Lue keskustelun säännöt.
Äitini ei hyväksy kotiäitiyttå
04.01.2022 |
Onko teillä muilla 70- ja 80-luvulla syntyneillä samanlaista?
Äitini on ylpeä siitä, että piti vain lyhyen äitiusloman ja palasi töihin. Ei hyväksy kotihoidontuella olemista ym. nykyään aika yleisiä tapoja hoitaa lapsia pidempään kotona. Sitä, että mies elättäisi yksin perhettä, ei hyväksy lainkaan.
Kommentit (65)
Kannattaa muistaa, että se oikea tärkein elämä tapahtuu siellä kotona. Työntekijänä olet aina korvattavissa. Omaa äitiä ei voi korvata toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että se oikea tärkein elämä tapahtuu siellä kotona. Työntekijänä olet aina korvattavissa. Omaa äitiä ei voi korvata toisella.
Eli AP ei voi korvata äitiään, on mikä on.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että se oikea tärkein elämä tapahtuu siellä kotona. Työntekijänä olet aina korvattavissa. Omaa äitiä ei voi korvata toisella.
Mä olin kotiäiti ja aikuinen lapseni sanoo, että annoin huonon mallin.
Eli teet niin tai näin, voi lapsesi pitää sitä vääränä.
Itsekäs sukupolvi, jolle lapset olivat taakka ja rasite ja ylimääräinen ruokittava suu, joka täytyy saada omalta kontoltaan mahdollisimman paljon pois. Minut esim. laitettiin 6-vuotiaana kesällä kesäsiirtolaan, vaikka isä oli opettajana kesät vapaalla ja äiti oli kotiäiti.
Joo äitini 76v on ylpeä, koska hän ei jäänyt imettämään minua, vaan meni jo viikon päästä urhoollisesti töihin. Ei edes aloittanut imetystä, koska sehän olisi haitannut puotipuksuna kulkemista.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt tämä sama nainen on katketära, koska en tehnyt lapsia (todellisuudessa en ole niitä saanut). Hänen uhrautumisensa menivät kuulemma hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan ymmärrän, koska pitkä kotiäitiys 70/80-luvulla on aiheuttanut hyvin monelle naiselle melkoisen loven eläkekertymiin, mikä varmaankin kaduttaa jälkikäteen. Varovainen kannattaa olla, hyvin moni tuudittautuu edelleen ajatukseen jostain ruusuisesta kotiäitiydestä, mutta todellisuus vuosien päästä saattaa olla karu.
Onko eläkekertymä tärkeämpi kuin lapset ja mahdolliset lapsenlapset? Ehkä joillekin on, mutta kyllä elämään tuo todella paljon sisältöä lapset. Mitä sellainen henkilö sitten eläkkeellään tekee, joka on keskittynyt johonkin työuraansa lasten ja perheen sijaan? Tylsistyy jossain harrastepiireissä, tai jossain lomamatkoillaan viinilasi kourassa. Kyllä pienemmilläkin tuloilla vanhempana pärjää - ei sen takia kannata olla olematta kotiäiti, jos siihen tuntee halua. On se jälkikasvu sitten ainakin tuomassa elämään sisältöä.
En tuo 🙄
Kyllä sun nyt kuule täytyy keksiä se elämänsisältö itsellesi ihan itsenäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on ollut tuota feminismin alkuaikoja, heille naiseus on ollut sitä, että pärjää ilman mistä, joka elättää perheensä, niinkuin heidän lapsuudessa on vielä toimittu.
Töihin palaaminen oli monelle pakko. Äitiyslomat oli lyhyitä eikä mitään kotihoidon tukea ollut olemassakaan. Pelkän miehen palkan varassa eläminen tarkoitti usein köyhyyttä, siis ihan oikeaa köyhyyttä, jossa edes lapsille ei ollut kunnon ravintoa. Hämmästyttää, miten vähän sinä tiedät asioista.
V 1970 syntynyt täyttää tänä vuonna 52 vuotta. Tokko hän O pienen vauvan äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
V 1970 syntynyt täyttää tänä vuonna 52 vuotta. Tokko hän O pienen vauvan äiti.
Olen syntynyt 80-luvulla, vanhemmat sisarukseni 70-luvulla. Siitä tuo rajaus. Ap
Otat riskin, kun jäät kotiin hoitamaan lapsiasi. Jos mies vaihtaa myöhemmin 25 :seen muutaman vuoden jälkeen. Ja eläkekertymä. Silloin sitä ei ajattele, mutta kun saat ekan eläkkeen käteesi, niin totuus silloin viimeistään selviää.
Itse sain yhden lapsen ja lapsi meni hoitoon vuoden ikäisenä.
Nyt lääkkeellä pärjää hyvin, kun se on ihan hyvä. Jää suurin osa säästöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan ymmärrän, koska pitkä kotiäitiys 70/80-luvulla on aiheuttanut hyvin monelle naiselle melkoisen loven eläkekertymiin, mikä varmaankin kaduttaa jälkikäteen. Varovainen kannattaa olla, hyvin moni tuudittautuu edelleen ajatukseen jostain ruusuisesta kotiäitiydestä, mutta todellisuus vuosien päästä saattaa olla karu.
Onko eläkekertymä tärkeämpi kuin lapset ja mahdolliset lapsenlapset? Ehkä joillekin on, mutta kyllä elämään tuo todella paljon sisältöä lapset. Mitä sellainen henkilö sitten eläkkeellään tekee, joka on keskittynyt johonkin työuraansa lasten ja perheen sijaan? Tylsistyy jossain harrastepiireissä, tai jossain lomamatkoillaan viinilasi kourassa. Kyllä pienemmilläkin tuloilla vanhempana pärjää - ei sen takia kannata olla olematta kotiäiti, jos siihen tuntee halua. On se jälkikasvu sitten ainakin tuomassa elämään sisältöä.
Mitä sellainen henkilö eläkkeellään tekee, joka on keskittynyt lapsiin ja perheeseen? Olettaa, että lapset jäävät asumaan kotinurkille ja lapsenlapset käyvät kylässä viikoittain? Heittäytyy marttyyriksi jos näin ei käy?
Minulle on aina ollut itsestäänselvää, että kannustan lastani toteuttamaan omia unelmiaan. Hän lähti 18-vuotiaana maailmalle. Nyt asuu Suomessa ja on naimisissa, mutta meillä on pitkä välimatka. Vaikka lapsenlapsia tulisi, en tapaisi heitä kuin ehkä muutaman kerran vuodessa.
Mikä saa kuvittelemaan, että lapset ja lapsenlapset jäävät kotinurkille?
Tee niin tai näin, mutta huomioi yksi asia. Lapset ovat läheinen osa elämääsi vain tietyn ajan sinun elämästäsi. Kun lapset lähtevät pesästä, elämäsi jatkuu. Ota siis tämä huomioon eli säästä sukan varteen tai pikemminkin rahastoihin tms koko sen ajan kun lapset ovat pieniä. Onpahan sitten pieni hätävara jos/kun elämä kohtelee kaltoin. Tulee esim. ero. Se on nykypäivänä valitettavasti hyvin monen kohdalla todennäköistä ja muista tosiaan se, että eläkekertymäsi jää pieneksi. Vaikka enpähän kyllä itsekään ole enää varma tulenko tulevaisuudessa eläkkeitä näkemään kun nykyinen hallitus hassaa miljardeja flunssantorjuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt lukenut ketjua kovin tarkkaan, mutta on aika eri asia jäädä kotiäidiksi epämääräisen pitkäksi ajaksi vaikka ilman aiempaa työkokemustakaan kuin se, että palaa vakityöhön kotihoidontuen jälkeen. Itse olen pitkän linjan kotiäiti ja vaikka en sitä kadu, joitain juttuja olisin tehnyt ihan toisin. Olisin "pakottanut" miehen itsenäisesti hoitamaan lapsia edes välillä, käytännössä heillä on nyt varsin etäiset välit. Ja ehdottomasti olisin hankkinut mitä vaan toimeentuloa itselleni edes hieman. On joitain juttuja mitä nyt yritän toteuttaa, mutta ne olisi kannattanut aloittaa vuosia sitten. Kun toinen on vain kotona ja toinen vain töissä, elämät ajautuvat ihan erilleen, eikä mies nyt mitenkään erityisemmin arvosta (käytännössä) lasten- ja kodinhoitoa, kun ei ole itse sitä tehnyt. Itselläni taas on huono itsetunto, kun en ymmärrä työelämästä mitään. Toisaalta vaikea sanoa, millaista elämä olisi ollut, jos olisimme kumpikin paahtaneet täysillä työelämässä, ehkä minulla olisi lapsiin aika erilaiset, huonommat, välit. Nyt olen tosi läheinen kummankin kanssa, ei ole mitään teiniangsteja eikä ajatusta, että olen jotenkin nolo, eikä minun kanssa voi näyttäytyä missään. Toki ajan kanssa käy vaan tärkeämmäksi, että minulla on ns. omaa elämää, en todellakaan halua olla kiviriippana heidän jalassaan, kun haluavat aikuistua.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti sua ei sitten kaduta, jos neljäkymppisenä eroat ja toteat että omaisuutta on tuulen huuhtoma takapuoli.
En kritisoi kotiäitiyttä, vaan sitä että elämää ei koskaan saisi rakentaa toisen ihmisen varaan, vaan omaan varaansa. Myös töissäkäynti antaa sitä itsenäisyyttä, jonka vuoksi selviydyt vaikka tulisi mitä vastaan.
Heh, luulet että joku suostuu tekemän avioehdon jossa mies saa kaiken? Taidat olla itse tämä hölmö.
Vierailija kirjoitti:
Otat riskin, kun jäät kotiin hoitamaan lapsiasi. Jos mies vaihtaa myöhemmin 25 :seen muutaman vuoden jälkeen. Ja eläkekertymä. Silloin sitä ei ajattele, mutta kun saat ekan eläkkeen käteesi, niin totuus silloin viimeistään selviää.
Itse sain yhden lapsen ja lapsi meni hoitoon vuoden ikäisenä.
Nyt lääkkeellä pärjää hyvin, kun se on ihan hyvä. Jää suurin osa säästöön.
Hohhoijaa. Onhan se tiedetty fakta että jumalaiset lapsettomat parikymppiset oikein kilpailevat noista keski-ikäisistä perheen isistä, mutta…
Niin ? Sitten? Jos ei hyväksy, ei hyväksy. Elä elämää itsellesi, älä äitimummollesi.
Jokaisella oma mielipide asiasta. Jokainen tekee niinkuin itselle parhaiten sopii.
Mummelis saa olla tota mieltä ja sinä saat tehdä täysin päin vastoin.
Olet aikuinen ihminen mihin tarvitset enää äitisi hyväksyntää?Tee itsenäiset päätöksesi! Voit puhua asiasta suoran hänelle,tuskin hän tällä lukee mieteitäsi tai ajatuksiasi?
Minun äitini taas rasittavuuteen asti voivotteli meidän lapsiraukan kohtaloa, kun laitettiin hänet hoitoon 1v9kk iässä. Kumpikin vanhemmista oli lapsen kanssa kotona ennen sitä.
Omaisuutta ja rahaa meillä kummallakin jo oli ennen lapsen syntymää, joten taloudellisia asioita ei tarvinnut pohtia sen enempää.
Ap ei ole tilivelvollinen äidilleen siitä kauanko lastaan kotona hoitaa. Järjestäkää asia niin kuin parhaaksi näette, ja miettikää ennen kaikkea lapsen hyvinvoinnin kannalta sitä milloin hän tuntuu tarpeeksi isolta ja kypsältä menemään vieraalle hoitoon. Päiväkoti on aika karu paikka pienelle lapselle.