osaan kyllä lopulta tehdä monimutkaisiakin juttuja. Mutta siinä että pääsen siihen pisteeseen uudessa työssä, kestää aika kauan. Riippuen työstä voisi hyvinkin mennä tuo kaksi kuukautta. Voisiko tällä työntekijällä olla jotain tällaista? Oletteko yrittäneet hienovaraisesti kysyä, mitä mieltä hän itse on oppimiskyvystään ja olisiko jotain, joka auttaisi häntä oppimaan paremmin?
Oon miettinyt, miten kysyä tätä asiaa ja myös sitä, onko mahdollista karsia vielä hänelle opetettavia asioita, että saisi edes jotain haltuun. Työympäristömme on kuitenkin sellainen, että tehdään useampia asioita samaan aikaan, tilanteet voivat vaihtua nopeasti ja tällaista pitää siis pystyä sietämään eikä voida irroittaa rauhallista oppimisympäristöä. Ei voida ottaa pois vaikka noita keskeytyksiä, koska työ on sellaista.
Pidän oikeastaan ongelmana sitä, että koen, että hän ei ole riittävän motivoitunut. En siis näe hidasälyisyyttä suurimpana esteenä, mutta jos toinen ei ole tullut sillä asenteella, että mitä tänään voisi oppia, niin sitä pidän vaikeampana.
Teette matalapalkkaista suorittavaa työtä, jossa on kiire ja keskeytyksiä tulee ja työilmapiirin kanssa on vähän niin ja näin ja vaihtuvuus on kova, kun joudut usein kouluttamaan uusia. Miksi juuri tämän ihmisen motivaatiopula rassaa? Aika monen on vaikea tuollaisessa työssä viihtyä tai edes sietää sitä jotenkin.
Meille tuli tänä vuonna työntekijä, jolla oli suoritettuna kaksi korkeakoulututkintoa. Silti näiden tutkintojen myötä hän ei ollut oppinut hakemaan itsenäisesti tietoa. Työssämme on erittäin olennaisessa osassa eräs suosittu ohjelmisto, jota työntekijä vakuutti työhaastattelussa osaavansa käyttää. Olikin pieni yllätys, kun itse työssä ohjelman käyttö ei onnistunutkaan, eivätkä perusasiatkaan onnistuneet ilman kädestä pitäen opettamista. Vielä kuukausia myöhemmin työntekijä soittaa minulle, kun ohjelman kanssa menee sormi suuhun. Useimmiten selviää, ettei hän ole vilkaissutkaan käyttöohjetta tai hakenut tietoa netistä. Yleensä sitten vähän passiivis-aggressiivisesti totean "niin, kuten tästä Googlen ekasta hakutuloksesta selviää...", eikä työntekijä tunnu olevan moksiskaan. Samoin saatamme osallistua molemmat samaan firman sisäiseen koulutukseen, ja kun sieltä opitut asiat pitäisi ottaa käytäntöön, niin joudun opettamaan ne uudelleen kollegalleni, koska koulutuksesta hänelle ei ole jäänyt mitään mieleen.
Jotenkin tästä työntekijästä huokuu vähän samanlainen asenne kuin ap:n kollegasta: työpaikalla riittää, että ilmestyy paikalle ja vähän yrittää, ja jos ei onnistu, niin ei haittaa. Mutta kyllä jossakin välissä sen palkan vastineeksi pitäisi alkaa tulla myös tuloksia. Se ei ole mitään kapitalistista ryöstöä vaan ihan kysynnän ja tarjonnan laki. Ja vaikka perehdytyksen yhteydessä jossakin asiassa olisikin autettu ja opastettu, niin jossakin vaiheessa pitää pystyä tekemään ne samat jutut itsenäisesti eikä loputtomiin asti voi tukeutua siihen toiseen.
Mut rekrytoitiin Postille, tervetuliaispuheessa sanottin, että pitää kysyä vaikka tuhat kertaa samasta asiasta. No eihän se mene niin käytännössä. Jos teet jotain väärin, vaikkei kukaan ensin kertonut, että ei saa niin tehdä tai olet nähnyt muitten tekevän samalla lailla, tulee joku korottamaan ääntään "opetusmielessä." Tai jos kysyt jotain, vastataan sarkastisesti / alentuvasti / ärtyneesti.
Onko työntekijälle annettu mahdollisuus oppia eri tavoin, visuaalisesti, auditiivisesti, kokeilemalla käsin? Jotkut voivat tarvita läheistä opastusta ensialkuun, että voi kysyä koko ajan pienistäkin jutuista matalalla kynnyksellä mutta sen jälkeen ovat hyvin itsenäisiä. Onko mahdollisuutta varjostaa kokenempaa työntekijää muutama pvä tai viikko?
Vierailija kirjoitti:
Ihminen oppii jos on motivaatiota oppia. Jos työ on esimerkiksi tylsää ei ole motivaatiota oppia. Toivoisin kuitenkin enemmän inhimillisyyttä työelämään, emme ole mitään koneita vaan ihmisiä. Olemme erilaisia jokaisena päivänä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Itse en voi sietää näitä täydellisiä työihmisiä, ovat niin olevinaan täydellisiä. Itse ymmärrän että ihmiset eivät aina jaksa suorittaa.
Monissakin töissä voi olla ikäviä työtehtäviä, jotka pitää silti opetella ja tehdä. Vaikka ei kiinnostaisi ja jopa turhauttaisikin. Suorittavassa matalapalkkatyössä sellaisia on varmasti enemmän, silti pitäisi jaksaa olla motivoitunut. Mutta itsellehän se on haitallista, jos on hakeutunut töihin, jonka tehtävät eivät jaksa kiinnostaa siinä määrin, että opettelisi ne tai ajattelee, että kaikki tapahtuu kuin itsestään. Valitettavasti.
Kävelevä legenda. The legend is alive.
Vierailija kirjoitti:
Mut rekrytoitiin Postille, tervetuliaispuheessa sanottin, että pitää kysyä vaikka tuhat kertaa samasta asiasta. No eihän se mene niin käytännössä. Jos teet jotain väärin, vaikkei kukaan ensin kertonut, että ei saa niin tehdä tai olet nähnyt muitten tekevän samalla lailla, tulee joku korottamaan ääntään "opetusmielessä." Tai jos kysyt jotain, vastataan sarkastisesti / alentuvasti / ärtyneesti.
Onko työntekijälle annettu mahdollisuus oppia eri tavoin, visuaalisesti, auditiivisesti, kokeilemalla käsin? Jotkut voivat tarvita läheistä opastusta ensialkuun, että voi kysyä koko ajan pienistäkin jutuista matalalla kynnyksellä mutta sen jälkeen ovat hyvin itsenäisiä. Onko mahdollisuutta varjostaa kokenempaa työntekijää muutama pvä tai viikko?
Tässä se hankaluus on varmastikin se, että ollaan siinä pisteessä, että kun olen kuvaillut, millainen henkilö on uuden opettelijana, en vaan tiedä, kuinka häntä voi auttaa. Toisekseen meillä on tietynlainen työympäristö, että ei saa täysin rauhassa opetella. Olen kyllä tästä sanonut, että tämä työ ei ole sen luonteista, että se on jollekin yksilölle juuri sopivaa tahdiltaan ja asiaa on sopivasti. Eli lähtökohta on myös tietty sopeutuminen ja oma motivaatio. Varmastikin siksi, kun normaaliälyinen kykenee siihen.
Kävelevä legenda. The legend is alive.
Vierailija kirjoitti:
AV_mamma kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset nyt vaan ei opi, syitä voi olla monia. Henkilö voi olla vähemmän älykäs, hänellä voi olla keskittymishäiriö, jokin mt-ongelma tai sosiaalinen fobia tms, neurokirjon juttuja jne. Muihin vertailu tai ajattelu, että kaikkien uusien työntekijöiden pitäisi olla samasta muotista ja oppia samassa tahdissa, ei ole hedelmällistä. Ihmiset ovat yksilöitä. Jostain syystä tuo tyyppi on kuitenkin päätetty palkata, eli joku on ajatellut että hän sopisi siihen työhön. En osaa sanoa neuvoja, mutta tulee mieleen, että voisin itse olla tuollainen kuin tuo kuvattu työntekijä. En ole tyhmä, mutta olen ahdistunut jännittäjä, ja uudet tilanteet ja muutokset saavat pasmat ihan sekaisin. Uudessa työssä en todellakaan opi mitään nopeasti enkä koko sillä kapasiteetilla, joka minulla oikeasti olisi käytössäni. Hyvin luultavasti asia johtuu autismista, jota tosin ei ole diagnosoitu. Minä tarvitsisin ohjeet kirjallisina, ja että työtehtävät ja odotukset olisivat erittäin selkeät ja työ rutiininomaista. Että tietäisin aina täysin varmasti mitä minulta odotetaan ja olisi koko ajan mukana se kirjallinen ohje siitä, miten työtehtävä suoritetaan. En opi mitään, jos joku puhuu asian ja samalla näyttää, menee aivokapasiteetti täysin siihen sosiaaliseen tilanteeseen ja itse työtehtävän oppiminen jää sivuosaan, enkä todellakaan voi asialle mitään. Lisäksi toistuvat keskeytykset, kiire ja multitaskaaminen eivät onnistu minulta. Jos ei ole kiire, ympäristö on rauhallinen ja tiedän mitä pitää tehdä, osaan kyllä lopulta tehdä monimutkaisiakin juttuja. Mutta siinä että pääsen siihen pisteeseen uudessa työssä, kestää aika kauan. Riippuen työstä voisi hyvinkin mennä tuo kaksi kuukautta. Voisiko tällä työntekijällä olla jotain tällaista? Oletteko yrittäneet hienovaraisesti kysyä, mitä mieltä hän itse on oppimiskyvystään ja olisiko jotain, joka auttaisi häntä oppimaan paremmin?
Oon miettinyt, miten kysyä tätä asiaa ja myös sitä, onko mahdollista karsia vielä hänelle opetettavia asioita, että saisi edes jotain haltuun. Työympäristömme on kuitenkin sellainen, että tehdään useampia asioita samaan aikaan, tilanteet voivat vaihtua nopeasti ja tällaista pitää siis pystyä sietämään eikä voida irroittaa rauhallista oppimisympäristöä. Ei voida ottaa pois vaikka noita keskeytyksiä, koska työ on sellaista.
Pidän oikeastaan ongelmana sitä, että koen, että hän ei ole riittävän motivoitunut. En siis näe hidasälyisyyttä suurimpana esteenä, mutta jos toinen ei ole tullut sillä asenteella, että mitä tänään voisi oppia, niin sitä pidän vaikeampana.
Teette matalapalkkaista suorittavaa työtä, jossa on kiire ja keskeytyksiä tulee ja työilmapiirin kanssa on vähän niin ja näin ja vaihtuvuus on kova, kun joudut usein kouluttamaan uusia. Miksi juuri tämän ihmisen motivaatiopula rassaa? Aika monen on vaikea tuollaisessa työssä viihtyä tai edes sietää sitä jotenkin.
Totta varmasti tämäkin. En itse pysty vaikuttamaan resursseihin.
Kävelevä legenda. The legend is alive.
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli tänä vuonna työntekijä, jolla oli suoritettuna kaksi korkeakoulututkintoa. Silti näiden tutkintojen myötä hän ei ollut oppinut hakemaan itsenäisesti tietoa. Työssämme on erittäin olennaisessa osassa eräs suosittu ohjelmisto, jota työntekijä vakuutti työhaastattelussa osaavansa käyttää. Olikin pieni yllätys, kun itse työssä ohjelman käyttö ei onnistunutkaan, eivätkä perusasiatkaan onnistuneet ilman kädestä pitäen opettamista. Vielä kuukausia myöhemmin työntekijä soittaa minulle, kun ohjelman kanssa menee sormi suuhun. Useimmiten selviää, ettei hän ole vilkaissutkaan käyttöohjetta tai hakenut tietoa netistä. Yleensä sitten vähän passiivis-aggressiivisesti totean "niin, kuten tästä Googlen ekasta hakutuloksesta selviää...", eikä työntekijä tunnu olevan moksiskaan. Samoin saatamme osallistua molemmat samaan firman sisäiseen koulutukseen, ja kun sieltä opitut asiat pitäisi ottaa käytäntöön, niin joudun opettamaan ne uudelleen kollegalleni, koska koulutuksesta hänelle ei ole jäänyt mitään mieleen.
Jotenkin tästä työntekijästä huokuu vähän samanlainen asenne kuin ap:n kollegasta: työpaikalla riittää, että ilmestyy paikalle ja vähän yrittää, ja jos ei onnistu, niin ei haittaa. Mutta kyllä jossakin välissä sen palkan vastineeksi pitäisi alkaa tulla myös tuloksia. Se ei ole mitään kapitalistista ryöstöä vaan ihan kysynnän ja tarjonnan laki. Ja vaikka perehdytyksen yhteydessä jossakin asiassa olisikin autettu ja opastettu, niin jossakin vaiheessa pitää pystyä tekemään ne samat jutut itsenäisesti eikä loputtomiin asti voi tukeutua siihen toiseen.
Kollegasi taitaa olla näitä kuuluisia ryhmätöiden vapaamatkustajia. Hän lienee sluibaillut opintopolun läpi molemmissa koulutusohjelmissa laittamatta oikein tikkuakaan ristiin. Gradun tai opparin varmaan sutaissut rimaa hipoen läpi, pääasia että saa paperit kouraan. Sellaiset vibat kertomuksestasi saa, ikävä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
AV_mamma kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset nyt vaan ei opi, syitä voi olla monia. Henkilö voi olla vähemmän älykäs, hänellä voi olla keskittymishäiriö, jokin mt-ongelma tai sosiaalinen fobia tms, neurokirjon juttuja jne. Muihin vertailu tai ajattelu, että kaikkien uusien työntekijöiden pitäisi olla samasta muotista ja oppia samassa tahdissa, ei ole hedelmällistä. Ihmiset ovat yksilöitä. Jostain syystä tuo tyyppi on kuitenkin päätetty palkata, eli joku on ajatellut että hän sopisi siihen työhön. En osaa sanoa neuvoja, mutta tulee mieleen, että voisin itse olla tuollainen kuin tuo kuvattu työntekijä. En ole tyhmä, mutta olen ahdistunut jännittäjä, ja uudet tilanteet ja muutokset saavat pasmat ihan sekaisin. Uudessa työssä en todellakaan opi mitään nopeasti enkä koko sillä kapasiteetilla, joka minulla oikeasti olisi käytössäni. Hyvin luultavasti asia johtuu autismista, jota tosin ei ole diagnosoitu. Minä tarvitsisin ohjeet kirjallisina, ja että työtehtävät ja odotukset olisivat erittäin selkeät ja työ rutiininomaista. Että tietäisin aina täysin varmasti mitä minulta odotetaan ja olisi koko ajan mukana se kirjallinen ohje siitä, miten työtehtävä suoritetaan. En opi mitään, jos joku puhuu asian ja samalla näyttää, menee aivokapasiteetti täysin siihen sosiaaliseen tilanteeseen ja itse työtehtävän oppiminen jää sivuosaan, enkä todellakaan voi asialle mitään. Lisäksi toistuvat keskeytykset, kiire ja multitaskaaminen eivät onnistu minulta. Jos ei ole kiire, ympäristö on rauhallinen ja tiedän mitä pitää tehdä, osaan kyllä lopulta tehdä monimutkaisiakin juttuja. Mutta siinä että pääsen siihen pisteeseen uudessa työssä, kestää aika kauan. Riippuen työstä voisi hyvinkin mennä tuo kaksi kuukautta. Voisiko tällä työntekijällä olla jotain tällaista? Oletteko yrittäneet hienovaraisesti kysyä, mitä mieltä hän itse on oppimiskyvystään ja olisiko jotain, joka auttaisi häntä oppimaan paremmin?
Oon miettinyt, miten kysyä tätä asiaa ja myös sitä, onko mahdollista karsia vielä hänelle opetettavia asioita, että saisi edes jotain haltuun. Työympäristömme on kuitenkin sellainen, että tehdään useampia asioita samaan aikaan, tilanteet voivat vaihtua nopeasti ja tällaista pitää siis pystyä sietämään eikä voida irroittaa rauhallista oppimisympäristöä. Ei voida ottaa pois vaikka noita keskeytyksiä, koska työ on sellaista.
Pidän oikeastaan ongelmana sitä, että koen, että hän ei ole riittävän motivoitunut. En siis näe hidasälyisyyttä suurimpana esteenä, mutta jos toinen ei ole tullut sillä asenteella, että mitä tänään voisi oppia, niin sitä pidän vaikeampana.
Teette matalapalkkaista suorittavaa työtä, jossa on kiire ja keskeytyksiä tulee ja työilmapiirin kanssa on vähän niin ja näin ja vaihtuvuus on kova, kun joudut usein kouluttamaan uusia. Miksi juuri tämän ihmisen motivaatiopula rassaa? Aika monen on vaikea tuollaisessa työssä viihtyä tai edes sietää sitä jotenkin.
No jos ei viihdy, on raskasta eikä ole minkäänlaista motivaatiota, miksei lähde menemään? Hittojako se siellä rassaa muiden työntekijöiden hermoja päivästä toiseen?
Laittaisin hänet työskentelemään samalle työpisteelle vakkarin kanssa, siinä hän oppii todella paljon hiljaista tietoa ja voi helposti kysäistä ongelmakohdissa sen sijaan, että pitää erikseen etsiä joku ohjaaja. Oppimisessa auttaa myös kun tietää suuremman kuvan, MIKSI joku asia tehdään tietyllä tavalla. Eli ei vaan niin että "Kerää listan asiat tähän järjestykseen" vaan jatka: "koska sitten seuraavan työvaiheen suorittajan on helppo ottaa päällimmäinen ja viedä se oikeaan paikkaan."
Onhan näitä nähty. Ei vaan onnistu, niin ei onnistu.
Jossain toisessa tehtävässä tämä sama henkilö saattaa onnistua paljon paremmin - eli väärä ala. Saattaa toki olla jotain motivaatiojuttujakin - henkilökohtainen elämä, palkka, edut jne.
Kuitenkin - ei muuta ku työsuhteen päättäminen. Se ei ole oikeasti mikään mahdottomuus jos kaikki on jo tehty sen eteen että työntekijä onnistuu tehtävissään. Jos ei muka millään onnistu, nii taitaa olla jotain kompromaattia takana...
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä nähty. Ei vaan onnistu, niin ei onnistu.
Jossain toisessa tehtävässä tämä sama henkilö saattaa onnistua paljon paremmin - eli väärä ala. Saattaa toki olla jotain motivaatiojuttujakin - henkilökohtainen elämä, palkka, edut jne.
Kuitenkin - ei muuta ku työsuhteen päättäminen. Se ei ole oikeasti mikään mahdottomuus jos kaikki on jo tehty sen eteen että työntekijä onnistuu tehtävissään. Jos ei muka millään onnistu, nii taitaa olla jotain kompromaattia takana...
No toi työsuhdehan aivan huutaa koeaikapurkua. Mun mielestä AP ei voi tässä enää muuta tehdä kuin pitää kanavat auki esihenkilöön. Ei ole AP:n tehtävä olla "inhottava ihminen tungettelevine kysymyksineen" enää tossa vaiheessa, kun ystävällisesti on yritetty, ja nyrpeää naamaakin jo saatu takaisin.
Mulle tehtiin koeaikapurku ilman että olin saanut mitään palautetta tai ilman että edes olisi annettu tietää työssäni olevan ongelmaa. Oli kysytty lomatoiveetkin, muttei mitään vihiä mistään ongelmista. Rehellisesti, ainut palaute 3 kk aikana oli, että "kahviakin saa keittää ja tiskikonetta tyhjentää". Ja potkut oli ihan lailliset, kunhan oli järjestetty se näennäinen "kuulemistilaisuus" hetkeä ennen kuin keräät tavarasi. Laki ei edes vaadi mitään palautteen antamista ja uusia mahdollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AV_mamma kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset nyt vaan ei opi, syitä voi olla monia. Henkilö voi olla vähemmän älykäs, hänellä voi olla keskittymishäiriö, jokin mt-ongelma tai sosiaalinen fobia tms, neurokirjon juttuja jne. Muihin vertailu tai ajattelu, että kaikkien uusien työntekijöiden pitäisi olla samasta muotista ja oppia samassa tahdissa, ei ole hedelmällistä. Ihmiset ovat yksilöitä. Jostain syystä tuo tyyppi on kuitenkin päätetty palkata, eli joku on ajatellut että hän sopisi siihen työhön. En osaa sanoa neuvoja, mutta tulee mieleen, että voisin itse olla tuollainen kuin tuo kuvattu työntekijä. En ole tyhmä, mutta olen ahdistunut jännittäjä, ja uudet tilanteet ja muutokset saavat pasmat ihan sekaisin. Uudessa työssä en todellakaan opi mitään nopeasti enkä koko sillä kapasiteetilla, joka minulla oikeasti olisi käytössäni. Hyvin luultavasti asia johtuu autismista, jota tosin ei ole diagnosoitu. Minä tarvitsisin ohjeet kirjallisina, ja että työtehtävät ja odotukset olisivat erittäin selkeät ja työ rutiininomaista. Että tietäisin aina täysin varmasti mitä minulta odotetaan ja olisi koko ajan mukana se kirjallinen ohje siitä, miten työtehtävä suoritetaan. En opi mitään, jos joku puhuu asian ja samalla näyttää, menee aivokapasiteetti täysin siihen sosiaaliseen tilanteeseen ja itse työtehtävän oppiminen jää sivuosaan, enkä todellakaan voi asialle mitään. Lisäksi toistuvat keskeytykset, kiire ja multitaskaaminen eivät onnistu minulta. Jos ei ole kiire, ympäristö on rauhallinen ja tiedän mitä pitää tehdä, osaan kyllä lopulta tehdä monimutkaisiakin juttuja. Mutta siinä että pääsen siihen pisteeseen uudessa työssä, kestää aika kauan. Riippuen työstä voisi hyvinkin mennä tuo kaksi kuukautta. Voisiko tällä työntekijällä olla jotain tällaista? Oletteko yrittäneet hienovaraisesti kysyä, mitä mieltä hän itse on oppimiskyvystään ja olisiko jotain, joka auttaisi häntä oppimaan paremmin?
Oon miettinyt, miten kysyä tätä asiaa ja myös sitä, onko mahdollista karsia vielä hänelle opetettavia asioita, että saisi edes jotain haltuun. Työympäristömme on kuitenkin sellainen, että tehdään useampia asioita samaan aikaan, tilanteet voivat vaihtua nopeasti ja tällaista pitää siis pystyä sietämään eikä voida irroittaa rauhallista oppimisympäristöä. Ei voida ottaa pois vaikka noita keskeytyksiä, koska työ on sellaista.
Pidän oikeastaan ongelmana sitä, että koen, että hän ei ole riittävän motivoitunut. En siis näe hidasälyisyyttä suurimpana esteenä, mutta jos toinen ei ole tullut sillä asenteella, että mitä tänään voisi oppia, niin sitä pidän vaikeampana.
Teette matalapalkkaista suorittavaa työtä, jossa on kiire ja keskeytyksiä tulee ja työilmapiirin kanssa on vähän niin ja näin ja vaihtuvuus on kova, kun joudut usein kouluttamaan uusia. Miksi juuri tämän ihmisen motivaatiopula rassaa? Aika monen on vaikea tuollaisessa työssä viihtyä tai edes sietää sitä jotenkin.
No jos ei viihdy, on raskasta eikä ole minkäänlaista motivaatiota, miksei lähde menemään? Hittojako se siellä rassaa muiden työntekijöiden hermoja päivästä toiseen?
Tarvii rahaa ja ihmiset jaksaneet olla vielä ymmärtäväisiä/ystävällisiä?
AD(H)D?
Jos olet aivan varma siitä, että hänellä on "huono oppimiskyky", kasvata selkäranka ja kerro asia hänelle ystävällisesti. Ei ole reilua tuhlata kaikkien aikaa, jos työpaikka ja uusi työntekijä eivät mitenkään sovi yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AV_mamma kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset nyt vaan ei opi, syitä voi olla monia. Henkilö voi olla vähemmän älykäs, hänellä voi olla keskittymishäiriö, jokin mt-ongelma tai sosiaalinen fobia tms, neurokirjon juttuja jne. Muihin vertailu tai ajattelu, että kaikkien uusien työntekijöiden pitäisi olla samasta muotista ja oppia samassa tahdissa, ei ole hedelmällistä. Ihmiset ovat yksilöitä. Jostain syystä tuo tyyppi on kuitenkin päätetty palkata, eli joku on ajatellut että hän sopisi siihen työhön. En osaa sanoa neuvoja, mutta tulee mieleen, että voisin itse olla tuollainen kuin tuo kuvattu työntekijä. En ole tyhmä, mutta olen ahdistunut jännittäjä, ja uudet tilanteet ja muutokset saavat pasmat ihan sekaisin. Uudessa työssä en todellakaan opi mitään nopeasti enkä koko sillä kapasiteetilla, joka minulla oikeasti olisi käytössäni. Hyvin luultavasti asia johtuu autismista, jota tosin ei ole diagnosoitu. Minä tarvitsisin ohjeet kirjallisina, ja että työtehtävät ja odotukset olisivat erittäin selkeät ja työ rutiininomaista. Että tietäisin aina täysin varmasti mitä minulta odotetaan ja olisi koko ajan mukana se kirjallinen ohje siitä, miten työtehtävä suoritetaan. En opi mitään, jos joku puhuu asian ja samalla näyttää, menee aivokapasiteetti täysin siihen sosiaaliseen tilanteeseen ja itse työtehtävän oppiminen jää sivuosaan, enkä todellakaan voi asialle mitään. Lisäksi toistuvat keskeytykset, kiire ja multitaskaaminen eivät onnistu minulta. Jos ei ole kiire, ympäristö on rauhallinen ja tiedän mitä pitää tehdä, osaan kyllä lopulta tehdä monimutkaisiakin juttuja. Mutta siinä että pääsen siihen pisteeseen uudessa työssä, kestää aika kauan. Riippuen työstä voisi hyvinkin mennä tuo kaksi kuukautta. Voisiko tällä työntekijällä olla jotain tällaista? Oletteko yrittäneet hienovaraisesti kysyä, mitä mieltä hän itse on oppimiskyvystään ja olisiko jotain, joka auttaisi häntä oppimaan paremmin?
Oon miettinyt, miten kysyä tätä asiaa ja myös sitä, onko mahdollista karsia vielä hänelle opetettavia asioita, että saisi edes jotain haltuun. Työympäristömme on kuitenkin sellainen, että tehdään useampia asioita samaan aikaan, tilanteet voivat vaihtua nopeasti ja tällaista pitää siis pystyä sietämään eikä voida irroittaa rauhallista oppimisympäristöä. Ei voida ottaa pois vaikka noita keskeytyksiä, koska työ on sellaista.
Pidän oikeastaan ongelmana sitä, että koen, että hän ei ole riittävän motivoitunut. En siis näe hidasälyisyyttä suurimpana esteenä, mutta jos toinen ei ole tullut sillä asenteella, että mitä tänään voisi oppia, niin sitä pidän vaikeampana.
Teette matalapalkkaista suorittavaa työtä, jossa on kiire ja keskeytyksiä tulee ja työilmapiirin kanssa on vähän niin ja näin ja vaihtuvuus on kova, kun joudut usein kouluttamaan uusia. Miksi juuri tämän ihmisen motivaatiopula rassaa? Aika monen on vaikea tuollaisessa työssä viihtyä tai edes sietää sitä jotenkin.
No jos ei viihdy, on raskasta eikä ole minkäänlaista motivaatiota, miksei lähde menemään? Hittojako se siellä rassaa muiden työntekijöiden hermoja päivästä toiseen?
Varmaan ei halua karenssia.
Itse teen työtä joka on älyttömän tylsää ja yksinkertaista. Mutta en halua mitään työtä joka stressaa tai kuormittaa henkisesti. Työkaverit on yksinkertaisia mutta ihan hyviä tyyppejä. Tosin itse osaa heittää läppää mutta nauran kun joku tätä tekee (vaikka ei naurata kyllä yhtään).
Mutta ei tämä mitään herkkua ole mutta pakko jotain on tehdä.
Elämässä on paljon muutakin kuin työ. Itsellä samaa mutta ratkaisuna osa-aikatyö. Ei niin paljon vastuuta. Helppo työ ja kun sen tekee kunnolla niin kukaan ei valita. Tsemppiä sulle.