Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä kaipaat lapsettomuudessa?
02.01.2022 |
Itse just nyt kaipaan sitä, että kun on flunssa niin sais vaan löhötä tekemättä mitään ja nukkua niin paljon kuin jaksaa.
Kommentit (82)
En mitään. Elämä alkoi lapsista. Nyt kaikki jo isoja miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täit oli sellanen asia mikä ei kyllä kuulunut millään tasolla mun elämään ennen lapsia. En kyllä ymmärtänyt arvostaakaan sitä sillon.
Kaipaan päiväunia silloin kun huvittaa, enemmän aikaa luoviin töihin ja tiettyjen asioiden helppoutta, esim. ulos lähtiessä lapsen kanssa menee kolme kertaa enemmän aikaa mitä yksin lähtiessä.
Kaipaan:
- sitä aikaa, kun ei ollut vuorotellen kihomatoja, syyhyä ja täitä. Ei tarvinnut metsästää jatkuvasti jotain jotain loislääkkeitä apteekista, ja kutina p*rseessä alkaa aina jouluaattoiltana, sunnuntaina aamuyöllä jne. Riitti kun madotti koiran.
- nukkumista, kun univaje johtui vain itsestä. Nykyään unirytmini on täysin pilalla, herään joka rapinaan vaikka nuorin vauvani täyttää 10.
- huolettomuutta. Lasten kanssa on jatkuvasti huolissaan jostain, tai ainakin huoli kytee takaraivossa mitä mahdollisesti voisi tapahtua. Vaikka lapsen kurkku leikkautua auki luistelussa, tai hän voi jäädä kaatuvan vanerikuorman tai bussin renkaan, tai kääntyvän auton alle. Tai hautautua lumikinokseen. Ks. uutiset viime vuosilta.
- omaa aikaa. Ei ole tukiverkkoja, joten ei kunnollista lomaa ikinä, siis lomaa jolloin et ole vastuussa muista kuin itsestäsi.
- sitä, kun ei tarvinnut tehdä jatkuvasti ruokaa. Lapsia pitää ruokkia koko ajan, ja toimia vieläpä jonain esimerkkinä ja puputtaa kasviksia tarkalleen 500g päivässä, kun selviäisi itse ihan hyvin kahvilla ja voileivillä vaikka viikon.
En silti kadu lasten hankintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä ettei tarvitse olla jatkuvasti päättämässä mitä syödään. Saattaa kyllä tässä suurempi ongelma olla puoliso kuin lapset.
Mä olen niiiiin kyllästynyt ruokahuoltoon myös. Oon yrittänyt vastuuttaa lapsia keksimään välillä ruokia, sit syyään kyl jauheliha-makaronia ja ketsuppia mut ihan sama :D
Aargh. Samoin. Ihan mahdotonta keksiä ruokaa mikä kelpaa kaikille. Siihen päälle se, että ruoka on melkein pakko hakea perhehelvetistä, koska lähikauppa on melkein aina kallis/kaikkea tarvittavaa ei saa.
Olen myös ihan kypsä vaatehuoltoon. Siis siihen että kaikilla on tilanteeseen sopivaa sopivan kokoista päälle pantavaa. Joka sesonki ja juhla on sellainen että jollekulle on pakko mennä hakemaan jotain.
Ja sit yllätykset et lapsi muistaa illalla klo 21 et AINIIN huomenna muuten on naamiaiset.
Minulla onneksi puoliso muistaa nämä naamiais ja muut hommat. Toisinaan neulan kanssa joudun osallistumaan mutta onneksi ei tarvitse itse muistaa koska pitää tehdä ja mitä.
Puoliso on täysin mielikuvitukseton ruoan suhteen. Meillä olisi aina kanasuikaleista tehtyä pastaa jos hän joutuisi yksin keksimään mitä syödään ja siksi on aina työntämässä vastuun siitä minulle.
Ensimmäinen ruoasta maininnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä ettei tarvitse olla jatkuvasti päättämässä mitä syödään. Saattaa kyllä tässä suurempi ongelma olla puoliso kuin lapset.
Mä olen niiiiin kyllästynyt ruokahuoltoon myös. Oon yrittänyt vastuuttaa lapsia keksimään välillä ruokia, sit syyään kyl jauheliha-makaronia ja ketsuppia mut ihan sama :D
Mä hävitän joka ikisen kattilan, pannun ja purnukan kun lapset muuttaa kotoa pois. En IKINÄ enää tee ruokaa, vaan ostan valmiina kaiken tai käyn ulkona syömässä. Mitta on ihan täynnä =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse kaivata, kun olen lapseton. Esim. tänään nukuin pitkään, kuntoilin, saunoin, söin kolmatta päivää samaa mausteista ruokaa, jonka tein perjantaina, koska tykkään siitä enkä jaksa kokoajan kokata. Sitten otin päikkärit. Just nyt surffaan netissä ja suunnittelen kevään harrastuksia (tanssitunteja, kursseja, ehkä myöhemmin keväällä joku reissu) ja polttelen kynttilöitä. Ennen nukkumaanmenoa vielä rauhassa meditoin tai kuuntelen sellaista musiikkia, josta tykkään.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kaivata, kun olen lapseton. Esim. tänään nukuin pitkään, kuntoilin, saunoin, söin kolmatta päivää samaa mausteista ruokaa, jonka tein perjantaina, koska tykkään siitä enkä jaksa kokoajan kokata. Sitten otin päikkärit. Just nyt surffaan netissä ja suunnittelen kevään harrastuksia (tanssitunteja, kursseja, ehkä myöhemmin keväällä joku reissu) ja polttelen kynttilöitä. Ennen nukkumaanmenoa vielä rauhassa meditoin tai kuuntelen sellaista musiikkia, josta tykkään.
Kuulostaa tyhjältä ja yksinäiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kaivata, kun olen lapseton. Esim. tänään nukuin pitkään, kuntoilin, saunoin, söin kolmatta päivää samaa mausteista ruokaa, jonka tein perjantaina, koska tykkään siitä enkä jaksa kokoajan kokata. Sitten otin päikkärit. Just nyt surffaan netissä ja suunnittelen kevään harrastuksia (tanssitunteja, kursseja, ehkä myöhemmin keväällä joku reissu) ja polttelen kynttilöitä. Ennen nukkumaanmenoa vielä rauhassa meditoin tai kuuntelen sellaista musiikkia, josta tykkään.
Kuulostaa tyhjältä ja yksinäiseltä.
Se on varmaan sitä, jos on tottunut löytämään merkityksen elämästään itsensä ulkopuolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä ettei tarvitse olla jatkuvasti päättämässä mitä syödään. Saattaa kyllä tässä suurempi ongelma olla puoliso kuin lapset.
Mä olen niiiiin kyllästynyt ruokahuoltoon myös. Oon yrittänyt vastuuttaa lapsia keksimään välillä ruokia, sit syyään kyl jauheliha-makaronia ja ketsuppia mut ihan sama :D
Mä hävitän joka ikisen kattilan, pannun ja purnukan kun lapset muuttaa kotoa pois. En IKINÄ enää tee ruokaa, vaan ostan valmiina kaiken tai käyn ulkona syömässä. Mitta on ihan täynnä =D
Yksi syy miksi tykkään mennä toimistolle vaikka etämahdollisuus on, on se että saan tilata tai mennä ravintolaan syömään ihan yksin. Kotona en edes arkena syö vaikka joudun laittamaan ja ideoimaan muille ruokaa. Sitten kun lapset on lähtenyt lentää myös täällä suurin osa kattiloista ja pannuista pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kaivata, kun olen lapseton. Esim. tänään nukuin pitkään, kuntoilin, saunoin, söin kolmatta päivää samaa mausteista ruokaa, jonka tein perjantaina, koska tykkään siitä enkä jaksa kokoajan kokata. Sitten otin päikkärit. Just nyt surffaan netissä ja suunnittelen kevään harrastuksia (tanssitunteja, kursseja, ehkä myöhemmin keväällä joku reissu) ja polttelen kynttilöitä. Ennen nukkumaanmenoa vielä rauhassa meditoin tai kuuntelen sellaista musiikkia, josta tykkään.
Kuulostaa tyhjältä ja yksinäiseltä.
Kateellinen mamma siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kaivata, kun olen lapseton. Esim. tänään nukuin pitkään, kuntoilin, saunoin, söin kolmatta päivää samaa mausteista ruokaa, jonka tein perjantaina, koska tykkään siitä enkä jaksa kokoajan kokata. Sitten otin päikkärit. Just nyt surffaan netissä ja suunnittelen kevään harrastuksia (tanssitunteja, kursseja, ehkä myöhemmin keväällä joku reissu) ja polttelen kynttilöitä. Ennen nukkumaanmenoa vielä rauhassa meditoin tai kuuntelen sellaista musiikkia, josta tykkään.
Kuulostaa tyhjältä ja yksinäiseltä.
Kateellinen mamma siellä.
Tätä samaa voikin käyttää hyvin jokaisessa lapsettomia käsittelevässä ketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruokahuolto varmaan se munkin kipupiste. Olisi siistii ettei tartte miettiä mitä laittaa ruuaksi. Toisaalta lapsettomuus olisi mun painajainen. Voin nukkua, mennä aika vapaasti ja kukaan ei huuda enää pyyhkimään. Reissaaminenkin on helppoa, paitsi laukkuja enemmän matkassa.
Vierailija kirjoitti:
Täit oli sellanen asia mikä ei kyllä kuulunut millään tasolla mun elämään ennen lapsia. En kyllä ymmärtänyt arvostaakaan sitä sillon.
Luulin näiden hävinneen tästä maasta, ja sitten sain lapsia. Järkytys oli suuri törmätä ensimmäisen kerran täihin. Törmäsin myös käsitteeseen kihomadot ensimmäistä kertaa.
Nekin vaiheet kuitenkin jääneet jo taa.
Ennen perhettä asuin Helsingissä kerrostalossa. Sain kyllä nukkua joo milloin vaan töiltä ehdin, mutta myös keitellä monet yksinäiset iltateet ja kökkiä sunnuntait tyhjässä asunnossa.
Nyt meidän talon ruokapöydässä on neljä paikkaa, en kaipaa tyhjää pöytää tippaakaan.
Joillekkin lapset sopii ja joillekkin ei. Moni niitä itsekkäästi hankkii vaikkei ole mitään valmiuksia ja sitten ihmetellään kun on niin vaikeaa ja kaikki leviää käsiin. Nää on yleensä just noita "elämä alkoi lapsesta" jotka elävät vain lasten kautta.
Sitä kun vaimolla oli vielä kireä pimppara ennen porsimista.
Alue: Aihe vapaa
Ja sit se lakko venyy ja venyy ja venyy ja toisen viikon kohalla jo alkaa miettiä et kehtaako sille laittaa joka päivä näitä lähikaupan paistopisteen karjalanpiirakoita evääksi...Terveisiä Turust!