Normaalina pitämäni kaveri sanoi "mikset vaan tee uutta" kun kerroin viimein hänelle 4-kuukautisen vauvani kuolemasta

Kaikkia ei onneksi tarvitse minään kavereina pitääkään.

Vapauta nyt itsesi tuollaisen 'kaverin' mielipiteiden enemmästä miettimisestäsikin. 

Siis onko tää ketju täynnä mielenvikaisia vai onko teidän mielestä hauska trollailla tällaisella aiheella (tosin sekin ois kyllä mielenvikaista).

Kuinka ilkeitä ihmisiä täällä oikein onkaan. Tämä oli viimeinen niitti. En enää koskaan avaa  tätä. Voimia ap!

Vierailija kirjoitti:

Siis onko tää ketju täynnä mielenvikaisia vai onko teidän mielestä hauska trollailla tällaisella aiheella (tosin sekin ois kyllä mielenvikaista).

Mietin ihan samaa, oli sitten tosissaan tai trollaamassa, tällaisella aiheella tuollaiset kommentit on syy hakeutua hoitoon ja nopeasti, ei ole kaikki pääkopassa kunnossa.

Sen verran puolustuspuhe kaverillesi, että tuollaiseen tietoon on tosi vaikea yllättäen reagoida "oikein".

Kommentti oli silti harvinaisen mauton ja loukkaava ja saat ihan syystäkin suuttua kaverille, ei tarvitse pitää tuollaiseen yhteyttä.

Niin mauttomia kommentteja, että poistun tältä palstalta lopullisesti. Hankkikaa apua, niin ehkä teistäkin vielä tulee yhteiskuntakelpoisia ihmisiä.

Adoptoi 17 vuotias Pekan kunniavelka tilalle?

Maailmassa on muutamia asioita, joita ei voi korvata uudella. Keskenmeno (kauan toivotun lapsen menettäminen) on yksi niistä asioista.

Itse sain ultrassa huonoja uutisia ja miehen kanssa mietittiin vaihtoehtoja..siinä kohtaa ei hirveesti lohduttanut kun kaveri juuri hoki tuota et nyt vaan abortti ja teette uuden..

Vierailija kirjoitti:

Siis 4 kuukauden ikäinen vauvasi kuoli? Kuinka kauan oikein onnistuit panttaamaan tätä tietoa kaveriltasi, johon olet tutustunut vasto jo raskaana ollessasi? Ette ilmeisesti ole kovin läheisiä kavereita? Vai onko kyse vain online-ihmissuhteesta?

Jospa se vauva kuoli vaikkapa ennen kuin ap tutustui tuohon kaveriin? Kertoi nyt sitten lapsen menettämisestä, kun koki, että ystävyys on jo tarpeeksi hyvällä pohjalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on trolli, se perusjuttu on että koira kuolee ja sanotaan että miks et hanki uutta. 

Ei kukaan normaalilla empatiakyvyllä varustettu ihminen sano tuollaista rakkaan lemmikkieläimen menettäneellekään.

No shit Sherlock, trollin idea on just olla provosoiva. 

Voi olla ja lupaan että lisää järkytyksiä on tulossa tuollaisen ihmisen kanssa. Tuppaavat olemaan myös kovia juoruilijoita koska heille kaikki asiat on yhtä arvottomia, joten niitä voi kertoa kenelle tahansa.

Oliko se siis jo ihan syntynyt lapsi joka eleli sen 4kk vai vaan keskenmeno?

Mikä ap:n mielestä olisi ollut oikea kommentti, esimerkiksi : "älä vaan tee uutta kun sulla ne ei tunnu pysyvän hengissä ?"

Ei uusi vauva voi mitenkään korvata menehtynyttä. Sure rauhassa. Se on elämänmittainen projekti mutta opit elämään sen kanssa. Voimia.

Oliko vauva jotenkin viallinen ?

Vierailija kirjoitti:

Itse sain ultrassa huonoja uutisia ja miehen kanssa mietittiin vaihtoehtoja..siinä kohtaa ei hirveesti lohduttanut kun kaveri juuri hoki tuota et nyt vaan abortti ja teette uuden..

Onhan tuo tökeröä sanoa ääneen, mutta noinhan se on järkevintä. Miksi synnyttää mahdollisesti hyvin vammaista lasta kärsimään ehkä kovistakin kivuista ja elämään tuskantäyteinen lyhyt elämä, kun voi yrittää synnyttää terveen lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Siis onko tää ketju täynnä mielenvikaisia vai onko teidän mielestä hauska trollailla tällaisella aiheella (tosin sekin ois kyllä mielenvikaista).

On ja olen todella pahoillani puolestasi että joudut lukemaan näitä. Psykiatriset polit on lomilla ja se näkyy näissä avohoitotapauksissa täällä.

Pikkusiskoni kuoli pian syntymänsä jälkeen ollessani n. 18-vuotta. Joskus tapahtuman jälkeen vaihdoin kuulumisia vanhan kaverin kanssa Facebookissa. Mainitsin siskoni kuolemasta enkä odottanutkaan, että tästä kuolemasta kehittyisi pitkä keskustelu. Mutta musta oli silti kamalaa, ettei kaveri reagoinut mitenkään. Ei edes ”otan osaa” tai ”kamala juttu” tms. Kylmästi vaan aiheesta toiseen. Mua tämä jäi häiritsemään enkä sen jälkeen jutellut tälle kaverille ja pian poistin hänet kaverilistalta. Ei oltu enää kovin läheisiä muutenkaan.

Tulee mieleen 20 vuotta tuntemani tuttavapariskunta, jolle kerroin (no, hiukan ehkä väärin tein, mutta ajattelin että olemme läheisiä) sukulaiseni kamppailleen keskenmenojen kanssa. Niitä tuli ainakin 3 ja useampi vuodessa. Hän ei itse ollut keskustelussa läsnä, mutta ajattelin, että näin kauan tuntemani ja empaattisena pitämäni pariskunta olisi samaa mieltä, että aika raskasta saada useampi kivulias ja traumaattinen keskenmeno, kun raskautuminen ei vain kunnolla loppuun asti menevänä onnistu vuosiin. Sukulaiseni todella rikki, kun vuosien ajan keskenmenoja. Pariskunta vaan totesi: sitten vaan uutta. Ei tietty ollut vauva, joka menehtyi 4kk ikäisenä, mutta silti itse ajattelen jo keskenmenojen toistuessa sen käyvän hyvin raskaaksi ja näiden kommenttien olevan hiukan... teknisiä. Tunteet kun ovat näissä proseisseissa kuitenkin mukana, ei se ole vain tekniikkaa.