Alkoholistin selittelyt
Onko kenenkään tuntema alkoholisti havahtunut omaan itsepetokseensa ennen sitä kuuluisaa pohjalla käyntiä? Tämä kyseinen juo päivittäin, yrittää samalla löytää tyttöystävää joka olisi riittävä motivaatio lopettaa. Kun sitten on tyttöystävä, se ei olekaan riittävän suuri syy, vaan haluaisi saada vauvan, joka sit motivoisi kuiville. Parin kanssa on yrittänytkin, mutta suhteet on kuitenkin kariutuneet tuohon juomiseen. Tää on ns. toimintakykyinen alkoholisti ja hoitaa asiansa ja työnsä. Jollakin tasolla tajuaa että hänellä on ongelma, mutta ei koe että voisi luopua alkoholista, koska täytyy kavereiden kanssa käydä oluella, joulupöydässä on pakko maistella itseviemäänsä tuliaisviiniä, jne kaikenlaisia jokapäiväisiä "pakko-juoda" syitä. Aloittaa tipattoman ja "lopettaa juomisen" mutta repsahtaa parin päivän kuluttua ja vetää lopettaessaan raittiidenkin päivien edestä. Ja tipatontakin suunnitellessaan on aikatauluttanut sinne lomaan kyllä "pakko-juoda" päiviä jollon on milloin mitäkin polttaria ja lautapeli-iltaa. Kaveriporukassa kuitenkin on myös holittomia, joten kaikki ei näissä tilaisuuksissa dokaa.
Onko mitään toivoa että hän heräisi tähän selittelyynsä itse? Tuo tilanne on nyt sellainen että on ihan sama mitä joku ulkopuolinen tekee tai sanoo kun hänellä on niin tärkeää se juominen.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvinkin käydä niin että havahtuu tilanteeseensa sitten kun on juonut työpaikkansa ja lääkäri viimein sanoo että jos vielä jatkat juomista niin vuoden päästä on kuutio multaa päällä.
Tiedän. Kaipaisin vaan niitä positiivisia tarinoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvinkin käydä niin että havahtuu tilanteeseensa sitten kun on juonut työpaikkansa ja lääkäri viimein sanoo että jos vielä jatkat juomista niin vuoden päästä on kuutio multaa päällä.
Tiedän. Kaipaisin vaan niitä positiivisia tarinoita.
Siitä tulisi maailman ohuin kirja.
Entä jos niitä positiivisia tarinoita ei oikein ole? Kukaan järkevä ei jää tuollaiseen tilanteeseen odottelemaan mitään heräämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvinkin käydä niin että havahtuu tilanteeseensa sitten kun on juonut työpaikkansa ja lääkäri viimein sanoo että jos vielä jatkat juomista niin vuoden päästä on kuutio multaa päällä.
Tiedän. Kaipaisin vaan niitä positiivisia tarinoita.
Samuli Edelman??
Herää vasta, kun itse niin haluaa. Ei siihen, että joku toinen herättelee.
Pate Mustajärvi ainakin kertoi päässeensä kuiville.
Ei onnistu ilman ammattiapua, näyttäis olevan jo niin pitkällä. Pahinta on, kun yrittää muutkin vetää samaan kuoppaan ja vielä lapsistakin haaveilla. Sulkee täydellisesti silmänsä todellisuudelta, itsekkäästi.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos niitä positiivisia tarinoita ei oikein ole? Kukaan järkevä ei jää tuollaiseen tilanteeseen odottelemaan mitään heräämistä.
Eikä varsinkaan tee vauvaa motivoidakseen toista raitistumaan, lapsiparka, jos niin kävisi!
Kaverini on yli 40, juo kaljaa 2 viikkoa kuukaudesta 12-24 tölkkiä/päivä, välillä menee kuukausikin putkeen.
On eläkkeellä fyysisen sairaudem takia(n. 30v saakja)
Sairaudella onkin hyvä selittää ihan kaikki juomiseen liittyvä.
Yhä väittää, että ei juo rnempää kuin naapurinsa(päivätöissä käyvä automekaanikko) tai eräs tuttavansa(rekkakuski) ja kun ostaa 24-packin, että tässä on 2kk kaljat.
Eli ihminen voi vaikka juoda itsensä hautaan selitystensä kanssa.
Kuten aloittaja kirjoitti: "on ihan sama mitä joku ulkopuolinen tekee tai sanoo". Mit' v'hemmän läheiset yrittävät puuttua alkoholistin elämään, sitä nopeammin tulee ratkaisuja - suuntaan tai toiseen. Irroittutukaa rakkaudella. Ei siis hylätä ihmistä, mutta ei möskään tehdä millään tavalla helpommaksi hänen juomistaan kaikkine lieveilmiineen. Ei rahan antamista, ei alkoholistin puolesta selittämistä, anteeksipyytelyä, vahinkojen korjaamista, itsesäälisen ulinan kuuntelemista, ei kerrassaan mitään.
Ei onnistu ilman apua ja hankalaa on silloinkin. Tunnistan kuvauksesta ex-kumppanini. Kaunis ja koulutettu nainen, jolle oli alkanut maistua enemmän eronsa ja viimeisimmän lapsensa jälkeen. Tätä oli jatkunut vuosia ja meille tuli laastarisuhde. Alussa en huomannut asiaa ja ehkä hän myös joi vähemmän. Myöhemmin hän halusi lapsen mutta ei halunnut luopua juomisesta. Onneksemme lasta ei tullut Juominen yltyi mutta työnsä hän hoiti. Viimeksi kun näin hänet pari vuotta eromme jälkeen, oli keski-ikä ja juominen alkaneet vaikuttaa ulkonäköön kiihtyvästi. Alko nopeuttaa harmaantumista ja ihon kollageenin vähenemistä, solumyrkky kun on. Harmillista, että hän katsoi elämänsä kestävän juomisensa ja parisuhteensa. Todella vaikea on addiktion oltava että seuraavakaan suhde meidän jälkeemme ei kestänyt. Hän ei ollut oppinut mitään tai sitten todellisuudessa hän ei ollut valmis muuttumaan vähääkään. Mitä haaskausta, hänellä olisi ollut paljon annettavaa ihmisenä.
10 jakaa.
Kaverini lapsuudenperhe on hänet juurikin em. syystä hylännyt.
Hän on katkera hylkäämisestään.
On myös katkera siitä, että kaikki vanhat ystävät/kaverit ovat hänet hylänneet.
Minä olen pitänyt etäisyyttä juuri samoista syistä, en täysin hylännyt, mutta en anna rahaa, en kuskaa kuin poikkeustapauksissa lääkäriin, en päästä pesiytymään meille(olen perheellinen yrittäjä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvinkin käydä niin että havahtuu tilanteeseensa sitten kun on juonut työpaikkansa ja lääkäri viimein sanoo että jos vielä jatkat juomista niin vuoden päästä on kuutio multaa päällä.
Tiedän. Kaipaisin vaan niitä positiivisia tarinoita.
Ei niitä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvinkin käydä niin että havahtuu tilanteeseensa sitten kun on juonut työpaikkansa ja lääkäri viimein sanoo että jos vielä jatkat juomista niin vuoden päästä on kuutio multaa päällä.
Tiedän. Kaipaisin vaan niitä positiivisia tarinoita.
Samuli Edelman??
Onko sinulla tietoa siitä, millä tavalla hän raitistui? Ei kysytty niitä, jotka ylipäätään ovat päässeet kuiville.
Mulla ei ole ollut tuon sortin persoonallisuushäiriötä joten en tiedä.
Elämä alkoholin kanssa oli niin paskaa että lopetin juomisen. Siinä päätöksessä on pysytty 2vuotta.
Helppoa ei ole ollut ja 1.5 ollut ja käynyt päihdekuntoutuksessa. Juominen on aina valinta jonka voi jättää tekemättäkin.
Jotkut herää, jotkut ei. Loppupeleissä se on vain ja ainoastaan itsestään kiinni. Apua on aina saatavilla. Esimerkiksi isäni ei ole herännyt vielä 65-vuotiaana. On kuulemma terve, kuin pukki, mitä nyt joka päivä tillintallin ja tuntuu, että pääkin alkanut pehmenemään ja nyt saa olla rauhassa, kun on eläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvinkin käydä niin että havahtuu tilanteeseensa sitten kun on juonut työpaikkansa ja lääkäri viimein sanoo että jos vielä jatkat juomista niin vuoden päästä on kuutio multaa päällä.
Tiedän. Kaipaisin vaan niitä positiivisia tarinoita.
Ei niitä ole.
Mene minkä tahansa AA-ryhmän sellaiseen kokoukseen, johon saa osallistua muutkin kuin alkoholistit eli ns. avopalaveriin. Kuulet positiivisia tarinoita. Toivottomistakin tilanteista on alettu toipua ja moni alkoholisti on raitistunut vielä kuoleman porteiltakin.
Minulla oli aikanaan paha alkoholiongelma. Pääsin siitä kuitenkin irti. Nykyään en käytä alkoholia, paitsi joskus pari viinilasia hyvän ruoan kanssa.
Voi hyvinkin käydä niin että havahtuu tilanteeseensa sitten kun on juonut työpaikkansa ja lääkäri viimein sanoo että jos vielä jatkat juomista niin vuoden päästä on kuutio multaa päällä.