Kuormittaako teitä, jos joku kertoo katkeria tarinoita elämästään?

Tarina voi olla mitä tahansa. Mutta jos kertoja itse on katkera . Se on raskasta.

Kyllä ja pyydän lopettamaan heti alkuunsa tarinat. Annan ehkä kylmän kuvanitsestäni mutta minulla ei ole aikaa eikä energiaa olla kenenkään ammattiauttaja.

En viihdy katerien ihmisten seurassa, joten ei kiitos minulle. Kaikenlaisia tarinoita voin lukea ja kuunnella, mutta vain silloin kun itse haluan.

Henkilö joka selvästi ottaa itse vastuun elämästään ei rasita vaikka kertoisi millaisia tositarinoita.

No toki jos on jatkuvaa ja ei kuuntele vastavuoroisesti. Jokaisella on vaikeita hetkiä ja tilanteita, kun tarvitsee tukea ja juttuseura on tärkeää. Mutta ketään läheistä ei voi pitää terapeuttina loputtomiin. Totta kai läheisten kipu ja katkeruus kuormittaa, mutta mieluummin oletusarvoisesti kuuntelen ja olen läsnä.

Kuormittaa.

Kaverini on ollut viime kuukaudet sinkku. Ennen hän vuodatteli parisuhdeongelmiaan puhelimessa, joka oli raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja pyydän lopettamaan heti alkuunsa tarinat. Annan ehkä kylmän kuvanitsestäni mutta minulla ei ole aikaa eikä energiaa olla kenenkään ammattiauttaja.

Ei muakaan sun asiat kiinnosta.

Tarinoita voi olla kaikenlaisia. Kuuntelen mieluiten selviytymistarinoita. En sellasia, joissa muistellaan katkerana mitä joku teki 20v sitten. Ja kuinka hän ei toivo sille ihmiselle mitään hyvää.

Katkeruutta en jaksa. Katkeruus on mielen köyhyyttä ja vastenmielistä. Niinpä en edes oleskele katkerien ihmsten kanssa ja silloin en kuuntele heidän juttujaan yhtään. Voin siis tehdä itse valinnan mitä kuuntelen ja kenen kanssa aikaani vietän. En myöskään jaksa lukea/kuunnella katkeria vuodatuksia kirjoina.

Elämäntarinoita sen sijaan kuuntelen mielelläni ja sitä teenkin työssäni vanhusten kanssa.

Kyllä se kuormittaa. Mutta siitä katkeruudesta pitää auttaa pois, sillä se syö kokijaansa eikä katkeruuden kohdetta.

Voi keskustella kantensa kanssa eli puolisonsa.

Naiset ovat tässä mestareita, joissakin alkuasukasheimoissa on sanonta: nainen on hyeena, sillä mikään muu kuin katkera nainen ei raasta ja jallita toisia niin paljoa; kaikki entiset loukkaukset kaivetaan maan alta ja nuollaan niitä luita ja mädentyneitä lihoja. Tässä ensimmäinen ohje aikuisiälle: vältä katkeruutta hintaan mihin hyvänsä.

Ei, kenelläpä meistä olisi ihan nappiin mennyt elämä. Sellaisista ihmisistä en pidä jotka haluaa kuulla elämästäni ja sitten kun kerron niin alkaa huokailu ja voivottelu. Näitä pumpuliperseitä varten pitäisi keksiä ihan omat onnelliset sadut kun ovat niin todellisuudesta vieraantuneita.

Jos neula juuttuu, niin kuormittaa. Muuten ei.

Kyllä vaan. Jos se kertoo niitä kysymättä. 

Minulla tuttava jolla ongelmia kahden aikuisen lapsen kanssa. Aina se sama jauhaminen. En jaksa enään tavata.

Jos joskus sanoo että heitä se aikuinen poika pihalle ,että ei tarvi jakaa asumista hänen kanssa, olen ymmärtämätön .

Pojalla on työ ,mutta voi aina huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Ei, kenelläpä meistä olisi ihan nappiin mennyt elämä. Sellaisista ihmisistä en pidä jotka haluaa kuulla elämästäni ja sitten kun kerron niin alkaa huokailu ja voivottelu. Näitä pumpuliperseitä varten pitäisi keksiä ihan omat onnelliset sadut kun ovat niin todellisuudesta vieraantuneita.

Minulla on ainakin ihan mukava ja onnellinen elämä. Olen saanut hyvät vanhemmat ja asunut ihanassa paikassa, jossa ei olesinun tapaisia katkeria ja ilkeitä ihmisiä. Aikuisena olen tehnyt hyviä valintoja ja teen niitä luultavasti tästä eteenpäinkin.

Ei kuormita, mutta en joudu säännöllisesti tällaista käytöstä kohtaamaan koska olen ulostanut tällaiset ihmiset pois elämästäni. Satunnainen altistuminen ei kuormita, koska osaan pysytellä siinä tilanteessa enotionaalisesti neutraalina ja etäisenä. Epäilen, että asia voisi olla toisin jos jostain syystä joutuisin.