Korona laukaisi pakko-oireet.
Olen ahdistunut ja olen alkanut kärsiä vakavista pakko-oireista koronan takia. Pesen käsiäni vahvalla käsidesillä pakonomaisesti noin 20 kertaa päivässä. Jos jähden ulos joudun tarkistamaan moneen kertaan että varamaskipaketti on käsilaukussa käsidesin kanssa. Desinfioin kaikki ruokapakkaukset ja tavarat mitä tuon kotiini. Nyt tuli vielä nämä kotitestit. Ostin kotiini kymmenen kappaletta kotitestejä viime kuussa ja nekin ovat pian loppu koska testaan itse joka toinen päivä. En vain pysty olemaan jos en näe negatiivistä testitulosta.
Olen menettänyt mielenterveyteni ja elämänhaluni. En pysty ajettelemaan mitään muuta kuin koronaa ja siitä seuraavaa kuolemaa. Mitä oikein voin tehdä? En kestä enää tätä.
Kommentit (30)
Jopas on murheet. En usko, että olet ollut koskaan viisaampi, joten ei voi mitään. Jatka valitsemallasi tiellä.
Aha joo. Ensi kerralla parempi. Teksti.
Porvoossakin ihan samat fiilikset.
Mäkin pesen käsiäni paljon enemmän kuin ennen. Ei tämä korona-aika yhtään helpota hermostumiseen taipuvaisen elämää.
Vierailija kirjoitti:
Käy hakemassa rokotteet
Olen ottanut kaikki mitä saa ja influenssa rokotteen myös. Koronavilkut on ladattu ja koronapassi myös. Ahdistaa vaan tuo koronavilkkukin. Vilkuilen sitäkin pakonomaisesti kauppareissuilla.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin pesen käsiäni paljon enemmän kuin ennen. Ei tämä korona-aika yhtään helpota hermostumiseen taipuvaisen elämää.[/quote
Samaa mieltä. Jo ennen koronaa revin kynsinauhoja ja nypläsin muutakin ihoa hermostuksissani. Tämä on kamalaa.
Mulla on samat kuviot kuin ap:lla eli hillitön käsidesi-maskivarasto ja pohjaton pöpökammo, mutta suhtautuminen hommaan täysin eri. Otan itseni ja kammoni huumorilla ja odottelen että pandemia joskus lakkaa toivoen etten kuole ennen sitä. :D
Kaikista pahinta on että olen loputtanut kaiken liikunnan jo yli vuosi sitten koska en uskalla mennä ulos kuin pakosta. Kiloja on kertynyt reilusti toistakymmentä ja ahdistaa enemmän kuin koskaan. Luin vielä että ylipainoa on riskitekijä. Tässä tuntee itsensä ihan voimattomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samat kuviot kuin ap:lla eli hillitön käsidesi-maskivarasto ja pohjaton pöpökammo, mutta suhtautuminen hommaan täysin eri. Otan itseni ja kammoni huumorilla ja odottelen että pandemia joskus lakkaa toivoen etten kuole ennen sitä. :D
Jatkan vielä tähän, että minäkin siis putsaan kaikki kauppatavarat ja ulkona vastaantulijoiden kohdalla pidätän hengitystä ja suljen silmäni ettei kenenkään pöpöhöyryt pääse hengitysteihini.
Mutta silti, huumorilla siis vaan eteenpäin. -sama
Rehellisesti epäilen tuleeko minusta työkykyistä enää tämän pandemian jälkeen. Psykiatrilta on yritetty varata aikaa mutta kelläänä ei kiinnosta ja jonot ovat valtavat. Ensin meni miehen firma nurin, avioerot. Kaikki on mennyt. En tiedä haluanko elää.
Ota minusta oppia. Kaksi piikkiä saatu. Elän täysin normaalisti koko ajan. En käytä maskia enkä mene koronatestiin. Kädet pesen wc käynnin jälkeen ja kun tulen kotiin esim. kaupasta. Eilen olin jalkahoidossa, huomenna hierojalle jne.
Vierailija kirjoitti:
Ota minusta oppia. Kaksi piikkiä saatu. Elän täysin normaalisti koko ajan. En käytä maskia enkä mene koronatestiin. Kädet pesen wc käynnin jälkeen ja kun tulen kotiin esim. kaupasta. Eilen olin jalkahoidossa, huomenna hierojalle jne.
Mutta kun myös rokotetut ovat teholla. En uskalla mennä minekkään hierojalle tai jalkahoitoihin. Tiedän että sieltä se tauti tulee kuitenkin. Kampaajallakaan en ole käynyt kahteen vuoteen. Fiskarseilla olan hampsinut itse lyhyemmäksi välillä.
En minäkään enää luule, että mikään kaikkein vaarallisin pandemia on menossa. Media on vaan saanut minut peloteltua hysteeriseksi ja siitä on vaikea päästä irti.
Yhtäkään piikkiä en edes teoreettisesti uskaltaisi lähteä ottamaan.
Ensinnäkin, tosi hirveitä kommentteja täällä. Selkeästi ihmiset eivät tiedä mitään pakko-oireista eivätkä osaa tuntea empatiaa. Se on heidän menetyksensä. Ymmärrän sinua, itellänikin tullut pakko-oireita, joskin stressin eikä koronan seurauksena. Sinä itsekin varmasti tiedät, mikä ratkaisu tähän on: Altistus. Se juuri mitä me emme haluaisi tehdä, koska se ahdistaa ja tuntuu hirveälle. Olen itse aloittanut pienestä. Kun eilen tuli tunne, että on pestävä kädet saippualla, jätin käyttämättä saippuaa ja käytin vain vettä. Tuli likainen olo ja ahdisti, mutta tänään en asiaa enää miettinyt. Ja joo, tuli tunne sen jälkeen, että kaikki mihin olen koskenut on "saastunut" mutta se tunne menee ajallaan ohi. Suosittelen siis siedätystä pienin askelin. Jätä vaikka kerran yksi tuote desinfioimatta kauppa-ostoksista, tai puolet tuotteesta ja siedätä itseäsi siihen ahdistukseen mitä siitä seuraa ja miten tuntuu, kun kaikki mihin olet niillä käsillä koskenut on mahdollisesti "saastunut". Liika hygieenisyys on se uhka, jota meidän tässä pitäisi pelätä. Ja siihen auttaa ainoastaan siedätys, johon sinäkin kykenet. Et ole yksin asian kanssa, moni kärsii tästä ja moni on parantunut myöskin.
Paljon tsemppiä <3 kyllä paremmat ajat koittavat, vaikka juuri nyt ei sille tuntuisikaan.
Mä olin pakko-oireinen jo ennen koronaa, joten tämä aika on ollut mulle tosi helppoa, kepeää jopa. Koronaa en ole pelännyt missään vaiheessa, vaan fobiani kohdistuvat edelleen likaan, mahatauteihin, flunssiin ym pöpöihin.
Maskin käyttöä pyrin välttämään mutta tykkään siitä, että käsidesiä on ihan julkisesti tarjolla ja sen käyttäminen näyttää normaalilta. Pöpöiltä suojautuminen ei ole koskaan ollut näin helppoa, koska nyt muutkin kuin pakko-oireiset huolehtivat hygieniasta vähän enemmän. Ihanaa nähdä, miten ihmiset pesevät kätensä kotiin tai kyläpaikkaan mennessä.
Ap:n tilanne kuulostaa kyllä aika äärimmäiseltä, nuo testit ja kaikki. Kannattaa hakea apua varhaisessa vaiheessa.
...pakko käydä töissä , pakko maksaa laskuja , pakko herätä , pakko nukahtaa, pakko pitää lomia , korona vaan pahensi , pakko tehdä etänä , pakko nostaa finveran tukia , pakko rako ovessa...
Ensin mä kannoin ämpäriä , sitten koronaa ja nyt tautia , tosin lievänä ,, kohta mä kannan kaunaa....
No nyt on villi meininki 😂