Onko sinulla hyvä itsetunto?

up

up

Ei ole, mutta ei se ainakaan tällä hetkellä ihan pohjamudissa ole. On se huonompikin ollut.

Pidän avoimmuudestani ja empatiakyvystäni, ehkä myös huumorintajusta. Ikäviä puolia minussa ovat masentuneisuus, passiivis-aggressiivisuus pedofilia ja laiskuus.

Pidän eniten älystäni ja vähiten siitä, että kyllästyn asioihin helposti. On hyvä itsetunto. Äidin kasvatuksen tulosta.

Ihan onnettoman surkea. Eniten pidän siitä, että osaan leikitellä sanoilla aika näppärästi. Vähiten taas saamattomuudestani.

Hyvä itsetunto ja harjoittelun tulos (ikä ja kokemus). Parhaita luenteenpiirteitä oikeudenmukaisuus, suvaitsevaisuus ja positiivisuus. Huonoja aikaansaamattomuus ja jopa liika vapaudentahto, joka ilmenee mm sitoutumattomuutena vastakkaiseen sukupuoleen

On nykyään oikein hyvä. Olen fiksu ja persoonallinen, ja sen olen tajunnut kunnolla vasta täytettyäni 40. Kiitos äitini kasvatuksen, itsetuntoni oli siihen asti hyvin vaatimaton. Kovalla työllä ja rakkaan mieheni avulla olen oppinut arvostamaan itseäni.

Minulla taitaa olla sellainen ristiriitainen itsetunto: välillä kuvittelen olevani parempi kuin muut, välillä huonompi kuin muut. 

Kaipaisin lisää itsevarmuutta. Sitä on kai vaikea hankkia suomalaisessa kulttuurissa :). 

Arvostan itse eniten organisointikykyäni, vähiten arvostan itsessäni kyvyttömyyttä riidellä.

Ap

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 10:54"]

On nykyään oikein hyvä. Olen fiksu ja persoonallinen, ja sen olen tajunnut kunnolla vasta täytettyäni 40. Kiitos äitini kasvatuksen, itsetuntoni oli siihen asti hyvin vaatimaton. Kovalla työllä ja rakkaan mieheni avulla olen oppinut arvostamaan itseäni.

[/quote]

Ok, hyvä tietää että parannusta voi tapahtua ikääntymisen myötä. Ap 

Itsetuntoni on riittävän hyvä, sen hyväksymisen kautta, että riitän tällaisena eikä minun tarvitse olla erilainen. Vaikken täydellinen tai erityisen hyvä ole nytkään. =D Minulla on aina nuorena ollut huono itsetunto, monesta syystä. Asuin pienessä kylässä, jossa vähän harrastusmahdollisuuksia eikä juuri kavereita, olin aina sellainen "kakkoskaveri", jos ei ollut muita. Harrastusten puutteen myötä en koskaan oppinut esim. urheilemaan, liikkumaan sulavasti enkä hallitsemaan omaa kehoani enkä hyväksymään itseäni saati saamaan positiivisia kokemuksia yleensä mistään itse tekemästäni. Vanhempani olivat eronneet, isää ei kiinnostanut, äiti oli työtön ja oltiin todella köyhiä, meitä pidettiin hieman kakkosluokan kansalaisina noin yleensäkin.  Perussairauden myötä ala-asteella alkanut lihominen, josta pilkkaaminen teki oman osansa itsetuntoon (hoikistuin pituuskasvun myötä ihan normaalipainoiseksi, mutta aina parikymppiseksi asti pidin itseäni vastenmielisen pulskana). Kaikenlaista tämmöstä pientä, mikä on murentanut itsetuntoani, ja kun sitten "puhkesin kukkaan" teininä, sainkin valtavasti huomiota, jonka myötä, siihen tottumattomana, tein huonoja ratkaisuja (miehiä, alkoholia). Tämä vaikutti itsetuntoon jälleen murentavasti.

Pikkuhiljaa aikuistuessa sitä sitten oppi olemaan itselleen, menneisyydelleen ja sille pienelle kiusatulle tytölle ja ahdistuneelle nuorelle lempeä, antamaan anteeksi ja olemaan piiskaamatta itseään enempää menneistä virheistä. Sitä myöten tykästyin itseeni, minusta on tullut lempeä ja hyväksyvä, olen edelleen kiltti ja empaattinen, mutta en enää muiden vietävissä.

Eniten pidän juuri näistä piirteistä. Vähiten ehkä siitä, että olen täysin kunnianhimoton, olen tyytyväinen rivityöntekijä enkä halua edetä mihinkään paikaltani. Olen myös ärsyttävän pikkutarkka ja haluan asiat hoidettavan perinpohjaisesti. Lisäksi olen hyvin yksityinen ihminen, mistä syystä minun on vaikea tutustua toisiin.

Eniten pidän älystäni, joka on virallisesti todettu huomattavasti keskimääräistä korkeammaksi. Minulla on myös erittäin herkkä psykologinen tajua kanssaihmisten suhteen. Olen myös hauska, huumorintajuinen ja avoin. 

Huonoa on äkkipikaisuus, hermostuminen pikkuasioista ja lyhytjänteisyys pitkän aikavälin ponnistuksissa. 

Ulkonäköä ei saanut mainita, mutta sekin on nykyään vähän retuperällä (olen 49v. entinen kaunotar.. paino sanalla entinen)

Mutta sanoisin, että minulla on ehdottomasti hyvä itsetunto, kouluarvosana-asteikolla 9+.

[quote author="K" time="22.04.2015 klo 10:50"]

Ei ole, mutta ei se ainakaan tällä hetkellä ihan pohjamudissa ole. On se huonompikin ollut.

Pidän avoimmuudestani ja empatiakyvystäni, ehkä myös huumorintajusta. Ikäviä puolia minussa ovat masentuneisuus, passiivis-aggressiivisuus pedofilia ja laiskuus.

[/quote]

Mitä on passiivis-aggressiivisuus?

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 10:58"]

[quote author="K" time="22.04.2015 klo 10:50"]

Ei ole, mutta ei se ainakaan tällä hetkellä ihan pohjamudissa ole. On se huonompikin ollut.

Pidän avoimmuudestani ja empatiakyvystäni, ehkä myös huumorintajusta. Ikäviä puolia minussa ovat masentuneisuus, passiivis-aggressiivisuus pedofilia ja laiskuus.

[/quote]

Mitä on passiivis-aggressiivisuus?

[/quote]

Luonteenpiirre tai joissakin tapauksissa kai luonteenpiirteen häiriö, en ole varma. Ilmenee minulla sarkastisuutena, saamattomuutena ja silloin tällöin avuttomuutena tai mykkyytenä.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 10:57"]

Itsetuntoni on riittävän hyvä, sen hyväksymisen kautta, että riitän tällaisena eikä minun tarvitse olla erilainen. Vaikken täydellinen tai erityisen hyvä ole nytkään. =D Minulla on aina nuorena ollut huono itsetunto, monesta syystä. Asuin pienessä kylässä, jossa vähän harrastusmahdollisuuksia eikä juuri kavereita, olin aina sellainen "kakkoskaveri", jos ei ollut muita. Harrastusten puutteen myötä en koskaan oppinut esim. urheilemaan, liikkumaan sulavasti enkä hallitsemaan omaa kehoani enkä hyväksymään itseäni saati saamaan positiivisia kokemuksia yleensä mistään itse tekemästäni. Vanhempani olivat eronneet, isää ei kiinnostanut, äiti oli työtön ja oltiin todella köyhiä, meitä pidettiin hieman kakkosluokan kansalaisina noin yleensäkin.  Perussairauden myötä ala-asteella alkanut lihominen, josta pilkkaaminen teki oman osansa itsetuntoon (hoikistuin pituuskasvun myötä ihan normaalipainoiseksi, mutta aina parikymppiseksi asti pidin itseäni vastenmielisen pulskana). Kaikenlaista tämmöstä pientä, mikä on murentanut itsetuntoani, ja kun sitten "puhkesin kukkaan" teininä, sainkin valtavasti huomiota, jonka myötä, siihen tottumattomana, tein huonoja ratkaisuja (miehiä, alkoholia). Tämä vaikutti itsetuntoon jälleen murentavasti.

Pikkuhiljaa aikuistuessa sitä sitten oppi olemaan itselleen, menneisyydelleen ja sille pienelle kiusatulle tytölle ja ahdistuneelle nuorelle lempeä, antamaan anteeksi ja olemaan piiskaamatta itseään enempää menneistä virheistä. Sitä myöten tykästyin itseeni, minusta on tullut lempeä ja hyväksyvä, olen edelleen kiltti ja empaattinen, mutta en enää muiden vietävissä.

Eniten pidän juuri näistä piirteistä. Vähiten ehkä siitä, että olen täysin kunnianhimoton, olen tyytyväinen rivityöntekijä enkä halua edetä mihinkään paikaltani. Olen myös ärsyttävän pikkutarkka ja haluan asiat hoidettavan perinpohjaisesti. Lisäksi olen hyvin yksityinen ihminen, mistä syystä minun on vaikea tutustua toisiin.

[/quote]

Itsetuntoni on riittävän hyvä, sen hyväksymisen kautta, että riitän tällaisena eikä minun tarvitse olla erilainen. <3 <3 

Ap

Tämä on minun nykyinen tavoitteeni :) 

Pikkuhiljaa aikuistuessa sitä sitten oppi olemaan itselleen, menneisyydelleen ja sille pienelle kiusatulle tytölle ja ahdistuneelle nuorelle lempeä, antamaan anteeksi ja olemaan piiskaamatta itseään enempää menneistä virheistä. Sitä myöten tykästyin itseeni, minusta on tullut lempeä ja hyväksyvä, olen edelleen kiltti ja empaattinen, mutta en enää muiden vietävissä.

Ap 

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 10:57"]

Eniten pidän älystäni, joka on virallisesti todettu huomattavasti keskimääräistä korkeammaksi. Minulla on myös erittäin herkkä psykologinen tajua kanssaihmisten suhteen. Olen myös hauska, huumorintajuinen ja avoin. 

Huonoa on äkkipikaisuus, hermostuminen pikkuasioista ja lyhytjänteisyys pitkän aikavälin ponnistuksissa. 

Ulkonäköä ei saanut mainita, mutta sekin on nykyään vähän retuperällä (olen 49v. entinen kaunotar.. paino sanalla entinen)

Mutta sanoisin, että minulla on ehdottomasti hyvä itsetunto, kouluarvosana-asteikolla 9+.

[/quote]

Toivottavasti voin kirjoittaa itsestäni näin, kun olen sinun iässäsi. 

Ap, N35 :)

Minulla on aika huono itsetunto. Olen elänyt elämäni aivan toisin kuin "pitäisi", en ole pärjännyt oikein missään. Koen, että olen keskivertoa tyhmempi ja huonompi kuin muut. Tavallaan olen tottunut tähän, en osaa ajatella toisin. Joskus huomaan miettiväni, että suhtaudun ihmisiin lähtökohtaisesti niin, että he eivät pidä minusta ja että minä olen heitä huonompi. Yleensä tunnen häpeää olemassaolostani. 

Minä siis vain olen täällä ja yritän pysyä tolpillani. Huomaan, että osaan nähdä asioista monia puolia, siis yleisistä asioista tai uutisista, ja osaan etsiä erilaisia syitä miksi joku teki/sanoi jotain tai miksi jotain tapahtui niin kuin tapahtui. Tykkään myös tilannekomiikasta, se auttaa joskus harmaiden päivien kanssa. Ja tiedän, että osaan laulaa. En vain ikinä laulaisi kenenkään kuullen. 

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 11:07"]

Minulla on aika huono itsetunto. Olen elänyt elämäni aivan toisin kuin "pitäisi", en ole pärjännyt oikein missään. Koen, että olen keskivertoa tyhmempi ja huonompi kuin muut. Tavallaan olen tottunut tähän, en osaa ajatella toisin. Joskus huomaan miettiväni, että suhtaudun ihmisiin lähtökohtaisesti niin, että he eivät pidä minusta ja että minä olen heitä huonompi. Yleensä tunnen häpeää olemassaolostani. 

Minä siis vain olen täällä ja yritän pysyä tolpillani. Huomaan, että osaan nähdä asioista monia puolia, siis yleisistä asioista tai uutisista, ja osaan etsiä erilaisia syitä miksi joku teki/sanoi jotain tai miksi jotain tapahtui niin kuin tapahtui. Tykkään myös tilannekomiikasta, se auttaa joskus harmaiden päivien kanssa. Ja tiedän, että osaan laulaa. En vain ikinä laulaisi kenenkään kuullen. 

[/quote]

Tuttuja ajatuksia silloin tällöin itsellenikin. Oma herkkyys harmittaa ja hävettää joskus. En myöskään osaa sanoa EI ajoissa. Ap 

up

Ap, minusta ihan selvästi olet kehittämässä itse itsellesi, tietoisesti, parempaa itsetuntoa. Mahtavaa työtä! =) Arvostan noita päämääriä ja intoa, millä suorastaan imet vastaukset itseesi. Sanot usein, että haluat itsekin joskus osata vastata kuten joku edellä, minä tiedätkös luulen, että pääset niin sanomaankin. 

Ja mitä tulee tuohon, että välillä itsetunto on ok, välillä tunnet olosi huonommaksi - se lienee normaalia. Vaikka itsellänikin on hyvä itsetunto, nimenomaan kautta että minä RIITÄN, niin totta kai se hieman pakenee kun olen jonkun oikein valovoimaisen ihmisen seurassa. Että olispa kiva olla ennemmin tuollainen, kuin tällainen... Mutta ehkä näiden kokemuksien myötä voi pyrkiä olemaan ainakin vähän enemmän "tuollainen" (vaikka nyt itse voisin olla avoimempi, sosiaalisempi, rohkeampi), joten kehitystä sekin, parhaimmillaan. Mutta sen ei pidä muuttaman sitä tosiasiaa, että sittenkin sinä riität sellaisena kuin olet. Et ehkä riitä Ms Valovoima -kisoihin, et ehkä kilpailemaan työpaikan suosituimman henkilön roolista, mutta ihan varmasti riität ihmisenä. Sinä, minä ja me kaikki. Ja muuhunhan meidän ei tarvitse riittääkään, kuin olemaan juuri sinä/minä, elämään mahdollisimman onnellista elämää näillä resursseilla, mitä meillä on käytössä (tai pyrkiä parempiin resursseihin, jos se tuntuu tärkeältä!), elää niin ettemme satuta muita, kenties voimme joskus jotakuta toista auttaakin yms.

Näiden kirjoitusten perusteella mulla on fiilis, että pitäisin ihan jokaisesta kirjoittajasta, jos tavattaisiin. Pidän tietynlaisesta nöyryydestä ja sen hyväksymisestä, että olemme inhimillisiä, tavallisia ihmisiä, emme ehkä mitään ihmeellistä - mutta juuri se on se, joka riittää. =)

Tsemppiä ap:lle. =)

nro 10

Ei hyvä itsetuntoni liity mihinkään ominaisuuksiini vaan siihen, että kelpaan ja pärjään ihan sellaisena kuin satun olemaan. En tiedä, olenko keskivertoa parempi muussa kuin älykkyydessä, itsetuntemuksessa, kirjoittamisessa ja estetiikan tajussa.