Uusi työntekijä ei opi mitään, en tiedä, haluaako edes oppia (avautumista)
Kyllä, tämä on suorittavaa työtä, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö tarvitse ajatella mitään.
Näin hänellä menee: on tehnyt tiettyjä tehtäviä pari kuukautta, ei pysty tekemään itsenäisesti kuin kaikkein yksinkertaisimpia tehtäviä (tyyliin siistimistä), joissa ei tarvitse ajatella mitään.
Stressinsietokyky on matala, kun tulee joku ongelma hänelle, jää vain pyörittelemään siihen, ei kysy ekana apua. Hänelle on sanottu monta kertaa, että apua pitää pyytää. Että mieluummin varmistaa jonkun asian, että menee oikein jos ei ole varma kuin että alkaa tekemään väärin.
Kun hänen kanssaan käsitellään jotain asiaa, esim. miten hänen pitäisi tehdä joku asia (kun taaskaan ei onnistunut), alkaa selittää, kuinka hän on ollut töissä siellä täällä ja hänellä on kokemusta (jostain työstä, joka ei nyt auta tähän asiaan). Sitten kun päivittäin kuulet nämä samat jauhannat moneen kertaan, alkaa jo kyllästyttää.
1/2
Kävelevä legenda. The legend is alive.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Meilläkin jo useita kuukausia ollut töissä henkilö, joka esimiehen mukaan oli paperilla aivan täydellinen huippuosaaja. Työ ei vaan tunnu onnistuvan ja samoja asioita pyöritellään päivistä ja viikoista toiseen... Hermostuu ja tiuskii, jos häntä yrittää neuvoa. Esimerkiksi pyytää apua asiaan x ja samalla itse huomaan, että asia y on päin mäntyä ja kerron, kuinka se tehdään, niin saattaa vastata nokkavasti tyyliin "kysyinkö minä siitä". Esimies vaan sanoo, että pitää antaa vielä mahdollisuus...
Aaargh! No, esimies sit vastaa siitä, että työtehtävät hoituvat..
Kävelevä legenda. The legend is alive.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Meilläkin jo useita kuukausia ollut töissä henkilö, joka esimiehen mukaan oli paperilla aivan täydellinen huippuosaaja. Työ ei vaan tunnu onnistuvan ja samoja asioita pyöritellään päivistä ja viikoista toiseen... Hermostuu ja tiuskii, jos häntä yrittää neuvoa. Esimerkiksi pyytää apua asiaan x ja samalla itse huomaan, että asia y on päin mäntyä ja kerron, kuinka se tehdään, niin saattaa vastata nokkavasti tyyliin "kysyinkö minä siitä". Esimies vaan sanoo, että pitää antaa vielä mahdollisuus...
Tuollaista varmaan on lisää sitten luvassa, kun työttömät alkaa aktiivimallin jatko-osan myötä hakemaan joukolla työpaikkoja. Itsekin olen ihan ok paperilla, mutta käytännössä sosiaalisilta taidoiltani invalidi ja sos.fobia heikentää rajusti uusien asioiden omaksumiskykyä. Lisäksi itsetuntoni on ihan pohjamudissa.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia huonosti oppivia on vaikka miten paljon työttömänä (itse olen yksi heistä). Aina sanotaan, että hae töitä, mutta en tiedä minne hakea, kun en opi mitään. Olen tradenomi koulutukseltani, mutta tradenomeja on työttömänä vaikka kuinka (enkä siis väitä, että tradenomiksi valmistuminen olisi jotain hienoa). Itselläni oppimiskykyä heikentää erityisesti vuosikausien koulukiusaaminen, joka on saanut aikaan sosiaalisten tilanteiden pelon. Ap ja yhteiskunta niittävät siis sitä satoa, joka on syntynyt, kun koulukiusaamiseen ja muihin syrjäyttäviin seikkoihin ei ole ajoissa puututtu.
Joo, no tämän henkilön kohdalla olen miettinyt juuri sitä, että jos töihin otetaan pitkäaikaistyötön, niin lopputulos on tämä. Tämä henkilö on aiemmin tehnyt erilaisia hanttihommia. Ilmeisesti hänellä ei ole koulutusta mihinkään. Ja meidän paikka ei ole sellainen aivot narikkaan -hanttihommapaikka, vaikka niin voisi ajatellakin. Mutta tosiaan tämä henkilö voisi tehdä jotain tämäntyyppistä hommaa yksinkertaisemmalla ja valvotummalla työnkuvalla.
Toivottavasti pystyisit käsittelemään noita asioita, jonka koulukiusaus on jättänyt ja menemään elämässä eteenpäin, siis ei vain työasioissa vaan muutenkin<3 Tsemppiä sinulle:)
Kävelevä legenda. The legend is alive.
Onko hänen kanssaan ollut työnohjausta, jolla tarkoitan esimiehen ja työntekijän keskinäistä keskustelua muualla kuin työn äärellä? NIissä keskusteluissa usein selviää syyt ongelmiin, koska ongelmia selkeästi on kertomasi perusteella.
On ikävää vetää perässään oppimatonta, avutonta ihmistä. Sellainen tarvitsisi koko työajaksi jonkun avustamaan ja neuvomaan ja sitähän ei tietenkään ole järkeä järjestääkään.
Hän vaikuttaa kovin epävarmalta ja mitä ilmeisemmin arastelee sinua sekä muita. Kuvauksesi perusteella ei tule pärjäämään työssänne erityisen hyvin. Hänen pitäisi koettaa luottaa itseensä enemmän. Olet varmaankin kokeillut positiivisa kannustina ja kiittänyt pienestäkin osaamisesta?
Minäkin haluaisin avautua samasta asiasta, mutta toisaalta... en jaksa. Se on, mitä on. En oo esimiesasemassa, joten en ala toisten työnjälkeä perkaamaan. Jos eivät tee riittävän laadukkaasti, niin esimies saa hoitaa palautteen antamisen.
Kuinka paljon pyörittelette silmiä ja huokailette kun hän tulee kysymään neuvoa?
Luetteko pitkään viipyileviä katseita myiden työntekijöiden kesken tämän uuden avatessa suunsa?
Kysyttäessä "teinkö tämän asian oikein", vastaatko "EI NOIN" ja et kerro miten asia tehtäisiin oikein?
Asioilla on aina kaksi puolta.
Vierailija kirjoitti:
Onko hänen kanssaan ollut työnohjausta, jolla tarkoitan esimiehen ja työntekijän keskinäistä keskustelua muualla kuin työn äärellä? NIissä keskusteluissa usein selviää syyt ongelmiin, koska ongelmia selkeästi on kertomasi perusteella.
On ikävää vetää perässään oppimatonta, avutonta ihmistä. Sellainen tarvitsisi koko työajaksi jonkun avustamaan ja neuvomaan ja sitähän ei tietenkään ole järkeä järjestääkään.
Hän vaikuttaa kovin epävarmalta ja mitä ilmeisemmin arastelee sinua sekä muita. Kuvauksesi perusteella ei tule pärjäämään työssänne erityisen hyvin. Hänen pitäisi koettaa luottaa itseensä enemmän. Olet varmaankin kokeillut positiivisa kannustina ja kiittänyt pienestäkin osaamisesta?
No ottaen huomioon, että tämä on matalapalkkatyötä, niin panostus ei ole varmasti työnohjauksen kanssa ihan samanlaista kuin "oikeissa töissä". Oletuksena on usein se, että asiat käydään läpi ja sitten toinen kysyy jos on epäselvää. Nyt jopa tuo ei toimi.
Ja huomautan, että tämä henkilö on kaikin tavoin hitaampi ja huonompi (ei oppimistaitoja) oppimaan kuin keskimäärin kokemattomammat työntekijät. Ohjeistan paljon vuokratyöntekijöitä ja moni normaalifiksu vuokratyöntekijä kykenee yhdellä ohjeistuksella tekemään oikein asian, jota tämä työntekijä ei vielä monen viikon jälkeenkään oikein saa haltuun.
En tunnistetietojen vuoksi voi kuvailla työntekijää enempää, em. selittäviä asioita hänen puoleltaan löytyy, mutta kun tilanne on se, että meidän pitäisi joustaa, koska hän on niin perässävedettävä.
Kävelevä legenda. The legend is alive.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon pyörittelette silmiä ja huokailette kun hän tulee kysymään neuvoa?
Luetteko pitkään viipyileviä katseita myiden työntekijöiden kesken tämän uuden avatessa suunsa?
Kysyttäessä "teinkö tämän asian oikein", vastaatko "EI NOIN" ja et kerro miten asia tehtäisiin oikein?
Asioilla on aina kaksi puolta.
Ei huokailla. Ja tosiaan hänelle on tullut paljon tullut sanomista siitä, että ei kysy, meneekö oikein näin eli noin ei koskaan tapahdu, että hän itse kysyisi, teinkö oikein.
Hän tuntuu ottavan virheet jotenkin itseensä, eikä niin, että virheitä nyt voi tulla, mutta tärkeämpää on se, miten aikoo jatkossa toimia. Hänellä on siis aivan erityisen huono oma suhtautuminen virheisiin ja vaikeisiin tilanteisiin, ei pysty ajattelemaan, että niitä voi a) ennakoida b) ratkaista c) miettiä, toistaako aina samoja virheitä.
Kävelevä legenda. The legend is alive.
Yleensä näissä tilanteissa on kyse siitä, että perehdytystä ei ole järjestetty. "Paras" itselleni vastaantullut perehdytys oli, että perehdyttäjä sanoi iloisesti "kysy jos on jotain kysyttävää, autan mielelläni!". Mutta kun en tiennyt mitä minun pitäisi tehdä tai kysyä, en voinut esittää hänelle oikeita kysymyksiä.
Kun hän sai tästä toiminnasta palautetta, hän alkoi marttyyrina puhua selän takaa kaikista uusista työntekijöistä miten ne ei osaa mitään eikä haluakaan oppia. Oltaisiin me haluttu, mutta hän ei halunnut neuvoa tavalla, josta olisi ollut apua.
Kovin usein perehdytys on myös omasta työstä puhumista tai organisaatiokaavion esittelyä, mutta ei mitään sellaista, mistä olisi hyötyä työn suorittamisessa.
Jos teillä on ollut asianmukainen perehdyttäminen, henkilölle on näytetty mitä hänen täytyy tehdä ja miten ja mitä hän ei saa tehdä, vika on jossain muualla. Joku voisi hyötyä kirjallisesta ohjeesta, mistä voi aina tarkista mitä pitää tehdä. Vastaattehan myös hänelle ystävällisesti, kun hän kysyy neuvoa, vai huokailetteko ja naureskelette silmiä pyöritellen?
Jos vika ei ole perehdyttämisessä, työsuhteen voi koeajalla purkaa tuolla perusteella.
Liittyen kommenttiini 29, odotan itse, että aikuisella ihmisellä on sen verran työelämätaitoja, että osaa suhtautua ja käsitellä palautetta ja noita virheitä. Ja eihän se kenestäkään ole kivaa, mutta sellaista se elämä on ja töissä voi tulla virhe ja se on ikävää. On vaikea tehdä töitä, jos ei pysty löytämään mitään käsittelytapaa noille tilanteille.
Kävelevä legenda. The legend is alive.
Jos työ vaan mitenkään sen sallii, tekisin tästä esihenkilön ongelman. Ts. kun huomaat virheen, kierrätä sen korjaaminen esihenkilön kautta. Raportoi virheistä ja ongelmista niin usein, että se on esihenkilölle yhtä iso ongelma kuin sinulle. Kuinka pitkään pitää odottaa, että kys. työntekijä alkaa selviytyä tehtävistä? Miten paljon aikaa muut voivat käyttää hänen opastamiseensa? Kuka vastaa, jos virheitä tapahtuu edelleen, vaikka perehdytystä on tehty moninkertaisesti normaalia enemmän?
Tässä on tietysti se riski, että sinua aletaan pitämään hankalana, joten jonkinlaista tasapainottelua tilanne vaatii.
Vaikuttaa vahvasti siltä, että henkilö ei ainakaan tällä hetkellä sovellu tehtävään. Ei ole reilua kenellekään, hänelle itselleen, työyhteisölle tai yritykselle, yrittää sinnitellä tilanteessa, jos suunta ei ole parempaan.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä näissä tilanteissa on kyse siitä, että perehdytystä ei ole järjestetty. "Paras" itselleni vastaantullut perehdytys oli, että perehdyttäjä sanoi iloisesti "kysy jos on jotain kysyttävää, autan mielelläni!". Mutta kun en tiennyt mitä minun pitäisi tehdä tai kysyä, en voinut esittää hänelle oikeita kysymyksiä.
Kun hän sai tästä toiminnasta palautetta, hän alkoi marttyyrina puhua selän takaa kaikista uusista työntekijöistä miten ne ei osaa mitään eikä haluakaan oppia. Oltaisiin me haluttu, mutta hän ei halunnut neuvoa tavalla, josta olisi ollut apua.
Kovin usein perehdytys on myös omasta työstä puhumista tai organisaatiokaavion esittelyä, mutta ei mitään sellaista, mistä olisi hyötyä työn suorittamisessa.
Jos teillä on ollut asianmukainen perehdyttäminen, henkilölle on näytetty mitä hänen täytyy tehdä ja miten ja mitä hän ei saa tehdä, vika on jossain muualla. Joku voisi hyötyä kirjallisesta ohjeesta, mistä voi aina tarkista mitä pitää tehdä. Vastaattehan myös hänelle ystävällisesti, kun hän kysyy neuvoa, vai huokailetteko ja naureskelette silmiä pyöritellen?
Jos vika ei ole perehdyttämisessä, työsuhteen voi koeajalla purkaa tuolla perusteella.
Ymmärrän, mutta yleensä neuvotaan tosi konkreettisesti, miten joku asia tehdään. Ja samoilla neuvoilla olen huomannut, että joku muu on pystynyt tekemään asian oikein. Olen itse oikein opetellut selittämään asioita niin, että oikein menee ja se keskimääräinen ohjeistuksen vastaanottaja on pystynyt tekemään jonkun työtehtävän oikein. Olen siis joutunut miettimään, miten asiat selitetään, koska on minunkin etuni, että työntekijä ymmärtää asiat hyvin.
Kävelevä legenda. The legend is alive.
Jotkut ihmiset nyt vaan ei opi, syitä voi olla monia. Henkilö voi olla vähemmän älykäs, hänellä voi olla keskittymishäiriö, jokin mt-ongelma tai sosiaalinen fobia tms, neurokirjon juttuja jne. Muihin vertailu tai ajattelu, että kaikkien uusien työntekijöiden pitäisi olla samasta muotista ja oppia samassa tahdissa, ei ole hedelmällistä. Ihmiset ovat yksilöitä. Jostain syystä tuo tyyppi on kuitenkin päätetty palkata, eli joku on ajatellut että hän sopisi siihen työhön. En osaa sanoa neuvoja, mutta tulee mieleen, että voisin itse olla tuollainen kuin tuo kuvattu työntekijä. En ole tyhmä, mutta olen ahdistunut jännittäjä, ja uudet tilanteet ja muutokset saavat pasmat ihan sekaisin. Uudessa työssä en todellakaan opi mitään nopeasti enkä koko sillä kapasiteetilla, joka minulla oikeasti olisi käytössäni. Hyvin luultavasti asia johtuu autismista, jota tosin ei ole diagnosoitu. Minä tarvitsisin ohjeet kirjallisina, ja että työtehtävät ja odotukset olisivat erittäin selkeät ja työ rutiininomaista. Että tietäisin aina täysin varmasti mitä minulta odotetaan ja olisi koko ajan mukana se kirjallinen ohje siitä, miten työtehtävä suoritetaan. En opi mitään, jos joku puhuu asian ja samalla näyttää, menee aivokapasiteetti täysin siihen sosiaaliseen tilanteeseen ja itse työtehtävän oppiminen jää sivuosaan, enkä todellakaan voi asialle mitään. Lisäksi toistuvat keskeytykset, kiire ja multitaskaaminen eivät onnistu minulta. Jos ei ole kiire, ympäristö on rauhallinen ja tiedän mitä pitää tehdä, osaan kyllä lopulta tehdä monimutkaisiakin juttuja. Mutta siinä että pääsen siihen pisteeseen uudessa työssä, kestää aika kauan. Riippuen työstä voisi hyvinkin mennä tuo kaksi kuukautta. Voisiko tällä työntekijällä olla jotain tällaista? Oletteko yrittäneet hienovaraisesti kysyä, mitä mieltä hän itse on oppimiskyvystään ja olisiko jotain, joka auttaisi häntä oppimaan paremmin?
On ikävää olla se oppimaton ja avuton ihminen. Vaikka erilaiset ongelmat olisivat tutkitusti paperilla, niin tämä ei yleensä vapauta työvelvoitteesta. Ja kuka ongelmiansa edes haluaa tiedottaa työkavereille. Leimaudut vammaiseksi erityiskohtelua vaativaksi ja rajoitteesi ovat vain excuseja vältellä töitä. Sellaisia "sopivan yksinkertaisia" töitä ei enää teknoyhteiskunnassamme ole.
Toistuvat epäonnistumisen kokemukset kasvattavat ahdistusta työelämää kohtaan ja heikentävät suoriutumista entisestään. Lopulta koko minuus on uhattuna, koska kulttuurissamme työelämä ja suorittaminen on ihmisarvosi mittari. Paniikkioireilu tai jatkuva puolustuskannalla olo astuu kuvaan. Sen jälkeen unettomuus ja vaikeat psyykenongelmat.
Tällaisilla lähtökohdilla työkokeilusta toiseen. Miten oli ap tämän työntekijän kanssa, oliko hän hakeutunut teille "omasta halustaan" vai jonkinlausten työllistämistoimen, työkokeilun tai muun painostamisen kautta? Voi nimittäin selittää paljon. Voimia, tilanne on varmaan tukala kaikille. Etenkin jos tämä ihminen tiedostaa, ettei häneen olla tyytyväisiä.
Tästä ketjusta näkee sen että kaikista ei ole työelämään. Kyse ei ole siitä että halutaan elää tuilla vaan se että jotain on pielessä eikä ihminen kelpaa työelämään.
Esim tuttava jolla todella paljon oppismisvaikeuksia ei vain pärjää asiakaspalvelutyössä. On esim epäsiisti.
Ystävän tytär on todella rajoittunut sosiaalisesti. Sellainen arka ja pelokas. Ei ole töissä.
Toisen tutun tyttärellä on ADHD tai vastaavaa. Vanhemmat elättävät. Tekee jotain keikkatyötä ja on työelämässä mukana.
Nämä henkilöt eivät halua olla mitään sossupummeja.
Ihminen oppii jos on motivaatiota oppia. Jos työ on esimerkiksi tylsää ei ole motivaatiota oppia. Toivoisin kuitenkin enemmän inhimillisyyttä työelämään, emme ole mitään koneita vaan ihmisiä. Olemme erilaisia jokaisena päivänä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Itse en voi sietää näitä täydellisiä työihmisiä, ovat niin olevinaan täydellisiä. Itse ymmärrän että ihmiset eivät aina jaksa suorittaa.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset nyt vaan ei opi, syitä voi olla monia. Henkilö voi olla vähemmän älykäs, hänellä voi olla keskittymishäiriö, jokin mt-ongelma tai sosiaalinen fobia tms, neurokirjon juttuja jne. Muihin vertailu tai ajattelu, että kaikkien uusien työntekijöiden pitäisi olla samasta muotista ja oppia samassa tahdissa, ei ole hedelmällistä. Ihmiset ovat yksilöitä. Jostain syystä tuo tyyppi on kuitenkin päätetty palkata, eli joku on ajatellut että hän sopisi siihen työhön. En osaa sanoa neuvoja, mutta tulee mieleen, että voisin itse olla tuollainen kuin tuo kuvattu työntekijä. En ole tyhmä, mutta olen ahdistunut jännittäjä, ja uudet tilanteet ja muutokset saavat pasmat ihan sekaisin. Uudessa työssä en todellakaan opi mitään nopeasti enkä koko sillä kapasiteetilla, joka minulla oikeasti olisi käytössäni. Hyvin luultavasti asia johtuu autismista, jota tosin ei ole diagnosoitu. Minä tarvitsisin ohjeet kirjallisina, ja että työtehtävät ja odotukset olisivat erittäin selkeät ja työ rutiininomaista. Että tietäisin aina täysin varmasti mitä minulta odotetaan ja olisi koko ajan mukana se kirjallinen ohje siitä, miten työtehtävä suoritetaan. En opi mitään, jos joku puhuu asian ja samalla näyttää, menee aivokapasiteetti täysin siihen sosiaaliseen tilanteeseen ja itse työtehtävän oppiminen jää sivuosaan, enkä todellakaan voi asialle mitään. Lisäksi toistuvat keskeytykset, kiire ja multitaskaaminen eivät onnistu minulta. Jos ei ole kiire, ympäristö on rauhallinen ja tiedän mitä pitää tehdä, osaan kyllä lopulta tehdä monimutkaisiakin juttuja. Mutta siinä että pääsen siihen pisteeseen uudessa työssä, kestää aika kauan. Riippuen työstä voisi hyvinkin mennä tuo kaksi kuukautta. Voisiko tällä työntekijällä olla jotain tällaista? Oletteko yrittäneet hienovaraisesti kysyä, mitä mieltä hän itse on oppimiskyvystään ja olisiko jotain, joka auttaisi häntä oppimaan paremmin?
Kuvailit juuri hyvin osan haasteistani, olen diagnosoitu neurokirjolainen. Olen niin ahdistunut työelämästä, että harkitsen päivittäin itsemurhaa.
Vierailija kirjoitti:
On ihmisiä, jotka oppivat nopeasti ja on ihmisiä, jotka eivät opi millään, vaikka on täysin samat opetusmetodit ja työtehtävät.
Erilaiset metodit tepsivät erilaisiin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen oppii jos on motivaatiota oppia. Jos työ on esimerkiksi tylsää ei ole motivaatiota oppia. Toivoisin kuitenkin enemmän inhimillisyyttä työelämään, emme ole mitään koneita vaan ihmisiä. Olemme erilaisia jokaisena päivänä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Itse en voi sietää näitä täydellisiä työihmisiä, ovat niin olevinaan täydellisiä. Itse ymmärrän että ihmiset eivät aina jaksa suorittaa.
Meillä oli töissä tällainen pirteä ja reipas ”työihminen”. Sellainen puskija. Jätti jopa palaveritkin väliin oli niin paljon töitä…
Todellisuudessa vain halusi tehdä itsestään numeron. Ei sovellu mihinkään tiimityöhön kun haluaa päsmäröidä.
Eli tällainen ihminen sotkee myös työyhteisöä yhtälailla kuin se joka ei opi.
Tuollaisia huonosti oppivia on vaikka miten paljon työttömänä (itse olen yksi heistä). Aina sanotaan, että hae töitä, mutta en tiedä minne hakea, kun en opi mitään. Olen tradenomi koulutukseltani, mutta tradenomeja on työttömänä vaikka kuinka (enkä siis väitä, että tradenomiksi valmistuminen olisi jotain hienoa). Itselläni oppimiskykyä heikentää erityisesti vuosikausien koulukiusaaminen, joka on saanut aikaan sosiaalisten tilanteiden pelon. Ap ja yhteiskunta niittävät siis sitä satoa, joka on syntynyt, kun koulukiusaamiseen ja muihin syrjäyttäviin seikkoihin ei ole ajoissa puututtu.