IVF/ICSI viikolla 42
Aloitinpa nyt meillekin pinon, että voidaan sitten yhdessä vertailla tuntemuksia ja piinailla, sitten kun siihen on aihetta.
Eli kaikki joilla on IVF/ICSI viikolla 42..hopi hopi tähän pinoon ilmoittautumaan :O)
Ja pientä taustaa ja esittelyä olis mukava saada jokaisesta tähän heti alkuun.
Tässä mun taustaa niille, jotka ei minua vielä tunne. Olen pyörinyt tällä palstalla samalla nikillä enemmän tai vähemmän ihan ensimmäisten tutkimusten ja hoitojen alusta asti.
Minä olen 27v ja mies 30v. Ehkäisy lopetettiin v.2000 jouluna, sen jälkeen sai lapsi tulla, jos oli tullakseen, eikä ollut. Vuoden päästä lähdettiin tutkimuksiin ja syy löytyi miehestä. No sitten kaikkien tutkimusten ja kesälomien jälkeen alkoi hoidot v.2003 alussa, jolloin aluksi meille tehtiin 2 IUI:ta, jotka molemmat epäonnistuivat. Sitten haluttiinkin suoraan IVF:ään. Ensimmäinen IVF tuotti 12 munasolua, joista 4 hedelmöittyi ja kaksi alkiota vain oli lopulta siirtokelpoisia, yhtään ei saatu pakkaseen. Nyt niistä kahdesta siirretystä on tässä jaloissa jo pian 2v8kk pyörinyt ihana uhmaikäinen Mikael-poika.Toista lasta on toivottu/yritetty siitä asti.
Viime syksynyä piti alkaa uusi IVF, mutta kohtalo puuttuikin peliin ja tulinkin -05 keväällä yllättäen luomusti raskaaksi ja tulevat hoidot peruttiin. No sitten kohtalo taas puuttui peliin ja sainkin keskenmenon vakavan tulehduksen takia rv 17+5 (poika) ja suunnitelmat meni uusiksi.
No sitten -06 helmikuussa pääsinkin uuteen IVF:ään, joka nyt tehtiin minun halustani lyhyellä kaavalla, siitä saatiin 3 munasolua vaan, joista vain yksi hedelmöittyi ja siirrettiin, mutta se ei sitten saanut aikaan raskautta. Ja sitten sanottiin klinikalta, että 6kk pitää odotella seuraavaa hoitoa, aika tuntui liian pitkältä ja harmitti, olisin heti halunnut yrittää uudestaan.
No kesä meni nopeasti kuitenkin ja yksi aivan varhainen keskenmenokin tuli sitten koettua, kun testiin ilmestyi kaksi himmeän himmeää viivaa, ehdin olla yhden päivän onnellinen ja raskaana, kunnes menkat alkoi pari päivää myöhässä ja se siitä.
Mutta nyt siis meillä alkaa kolmas ja viimeinen hoito julkisella puolella ja se tehdään nyt pitkällä kaavalla. Synarelan sumuttelun aloitin nyt lauantaina ja sitten viikolla 42 ois punktio ja siirto, TAYSilla. Tällä kertaa haluan, että hoito tehdään ainakin osaksi ICSI:nä..ellei kokonaan. Yritetään nyt tehdä mahdollisimman varmalla tavalla tämä, vaikka mikäänhän ei ole varmaa, kun näistä hoidoista on kyse.
Kaikki siis jotka kuljette kanssani samassa aikataulussa, niin ilmoittautukaa tähän pinoon nyt, niin päästään sitten yhdessä piinailemaan ja tsemppaamaan toisiamme! Kun kokemuksesta tiedän että, tämän hoitojakson aikana vertaistuki on monelle äärettömän tärkeää.
terkuin, caliendre
Kommentit (56)
on muuttunut. Eilen alko huomaamaan kuinka sumut on toiminu eli kaikki asiat ärsytti, väsytti vaikka otin päikkärit, mitään ei oikein saanut aikaiseksi ja kaiken lisäksi itkukohtaukset ilmaantui. Saapa nähdä jatkuuko sama meininki. Tai sitten mä vaan ite keksin perustelut huonolle päivälle...
Kuulumisiin!
-oikku
Hei, Minulla on muistaakseni tuolla samalla viikolla siirto ja cali, muistan sinut jo primäärisen lapsettomuuteni ajoilta!
Meitä potkaisi luomuonni aikanaan ja meillä on nyt poika 1 v. 3kk. Toinen on saanut tulla pojan syntymästä asti, mutta ei ole tietysti tullut, koska lähtökohdat on huonot. Ottaisin mieluusti vaikka kaksi lasta nyt samassa rytäkässä.
Nyt olemme siis IVF-hoidossa. Minä sumuttelen ja ensi viikolla alkaa pistokset. Mielialat vaihtelevat epätoivosta voittoon. Silloin tällöin erehdyn näille sivuille, vaikka ajattelin yrittäväni pysyä poissa... Toivottavasti munin kuin lattiakanalan onnellinen kana.
Ikää 26 v., miehellä seitsemän vuotta enemmän. Järkeilen, että meillä on hyvät mahkut raskautua, koska:
1) minä olen nuori
2) meillä on jo lapsi
3) emme tupakoi
4) olemme luksusvanhemmat ;)
Olitkin tuolla jossain muualla vastaillut mulle..muistan sut myös menneiltä ajoilta hämärästi..Onnea luomuihmeestä! Tosiaan mullakin sellanen oli ja se poika olisi nyt 7kk ikäinen, ja sit oli tää ihan alkuvaiheen km...mut eipä oo juurikaan sen jälkeen näkyny muuta valoa sen asian suhteen. Ne on ollu näitä harvoja onnen hetkiä, jotka sit viedään liian aikasin pois :O(No sainapahan tietää miltä sekin tuntuu, et tosta vaan tulee raskaaksi...
Sulla siis jo ens viikolla alkaa piikittelyt, mulla on vasta 2.10 nollaultra ja menkkojen pitäis nyt viimestään maanantaina ajallaan alkaa, tai sit koko homma kuulemma siirtyy viikolla....kiva kiva :O(
No piinaillaan yhdessä...ja tuetaan toisiamme :O)Toivotaan, että nyt onnistutaan!!
Ihmeen vähän porukkaa tälle 42 viikolle edelleen ilmottautunu..
t.caliendre
...se, että on joskus edes raskautunut, vaikka se ei olisikaan johtanut syntymään (valitettavasti!) on kuulemma erittäin positiivinen tekijä IVF-hedelmöityksessä. Näin meille ainakin sanoi lääkäri aikanaan kun saimme lapsen ja pohdimme jo seuraavan tekemisen konsteja. Juuri sillä mieheni on saanut houkuteltua minut IVF-hoitoon (" Meillä on niin hyvät mahkut, kun olemme kerran onnistuneet" ), vaikka itse olin jossain vaiheessa taipuvaisempi adoptioon.
Joo, meitä ei ole monta - ehkä kesän jälkeen kaikki oli hoidossa heti rysäyksenä ja me olemme jälkijunassa, jossa on väljempää?
Heipä hei.
En ole aikoihin juuri Vauva-lehden sivuja lukenut, saati tänne kirjoitellut. Muutama sana itsestäni: Olen 36 v., mies muutaman vuoden vanhempi. Lapsen ajattelimme saavan tulla jo keväällä 2000. Siitä noin vuoden kuluttua hakeuduimme tutkimuksiin, kun mitään ei ollut tapahtunut. Clomifenit auttoivat, samoin IUI. Kolmen keskenmenon jälkeen meille syntyi ihana tytönpirpana, joka on nyt 1 v 7 kk. Toista on toivottu melkein heti kun mahdollista, ja tämän vuoden alkupuolella tehtiin 2xIUI. Kumpikaan ei onnistunut. Yhtäkkiä, kun meneillään oli yhden kierron tauko, olinkin luomusti raskaana (syitä lapsettomuuteen ei ole koskaan löytynyt, eikä keskenmenoihinkaan). Onni oli lyhyt; se päättyi pian keskenmenoon. Vielä yksi IUI tehtiin 08/2006, ei raskautta. Nyt päätimme ensimmäistä kertaa yrittää IVF:ää. Jänskättää ja " hirvittää" vahvemmat hormonihoidot. Mielialassa tuntuu jo nyt, ellen sitten vain kuvittele.:) Sumuttelun aloitin jokunen päivä sitten. Ilmeisesti IVF on viikolla 42.
En jotenkin uskalla toivoa paljon, vaikka sitten kuitenkin toivon. Jos raskaus onnistuisikin, keskenmenot kummittelevat aina taustalla. No, odotellaan ja katsellaan.
Iloista mieltä toivottelen kaikille samaa kokeville!
Pirre
Lyhyen kaavan IVF on suunniteltu viikolle 42. Mulle on kyllä aika epäselvää koko kuvio esim. se, että kun siitä punktiosta saa sairaslomaa niin ilmoitetaanko siitä etukäteen työnantajalle vai soitetaanko aamulla ikäänkuin se olisi joku yllätys? Enkä siitä haluais kyllä kertoa pomolle!! Miten siinä toimitaan?
No joka tapauksessa, itse olen 30v, mieheni 34v ja clomifenilla aikaan saatu tyttö täytti juuri viikko sitten 5 vuotta. Kerran tulin raskaaksi ihan clomifen-menogon-yhdistelmällä mutta se päättyi keskenmenoon rv 10. Sen jälkeen ei ole enää tärppiä tullut. Nyt kokeilemme tätä IVF:ää, ainoaa ja viimeistä. Jos ei tärppiä tule mutta alkioita jää pakkaseen niin ne käytetään mutta muuten saa olla. Mutta tottakai tästä tulee tärppi :) Nyt syön terolutia vielä 9 päivää ja kp 1 pitää syödä jotain arimedexiä. Siitä sitten jatketaan menopurilla, orgalutranilla sekä sitten pregnyl ennen sitä keräystä. Sitten kai jotain lugesteronia. Se punktio pelottaa mua ihan hirveästi, oikeastaan en ole halunnut puhua siitä. Toivottavasti tulisi hyvä saalis meille jotta tämä onnistuisi! Meille laitetaan vain 1 alkio koska mulla on 1-tyypin diabetes.
Moikat!
Meillä ICSI on viikolla 41 tai 42 riippuen siitä, milloin menkat alkaa. Tällä kertaa hoito tehdään nimittäin lyhyellä kaavalla. Kun täti tulee aloitan Puregonin pistelyn ja sitten Orgalutranin jossain vaiheessa jarruksi rinnalle. Lääkkeet on jo ostettu ja jän-nit-tää!!
Mä olen myös sekundäärilapseton eli meillä on ICSI-tuplat vuosimallia 02. Luomumahiksia ei ole, miehellä siittiövasta-aineita 100%. Tuplien jälkeen ollaan toivottu vauvaa koko ajan, yksi PAS tehtiin 04, mutta alkiot ei selvinneet sulatuksesta. Nyt kerättiin voimia (ja rahaa..) ja päätettiin yrittää vielä yksi ICSI. Kauhea kynnys oli hoitojen aloittamiseen, vaikka vauvakuumekin on kova. Tuplia edelsi 6 vuoden lapsettomuus hoitoineen ja pettymyksineen ja jotenkin sitä pelkää, että joutuu samoihin henkisiin syövereihin kuin silloin. Eihän tilanne tietenkään ole mitenkään sama, kun on jo kaksi ihanaa lasta, mutta masis ei tieten tahtoen houkuta.
Nyt aiotaan siis uskaltaa, toivosta en sano mitään. Jotenkin on pinnassa pessimismiä, miten me voitais uudelleen onnistua??
Kivaa jos pääsee porukkaan kirjoittelemaan tuntemuksia, mulle hoidot on henkisesti iso juttu tälläkin kertaa.
Aksula
Tänne vain piinailemaan.
Mulla ei oo menkat vielä alkanu, eilen piti alkaa, sillojn kp30/30. Mitään vuotoa ei oo tullu, yleensä 2-3 päivää ennen alkaa tiputtelemaan..Kauankohan niitä taas saa odottaa?
Ärsyttää tää, et hoidot voi pian venyä viikolla niitten myöhästymisen takia :O(Eilen tein varuulta yhden raskaustestinkin, mutta negaa näytti..eli raskaanakaan en sit (yllättäen) ole. Tää Synarelahan voi viivästyttää niitä menkkoja, mutta kuinka paljon sit? Nyt 11. sumupäivä menossa..Onko muilla menkat alkaneet jo?
Olo on erittäin odottava..Tulis nyt ne menkat...Aarghhhh!!
kärsimätön caliendre
Vieläkö Caliendre tuskailee tätin tuloa? Minulla vielä aikataulut ok, kun menkat alko kp30/29-30. Maanantaina nollaultraan ja kiitos mukavan palstalaisen, saan myös vähän ilmaista Puregonia piikiteltäväksi... Toivottavasti kaikilla hoito sujuu odotusten mukaisesti. Itsellä välillä meinaa usko loppua, vaikka vasta näin alussa ollaan tällä kierroksella. Nyt (taas) päätin, etten hermoile turhaan... ja tiedän että kuitenkin hermoilen.
Kuulumisiin
Oikku
...Jos vaan sopii meillä olisi tarkoitus punktiot ja siirto olla vkolla 41 (sikälin jos täti saapuu nyt lähipäivinä). Eilen mulla alkoi pieni tiputtelut ja nyt on peukut pystyssä, että täti saapuisi viikonlopulle.
Hieman taustaa;
Meillä on nyt kyseessä siis ihka ensimmäinen hoito, mitään ei ole tätä ennen tehty ja suoraan jouduttiin siis rankempiin hoitoihin. Meillä tilanne se, että miehellä on vikaa siittiöissä, mussa pitäisi kaikki olla kunnossa. Meillä on kuumeilu aloitettu 7/2004 ja Helsingin Väestöliitolla meillä oli eka käynti 12/2005. Mun uuden työpaikan takia ollaan hieman venytetty hoidon alkua, vaikka vielä olen koeajalla niin lähden hoitoihin, koska yritän pitää mielessä, että ensimmäinen kerta ei välttämättä tuo toivottua tulosta. Joten eipä sitten tarvitse itseään syytellä miksi ei aloittanut aikaisemmin jne jne. Mulla on ikää 26 ja miehellä 30. Mä kävin tiistaina lääkärissä ja sain reseptit ja pistely ohjeet. Täytyy myöntää että aika paljon varmasti tulee pelottamaan sen ensimmäisen piikin pistäminen. Mä aloitan puregonilla ja 150iu, tietääkö kukaan onko tuo iso, pieni vai normaali annos (en huomannut sitä lääkäriltä kysyä)?
Tuohon sairaslomaan mäkin haluaisin selvennystä. Mä kyllä meinasin että kerron etukäteen, että mulle tehdään yksi toimenpide ja siitä syystä joudun olemaan sairaslomalla. Lääkärintodistuksen haen varmaan tyyliin diacorista, koska en halua, että töissä näkevät mun olleen Väestöliiton lapsettomuus klinikalla.
t. joalin
Torstai toivoa täynnä..
Tosiaan kaikki on tervetulleita tänne listalle. Pitäisköhän tätä vko 42 pinoa hiukan jonkun aina päivittää ja laittaa meidän perustiedot palstalle(nimimerkit, oma ja miehen ikä, ja monesko/mikä hoito on kyseessä sekä hoitopaikka ym mitä mieleen tulee, esim myöhemmin lisätä jokaisen puntkiosaaliit ja hedelmöittyneet)? Onko vapaaehtoisia nörttejä? Siitä näkis heti, keitä on vko 42 pinossa ja mikä on tausta ja tilanne ym..
Oikku72: kyllä täällä vielä odotellaan sitä tätiä, ei mitään tiputteluvuotoakaan oo tullu, ja raskaana en ole ainakaan testien mukaan..Kyllä ärsyttää oikeesti, et aina sitä saa ootella, kun ei pitäis.. nyt menossa kp 33/30...eli neljättä päivää myöhässä.. En oikein tiedä pitäiskö sinne klinikalle soitella, jos ei ne nyt huomiseen menneessä ala, että tarviiko näitä aikatauluja muuttaa. Kyllä v...ttaa, jos täytyy, muutenkin yhtä odottamista tää hoitoaika. Maanantaina munkin pitäsi sinne nollaultraan suunnata, jos nyt menkat on alkanu..
Pitäis koittaa olla hermoilematta tosiaan ja ottaa rennosti, mut välillä se on tosi vaikeeta, varsinkin sit niinä viimesinä piinapäivinä, jos nyt sinne asti koskaan päästään..
Joalin: Mäkin ennen kammosin piikkejä, mutta kummasti niihin on alkanu tottua tässä hoitojen myötä :O) Se on oikeesti niin pieni ja ohut se neula, et ei se satu, kun sen pistää, ei sitä edes huomaa..eka pistos tietty aina on vaikein, mielikuvat, kun siitä on pahemmat kuin se itse pistäminen, mut sen jälkeen helpttaa ja huomaa, et ei se niin kamalaa ollutkaan. Ainoa mikä sattuu, voi olla sen piikin jälkeen hetken, sellanen pieni kipu tai polttelu, kun se aine alkaa vaikuttamaan..riippuu vähän aineestakin. Mut sen kyllä kestää.. Ei huolta siis!
Mun annos oli ekassa ja tokassa IVF:ssä myös tuo 150iu ja nyt se myös sama..ei ne oo sitä annosta suurentanu..Toivotaan, et se riittää nytkin. ja voihan sitä sit suurentaa, jos ei edistystä tapahdu.Joillainhan on pajon suurempiakin noi aloitusannokset, kai toi on joku keskiarvoannos mikä on yleisesti hyvä monelle aloituksessa tai jotain.
Kun mä olin ekan IVF:än aikaan siellä punktiossa ja siirrossa, niin kerroin, et mulle tehdään gynegologinen toimenpide sairaalassa, et joudun sen takia olemaan poissa. Ei kysellyt pomo (mies) sen jälkeen asiasta..ei sitä sen kummemmin tarvii selitellä. Ton ohjeen sain meidän työnjohtajalta (nainen), jolle kerroin koko totuuden.
Mutta tätiä odotellessa..mrrrrrrr..
caliendre 13. päivä sumussa
Unohdin aiemmin toivottaa teidät tervetulleiksi, joten tervetuloa!
Tsempataan ja jännäillään yhdessä :O)
caliendre
Siis alkaa jo raivostuttaa tää menkkojen katoaminen..mrrrrrr..
Soitin äsken klinikalle näistä menkkojen myöhästymisestä, ja sanoivat, että jos huomenna vielä alkaa niin pysytään aikataulussa, mutta jos menee sunnuntaille, niin voi olla, et sit siirtyy tää hoito viikolla eteenpäin..Pitää ilmoitella niille ma-aamuna tilanne..päivällä ois se nollaultra sit.
Nyt kaikki sit toivomaan mulle sitä tätiä kylään ja äkkiä!! Peukut pystyyn sen puolesta bdbdbdbd
Muuten olo normaali..äkkipikainen ja herkästi hermostuva..Onneksi on viikonloppu edessä taas...ja huomenna pitäis lähtee viihteelle, hiukan nollaamaan tätä päätä..:O) Vielä kerran, toivotaan, et viimeisen kerran pitkään aikaan....
Mikäs muitten vointi on?
caliendre sumussa jo 14. päivää
Heippa!
Meillä tuli eteen yllättävä käänne. Tein nimittäin eilen raskaustestin, joka näytti positiivista tulosta.
Testin tein vain varmuuden vuoksi siksi, että hoidon suunnittelukäynnillä ultrassa näkyi, että ovulaatioaika oli käsillä, ja tiesin, että olisi mahdollista olla raskaana, vaikken siihen uskonutkaan. Harmi vain, etten osaa/uskalla iloita vielä raskaudesta; niin monta keskenmenoa on takana, etten usko onnistumiseen näin alussa millään. Lisäksi mietin eikö Synarela, jota ehdin käyttää viikon, vaikuta tähän muka mitenkään. Lopetin sen tietysti heti testituloksen saatuani. Maha on välillä sen tuntuinen kuin alkaisi menkat. Se voi tietty liittyä raskauteen, mutta pelottaa silti.
Kyllä tämä on kummallista. Minä kuitenkin taidan poistua täältä tällä erää. Saatammepa törmätä vielä. Onnistuneita hoitoja ja jaksamista
toivoo Pirreli
Olipas mukava uutinen, harmi vaan, et meidät nyt sit jouduit heti kättelyssä jättämään ;O)
Toivotaan nyt sulle paljon onnea tähän raskauteen, ja että sun ei tänne palstalle tarttis enää palata :O)Paksuja vointeja!!
caliendre, joka edelleen oottelee menkkoja alkavaks..
Kiva, etä muitakin on samassa aikatalussa..aika hiljaista on muuten ollut tähän pinoon ilmottautumisten suhteen.
Mulla nyt tosiaan 6. päivä Synarelaa menossa..ja hermot vähän kireellä, en tiedä johtuuko sumuista vai vaan tulevista menkoista :O/ Tietenkin hiljaa mielessäni toivon, että ne ei alkaiskaan...että ihme olisi tapahtunut, mutta turha toivo varmaan...
Palaillaan kuulumisten kera..
caliendre