Ottaako kellään muulla rajoitukset mielenterveyden päälle?

Ei rajoitukset ota vaan muiden ihmisten tyhmyys ja itsekkyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos alle 2 vuotta hiukan ikävämpää menoa on jollekulle elämän rikkova kokemus - minulla on sinulle huonoja uutisia...

m56

Tämä ei ole kilpailu - aika monella on mielenterveys jo mennyt ja mitä pidempään jatkuu, sitä huonompi on tilanne. 2 vuotta on esim 20-vuotiaan elämässä pitkä aika. Kuka olet päättämään, mikä on toiselle ihmiselle rankkaa?

Nuorilla tilanne on tietty erityisen paha, mutta 2 vuotta on kenen tahansa iässä pitkä aika. Minä yli 30veenä mietin että kahdessa vuodessa olisin voinut vaikka perustaa perheen. Kahteen vuoteen en vaan ole oikeen tavannutkaan ketään ja taloustilanteeni on heikentynyt tosi paljon koronan takia. Tilanne masentaa ja masentuneena taas on vaikeampi löytää ketään. 

Vierailija kirjoitti:

Jos alle 2 vuotta hiukan ikävämpää menoa on jollekulle elämän rikkova kokemus - minulla on sinulle huonoja uutisia...

m56

Kaikkia se leipä elättää.. Hassua sinänsä, luulin että tuon ikäisillä olisi jo sen verran elämänkokemusta että osaisi ymmärtää myös muiden ihmisten näkökantoja ja sen, että jollakulla toisella voimavarat, elämäntilanne ja kuormitustekijät saattavat olla ihan erilaiset kuin itsellä vaikka samassa veneessä ollaankin.

Meinasin tulla hulluks joulun jälkeen kunpukkas uutta rajoitusta. Olin taas lähdössä Ruotsiin.

Ja vouhotin.

Sit tapahtu jotain kivaa ja nyt elämä näyttää taas rullaavan. Ei oo perhettä, ei kumppania, kollegat pelkäävät kuollakseen niin ei niitä näe. Käyn yksin välillä töissä et näkee ihmisiä, meidän osastolla saan olla yksin se on mahtavaa! Muuten oon kotosalla, ulkoilen. Baari ravitolael’mää ei olis edes varaa. Hyvin vähäistä jo 2019 mulla.

Rikkaat tuttavani matkustelevat kybällä. Se ihmettyttää. No varmaan heillä rokotteet toimii hyvin sitte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos alle 2 vuotta hiukan ikävämpää menoa on jollekulle elämän rikkova kokemus - minulla on sinulle huonoja uutisia...

m56

Tämä ei ole kilpailu - aika monella on mielenterveys jo mennyt ja mitä pidempään jatkuu, sitä huonompi on tilanne. 2 vuotta on esim 20-vuotiaan elämässä pitkä aika. Kuka olet päättämään, mikä on toiselle ihmiselle rankkaa?

Nuorilla tilanne on tietty erityisen paha, mutta 2 vuotta on kenen tahansa iässä pitkä aika. Minä yli 30veenä mietin että kahdessa vuodessa olisin voinut vaikka perustaa perheen. Kahteen vuoteen en vaan ole oikeen tavannutkaan ketään ja taloustilanteeni on heikentynyt tosi paljon koronan takia. Tilanne masentaa ja masentuneena taas on vaikeampi löytää ketään. 

Totta, olen itse täysin samassa tilanteessa ja samanikäinen. Toivoin 2020 alussa, että löytäisin jonkun - en nimenomaan baarista, vaan vaikka samoissa piireissä, harrastuksissa tai jopa työn kautta. Matkalla, you name it. Mikään näistä ei ole jatkunut normaalisti. Eräskin työkeikka on siirtynyt maaliskuulta 2020 eikä ole vieläkään tapahtunut. Tinder tms ei ole ratkaisu, kun ei niitä ole suunniteltu oikeasti sitä varten että ihmiset tapaisivat itselleen sopivia. Joillakin, hyvin harvoilla, käy tsäkä. Toivoin myös olevani tässä vaiheessa taloudellisesti vakaammassa tilanteessa mutta nyt on päinvastoin - vähätkin säästöt ovat menneet. Näitä kun miettii yksin pikkukodissa... tuntuu, että elämä valuu hukkaan, niinä ratkaisevina vuosina. Sairastin koronan, olen valmis sairastamaan uudestaan - tätä masennusta en kestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos alle 2 vuotta hiukan ikävämpää menoa on jollekulle elämän rikkova kokemus - minulla on sinulle huonoja uutisia...

m56

Tämä ei ole kilpailu - aika monella on mielenterveys jo mennyt ja mitä pidempään jatkuu, sitä huonompi on tilanne. 2 vuotta on esim 20-vuotiaan elämässä pitkä aika. Kuka olet päättämään, mikä on toiselle ihmiselle rankkaa?

Nuorilla tilanne on tietty erityisen paha, mutta 2 vuotta on kenen tahansa iässä pitkä aika. Minä yli 30veenä mietin että kahdessa vuodessa olisin voinut vaikka perustaa perheen. Kahteen vuoteen en vaan ole oikeen tavannutkaan ketään ja taloustilanteeni on heikentynyt tosi paljon koronan takia. Tilanne masentaa ja masentuneena taas on vaikeampi löytää ketään. 

Totta, olen itse täysin samassa tilanteessa ja samanikäinen. Toivoin 2020 alussa, että löytäisin jonkun - en nimenomaan baarista, vaan vaikka samoissa piireissä, harrastuksissa tai jopa työn kautta. Matkalla, you name it. Mikään näistä ei ole jatkunut normaalisti. Eräskin työkeikka on siirtynyt maaliskuulta 2020 eikä ole vieläkään tapahtunut. Tinder tms ei ole ratkaisu, kun ei niitä ole suunniteltu oikeasti sitä varten että ihmiset tapaisivat itselleen sopivia. Joillakin, hyvin harvoilla, käy tsäkä. Toivoin myös olevani tässä vaiheessa taloudellisesti vakaammassa tilanteessa mutta nyt on päinvastoin - vähätkin säästöt ovat menneet. Näitä kun miettii yksin pikkukodissa... tuntuu, että elämä valuu hukkaan, niinä ratkaisevina vuosina. Sairastin koronan, olen valmis sairastamaan uudestaan - tätä masennusta en kestä.

Itsekin tahtoisin löytää jonkun "vanhanaikaisesti" kasvokkain tosielämässä yhteisten asioiden parista mutta ei näytä nyt todennäköiseltä tai edes mahdolliselta.  :( Hehkutetaan koronavauvabuumia, kun hyvässä asemassa olevat vakiintuneet parit ovat löytäneet aikaa olla kotona yhdessä ja ryhtyneet lastentekoon, mutta mikä tulee olemaan oikea todellisuus? Monikohan tulee jäämään vastentahtoisesti lapsettomaksi, kun juna meni ohi koronavuosien aikana? 23

No eipä juuri, salille ei nyt pariin viikkoon pääse mutta treenaan sen aikaa kotisalilla. Muita rajoituksia en ole huomannut.

Helsinki-Vantaalla meno like never before. Ei paljon taudit paina.

Tavallaan joo- koska olen töissä terveysalalla, on työ koronan myötä muuttunut entistä rankemmaksi, maskia täytyy käyttää kokoajan jne.. Toisaalta olen korona-aikana tavannut pari mielenkiintoista miestä, joista toisen kanssa aloin juuri seurustelemaan:) joten ihan hauskaa sillä saralla.

Mulla menee järki siihen, että ei tuu kunnon rajoituksia.

Yksiössä asuminen korona-aikaan on kyllä syvältä- tuntuu että seinät kaatuu päälle.

Vierailija kirjoitti:

Helsinki-Vantaalla meno like never before. Ei paljon taudit paina.

tämähän ei sinällään ole totta... matkustajamäärät eivät ole 2019 tasolla.

Haluan rajoituksia, terveys on tärkein.

Tämä aika ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Kiva kun nuoruus ja parhaat vuodet menee tässä!

n29

Parhaista vuosista en tiedä mutta kyllä se sun nuoruus on mennyt jo ennen pandemiaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla menee järki siihen, että ei tuu kunnon rajoituksia.

Jep. Kaipaan sellaisia rajoituksia jotka koskee kaikki ja joita kaikki noudattaa. Tämä "etsäviitsisitsä"-linja ei toimi, jossa jokainen tekee kuten parhaaksi kokee ja osa lähinnä keskittyy rajoitusten/suositusten kiertämiseen ja niiden tehon vesittämiseen ja huuteluun kuinka mikään rajoitus ei toimi eikä siksi mitään tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Meinasin tulla hulluks joulun jälkeen kunpukkas uutta rajoitusta. Olin taas lähdössä Ruotsiin.

Ja vouhotin.

Sit tapahtu jotain kivaa ja nyt elämä näyttää taas rullaavan. Ei oo perhettä, ei kumppania, kollegat pelkäävät kuollakseen niin ei niitä näe. Käyn yksin välillä töissä et näkee ihmisiä, meidän osastolla saan olla yksin se on mahtavaa! Muuten oon kotosalla, ulkoilen. Baari ravitolael’mää ei olis edes varaa. Hyvin vähäistä jo 2019 mulla.

Rikkaat tuttavani matkustelevat kybällä. Se ihmettyttää. No varmaan heillä rokotteet toimii hyvin sitte.

Miten matkustaminen tähän liittyy? Miksi ei voisi matkustaa kun sitä ei ole rajoitettu? Koska sinulla ei ole varaa vai miksi?

Ei minua rajoitukset haittaa. Elämäni ei ole muuttunut muuten kuin maskin käytön osalta. Viihdyn kotona . Olen aina ollut koti-ihminen. Luen paljon ja kuuntelen nettiradioita. Surffailen netissä ja ulkoilen koirani kanssa. Minua ei myöskään ahdista toisten ahdistus. Kun korona-aika joskus päättyy jatkan elämääni kuten nytkin. Työpaikan menetys ei pelota kun ei sellaista ole kun olen tk-eläkkeellä. No stress

Ei ole rajoitukset vaikuttaneet. Tai vähän jopa parempaan suuntaan kun moneen palveluun on tullut kontaktiton jättö eikä katsota kieroon jos tilaa ruokaa mukaan.

Koiraharrastukset on pyörineet koko koronan ajan aika normaalisti. Töissä olen yksin 98 % ajasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla menee järki siihen, että ei tuu kunnon rajoituksia.

Jep. Kaipaan sellaisia rajoituksia jotka koskee kaikki ja joita kaikki noudattaa. Tämä "etsäviitsisitsä"-linja ei toimi, jossa jokainen tekee kuten parhaaksi kokee ja osa lähinnä keskittyy rajoitusten/suositusten kiertämiseen ja niiden tehon vesittämiseen ja huuteluun kuinka mikään rajoitus ei toimi eikä siksi mitään tarvita.

Sama. En koe oloani turvalliseksi tällaisilla sairastuvien määrällä, enkä siksi halua tehdä mitään, mitä voisin pienemmillä sairastuneiden määrällä tehdä. Olen siis kotona tekemättä mitään ihmeempiä. Se ei sinänsä haittaa, enkä ole tylsistynyt niin, että pää hajoaisi, mutta toivoisin että sairastuneita olisi vähemmän, jotta uskaltaisin enemmän.

Kuukausi vielä tartuntoja, koulujen loppuminen nopeuttaa koronan loppumista ja toivottavasti purkavat loputkin rajoitukset, kun tartunnat alkavat laskea.