Äitini ei hyväksy kotiäitiyttå
Onko teillä muilla 70- ja 80-luvulla syntyneillä samanlaista?
Äitini on ylpeä siitä, että piti vain lyhyen äitiusloman ja palasi töihin. Ei hyväksy kotihoidontuella olemista ym. nykyään aika yleisiä tapoja hoitaa lapsia pidempään kotona. Sitä, että mies elättäisi yksin perhettä, ei hyväksy lainkaan.
Kommentit (65)
Ap. Äitisi on varmaan sinulle kateellinen.
Vierailija kirjoitti:
Ei suoranaisesti arvostele, mutta kyllä rivien välistä aina tulee, että töitä pitäisi tehdä. Pahemmin meillä silti naapurit aukovat päätään. 2-vuotiaan hoitaminen kotona on ihan hirveää. Ei kuulemma kerry eläke, enkä saa kuulemma ikinä enää töitä, vaikka toimin tavallisestikin kasvatus- ja opetusalalla. Lasten kotihoitohan on parasta oman alan työkokemusta!
Älä anna äidin tai varsinkaan naapureiden vaikuttaa valintoihisi. Käsittääkseni on sitä parempi, mitä pidempään hoitaa lasta kotona, (esim. kolmevuotiaaksi), oman jaksamisen mukaan toki.
Ole äidille ja naapureille ystävällinen mutta tiukka ja sano, että teet itse omat valintasi. Töihin pääsemiseen ei varmaan vaikuta, onko ollut pois töistä kaksi vai kolme vuotta, joku viisi vuotta voi ehkä vaikuttaa - riippuu siitäkin, montako lasta.
Ei, olen itse 70-luvulta, äiti oli -50 luvulta ja mun lapset on 2000-luvulta. Oli iloinen, kun mulla oli mahdollisuus olla lasten kanssa kotona pitempään kuin 3kk.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti sua ei sitten kaduta, jos neljäkymppisenä eroat ja toteat että omaisuutta on tuulen huuhtoma takapuoli.
En kritisoi kotiäitiyttä, vaan sitä että elämää ei koskaan saisi rakentaa toisen ihmisen varaan, vaan omaan varaansa. Myös töissäkäynti antaa sitä itsenäisyyttä, jonka vuoksi selviydyt vaikka tulisi mitä vastaan.
Tämä avioeron mahdollisuus on se, mihin usein vedotaan, kun kritisoidaan kotiäitiyttä. Kuitenkin siihen voi varautua. Ainakin itselläni on yli 20-sivuinen juristilla teetetty avioehtosopimus, jossa on sovittu erilaisten asioiden jaosta ja siitä, mitä kaikkea saan, jos tulee ero. Vaikka olen kotiäiti, on nimissäni puolet asunnosta ja kesämökistä, auto, sitten erilaisia koruja usean tuhannen euron arvosta, taidelasiesineitä, muuta taidetta, isohko sijoitussalkku jne.
Kaikki tuo omaisuus on saatu kotiäitinä, kun olen hoitanut kodin ja lapset ja levittänyt haarat aina tarvittaessa 😉
Itse olin hoitovapaalla ja sen jälkeen töissä.
Äitini jaksaa puhua siitä kun en olen ollut aina töissä (tai kun olin kotona ”lomalla” niin en opiskellut).
Tästä ”lomailustani kotona” on tullut hänelle suorastaan pakkomielle. Olen jopa miettinyt että katkaisen välit.
Joka ikinen kerta hän puhuu kun ei voinut opiskella tai kuinka hän on joutunut tekemään töitä.
Totuuden nimissä äitini halusi tehdä töitä. Oli oikea työnarkomaani. Ja voisin väittää että meidät lapset olidi pitänyt huostadnottaa mutta 70-luvulla ei näin ylipäätään tehty.
Joku hulluus häntä vaivaa.