Rehellisesti: mitä ajattelet kun joku punastuu?
Kommentit (67)
Minua siis kiusattiin koulussa vuosikausien ajan siksi, koska olin kova punastelemaan. Annettiin myös ymmärtää, että olin hirveän ruma punaisuuteni takia. Siksi tein tämän kyselyn.
- ap
Olen yli 40 ja luulin teini-iässä että se menee vanhemmiten ohi. Paskan marjat!! Sama jatkuu. Ja siitä huomauttelu tuntuu kammottavalta. Jos itselläni ei olisi tätä vitsausta niin elämäni olisi ihan erilaista ja jopa nauttittavaa. Nyt se on todella suppeaa ja yksinäistä.
Että eikö niillä jo mene jakeluun ettei Antabus ja alkoholi sovi yhteen.
-selviämisyksikön sairaanhoitaja
Ei ole noloa kenenkään järkevön aikuisen mielestä. Ehkä jonkun keskenkasvuisen mielestä on.
En ajattele sen kummempaa. Jos punastumisen syy on esimerkiksi joku moka ihmisten edessä, niin tunnen myötätuntoa punastujaa kohtaan. Autan jos voin, mutta toisinaan tilanne on sellainen, että auttaminen vain alleviivaisi mokaa kaikille.
Entä kun kaula alkaa mennä punaisille laikuille ja alkaa se taivastelu,että onko mulla joku allerginen reaktio.
Ihan vaan tunnesyistä johtuvaa.
Uusi kassaneiti lähi-Alkossa ensi kertaa ja jotenkin onnistui kaksi tutttua ostostäni lyömään väärin. Huomasin sen oitis ja kysäisin "ei tainnut nyt mennä ihan oikein?" Viileän ja virallisen pinnan päälle alkoi tulla heleä pikku punastuminen.
Häkellyttävän herttainen hetki ja kiittelin tavallista paremmin! 😅
Miksi siitä pitää kiusoitella? Itse toisinaan nieleskelen itkua, kun muiden huomauttelut tuntuvat niin pahalta.
- ap