Kuinka olette saaneet 6-7-vuotiaan kiukun loppumaan,

vai onko sitä vaan katsottava ja kestettävä? :D

Mulla on täällä yksi erittäin uhmakas ekaluokkalainen poika, joka jo normaalistikin on voimakastahtoinen. Nyt on pari päivää ollut taas ekstravaikeaa... Lueskelin jo netistä mll:n ohjeita tähän tilanteeseen (http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_kokeilee_rajoja/), mutta mä olen tehnyt sen kaiken jo, eikä riitä. :D Muistan, kun esikoisella oli sama vaihe - hän jaksoi kiukutella vaikka tunnin putkeen, mutta sitten kun kohtaus oli ohi, se oli ohi. Tämä kuopus taas leppyy nopeammin, mutta niitä tilanteita tulee jatkuvasti, aamusta iltaan...

Olen yrittänyt miettiä, mistä tää nyt johtuu, kun kiukku ei enää rajoitu minuun ja puolisooni, vaan nyt kiukuttelee veljelleenkin. Kateutta sisarustaan kohtaan? Huomionkipeyttä? Varmaan tuota lasta vaivaa jokin asia, kun on näin vaikeaa, mutta ei osaa kertoa mikä olisi vialla. Koulussa ei ole ilmennyt mitään sen erikoisempaa. Lasta harmittaa nyt kaikki pienimmätkin asiat, joita ei saa itse päättää. Pitää yrittää vielä jutella, kun tulee hyvä hetki (jos tulee...) Onko kellään muita vinkkejä?