Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Taisin nähdä adoptioon annetun lapseni
22.04.2015 |
Ihan utopinen tilanne oli, lapsi käveli vastaan ja minulle tuli vaan heti sellainen fiilis että hän on (ollut) minun muksu. Se fiilis tuli jostaki syvältä sisältä.
Tuskin oli kuitenkaan. Tai mistäs sitä tietää. Onneksi hän näytti hyvin onnelliselta :)
Anteeksi tälläinen random-keskustelu, en vaan tästä asiasta oikein kenellekään voi puhua.
Kommentit (85)
[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 21:12"]Wt wt wt wt worning!
[/quote]
Jos et sitä englantia osaa niin älä hyvä ihminen sitä käytä. Se nimittäin vasta onkin wt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka vanha olit synnyttäessä? Miksi et pitäny lastasi? Miten voi hylätä oman vauvan, en ymmärrä
[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 21:16"]Kuinka vanha olit synnyttäessä? Miksi et pitäny lastasi? Miten voi hylätä oman vauvan, en ymmärrä
[/quote]
Olin alaikäinen. Ja en pitänyt lasta ihan vaan koska en halunnut äidiksi. Perheeltäni en olisi tukea saanut. En ole ikinä ollut äidillinen tyyppi - enkä varmaan tule ikinä olemaankaan. Vauvaakaan kohtaan en ikinä tuntenut äidillisiä tunteita, kiintymystä kyllä. Vähän sama fiilis kun olisi pitänyt sylissä sukulaisvauvaa. Joten tämä oli paras ratkaisu. Ehdottomasti!
Sun elämästäs puuttuu hirveästi rakkautta tuon päätöksen vuoksi. Pystytkö elämään asian kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 21:20"]Näitkö koskaan edes vauvaa?
[/quote]
Kyllä, pidin sylissäkin. Kuten jo aiemmin sanoin, fiilis oli vähän sama kuin sukulaislasta syliteltäessä. Ei ollut lasta kohtaan mitään äidillisiä tunteita tai suurta rakkautta, mutta kyllä se silti tunteita herätti.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 21:21"]Sun elämästäs puuttuu hirveästi rakkautta tuon päätöksen vuoksi. Pystytkö elämään asian kanssa?
[/quote]
Jos olisin pitänyt lapsen, elämästäni puuttuisi avopuolisoni - siis myös hurjasti rakkautta. Kaikki on suhteellista. Mutta tein aikanaan oikean päätöksen joten ehdottomasti pystyn elämään päätökseni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan se ihan hyvin olla. Minä ainakin jo raskaudesta lähtien olen kokenut todella voimakkasti lapseeni liittyneitä asioita.
Toivottavasti olet asian kanssa ok :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap.
Minäkin olen antanut vauvani adoptioon.
Kukaan tällä palstalla muu kuin saman päätöksen tehnyt kun sä ja mä ei tiedä millaista on antaa oma lapsi ottolapseksi.
Joten heidän kyselyistä ja ihmettelyistä ei tosiaankaan kannata välittää!
Kunhan ihmettelevät suurta maailmaa;)
[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 21:30"]Voihan se ihan hyvin olla. Minä ainakin jo raskaudesta lähtien olen kokenut todella voimakkasti lapseeni liittyneitä asioita.
Toivottavasti olet asian kanssa ok :)
[/quote]
Minä taas en ole raskausaikanakaan asioita noin kokenut. Koko raskausaika oli enemmänkin vaan pelottava - joku tuntematon oli minun sisällä. Loppuraskaudesta koin ekan kerran vasta edes pientä kiintymistä lapseen.
Olen asian kanssa ok :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 21:31"]Aiotko hankki lisää mukeloita?
[/quote]
Koskaan ei saa sanoa koskaan. Mutta tuskinpa. Ulkomaille muutto pian taas edessä ja työkuviot laajenee - lapset ei noihin kuvioihin sovi. En toki tiedä mitä mieltä olen 10-15 vuoden päästä.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 21:32"]Hei ap.
Minäkin olen antanut vauvani adoptioon.
Kukaan tällä palstalla muu kuin saman päätöksen tehnyt kun sä ja mä ei tiedä millaista on antaa oma lapsi ottolapseksi.
Joten heidän kyselyistä ja ihmettelyistä ei tosiaankaan kannata välittää!
Kunhan ihmettelevät suurta maailmaa;)
[/quote]
Ei mua kyselyt ja ihmettelyt haittaa! Kunhan ihmiset osais suhtautua asiaan edes hieman avoimin mielin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseisen lapsukaisen adoptiomamma varmaan lukee tätä keskustelua :DD
[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 21:37"]Kyseisen lapsukaisen adoptiomamma varmaan lukee tätä keskustelua :DD
[/quote]
Niinhän se voi olla. Toivottavasti ei!
Mites vauva isä? Kysyitkö ees hänen mielipidettä?
Kyllähän se saattoi olla sun lapsi. Ei sitä tunnetta pidä väheksyä, se tulee jostain tiedotamattomasta. Siinä on jotain samaa kuin kaksosten "telepaattisissa" kyvyissä. Yhteys on kuitenkin ollut niin tiivis. Se on jotain, mitä emme vielä ymmärrä.
Toinen vaihtoehto tietysti on, että olet nyt kasvanut ja elämäntilanne olisi parempi ja vaikket ehkä vielä tiedostakaan, olet alkanut kaivata lastasi takaisin.
Minä olen adoptioon annettu heti synnytyksen jälkeen. Pikkusiskoni kuitenkin pidettiin muutama vuosi tämän jälkeen. 25v vuotiaana tapasi biologisen äitini ja osan sisaruksista. Kaikki eivät halunneet minua nähdä. Nyt olen 37v ja en ole tähän päivääkään ymmärtänyt miten äitini on voinut antaa oman poikansa pois.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 21:50"]Mites vauva isä? Kysyitkö ees hänen mielipidettä?
[/quote]
Vauvan isä totesi että asia on hälle "aiva sama, mutta en halua olla isi" Viime kesänä törmättiin sattumalta, muuten ei olla nähty.
Alue: Aihe vapaa
Suomalaiset adoptioon annettavat lapset ovat todella harvassa. Joku perhe jossain päin maata on hyvin iloinen sinun ns. vahingostasi.