Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
AFANTASIA ja kyky visualisoida mielikuvia: Miten ajattelusi muodostuu? Näetkö kuvan, "koetko tiedon" ilman kuvaa tai jotain aivan muuta?
02.01.2022 |
Moi!
— Te kaikki visualisoivat, kertoisitteko mahdollisimman tarkasti millä tavalla visualisoitte?
Moni ei varmasti tiedä itsekään toimiiko oma keho afantasian tapaan vai visualisoiko mielikuvilla.
Tätä ketjua lukiessa vahvistuu oletus siitä, että aivan kaikki ajattelevat ja näkevät mielikuvia tai ajattelevat mielikuvia tai muodostavat mielikuvia tai ajatuksia omalla yksilöllisellä tavallaan. Toisilla ihmisillä on varmasti enemmän yhtäläisyyksiä ja toisilla enemmän eroavaisuuksia mielen sisäisessä ajattelutavassa kuin toisilla.
— Te kaikki, joilla on mielestänne afantasian kriteerien mukaista ajattelua, kertoisitteko myös tarkasti millä tavalla ajattelette tai millä tavalla muodostatte mielikuvia?
Moni mielestään mielikuvia näkevä, joka ei tunnista ajattelussaan afantasiaa, on tässä ketjussa kuitenkin maininnut, että näkee silmät sulkiessaan "vain mustaa" ja että "mielikuva on vain ajatus eikä kuva".
Kertokaa omasta kokemuksestanne! Hyvää uutta vuotta 2022!
Kommentit (44)
Visualisoin asioita ja esimerkiksi astelukuja työssäni näkökentän päälle. Auttaa paljon ainakin minua kun tarvitsen suunnata työvälineitä parin asteen tarkkuudella mutta kuitenkin mututuntumalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Visualisoin sekä auditiivisesti, kinesteettisesti että visuaalisesti. Olen koulutukseltani ja ammatiltani taiteilija ja mitä noista kulloinkin käytän eniten riippu tietysti tehtävästä työstä, ratkaistavasta ongelmasta, ihmissuhteesta jne.
Afantasia ei vaivaa minua, vaikea edes kuvitella millaista sellaisen kanssa eläminen olisi.
Minulla on niin voimakas ja eläväinen kyky nähdä asiat mielessäni todellisen kaltaisena, että joudun rajoittamaan kirjallisuuden lukemista. Tunnen pahaa oloa, surua, fyysistä tuskaa jne. omassa kehossani kun luen jotain pahaa. Enkä halua nähdä mielessänikään kamalia asioita. Lisäksi tulee mieleen tuoksuja ja makuja, ääniä, tuulia jne. Mutta kyllä silti "näen mustaa" jos laitan luomet yks kaks kiinni. Ne mielikuvat eivät ole suljetuissa luomissa silmien edessä, vaan jossain aivojen välitilassa ihan väreineen ja liikkuvine kuvineen. Tosin niiden esiintyminen ei riipu siitä pitääkö luomia kiinni vai ei. Se on ajatus- tai lukuprosessiin liittyväistä. Siis jos ajattelen silmät kiinni, niin silmien edessä näkyy mustaa (luomet), mutta ajatuksissa kulkee kuvat kuin videota katselisi :D
Vierailija kirjoitti:
Visualisoin sekä auditiivisesti, kinesteettisesti että visuaalisesti. Olen koulutukseltani ja ammatiltani taiteilija ja mitä noista kulloinkin käytän eniten riippu tietysti tehtävästä työstä, ratkaistavasta ongelmasta, ihmissuhteesta jne.
Afantasia ei vaivaa minua, vaikea edes kuvitella millaista sellaisen kanssa eläminen olisi.
Mutta et osaa vai viitsi selittää tapaa, jolla näet mielessäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Visualisoin sekä auditiivisesti, kinesteettisesti että visuaalisesti. Olen koulutukseltani ja ammatiltani taiteilija ja mitä noista kulloinkin käytän eniten riippu tietysti tehtävästä työstä, ratkaistavasta ongelmasta, ihmissuhteesta jne.
Afantasia ei vaivaa minua, vaikea edes kuvitella millaista sellaisen kanssa eläminen olisi.Mutta et osaa vai viitsi selittää tapaa, jolla näet mielessäsi?
En selitä, koska selittämiseen menisi liikaa aikaa - sehän riippuu ihan siitä, käytänkö kinesteettistä, auditiivista vai visuaalista kanavaa. Prosessi on näissä erilainen ja jotta selittäminen olisi vielä mutkikkaampaa, kanavia vaihdetaan lennossa tuon tuosta, jos ongelma on visainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Visualisoin sekä auditiivisesti, kinesteettisesti että visuaalisesti. Olen koulutukseltani ja ammatiltani taiteilija ja mitä noista kulloinkin käytän eniten riippu tietysti tehtävästä työstä, ratkaistavasta ongelmasta, ihmissuhteesta jne.
Afantasia ei vaivaa minua, vaikea edes kuvitella millaista sellaisen kanssa eläminen olisi.
Sama juttu. Muistan hyvin tuoksut, lämpötilat, äänet, ja tunnen ne päässäni. Esimerkiksi sadepäivä, siinä on tietty kosteus, tietty ääni ja tietty tuoksu.
Tämän lisäksi kun esimerkiksi teen tietokoneella jonkinlaista 3D objektia, käytännössä aina, visualisoin sen ensimmäiseksi hyvin pitkälle korvieni välissä työvaiheineen, ennenkuin alan edes tekemään sitä tietokoneella. Pystyn pyörittämään sitä mielessäni kaikin tavoin, sijoittelemaan sitä mihin haluan ja tarkastelemaan sitä millaisia työvaiheita tarvitsen jotta saan halutun lopputuloksen.
Sitten jos puhutaan esimerkiksi seksistä tai itsetyydytyksestä, niin aikaisemmat kokemukset tai fantasiat joita käyn päässäni ovat hyvin visuaalisia, melkein kuin elokuvia, ääninen, tuoksuineen, tuntemuksineen, mutta pystyn muokkaamaan niitä miten haluan.
Samoin kun kirjoitan jotain, niin kirjoittamisen aikana mielessäni on kuin elokuva, joka sitten tulee "paperille".
Luulisin että kaikille taiteilijoille ja taiteellisen alan työntekijöille tuo kyky on ehdoton, sillä muutoin tulokset ovat vain teknisiä toistoja jostakin, eivät luovia?
Minulla on afantasia. Sain kuulla tästä ilmiöstä pari vuotta sitten ja se auttoi ymmärtämään omia hahmotuksen ongelmia. Olen osittain kasvosokea enkä osaa piirtää mitään mielikuvitukseni pohjalta. Olen kylläkin ollut aina hyvä kolmiulotteisessa hahmottamisessa ja kuvien jäljentämisessä.
Siskojeni kanssa olen verrannut visualisointikykyämme. He näkevät mielessään kuvan hiekkarannasta ja pystyvät zoomaamaan haluamaansa yksityiskohtaan, vierailemaan näkymässä. Minä näen hiekkarantaa ajatellessani pelkkää mustaa mutta samaan aikaan mieleni toisella tasolla näen aineettomana jonkinlaisen aivojeni tarjoaman moniaistisen haamukuvan siitä, mitä käsite hiekkaranta pitää sisällään. Tämä kuva häilyy mielessäni läpinäkyvänä ja värittömänä, joskus mustavalkoisina ääriviivoina. Mitä enemmän yritän kuvaa tarkastella, sitä nopeammin se katoaa. Kuvan tarkkailuyrityksiin liittyy enemmänkin kineettisen kuin visuaalisen kokemuksen tunne.
Nukahtamisen hetkellä alan nähdä täysin selkeitä, värikkäitä, kaleidoskooppimaisesti toisikseen liukuvia kuvia vielä valveilla ollessani, mikä tekee nukahtamisesta todella helppoa. Jos uni ei ole tullakseen, alan ajatella näitä kuvia ja tämä keino toimii parissa minuutissa. Minulla on myös hurjan visuaalisia unia. Ehkä tämä on kompensaatiota valvetilan pimeälle mielen silmälle. Käsittääkseni monet afantasikot näkevät unia normaalisti.
Luen paljon ja ajatteluni onkin varmasti enemmän teksti- kuin kuvapohjaista. Joskus mietin, miksi kirjoissa pitää olla niin paljon ympäristön ja henkilöiden kuvailua. Romaanien lukeminen saa mieleni tuottamaan niitä käsitteiden haamukuvia mutta haluaisin todella tietää, kuinka normaali ihminen kokee visuaalisen kuvailun lukemisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Visualisoin sekä auditiivisesti, kinesteettisesti että visuaalisesti. Olen koulutukseltani ja ammatiltani taiteilija ja mitä noista kulloinkin käytän eniten riippu tietysti tehtävästä työstä, ratkaistavasta ongelmasta, ihmissuhteesta jne.
Afantasia ei vaivaa minua, vaikea edes kuvitella millaista sellaisen kanssa eläminen olisi.Mutta et osaa vai viitsi selittää tapaa, jolla näet mielessäsi?
En selitä, koska selittämiseen menisi liikaa aikaa - sehän riippuu ihan siitä, käytänkö kinesteettistä, auditiivista vai visuaalista kanavaa. Prosessi on näissä erilainen ja jotta selittäminen olisi vielä mutkikkaampaa, kanavia vaihdetaan lennossa tuon tuosta, jos ongelma on visainen.
Kylläpä aikasi on kallista. Outoa, että ehdit kuitenkin muissa ketjuissa höpöttää sen saman ajan.
-ei ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla on afantasia. Sain kuulla tästä ilmiöstä pari vuotta sitten ja se auttoi ymmärtämään omia hahmotuksen ongelmia. Olen osittain kasvosokea enkä osaa piirtää mitään mielikuvitukseni pohjalta. Olen kylläkin ollut aina hyvä kolmiulotteisessa hahmottamisessa ja kuvien jäljentämisessä.
Siskojeni kanssa olen verrannut visualisointikykyämme. He näkevät mielessään kuvan hiekkarannasta ja pystyvät zoomaamaan haluamaansa yksityiskohtaan, vierailemaan näkymässä. Minä näen hiekkarantaa ajatellessani pelkkää mustaa mutta samaan aikaan mieleni toisella tasolla näen aineettomana jonkinlaisen aivojeni tarjoaman moniaistisen haamukuvan siitä, mitä käsite hiekkaranta pitää sisällään. Tämä kuva häilyy mielessäni läpinäkyvänä ja värittömänä, joskus mustavalkoisina ääriviivoina. Mitä enemmän yritän kuvaa tarkastella, sitä nopeammin se katoaa. Kuvan tarkkailuyrityksiin liittyy enemmänkin kineettisen kuin visuaalisen kokemuksen tunne.
Nukahtamisen hetkellä alan nähdä täysin selkeitä, värikkäitä, kaleidoskooppimaisesti toisikseen liukuvia kuvia vielä valveilla ollessani, mikä tekee nukahtamisesta todella helppoa. Jos uni ei ole tullakseen, alan ajatella näitä kuvia ja tämä keino toimii parissa minuutissa. Minulla on myös hurjan visuaalisia unia. Ehkä tämä on kompensaatiota valvetilan pimeälle mielen silmälle. Käsittääkseni monet afantasikot näkevät unia normaalisti.
Luen paljon ja ajatteluni onkin varmasti enemmän teksti- kuin kuvapohjaista. Joskus mietin, miksi kirjoissa pitää olla niin paljon ympäristön ja henkilöiden kuvailua. Romaanien lukeminen saa mieleni tuottamaan niitä käsitteiden haamukuvia mutta haluaisin todella tietää, kuinka normaali ihminen kokee visuaalisen kuvailun lukemisen.
Tarkoitatko nyt vaikka "hänellä oli vihreät mantelinmuotoiset silmät, punainen leiskuva tukka ja hassu hattu". Hän istui ruskean hieman kuluneen jakkaran päällä ja mietti kasvot nahkahansikkaisiin käsiin painettuna -tyyppistä kuvailua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on afantasia. Sain kuulla tästä ilmiöstä pari vuotta sitten ja se auttoi ymmärtämään omia hahmotuksen ongelmia. Olen osittain kasvosokea enkä osaa piirtää mitään mielikuvitukseni pohjalta. Olen kylläkin ollut aina hyvä kolmiulotteisessa hahmottamisessa ja kuvien jäljentämisessä.
Siskojeni kanssa olen verrannut visualisointikykyämme. He näkevät mielessään kuvan hiekkarannasta ja pystyvät zoomaamaan haluamaansa yksityiskohtaan, vierailemaan näkymässä. Minä näen hiekkarantaa ajatellessani pelkkää mustaa mutta samaan aikaan mieleni toisella tasolla näen aineettomana jonkinlaisen aivojeni tarjoaman moniaistisen haamukuvan siitä, mitä käsite hiekkaranta pitää sisällään. Tämä kuva häilyy mielessäni läpinäkyvänä ja värittömänä, joskus mustavalkoisina ääriviivoina. Mitä enemmän yritän kuvaa tarkastella, sitä nopeammin se katoaa. Kuvan tarkkailuyrityksiin liittyy enemmänkin kineettisen kuin visuaalisen kokemuksen tunne.
Nukahtamisen hetkellä alan nähdä täysin selkeitä, värikkäitä, kaleidoskooppimaisesti toisikseen liukuvia kuvia vielä valveilla ollessani, mikä tekee nukahtamisesta todella helppoa. Jos uni ei ole tullakseen, alan ajatella näitä kuvia ja tämä keino toimii parissa minuutissa. Minulla on myös hurjan visuaalisia unia. Ehkä tämä on kompensaatiota valvetilan pimeälle mielen silmälle. Käsittääkseni monet afantasikot näkevät unia normaalisti.
Luen paljon ja ajatteluni onkin varmasti enemmän teksti- kuin kuvapohjaista. Joskus mietin, miksi kirjoissa pitää olla niin paljon ympäristön ja henkilöiden kuvailua. Romaanien lukeminen saa mieleni tuottamaan niitä käsitteiden haamukuvia mutta haluaisin todella tietää, kuinka normaali ihminen kokee visuaalisen kuvailun lukemisen.
Tarkoitatko nyt vaikka "hänellä oli vihreät mantelinmuotoiset silmät, punainen leiskuva tukka ja hassu hattu". Hän istui ruskean hieman kuluneen jakkaran päällä ja mietti kasvot nahkahansikkaisiin käsiin painettuna -tyyppistä kuvailua?
Miten noin selkeän kuvan voi nähdä pelkästään kirjaimina ilman, että tulee tuon näköistä ihmistä mieleen kuvana?
Minun mielestäni moni elokuvantekijä on afantasiasta kärsivä. Kun itse lukee kirjan, niin ne ovat mahtavia. Sitten kun katsoo elokuvan ko. kirjasta, niin pitkä plääh. Esim. annelit ja onnelit. Miten annelista ja onnelista edes saa tehtyä niin tavallisia ja tökeröitä elokuvia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Visualisoin asioita ja esimerkiksi astelukuja työssäni näkökentän päälle. Auttaa paljon ainakin minua kun tarvitsen suunnata työvälineitä parin asteen tarkkuudella mutta kuitenkin mututuntumalla.
Näetkö kuvan ilmassa? Jos, niin onko se läpinäkyvä kuva?
Voitko laittaa sen asteluvun näkymään numerona silmiesi edessä ja lopettaa sen näkymisen heti, kun haluat?
Voitko visualisoida näkökenttääsi mitä tahansa mitä ajattelet, vaikka kirjoittaa muille näkymätöntä tekstiä omaan näkökenttääsi lisäten kirjaimen kerrallaan?
Kysyn näitä kaikkia, koska en tiedä miten ne asteluvut visualisoit näkökenttäsi päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on afantasia. Sain kuulla tästä ilmiöstä pari vuotta sitten ja se auttoi ymmärtämään omia hahmotuksen ongelmia. Olen osittain kasvosokea enkä osaa piirtää mitään mielikuvitukseni pohjalta. Olen kylläkin ollut aina hyvä kolmiulotteisessa hahmottamisessa ja kuvien jäljentämisessä.
Siskojeni kanssa olen verrannut visualisointikykyämme. He näkevät mielessään kuvan hiekkarannasta ja pystyvät zoomaamaan haluamaansa yksityiskohtaan, vierailemaan näkymässä. Minä näen hiekkarantaa ajatellessani pelkkää mustaa mutta samaan aikaan mieleni toisella tasolla näen aineettomana jonkinlaisen aivojeni tarjoaman moniaistisen haamukuvan siitä, mitä käsite hiekkaranta pitää sisällään. Tämä kuva häilyy mielessäni läpinäkyvänä ja värittömänä, joskus mustavalkoisina ääriviivoina. Mitä enemmän yritän kuvaa tarkastella, sitä nopeammin se katoaa. Kuvan tarkkailuyrityksiin liittyy enemmänkin kineettisen kuin visuaalisen kokemuksen tunne.
Nukahtamisen hetkellä alan nähdä täysin selkeitä, värikkäitä, kaleidoskooppimaisesti toisikseen liukuvia kuvia vielä valveilla ollessani, mikä tekee nukahtamisesta todella helppoa. Jos uni ei ole tullakseen, alan ajatella näitä kuvia ja tämä keino toimii parissa minuutissa. Minulla on myös hurjan visuaalisia unia. Ehkä tämä on kompensaatiota valvetilan pimeälle mielen silmälle. Käsittääkseni monet afantasikot näkevät unia normaalisti.
Luen paljon ja ajatteluni onkin varmasti enemmän teksti- kuin kuvapohjaista. Joskus mietin, miksi kirjoissa pitää olla niin paljon ympäristön ja henkilöiden kuvailua. Romaanien lukeminen saa mieleni tuottamaan niitä käsitteiden haamukuvia mutta haluaisin todella tietää, kuinka normaali ihminen kokee visuaalisen kuvailun lukemisen.
Tarkoitatko nyt vaikka "hänellä oli vihreät mantelinmuotoiset silmät, punainen leiskuva tukka ja hassu hattu". Hän istui ruskean hieman kuluneen jakkaran päällä ja mietti kasvot nahkahansikkaisiin käsiin painettuna -tyyppistä kuvailua?
Ei minulla tuollaisten kuvausten kanssa ole ongelmaa, vaan enemmänkin sellaisten pitkien maisemakuvausten kanssa, joissa kuva kertoisi minulle enemmän kuin tuhat sanaa. Luen mielummin kirjoja, joissa kuvaillaan enemmänkin ihmisten sisäisiä maailmoja.
Pystyn kyllä kuvattomalla tavallani näkemään kuvailemasi hahmon, ja jossain määrin sellainen on tärkeää, että tarinalle/juonelle saa kehykset.
En vaan mitenkään kykene näkemään mielessäni muuta kuin häiväyksen punaista, vihreää ja ruskeaa, ja jonkun joskus näkemäni jakkaran aavekuvan hetken aikaa. Kehoni kautta aistin, kuinka joku voisi istua jakkaralla pää painettuna. Tähän aistimukseen liittyy tunne ympäröivästä tilasta, jossa tuo henkilö voisi istua, sen valosta ja koosta. Tavallaan mieleni kuvittaa tilannetta, vaikka ei tee sitä visuaalispohjaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Visualisoin asioita ja esimerkiksi astelukuja työssäni näkökentän päälle. Auttaa paljon ainakin minua kun tarvitsen suunnata työvälineitä parin asteen tarkkuudella mutta kuitenkin mututuntumalla.
Näetkö kuvan ilmassa? Jos, niin onko se läpinäkyvä kuva?
Voitko laittaa sen asteluvun näkymään numerona silmiesi edessä ja lopettaa sen näkymisen heti, kun haluat?
Voitko visualisoida näkökenttääsi mitä tahansa mitä ajattelet, vaikka kirjoittaa muille näkymätöntä tekstiä omaan näkökenttääsi lisäten kirjaimen kerrallaan?
Kysyn näitä kaikkia, koska en tiedä miten ne asteluvut visualisoit näkökenttäsi päälle.
En ole tuo, jolta kysyit, mutta kun luen tekstiäsi, niin asetan asteikon ja numerot asioiden päälle ja kuvittelen tyhjän valkoisen kirjepaperin valkoisella vanhanaikaisella puisella kirjoituspöydällä, jolla on maljakossa kimppu vaaleanpunaisia ruusuja ja valkoisia kieloja ja valkoiselle kirjepaperille ilmestyy yksittäin mustia kirjaimia kun ne olisi naputeltu vanhanaikaisella kirjoituskoneella, mutta konetta ei ole lähelläkään. Kirjaimia vain ilmestyy. Sinä istut pöydän ääressä ja sinulla on korallinpunainen kynämallinen neulehame ja beige neulottu "huivi" silmiesi päällä. Katsot kun tyhjälle paperille ilmestyy kirjaimia, mutta et näe.
Olen ommellut paljon ja minulla toimii näkymätön mittanauha. Millit ja sentit ovat muistissa.
En kylläkään ohjaile näitä näkymiä mitenkään, ne vain tulevat. Sama lauluissa, runoissa ja kaikessa muussa luovassa. Kun katson savea, niin näen savessa jotain muotoa, jota alan kaivaa esille, tai piirrän paperille aikomuksena piirtää jotain tiettyä, mutta näenkin jotain muuta ja alan etsimään sitä. Lopulta siitä tulee ihan muu kuin alun alkaen piti. En tykkää piirroksista, joissa on samat asiat kuin valokuvissa. Tykkään piirroksista, joita ei voi valokuvata livenä.
-eri siis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on afantasia. Sain kuulla tästä ilmiöstä pari vuotta sitten ja se auttoi ymmärtämään omia hahmotuksen ongelmia. Olen osittain kasvosokea enkä osaa piirtää mitään mielikuvitukseni pohjalta. Olen kylläkin ollut aina hyvä kolmiulotteisessa hahmottamisessa ja kuvien jäljentämisessä.
Siskojeni kanssa olen verrannut visualisointikykyämme. He näkevät mielessään kuvan hiekkarannasta ja pystyvät zoomaamaan haluamaansa yksityiskohtaan, vierailemaan näkymässä. Minä näen hiekkarantaa ajatellessani pelkkää mustaa mutta samaan aikaan mieleni toisella tasolla näen aineettomana jonkinlaisen aivojeni tarjoaman moniaistisen haamukuvan siitä, mitä käsite hiekkaranta pitää sisällään. Tämä kuva häilyy mielessäni läpinäkyvänä ja värittömänä, joskus mustavalkoisina ääriviivoina. Mitä enemmän yritän kuvaa tarkastella, sitä nopeammin se katoaa. Kuvan tarkkailuyrityksiin liittyy enemmänkin kineettisen kuin visuaalisen kokemuksen tunne.
Nukahtamisen hetkellä alan nähdä täysin selkeitä, värikkäitä, kaleidoskooppimaisesti toisikseen liukuvia kuvia vielä valveilla ollessani, mikä tekee nukahtamisesta todella helppoa. Jos uni ei ole tullakseen, alan ajatella näitä kuvia ja tämä keino toimii parissa minuutissa. Minulla on myös hurjan visuaalisia unia. Ehkä tämä on kompensaatiota valvetilan pimeälle mielen silmälle. Käsittääkseni monet afantasikot näkevät unia normaalisti.
Luen paljon ja ajatteluni onkin varmasti enemmän teksti- kuin kuvapohjaista. Joskus mietin, miksi kirjoissa pitää olla niin paljon ympäristön ja henkilöiden kuvailua. Romaanien lukeminen saa mieleni tuottamaan niitä käsitteiden haamukuvia mutta haluaisin todella tietää, kuinka normaali ihminen kokee visuaalisen kuvailun lukemisen.
Tarkoitatko nyt vaikka "hänellä oli vihreät mantelinmuotoiset silmät, punainen leiskuva tukka ja hassu hattu". Hän istui ruskean hieman kuluneen jakkaran päällä ja mietti kasvot nahkahansikkaisiin käsiin painettuna -tyyppistä kuvailua?
Ei minulla tuollaisten kuvausten kanssa ole ongelmaa, vaan enemmänkin sellaisten pitkien maisemakuvausten kanssa, joissa kuva kertoisi minulle enemmän kuin tuhat sanaa. Luen mielummin kirjoja, joissa kuvaillaan enemmänkin ihmisten sisäisiä maailmoja.
Pystyn kyllä kuvattomalla tavallani näkemään kuvailemasi hahmon, ja jossain määrin sellainen on tärkeää, että tarinalle/juonelle saa kehykset.
En vaan mitenkään kykene näkemään mielessäni muuta kuin häiväyksen punaista, vihreää ja ruskeaa, ja jonkun joskus näkemäni jakkaran aavekuvan hetken aikaa. Kehoni kautta aistin, kuinka joku voisi istua jakkaralla pää painettuna. Tähän aistimukseen liittyy tunne ympäröivästä tilasta, jossa tuo henkilö voisi istua, sen valosta ja koosta. Tavallaan mieleni kuvittaa tilannetta, vaikka ei tee sitä visuaalispohjaisesti.
Kirjoita joku pätkä, niin kerron miten sen näen.
Kaikki ajateltu visualisoituu tai muuttaa mielikuvaksi puheesta minulla.
Jos se ei onnistu, ajatus tökkii.
Luetteöomaisen tiedon automatisoitu käyttö toimii minulla huonosti.
En esim. saa asioita aakkosjärjestykseen, jos en luettele aakkosia mielessäni.
Assburger kirjoitti:
Kaikki ajateltu visualisoituu tai muuttaa mielikuvaksi puheesta minulla.
Onko mielikuvituksesi värikäs, runsas ja polveileva? Sisältääkö paljon ylimaallisia tapahtumia?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on afantasia. Sain kuulla tästä ilmiöstä pari vuotta sitten ja se auttoi ymmärtämään omia hahmotuksen ongelmia. Olen osittain kasvosokea enkä osaa piirtää mitään mielikuvitukseni pohjalta. Olen kylläkin ollut aina hyvä kolmiulotteisessa hahmottamisessa ja kuvien jäljentämisessä.
Siskojeni kanssa olen verrannut visualisointikykyämme. He näkevät mielessään kuvan hiekkarannasta ja pystyvät zoomaamaan haluamaansa yksityiskohtaan, vierailemaan näkymässä. Minä näen hiekkarantaa ajatellessani pelkkää mustaa mutta samaan aikaan mieleni toisella tasolla näen aineettomana jonkinlaisen aivojeni tarjoaman moniaistisen haamukuvan siitä, mitä käsite hiekkaranta pitää sisällään. Tämä kuva häilyy mielessäni läpinäkyvänä ja värittömänä, joskus mustavalkoisina ääriviivoina. Mitä enemmän yritän kuvaa tarkastella, sitä nopeammin se katoaa. Kuvan tarkkailuyrityksiin liittyy enemmänkin kineettisen kuin visuaalisen kokemuksen tunne.
Nukahtamisen hetkellä alan nähdä täysin selkeitä, värikkäitä, kaleidoskooppimaisesti toisikseen liukuvia kuvia vielä valveilla ollessani, mikä tekee nukahtamisesta todella helppoa. Jos uni ei ole tullakseen, alan ajatella näitä kuvia ja tämä keino toimii parissa minuutissa. Minulla on myös hurjan visuaalisia unia. Ehkä tämä on kompensaatiota valvetilan pimeälle mielen silmälle. Käsittääkseni monet afantasikot näkevät unia normaalisti.
Luen paljon ja ajatteluni onkin varmasti enemmän teksti- kuin kuvapohjaista. Joskus mietin, miksi kirjoissa pitää olla niin paljon ympäristön ja henkilöiden kuvailua. Romaanien lukeminen saa mieleni tuottamaan niitä käsitteiden haamukuvia mutta haluaisin todella tietää, kuinka normaali ihminen kokee visuaalisen kuvailun lukemisen.
Näen myös tuollaisia väriläikkiä.
En koskaan ole nähnyt pelkkää mustaa pimeässä.
Kirjaa lukiessani näen tapahtumat kuin elokuvana.
Jonkinasteinen kasvosokeus kai minulla on.
En helposti opi tuntemaan ihmisiä.
Alue: Aihe vapaa
Hupsista, kirjoitin "tässä ketjussa", mikä tarkoittaa tällä palstalla. Ja lukiessa tämän palstan kirjoituksia eli viittaus on kertomuksiin, joita löytyy toisesta vanhasta afantasiaa käsittelevästä keskustelusta, mitä luin ennen tämän ketjun aloittamista. Ei siis tietenkään "tässä ketjussa", joka on vasta alussa, vaan tällä palstalla ja tätä palstaa lukiessa.
Pahoittelut epäselvyydestä!