Ottaako kellään muulla rajoitukset mielenterveyden päälle?

Ei ota, miksi ottaisi?

Ymmärrän, että korona on ikävä tauti, mutta ymmärrän myös sen, että media on koronaakin pahempi tauti. Huomatkaa, kuinka suuri vaikutusvalta medialla on ihmisiin ja silti ne vain löytävät kaikkea negatiivista, vaikka melkein aina ne negatiivisuudet ovat suuresti liioiteltuja. Korona-aikana luulisi että kansaa yritettäisiin kannustaa ja piristää, mutta median mielestä kansan masentaminen on aiheellisempaa puuhaa.

Omaa tyhmyyttä. Mä olen aloittanut kaksi uutta harrastusta, kun on tullut etäkurssit. Etätyöt on poistaneet työmatkoihin kuluvan ajan ja säästäneet rahaa. Kun ottaa rokotukset, pääsee ihan ok matkustamaankin. 

Ne joilla on ollut järkeä hoitaa asiansa, pärjää vallan hyvin. Ja osa nyt vaan ei pärjää, vaikka olisi mikä nousukausi.

Pelottavaa kuinka moni haluaa elämäänsä lisää rajoituksia. Kahden vuoden pelkoporno on tehnyt tehtävänsä. Se nyt on kuitenkin jo selvää, ettei tästä rajoituksilla ja rokotuksilla päästä. Vai tiedätkö jonkun maan, joka on taudin pystynyt hävittämään?

Voi miten ikävä kuulla! Kuuluun niihin, jotka voivat hyvin. Minun peruspilarini ovat terveellinen ruoka, liikunta ja näistä kahdesta edellisestä johtuen hyvä uni ja mieliala. Ruoalla on suuri vaikutus aivojen välittäjäaineisiin ja esim. suoliston huono kunto on yhteydessä masennukseen. Maitohappobakteerit ja D-vitamiini pitäisi löytyä jokaiselta.

Yrittäkää muuttaa yksi asia kerrallaan paremmaksi. Soittaa ystävälle, lähteä lenkille, tehdä terveellinen ruoka ja laittaa pakastimeen siitä osa. Syödä vähintään hedelmä päivässä. Pudottaa painoa 600 g viikossa. Aloittaa 1000 palapeli tai ratkoa ristikko, kutoa villasukat tai pipo, siivoa huone päivässä, opetella joku uusi taito. Pohtia mikä olisi uusi ala, nyt kun puhutaan työvoimapulasta, niin rohkeasti vaan testaamaan. Pääseehän sitä pois, jos ala ei kiinnosta. Opettele myös pyytämään apua läheisiltäsi ja yhteiskunnalta. En tiedä varmaksi, mutta jos terveydenhoidossa on jonoja, niin varmaan Kirkosta, diakonissoilta tms. saa varmaan apua.

Tsemppiä kaikille, meillä on vain yksi, mielenkiintoinen elämä ja vain sinä itse voit tehdä omastasi paremman. Omikron voi tehdä epidemiasta lopun ja kesällä kaikki on joka tapauksessa paremmin.

Minulle viimeiset pari vuotta on ollut elämäni parasta aikaa. Jokaisella elämän osa-alueella on tapahtunut paljon ihania asioita. Korona on ollut ihan sivuosassa.

Epätietoisuus ahdistaa. En ymmärrä mitä vielä odotetaan. Koko ajan odotetaan jotain, ensin tartuntojen laskua, sitten rokotuskattavuuden nousua, sitten taas tartuntojen laskua. Koska loppuu odotus??? En jaksa odottaa enää sitä ”jotain”!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ota. En käy kapakoissa ja urheileb ulkona, eli elän kovin tavallista elämää. 3 rokotetta rauhoittaa. On elämässä paljon kovempaakin koettu, kuten läheisten menettäminen ja useita leikkauksia jne.

Ei sureta siis toisten puolesta, joilta on viety oikeus toimeentuloon, työhön, ihmissuhteisiin, tai vaikkapa normaaliin opiskelijaelämään? On kyse muustakin kuin baareista ja kuntosaleista ja niiden asiakkaista.

Eihän tuossa aloituksessa sitä kysytty surettaako muiden puolesta vaan "ottaako rajoitukset mielenterveyden päälle".

Tottakai surettaa KAIKKIEN niiden puolesta joilta on mennyt työt tai terveys jne!

Mutta henk.koht. ei ota mielenterveyden päälle koska pahempaakin elämässä kokenut. Koronan keskellä onnistunut sopeutumaan tilanteeseen, vaikka on vaikeaa ollutkin. Kun on kuoleman kanssa ollut ennenkin nokakkain ei koronarajoitukset tunnu miltään.

Vierailija kirjoitti:

Pelottavaa kuinka moni haluaa elämäänsä lisää rajoituksia. Kahden vuoden pelkoporno on tehnyt tehtävänsä. Se nyt on kuitenkin jo selvää, ettei tästä rajoituksilla ja rokotuksilla päästä. Vai tiedätkö jonkun maan, joka on taudin pystynyt hävittämään?

Tiltu kuono kiinni. 

gfghfgg kirjoitti:

Voi miten ikävä kuulla! Kuuluun niihin, jotka voivat hyvin. Minun peruspilarini ovat terveellinen ruoka, liikunta ja näistä kahdesta edellisestä johtuen hyvä uni ja mieliala. Ruoalla on suuri vaikutus aivojen välittäjäaineisiin ja esim. suoliston huono kunto on yhteydessä masennukseen. Maitohappobakteerit ja D-vitamiini pitäisi löytyä jokaiselta.

Yrittäkää muuttaa yksi asia kerrallaan paremmaksi. Soittaa ystävälle, lähteä lenkille, tehdä terveellinen ruoka ja laittaa pakastimeen siitä osa. Syödä vähintään hedelmä päivässä. Pudottaa painoa 600 g viikossa. Aloittaa 1000 palapeli tai ratkoa ristikko, kutoa villasukat tai pipo, siivoa huone päivässä, opetella joku uusi taito. Pohtia mikä olisi uusi ala, nyt kun puhutaan työvoimapulasta, niin rohkeasti vaan testaamaan. Pääseehän sitä pois, jos ala ei kiinnosta. Opettele myös pyytämään apua läheisiltäsi ja yhteiskunnalta. En tiedä varmaksi, mutta jos terveydenhoidossa on jonoja, niin varmaan Kirkosta, diakonissoilta tms. saa varmaan apua.

Tsemppiä kaikille, meillä on vain yksi, mielenkiintoinen elämä ja vain sinä itse voit tehdä omastasi paremman. Omikron voi tehdä epidemiasta lopun ja kesällä kaikki on joka tapauksessa paremmin.

Joillakin on kesällä kaikki paremmin. Joku toinen on kesään mennessä kuollut. Mulla sellainen keuhkosairaus, että luultavasti en selviäisi tartunnasta.

Olen 28v.

Lapsiperheille tämä on aika rankkaa. Jos haluat tavata riskiryhmään kuuluvia isovanhempia pitää aina vähän jännittää ettei vaan viedä mukana koronaa. Lapsilla on vähän väliä joku nuha tai yskä. Työssäkäyminen on hankalaa kun päiväkotiin ei saisi viedä ollenkaan oireisena. Minimoidaksesi lapsen sairastelut ja maksoimoidaksesi työssäkäymisesi onnistumisen täytyy siis lapsiperheen vältellä ihmisjoukkoja eli ei hoplop-reissuja, ei lastenkonsertteja tai tapahtumia, ei käydä kauppakeskuksissa jne. Elämä on loputonta kotona oleskelua ja ulkoilua.

Ensimmäinen lapsi kasvoi kouluikään ennen korona-aikaa ja kyllä, oli hyvin erilaista. Isovanhempia nähtiin paljon ja ei tarvinnut stressata jokaista räkätautia. Hoplop pelasti kun tuntui että kotona seinät kaatuu päälle. Käytiin elokuvissa, lasten tapahtumissa ja konserteissa. Nyt ei kiinnosta Hoplop tai konsertit kun tietää että seuraavalla viikolla alkaa tulla päiväkodista närkästyneitä puheluita: lapsesi yskii tai nenä vuotaa. Siitä alkaa ikävä tikku nenään testiinsä. Parempi olla neljän seinän sisällä niin pysytään terveenä , lapsi voi mennä päiväkotiin ja asuntolaina lyhenee kun tulee palkkaakin.

Ei tähän auta kuin aika. Rajoitukset vain hidastavat taudin etenemistä ja rokotteilla ei näköjään ole toivottua vaikutusta.

Kevät-talvi 2020 oli vähän poikkeava etätöineen ja etäkouluineen, mutta sen jälkeen olemme eläneet aika normaalisti. Joitain tapahtumia on tietysti peruttu, mutta en kyllä yhtään koe, että minua rajoitetaan jotenkin tällä hetkellä. Joululomalla en päässyt leffaan, vaikka olin suunnitellut meneväni, mutta maailma ei siihen kaadu.

Olen etätöissä mutta ottaa silti. Olisi kiva käydä elokuvissa välillä, teatterissa, konsertissa tai vaikka kirkossa. Matkustaa huolettomasti vaikka vain kotimaassa.

Nyt huomaa, että jaksaminen on totaalisen lopussa. Työt ja opiskelut jatkuu normaalisti, mutta mitään taukoja, hengähdystä tai vastapainoa näille ei saa. Meillä vielä lapsi ollut paljon sairaana, koska päiväkodissa kaikki muutkin taudit edelleen liikkuu niin tee tässä nyt sitten työt, opiskelut ja hoidat lapsen ja kodin kaikki näiden seinien sisällä, eikä ole mitään mitä odottaa tai mitään helpotusta näköpiirissä. 

Aikaisemmin lomamatkat, teatteri, konsertit ja tapahtumat rikkoivat arkea ja toivat jotain odotettavaa. Nyt istut kotona ja luet koko ajan uutisista kun synkemmäksi menee koko ajan. Nyt maistuisi kunnon nousukausi.

Osa on myös tottunut käymään kuntosalilla. Eipä pääse.

Vierailija kirjoitti:

Omaa tyhmyyttä. Mä olen aloittanut kaksi uutta harrastusta, kun on tullut etäkurssit. Etätyöt on poistaneet työmatkoihin kuluvan ajan ja säästäneet rahaa. Kun ottaa rokotukset, pääsee ihan ok matkustamaankin. 

Ne joilla on ollut järkeä hoitaa asiansa, pärjää vallan hyvin. Ja osa nyt vaan ei pärjää, vaikka olisi mikä nousukausi.

Etäyhteys ei vaan tunnu samalta kuin yhteys tässä ja nyt.

Etänä ollaan oltu. Työryhmäni ei ole kokoontunut kertaakaan fyysisesti samassa paikassa korona-aikana. Teamsissä vain. Kyllä se minusta vaikuttaa, kun jää kokonaan pois se todellisen yhteyden tuntu. Yhtä hyvin työkaverit voisivat olla jossain eri galaksissa, kun viestimme vain laitteilla.

Ihmiset sairastuu ja jotkut menehtyvät. Pienyrittäjät ovat tiukilla. Sitten jotakuta harmittaa suunnattomasti se, ettei pääse kuntosalille! Jumppaa himassa välillä tai juokse ulkona sen maton sijasta. Jos baariin tai leffaan ei välillä pääse, niin kutsu kavereita himaan. 

Olen jo ihan hajalla. Tämä on ollut pahinta aikaa elämässäni. Mietin väilillä, että mitä sitten teen jos hajoan kokonaan?

2 vuotta on jo niin pitkä aika, että se muuttaa ja vaikuttaa paljon.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset sairastuu ja jotkut menehtyvät. Pienyrittäjät ovat tiukilla. Sitten jotakuta harmittaa suunnattomasti se, ettei pääse kuntosalille! Jumppaa himassa välillä tai juokse ulkona sen maton sijasta. Jos baariin tai leffaan ei välillä pääse, niin kutsu kavereita himaan. 

Voi olla lomautettu, työtön tai vastentahtoisesti etätöissä ja silti kamelin selän katkaisee se kun ei pääse sinne harrastukseen joka oli se ainoa henkireikä!

Vierailija kirjoitti:

Mulla on fyysinen kunto romahtanut ja eläkeiässä se on erityisen huono juttu. Ei ole päässyt vesijumppaan, jossa kävin 5 kertaa viikossa ennen koronaa. Myös jumppa- ja tasapainoryhmä on ollut tauolla. Lenkkeily koiran kanssa ei vaan riitä pitämään lihaskuntoa yllä.

Osta tasapainolauta tai tasapainotyyny. Minäkin jo eläkkeellä joten ei rajoitukset haittaa , mutta jos mun nuoruudessa olis tämmöistä ollut olisin taatusti repinyt pelihousuni. Kun on sinut itsensä ja muiden kanssa yksin oleminen onnistuu.