Mitä kaipaat lapsettomuudessa?
Itse just nyt kaipaan sitä, että kun on flunssa niin sais vaan löhötä tekemättä mitään ja nukkua niin paljon kuin jaksaa.
Kommentit (82)
Juuri tuo että kipeänä saisi sairastaa 100% rauhassa. Mutta nyt kun lapset ovat jo koululaisia onnistuu tuokin.
Tavarat ois omilla paikoillaan niin ettei esim. saksia tarviis aina etsiä.
Vapautta minäkin. Sitä että pystyi tekemään mitä vain milloin vain. Tykkään lapsista ja lapsiperhearjesta hirveästi. Mutta joskus olisi kiva vain mennä extempore johonkin viikonloppuna tai vetäistä perseet olalle, jos siltä tuntuu. Haikaillaan myös miehen kanssa välillä niitä aikoja kun kaikki oli halpaa. Siis sitä että viikon ruokaostokset oli mahdollista suorittaa muutamalla kympillä.
Vierailija kirjoitti:
Tavarat ois omilla paikoillaan niin ettei esim. saksia tarviis aina etsiä.
Mun pitäis elää miehetöntä elämää saavuttaakseni tämän 😅
Huolettomuutta lähinnä. Siis sellaista huolettomuutta missä ei olisi kaikki muu mitätöntä ja merkityksetöntä kuin yksi asia eli oma lapsi. Kun lapsen saa niin sydän on koko ajan ikäänkuin irti itsestä, se on siellä missä lapsikin on.
T. 18v vielä kotona ja 20v joka muutti muutama kk sitten opiskelupaikkakunnalleen ja hän käy mielessä monta kertaa päivässä.
Sitä ettei tarvitse olla jatkuvasti päättämässä mitä syödään. Saattaa kyllä tässä suurempi ongelma olla puoliso kuin lapset.
Vierailija kirjoitti:
Sitä ettei tarvitse olla jatkuvasti päättämässä mitä syödään. Saattaa kyllä tässä suurempi ongelma olla puoliso kuin lapset.
Mä olen niiiiin kyllästynyt ruokahuoltoon myös. Oon yrittänyt vastuuttaa lapsia keksimään välillä ruokia, sit syyään kyl jauheliha-makaronia ja ketsuppia mut ihan sama :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä ettei tarvitse olla jatkuvasti päättämässä mitä syödään. Saattaa kyllä tässä suurempi ongelma olla puoliso kuin lapset.
Mä olen niiiiin kyllästynyt ruokahuoltoon myös. Oon yrittänyt vastuuttaa lapsia keksimään välillä ruokia, sit syyään kyl jauheliha-makaronia ja ketsuppia mut ihan sama :D
Aargh. Samoin. Ihan mahdotonta keksiä ruokaa mikä kelpaa kaikille. Siihen päälle se, että ruoka on melkein pakko hakea perhehelvetistä, koska lähikauppa on melkein aina kallis/kaikkea tarvittavaa ei saa.
Olen myös ihan kypsä vaatehuoltoon. Siis siihen että kaikilla on tilanteeseen sopivaa sopivan kokoista päälle pantavaa. Joka sesonki ja juhla on sellainen että jollekulle on pakko mennä hakemaan jotain.
Lapsiperhe-elämä on ihan kivaa, mut ainoa ongelma on se, että tää on tätä 24/7. Mä varmaan kaipaan vaihtelua. Sitä on hankalampi nyt hankkia kuin ennen lapsia. Musta tuntuu et mun elämä pyörii duuni-prisma-koti -akselilla. Miksi mä en pääse aamuyöhön asti hillumaan mieheni kanssa baareihin kuten ilmeisesti muut ikäiseni äidit?? :DD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä ettei tarvitse olla jatkuvasti päättämässä mitä syödään. Saattaa kyllä tässä suurempi ongelma olla puoliso kuin lapset.
Mä olen niiiiin kyllästynyt ruokahuoltoon myös. Oon yrittänyt vastuuttaa lapsia keksimään välillä ruokia, sit syyään kyl jauheliha-makaronia ja ketsuppia mut ihan sama :D
Aargh. Samoin. Ihan mahdotonta keksiä ruokaa mikä kelpaa kaikille. Siihen päälle se, että ruoka on melkein pakko hakea perhehelvetistä, koska lähikauppa on melkein aina kallis/kaikkea tarvittavaa ei saa.
Olen myös ihan kypsä vaatehuoltoon. Siis siihen että kaikilla on tilanteeseen sopivaa sopivan kokoista päälle pantavaa. Joka sesonki ja juhla on sellainen että jollekulle on pakko mennä hakemaan jotain.
Ja sit yllätykset et lapsi muistaa illalla klo 21 et AINIIN huomenna muuten on naamiaiset.
Sunnuntai-iltapäivän päiväunia. Puhelin kiinni, ählymässyruuan jälkeen syntisen makoisat päiväunet.
Elämä oli ennen lapsia enemmän omasta itestä kiinni. Sellasta hallinnantunnetta. Nyt tuntu et muuttujia on loputtomasti.
Vierailija kirjoitti:
Onneks oon lapseton 😊
Onneksi olen lapsellinen😍
-7-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä ettei tarvitse olla jatkuvasti päättämässä mitä syödään. Saattaa kyllä tässä suurempi ongelma olla puoliso kuin lapset.
Mä olen niiiiin kyllästynyt ruokahuoltoon myös. Oon yrittänyt vastuuttaa lapsia keksimään välillä ruokia, sit syyään kyl jauheliha-makaronia ja ketsuppia mut ihan sama :D
Aargh. Samoin. Ihan mahdotonta keksiä ruokaa mikä kelpaa kaikille. Siihen päälle se, että ruoka on melkein pakko hakea perhehelvetistä, koska lähikauppa on melkein aina kallis/kaikkea tarvittavaa ei saa.
Olen myös ihan kypsä vaatehuoltoon. Siis siihen että kaikilla on tilanteeseen sopivaa sopivan kokoista päälle pantavaa. Joka sesonki ja juhla on sellainen että jollekulle on pakko mennä hakemaan jotain.
Ja sit yllätykset et lapsi muistaa illalla klo 21 et AINIIN huomenna muuten on naamiaiset.
Juu nämä. Ja sitten se surku kun niistä paniikissa tehdyistä asuista ei tule ihan mieleisiä. Ja sitten kaikki yllättävät ylimääräistä päänvaivaa aiheuttavat eväs päivät. Pahimpia ne päivät kun on jhl lakko ja alat yks kaks illalla rääpiä lapselle koko päiväksi eväitä, joita ei tarvitse säilyttää kylmässä tai lämmittää.
Rauha, hiljaisuus, yksinolo, ei jatkuvaa siivousta ja muiden jälkien korjaamista, kämppä olisi aina siinä kunnossa mihin sen jätin kun lähdin töihin. Ja se jatkuva huoli mikä lapsista on...