Lue keskustelun säännöt.
Helsingin Käpylässä asuu mies, joka on virittänyt elämisen tehokkuuden huipputasolle – Nyt hän kertoo menetelmästä, jonka avulla ehtii ”elää enemmän”
03.01.2022 |
Nyt on asiallinen juttu! Kannattaa kaikkien lukea!
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008471395.html
"Enemmän elämää
Leo Stranius herää ennen aamuviittä, kuuntelee äänikirjat tuplanopeudella ja suunnittelee jokaisen päivän puolen tunnin tarkkuudella. Hän uskoo, että kaikkien kannattaa koettaa johtaa itseään."
Kyllä! Tuossa on asioita, joiden avulla ehtii elää enemmän!
Mutta jos taas elämä on sellaista, että nukutaan puolille päivin tai jopa iltapäivälle ja sen jälkeenkin maataan pitkin pituutta ahteriaan venyttäen kotisohvalla ja mietitään, että mitähän sitä tekisi tai elämä on ikuista "sitku sitku" -sitkuttelua, niin aivan varmasti lipuu elämä ohi ja sitten vanhana huomaakin, että eipä tullutkaan juuri mitään koettua omassa elämässä.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia miehiä on ladut täynnä. Tylsiä, maanisia, neuroottisia. Aina ehtivät liikkua ja narista. Laihoja.
Suomi on täynnä tällaisia miehiä. Hiukset maantie tai olematon. Lihaksia ei. Karvattomia. Koulutus DI tai vastaava. Jooga kiinnostelee. Venyvät nivelet.
Lapsia enemmän kiinnostaa suorittaminen, juokseminen. Kuivaa seuraa. Ei nautintoa, seikkailua tai yllätystä. Seksi on, no se on, kunnes se ei ole.
Olen miettinyt, että he ovat itse asiassa tosi naisellisia. Moniko vauvamamma on liitossa tällaisen kanssa? Millaista elämä on?
Ai kauhee, tuo on mun inhokkimiestyyppi. Neuroottisen suorittajan kanssa elämästä puuttuu kaikki spontaaniuus. Eikä varmaan itsekään uskaltaisi paljon sohvalla lojua kun sitten saa kuulla siitä viikkopalaverissa :D Itselleni elämä on onnellisinta silloin kun voi vaikka tunniksi jäädä katsomaan pilvien lipumista taivaanrannassa ilman että mikään aikataulu kolkuttaa takaraivossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hesarista on tullut kyllä ihan ihmeellinen lehti. Jatkuvasti ihannoivia juttuja kaikenlaisesta överiksi vetämisestä, itsekeskeisyyteen oikein kannustavaa psykologisoimista, iltalehtitasoista pashaa... Selaan usein kun käyn vanhemmillani, itse en todellakaan tilaisi enää.
Mihin ihmeessä tuolla ihmisellä on niin kiire? Koko ajan pitää suorittaa asioita hirveällä vauhdilla, eikä hän tuosta mitään mitalia tule saamaan. En näe mitään järkeä tai ihailtavaa tuollaisessa elämässä.
Sinkkuna tuo elämäntyyli on varmaan ihan OK, jokainen tekee sitä mikä parhaiten sopii. Mutta noin aikataulutetun ihmisen elämäntyyli kyllä väkisinkin tarkoittaa sitä että muiden perheenjäsenten on tehtävä kompromisseja sovittaakseen tekemisensä tuon ihmisen rytmiin. Aika ahdistavaa.
Ja tuosta aikaisin heräämisestä. Mies on minuun verrattuna ihan mamis aloittelija. Itse heräsin vuosikausia jo klo 3.30 aamulla koska työmatkoihin meni pari tuntia suuntaansa. Ja koska päivät venyivät matkoineen todella pitkiksi niin oli pakko tehostaa esim ruoanlaitto. Meillä ei tehty koskaan viikolla mitään ruokaa jonka pöytään saamiseen kesti kauemmin kuin 5 minuuttia. Joka päivä oli yleensä silti lämmin ruoka. Voisin kirjoittaa lonkalta keittokirjan viiden minuutin aterioista. Kaupassa käytiin listan kanssa kerran viikossa, siihen meni yksi tunti. Viikonloppuisin laitettin ajastin puoleksi tunniksi päälle ja siivottiin siinä ajassa talo huippuvauhtia. Jamekin pidettiin palaveri neljännesvuosittain, keskusteltiin taloudesta, tavoitteista, remonteista. Nuo tehostamiset oli ainoat keinot saada edes hiukan lepoaikaa muuten niin hektiseen elämään.
No, onneksi tavoite on saavutettu ja nykyään on mukavan lokoisaa kun ei tarvitse enää lusia töissä. En vapaaehtoisesti tehosta enää mitään. On arjen luksusta saada olla laiska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoitoon tuollaiset pitäisi ohjata. Lepäämään.
Selkeästi käy ylikierroksilla, on vielä siinä alkuhuumassa. Kunhan muutama vuosi kuluu niin väsää uutta kirjaa otsikolla "Tunnista uupumus" tai "Näin toivut uupumuksesta" ehkä jopa "Älä suorita elämääsi" :D
Heti kun mies keksii toimia kuten lapsellinen nainen eli tekee kahta tai kolmea asiaa yhtä aikaa, hän johtaa itseään ja hallitsee kaiken, on tehokas ja aikaansaava, ihanteellinen ihmisyksilö. Naiset on tehneet näin jo vuosisatoja, lapsia helmoissa ja siinä hoidetaan kotityöt, palkkatyöt, opiskelut, ystävyyssuhteet, harrastukset ja pidetään omaa terveyttä yllä, kaikki yhtä aikaa. Tämä on miehille kuitenkin ihan normaalia naisille, oleskelua ja helppoa kotielämää, mutta miehellä sitten älykästä itsensä johtamista ja tuloksellista täyttä elämää.
" äänikirjat tuplanopeudella , ehtii elää enemmän "
En oo kuullut mitään tyhmempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveä mytomaani koko äijä, varmaan naureskelee lukijoille jotka uskoo mitä tahansa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitoon tuollaiset pitäisi ohjata. Lepäämään.
Selkeästi käy ylikierroksilla, on vielä siinä alkuhuumassa. Kunhan muutama vuosi kuluu niin väsää uutta kirjaa otsikolla "Tunnista uupumus" tai "Näin toivut uupumuksesta" ehkä jopa "Älä suorita elämääsi" :D
Heti kun mies keksii toimia kuten lapsellinen nainen eli tekee kahta tai kolmea asiaa yhtä aikaa, hän johtaa itseään ja hallitsee kaiken, on tehokas ja aikaansaava, ihanteellinen ihmisyksilö. Naiset on tehneet näin jo vuosisatoja, lapsia helmoissa ja siinä hoidetaan kotityöt, palkkatyöt, opiskelut, ystävyyssuhteet, harrastukset ja pidetään omaa terveyttä yllä, kaikki yhtä aikaa. Tämä on miehille kuitenkin ihan normaalia naisille, oleskelua ja helppoa kotielämää, mutta miehellä sitten älykästä itsensä johtamista ja tuloksellista täyttä elämää.
Naulan kantaan. Sitten kirjoitetaan vielä kirja omasta erinomaisuudesta. Niinkuin suurin osa naisista ei olisi voinut kirjoittaa sellaista jo vuosisatoja sitten. Mutta heille se oli jokapäiväistä arkitodellisuutta, ei mitään ihmeellistä ja uutta elämänfolosofiaa josta olisi pitänyt toitottaa. Tämä mies luulee keksineensä sen pyörän jota naiset ovat pyöritelleet jo tuhansia vuosia päivästä toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa ole mitään muuta ihmeellistä kuin se miten ihmeessä hän saa itsensä noudattamaan aikataulua. Kuka tahansa voi suunnitella aikataulun. Suurin osa ihmisistä ei pysty noudattamaan sitä. Mieli antaa periksi.
Seurustelin kerran vähän vastaavan neurootikon kanssa vähän aikaa. Tosin hän ei ollut mikään toimitusjohtaja vaan epävakaa persoona joka yritti selvästi alitajuisesti kompensoida opiskelu- ja työelämän kelkasta tippumista muulla suorittamisella. Sitä oli aika surkuhupaisaa seurata sivusta, miten tyyppi heräsi aamuyöllä kovalta alustalta ”voimaan hyvin” eli syömään ”täydellisesti” esim. sisäelimiä, urheilemaan ”sillä ainoalla parhaalla tavalla”, lukemaan niitä ”oikeanlaisen ideologian” kirjoja ja meditoimaan. Iltaisin ei ollut mitään yhteistä laatuaikaa koska nukkumaan piti käydä niin aikaisin että jaksaa herätä aamuyöstä. Huom. ei siis töihin tai mitään oikeasti järkevää harrastusta varten, vaan ihan vaan jotta eläisi muka jotenkin muita ”paremmin”. Vierestä se näytti ja tuntui ihan masokismilta miten tehdä (omasta ja kumppanin) elämästä kidutusta ilman nautintoja. Kaikki ”paheet” oli tietysti myös pannassa, esim. hedelmä oli joku suuri herkku jota piti säännöstellä jne. Miehellä oli itsellään päihdetausta joten se entinen ”hällä väliä-rappioelämä” oli vaihtunut vaan erilaiseen pakettiin samalla ydinidealla. Sekosi jos itse tilasin ravintolassa aterian kylkeen oluen jne. Ortoreksia tai alkoholismi ei mitenkään riitä kuvaamaan sitä h elvettiä vaan mt-ongelmien laajuus paljastui puolen vuoden kohdalla.
Miten jotkut sitten saavat itsensä noudattamaan näitä aikatauluja ja sääntöjä? Siitä saa jonkun psykologisen palkinnon. Oman exäni ns. ”itsekurin” taustalla oli selkeä syrjäytyminen ja haavat perhesuhteissa, eli ei tuntenut olevansa rakastettu tai hyväksytty. Käytös todisti ettei todellakaan rakastanut itseään, eikä siksi osaa rakastaa naisiakaan vaan pitää niitä omaisuutena jota hallita. Tuollainen ”laiskasta heikosta massasta” erottautuminen, edes itsensä kiduttamisella, toimi ikään kuin lääkkeenä siihen huonoon itsetuntoon ja uskomukseen siitä ettei ole mitään tai kukaan. Nuo rutiinit toivat turvan ja ylemmyyden tunteen vaikkei oikeasti saanutkaan mitään aikaan, tai ennen kaikkea selvästikään ollut onnellinen.
Monelle tuollaisista neurooseista kiinni pitäminen on oikeasti helpompaa kuin esim. terapiaan meneminen, sillä siellä niitä kipeitä asioita joutuisi oikeasti kohtaamaan. Suorittamiseen ja neurooseihin on helppo paeta kaikkea kipeää, koska ego saa siitä palkinnoksi juuri tuon että ”tähän ei kaikki pysty” -kiksin. Kuulostaa hassulta mutta ei siinä hammaspesun ja kyykkäämisen yhdistämisessä välttämättä ole mitään sen valaistuneempaa. Ei tuollaiset ymmärrä että kaikilla ei ole samalla tapaa niin vaikeaa vain olla itsensä kanssa, että olisi tarvetta pakottaa itseään olemaan näennäisesti ”vahvempi” ja ”tehokkaampi” kuin muut.
Se suhde sitten onneksi loppuikin nopeasti koska tämän täysin mt-ongelmien ympärillä pyörivän elämäntavan lisäksi hän yritti tietysti vielä kontrolloida minuakin. Oli siis kaiken päälle koukussa vielä vallan tunteeseen sadistisella tavalla (kliseinen syvästi epävarma mies siis) jonka neuroosit olisi ”kruunannut” oma täydellinen sätkynukke. Hänelle esim. lihava nainen oli tietenkin se kauhistuksista kauhein, sillä se edusti paitsi hedonismia myös sitä ettei nainen kuulu tai ole kahlittavissa tuohon samaan uskontoon/kulttiin/menestyjäkerhoon. Olen tuon jälkeen kiertänyt tuon tyyppiset, ne menestyneetkin versiot kaukaa, sillä haluan vaalia omaa tasapainoisuuttani ja uskallan oikeasti nauttia elämästä jopa laiskotellen (omg!) eli kalliita tehokkuusminuutteja tuhlaten ja vanheten kaikkien naisvihaajien kiusaksi. Tuli muuten paha olo jo pelkästään tämän kirjoittamisesta kun muisti mitä kaikkea tuohon ideologiaan kuuluu. Kiertäkää kaukaa jos törmäätte tyyppiin, olisin itsekin terapiassa jos olisin jäänyt katselemaan ja ”kehittämään itseäni” yhtään pidempään.
Ahdistaa jo lukeminen. Olen ollut itse suorittaja (en kuitenkaan lähellekään samanlainen kuin hän…) ja uuvuin täysin. Yhtenä päivänä en vaan päässyt sängystä ylös. En vain jaksanut.
Pitkällisen toipumisen aikana opin sen, että elämää ei pidä suorittaa. Sillä tavalla kaikki lipuu ohi - kun menet vain asiasta toiseen, et ikinä ehdi nauttia mistään.
En myöskään ymmärrä tuollaista parisuhteen aikataulutusta. Elämästä jää paljon pois, jos ei voi tehdä asioita spontaanisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi noin ekologinen ja periaatteellinen ihminen tekee lapsia?
Niinpä :D Vietit ja omat haluamiset (on se haluaminen sitten vaikka sitä että haluaa vaimon pysyvän tyytyväisenä) menevät tässäkin tapauksessa kaikkien ah niin jalojen periaatteiden ja arvojen edelle. Arvostus 0.
On siinä sitten varmasti mukavaa kuolinvuoteella muistella montako kyykkyä teki tai lenkkiä juoksi self help-gurun ohjeet korvissa kaikuen.
Mutta mikä minä olen tuomitsemaan, olen vain palstamamma.
Olin samaa mieltä kanssasi kunnes yhtäkkiä vedit psykoosipipon silmille ja päätit, että ikuinen pyörällä tai suksilla hinkuttaminen, itsensä näännyttäminen ja oman elämänsä kurjistaminen on naisellista. Mikä ihmeen naisvihakohtaus iski? Seuraavaksi käyt varmaan postaamassa johonkin miten ikävää on kun naiset ovat kaikki leveäpersuksisia hedonisteja, joita ei saa sohvasta irti :D
Ei tuommoinen ole naisellista eikä miehekästä, vaan kertoo lähinnä tietyntyyppisestä hermostuneesta persoonasta. Suorittaminen tuo hetkellistä mielenrauhaa.