Mikä aika elämässäsi on ollut parasta?

Ei mulla koskaan ole ollut täydellistä aikaa, aina on jotain parannettavaa, yleensä se on rahan määrä. Enkä oikein usko että tulevaisuudessakaan yhtäkkiä voitan loton päävoiton, laihdun 50-60kg, miehen reuma parantuu ym. Elämä vaan on iloja ja suruja, toivottavasti ei tule liian isoja suruja, jos rahan vähäisyys on suurin suru, menee helvetin hyvin.

Just tällä hetkellä on aika hyvä olla. Kuuntelen hyvää musiikkia ja massu on täynnä. <3

Töissä käyvän lapsettoman elämä hyvässä parisuhteessa. Riittävästi rahaa, tarpeeksi vapautta, terveyskin reilassa. Ei mitään ruuhkavuosia tai tylsyyskuolemaa kotona lapsen kanssa. Ä

Nyt. Helvetillisen suhteen jälkeen elin mukavaa sinkkuaikaa ja sitten tapasin uskomattoman kultakimpalemiehen. Olen vuoden ollut niin onnellinen, että pakahdun. Olen 29v

Alkaen vuodesta 2010, kun suoritin naisten vapaaehtoista asepalvelusta. Sen jälkeen elämäni on ollut lähinnä nousujohteista.

Joskus 16v. kun minulla oli kaikkea mitä halusin ja koko elämä edessä. 25v. kun opiskelin ja oli hauskaa kavereiden kanssa. Kun matkustin yksin 30-vuotiaana ympäri Etelä-Amerikkaa rinkka selässä. Ja sitten pari vuotta myöhemmin kun olin juuri mennyt naimisiin ja saanut ihanan helpon ja rauhallisen vauvan. Näitä vaiheita tulee ja menee ja ihanaa miten erilailla hauskoja ne ovatkaan. Onnea on monenlaista.

Tässä juuri olen jo pari vuotta elänyt elämäni parasta aikaa. Toivottavasti vielä jatkuu

Lapsena. Kun ei ollut vastuuta, huolia eikä murheita. Mut kasvatettiin pumpulissa siten, etten voinut tietää, että maailmassa on myös pahoja ihmisiä. Sitten tein lapset sellaisen kanssa ja kaikki alkoi vasta kun ne lapset oli tehty. Siihen asti oli ihan kunnollinen mies.

Tykkäsin ikävuosista 17-25v. Oli todella huoletonta ja kaikki ovet auki.

Sen jälkeen on ollut surua ja murhetta niin paljon perhepiirissä, että välillä tuntuu, ettei jaksaisi enempää. Tuntunut monesti, että kaikki kaatuu. Olen nyt 28v. ja kovasti toivon, että tämä jo tästä alkaisi helpottaa.. Ja uskonkin, että parempia aikoja on tulossa. Pakkohan se on.

29- vuotiaana olin pari kuukautta onnellinen. Kaikki tarpeellinen oli, uusi koti, lapsi, koira, ehjä perhe. Yksi enää jäljellä noista ja tästä vain pari vuotta aikaa.

19-31v

Luulen että onnellisimmat aikani ovat vasta edessä, ehkä joskus 30-40 vuotiaana kun olen valmistunut ammattiin (hyvä työllisyystilanne ja korkea palkka) sekä toivottvasti saanut lapsiakin. Olen luenteeltani aika kotihiiri, eli aikaa olisi toivottavasti myös rentoon oleiluun

Tähän mennessä elämäni onnellisinta aikaa oli varmaan lukio. Vapautta oli, mutta ei tarvinnut huolehtia raha-asioista ynnä muusta.

Tähän mennessä onnettominta aikaa taas on ollut tavallaan viimeiset pari vuotta opiskelijana. Onhan opiskelijariennoissa oma viehätyksensä, mutta jatkuva kelan niskaan hönkiminen, tukien riittämättömyys ja pitkäksi venyvät päivät (opiskelut + työt + ainejärjestötoiminta = töitä tehdään lähes päivittäin 9-14 tuntia, jopa viikonloppuisin) ovat vaatineet veronsa ja ensimmäistä kertaa elämässä olen nyt mielenterveyspuolen asiakas. Rahahuolista kun pääsisi niin kaikki palat loksahtaisivat paikalleen, eli voisi työt jättää pois, mutta sitä odotellessa täytynee vaan kituuttaa, kärsiä ja haaveilla tulevaisuudesta.