kerro minkälainen olit teininä

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 21:08"]Minulla ei ole ainuttakaan poissaoloa, tai muuta negatiivista merkintää koulusta vuosiin. Luen paljon. Kuntoilen, herään klo.5 aamuisin vetää aamutreenin, vaikka ilman sitä voisin herätä vasta klo.6:30. Tykkään siivota ja leipoa. En menetä hermojani, vaan jos joku yrittää saada minut kilahtamaan, niin ärsyttääkseni pysyn jäätävän kylmänä ja annan olla. En ole koskaan haistatellut, tai haukkunut ketään aikuista. Välillä pyydän koulussa extratehtäviä muiden tehtävien lisäksi.

Niin ja asun lastenkodissa, koska minä. Sijoitus ei liity mihinkään, tai kehenkään muuhun, kuin itseeni. Eli kotitilanne yms on ok. Minä en ole ok.

t. 16v
[/quote] siis mun piti hieraista silmiäni kun luin viestisi. Sä kuulostat ihan multa, paitsi että oon sua vuoden vanhempi ja enkä asu lastenkodissa.
Heh mä innostuin kait vähän

Kiltti, nauravainen, alisuoriutuja koulussa. Peruskoulun jälkeen aloin opiskella tosissaan ja pitkälle pääsin.

Olin aika villi, mutta hyvä koulussa. Saatoin lentää luokasta ulos pään aukomisen takia, mutta saada kokeesta 10. Viikonloppuisin välillä join viiniä/kaljaa kavereiden kanssa. Harrastin ratsastusta. Soitin myös huilua, mutta lopetin sen 15v. Onneksi ei ollut poikaystävää kuin vasta lukion lopussa.

Iloinen ulospäin mutta sisältä jotenkin ontto. Harrastin ratsastusta, koulu meni hyvin, ei ketään todella hyvää ystävää mutta sopivasti pinnallisia ystävyyksiä. En käynyt ryyppäämässä, pidin sitä harrastavia toisaalta pikkuihmisinä, toisaalta pelottavina. Ei ollut yhtään poikaystävää, seksistä nyt puhumattakaan. 

Äitiä inhosin, mutta äidillä oli itsetuntoani syövä vaikutus. Suhteemme oli lähinnä sitä, että äiti kiukutteli minulle kaikesta kasvatuksen nimissä ja minä huusin hänelle takaisin. En voinut arvostaa enkä kunnioittaa sellaista äitiä, enkä tee niin vieläkään. Olen 42v. Olen ollut suurimman osan elämästäni masentunut, enkä ole edes tiennyt, että minulla on jotain omia tarpeita. Oon silti työelämässä ja perheellinen, ihme kyllä. Jos olisin voinut valita, olisin kuollut 21-vuotiaana. Tähän mennessä ei tunnu sille, että se olisi ollut huono valinta. Mutta uskon silti, että vielä jonain päivänä olen henkisesti terve äidistäni huolimatta. 

Todella ujo, en uskaltanut juuri muille puhua kuin omille lapsesta asti tutuille kavereille. Kiltti tyttö, koulun kävin tunnollisesti. Sisällä kuohui, vaikken sitä ulospäin näyttänytkään. Olin välillä tosi ahdistunut isäni alkoholismista. Ei ollut mitään poikajuttuja ennen kuin täytin 18 ja pääsin baariin. Olin liian ujo eikä kukaan ollut kiinnostunut minusta.

Tappelin,karkailin,juopottelin,lintsasin ja haistattelin vittua esim opettajille. Minut huostaanotettiin, silloin oli pakko tehdä ns. Ryhtiliike! Kyllä hävettää millainen oon joskus ollut.