kerro minkälainen olit teininä

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 21:12"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 21:08"]Minulla ei ole ainuttakaan poissaoloa, tai muuta negatiivista merkintää koulusta vuosiin. Luen paljon. Kuntoilen, herään klo.5 aamuisin vetää aamutreenin, vaikka ilman sitä voisin herätä vasta klo.6:30. Tykkään siivota ja leipoa. En menetä hermojani, vaan jos joku yrittää saada minut kilahtamaan, niin ärsyttääkseni pysyn jäätävän kylmänä ja annan olla. En ole koskaan haistatellut, tai haukkunut ketään aikuista. Välillä pyydän koulussa extratehtäviä muiden tehtävien lisäksi.

Niin ja asun lastenkodissa, koska minä. Sijoitus ei liity mihinkään, tai kehenkään muuhun, kuin itseeni. Eli kotitilanne yms on ok. Minä en ole ok.

t. 16v
[/quote] KUINKA PÄÄSIT LASTENKOTIIN? Anteeksi että huusin. Mikä sinusssa ei ole kunnossa, että olet lastenkodissa? Mäkin herään 5 kuntoilemaan, muuten moitteettomasti koulu mennyt.
T 17v
[/quote]

Diagnoosina tällä hetkellä masennus psykoottisin piirtein, mutta saan varmaan skitsofrenian diagnoosit. Siksi kai. Haluatko pidemmän vastauksen? :)

t. 16v

Olin kiltiksi kasvatettu nössö. Ujo ja arka, viihdyin paljon yksikseni. Muutama hyvä kaveri joiden kanssa tulin juttuun, muiden kanssa olin hiljaisempi. Jouduin koulukiusatuksi kun en osannut puolustaa itseäni verbaalisesti. Myös fyysisesti olin kiusaajiani heikompi.

Turhautunut. Kukaan ei ottanut huoliani tosissaan, kun kaikki "kuului siihen ikään". Todellisuudessa olin itsetuhoinen ja masentunut, kärsin paniikkioireista ja anoreksiasta. Vasta aikuisiällä sain apua kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, jonka oireita oli havaittavissa jo ala-asteella. En kuitenkaan ryypännyt tai rellestänyt, vaan hoidin koulut hyvin ja olin kunnollinen. Todella väsynyt ja iloton vain sekä kontrollifriikki.

Sairastuin v.09 keskivaikeaan masennukseen (diagnosoitiin) ja olin hankala tapaus vielä senkin lisäksi että diabeteksen hoitotasapaino oli päin mäntyä. Mua ei kiinnostanut hoitaa,sysäsin sen vain sivuun,rällästin ja pidin vain hauskaa..silloin seurustelin pitkäaikaisen poikaystäväni kanssa,hän oli elämäni ensimmäinen rakkaus. Koulu meni ihan silti hyvin,sain hyviä numeroita. Poltin salaa,join salaa ja välillä karkailin. Haistattelin paljon vanhemmilleni,huusin ja kirosin. Ihan hävettää edes ajatella nyt..... :/ mutta se oli sitä murkkuikää,tietysti tuo masennus ja ykköstyypin diabetes vaikuttivat paljon kehitykseeni ja mielialoihin. Vanhempani kyllä ymmärsivät asian. Nykyään menee hyvin,haaveilen paljon. Päämääräni on lähteä opiskelemaan lähihoitajaksi :)

Lapsena olin äidin mukaan kiltti, huomaavainen ja tottelevainen lapsi, mutta teininä olin kuin eri ihminen.

Välinpitämätön, uhmakas ja rääväsuu. Huorittelin, haistattelin ja heiluttelin kansainvälisiä käsimerkkejä niin kotona kuin kadullakin. Olin 9 keskiarvon omaava yläasteella, mutta aloin lintsailemaan, ryyppäämään ja tupakoimaan ja niskuroimaan, keskiarvo putosi 7. Karkailin kotoa ja yövyin ystävieni luona. Kerran äiti haki minut raivoissaan ystäväni luota, missä oli parhaillaan bileet menossa ja talutti käsivarresta autoon. Yön laskeutuessa karkasin uudestaan huoneeni ikkunasta takaisin bileisiin. Aina auton ohittaessa piilouduin pusikkoon.
Notkuin kaupungilla kiroilemassa ja nauramassa ihmisille ja vähät välitin yleisistä järjestyssäännöistä. Junassa ja bussissa röökattiin ja sotkettiin yms.

Jotenkin ysiluokalla sitten järkiinnyin ja otin itseäni niskasta kiinni koulum suhteen. Nostin keskiarvoni 8,5 ja menin lukioon. Uhmakkuus, välinpitämättömyys ja laiskuus tosin vielä kadonnut muutamaan vuoteen. Vasta 21-vuotiaana hain töihin, rauhoituin, aloitin parisuhteen ja juhliminen ja sekoilu jäi, nyt 25 vuotiaana olen äiti ja arvostettu työssäni. Äiti sanoi saaneensa tyttärensä takaisin ja kertoi että huolimatta kaikesta taistelusta minusta on kasvanut ihana nuori aikuinen.

Haaveilen paljon ja haluan lähihoitajaksi? Välillä tekee mieli kysyä, että minkälaisista lähtökohdista täällä oikein ponnistellaan?

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 21:08"]

Minulla ei ole ainuttakaan poissaoloa, tai muuta negatiivista merkintää koulusta vuosiin. Luen paljon. Kuntoilen, herään klo.5 aamuisin vetää aamutreenin, vaikka ilman sitä voisin herätä vasta klo.6:30. Tykkään siivota ja leipoa. En menetä hermojani, vaan jos joku yrittää saada minut kilahtamaan, niin ärsyttääkseni pysyn jäätävän kylmänä ja annan olla. En ole koskaan haistatellut, tai haukkunut ketään aikuista. Välillä pyydän koulussa extratehtäviä muiden tehtävien lisäksi. Niin ja asun lastenkodissa, koska minä. Sijoitus ei liity mihinkään, tai kehenkään muuhun, kuin itseeni. Eli kotitilanne yms on ok. Minä en ole ok. t. 16v

[/quote]

Sä olet ok, sä olet enemmän kuin ok. Vaikutat ihanalta teiniltä. Mitä ikinä käytkin läpi, toivotan sulle kaikkea hyvää! Ihmiset saa erilaiset kortit tähän elämään, mutta se ei tarkoita etteikö asiat voisi muuttua siihen suuntaan ku tahdot. 

N30

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 08:28"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 21:08"]

Minulla ei ole ainuttakaan poissaoloa, tai muuta negatiivista merkintää koulusta vuosiin. Luen paljon. Kuntoilen, herään klo.5 aamuisin vetää aamutreenin, vaikka ilman sitä voisin herätä vasta klo.6:30. Tykkään siivota ja leipoa. En menetä hermojani, vaan jos joku yrittää saada minut kilahtamaan, niin ärsyttääkseni pysyn jäätävän kylmänä ja annan olla. En ole koskaan haistatellut, tai haukkunut ketään aikuista. Välillä pyydän koulussa extratehtäviä muiden tehtävien lisäksi. Niin ja asun lastenkodissa, koska minä. Sijoitus ei liity mihinkään, tai kehenkään muuhun, kuin itseeni. Eli kotitilanne yms on ok. Minä en ole ok. t. 16v

[/quote]

Sä olet ok, sä olet enemmän kuin ok. Vaikutat ihanalta teiniltä. Mitä ikinä käytkin läpi, toivotan sulle kaikkea hyvää! Ihmiset saa erilaiset kortit tähän elämään, mutta se ei tarkoita etteikö asiat voisi muuttua siihen suuntaan ku tahdot. 

N30

[/quote]

Ja lisään, että ymmärsin kyllä että tarkoitit, että tilasi ei ole ok. Halusin vaan alleviivata sitä että persoonana vaikutat hyvältä tyypilta, vaikka ei olisikaan helpoin mahdollinen lähtökohta elämään. Olotila voi olla vähemmän ok, mut ihminen niin paljon enemmän! 

Suht kiltti, vaikka riekuinkin yöt kylillä.:D

Oltiin siis aina mun kaverilla. Suurin osa kavereista oli poikia, mutta koska ne oli niin paljon myös meillä ja aivan mahtavia mun vanhempien kanssa, niin äiti ja isä luotti heihin. Ei tullut sanottavaa, jos tulin esim. 16-vuotiaana kotiin klo. 22:00 arki-iltana, kun tiesivät, että me pelattiin korttia ja juotiin vaan pannukahvia.:D

Viikonloppuisin sain olla pois niin pitkään kuin halusin. Monesti tulin kotiin samaan aikaan, kun että äiti oli viiden tai kuuden aikoihin lähdössä aamuvuoroon töihin. Mutta en koskaan tullut kotiin humalassa, joten se oli kaikille ok.:D

Karkailin ja join ja riehuin.
Kotona kävin kun piti vaatteita pestä ja nukkua kunnolla. Koulu meni huonosti, mikään ei kiinnostanut mutta jostain syystä kävin koulussa vaikka olin saattanut koko yön kuljeskella jossain.
Vanhemmat oli huolissaan mutta eivät koskaan ottaneet kunnolla asioita puheeksi. Isä ei puhunut mulle pariin vuoteen.

Mäkin karkailin.
Ap

ryyppäsin ja rännitin heroiinia ikävuodet 16-19
sitte ryhdistäydyin ja menin kouluun

Minä oli oikein herranterttu ja oma teinini onkin sitten saanut isänsä geenit eli aivan päinvastainen

Olin hankala, uhmasin ja karkailin. Lintsasin ja ryyppäsin, mutta sain silti koulusta ihan hyviä numeroita. Kokeissa menestyin läksyjä tekemättä, ja jotenkin opettajat aina uskoivat että blondi kiltin näköinen tyttö on vain paljon kipeänä (ei edes pahemmin mitään lappuja kyselleet, mitä näin jälkeenpäin kummastelen). Lukioikään mennessä ryhdistäydyin ja kävin sen ok-tuloksin.

Karkailin (tai huijasin) bilettämään, liftailin ympäri Suomea (vanhempien tietämättä), ryyppäsin, valehtelin, jätin kouluni kesken, poltin kotitaloni (tai puolet siitä ja vahingossa) salatupakalla, sain häädön asuntolasta, haukuin vanhempiani päin naamaa..Näistä eniten kaduttaa tuo viimeisin, vaikka anteeksi olen pyytänyt ja saanut.

Hyvä aikuinen minusta kuitenkin tuli..=))

Minulla ei ole ainuttakaan poissaoloa, tai muuta negatiivista merkintää koulusta vuosiin. Luen paljon. Kuntoilen, herään klo.5 aamuisin vetää aamutreenin, vaikka ilman sitä voisin herätä vasta klo.6:30. Tykkään siivota ja leipoa. En menetä hermojani, vaan jos joku yrittää saada minut kilahtamaan, niin ärsyttääkseni pysyn jäätävän kylmänä ja annan olla. En ole koskaan haistatellut, tai haukkunut ketään aikuista. Välillä pyydän koulussa extratehtäviä muiden tehtävien lisäksi.

Niin ja asun lastenkodissa, koska minä. Sijoitus ei liity mihinkään, tai kehenkään muuhun, kuin itseeni. Eli kotitilanne yms on ok. Minä en ole ok.

t. 16v

Alkoholiin, tai mihinkään päihteisiin en ole ikinä koskenut, joten sijoituksen syy ei ole siinäkään.

t. 16v

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 21:08"]Minulla ei ole ainuttakaan poissaoloa, tai muuta negatiivista merkintää koulusta vuosiin. Luen paljon. Kuntoilen, herään klo.5 aamuisin vetää aamutreenin, vaikka ilman sitä voisin herätä vasta klo.6:30. Tykkään siivota ja leipoa. En menetä hermojani, vaan jos joku yrittää saada minut kilahtamaan, niin ärsyttääkseni pysyn jäätävän kylmänä ja annan olla. En ole koskaan haistatellut, tai haukkunut ketään aikuista. Välillä pyydän koulussa extratehtäviä muiden tehtävien lisäksi.

Niin ja asun lastenkodissa, koska minä. Sijoitus ei liity mihinkään, tai kehenkään muuhun, kuin itseeni. Eli kotitilanne yms on ok. Minä en ole ok.

t. 16v
[/quote] KUINKA PÄÄSIT LASTENKOTIIN? Anteeksi että huusin. Mikä sinusssa ei ole kunnossa, että olet lastenkodissa? Mäkin herään 5 kuntoilemaan, muuten moitteettomasti koulu mennyt.
T 17v

Pelasin jalkapalloa koko teini-iän. Harjoittelin paljon myös itsekseni. Eli melko rauhallisesti kului nuo vuodet. Koulu ei tosin pahemmin kiinnostanut ja arvosanat sen mukaiset. Eipä tuolla enää ole väliä. Lopetin jalkapallon kun tulin täysi-ikäiseksi ja otin sitten vahingon dokaamisen osalta takaisin. Nyt ei enää aikuisena perheen äitinä tarvitse juoda.

Kotona suutahtelin/raivosin suht helposti äidille, isän kuullen en uskaltanut huutaa tai räyhätä; suuttua kyllä muttei mitään oven paiskomisiakaan saati huutoa. Koskaan en haistatellut kuitenkaan, sanonut vitun tyhmäksi tms "halveksivaa". Helposti vaan suututti ja sitten myös vanhemmat (ja mikä tahansa muukin) nolotti paljon. Viihdyin kotona tosi hyvin, koti ja perhe oli tärkeitä jne, mitään "haluun pois" -fiiliksiä ei ollut.
En ryypännyt/polttanut, halveksin enemmän sellaista teinimeinikiä :D Oli kyllä paljon kavereita mutta introvertti että välillä piti saada olla yksin, lukea, piirtää jne. Ihastuin helposti muttei ollut seurustelusuhteita, diskoihin mua piti maanitella, joskus kävin ku tykkäsin tanssia. Pukeuduin mustaan, pistin kivat kajalit alaluomelle ja oli useita korviksia, luin paljon, olin monessa harrastustoiminnassa mukana, olin koulussa 8-9 oppilas, joka ei hirveästi panostanut läksyihin. Kaikenkaikkiaan kiltti tyttö.