Mitä ette enää uskalla tehdä kypsemmällä iällä?
Tultiin laskettelulomalle tulevan teinin kanssa. Hän halusi rinteeseen ja laskettelukouluun. Itselle iski täysi paniikki kun en uskaltanutkaan edes ajatella suksien vuokraamista. Itse teininä laskettelin jonkin verran, tykkäsinkin. Mutta harrastus jäi 25 vuodeksi. Ja nyt en uskalla enää!!
Mitä te muut ette enää uskalla vs. paljon nuorempi sinä?
Kommentit (410)
Enään en kookospirtun ja kokaiini höyryisen illan päätteeksi uskalla pelata vietnamin viidakossa 7000 dollarista venäläistä rulettia.
En uskalla enää hyppiä pää edellä järveen. Lapsena en kesäisin muuta tehnytkään.
Enää en uskaltaisi lumilautailla (sääli), enkä todellakaan hypätä benjitä tai uimahallissa miltään korkeuksilta.
Huvipuistolaitteisiin haluaisin yhä, mutta en uskalla. Otin viime kesänä keinussa vähän kovemmat vauhdit lapsuuden malliin, ja iski aivan kauhea olo ja lähes pakokauhu xD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Polkupyöräily. Tietyt perusvaivat vaikuttavat, ettei tasapainoon voi joka tilanteessa ehkä luottaa. Vaikka muuten tasapaino ok.
Mulla ei kestä häntäluu jostain syystä. Ajoin 9km ja puoli vuotta kesti toipuminen, hyvä että istumaan pystyi! Nyt pitäisi kerätä rohkeutta ja kokeilla uudestaan 5v jälkeen.
Osta polkupyörääsi uusi satula. Minä sain 60v. synttärilahjaksi hybridi- polkupyörän, mikä on osoittautunut oikein mainioksi menopeliksi. Satula uudessa pyörässäni oli liian kapea ja todella epämukava takapuoleni luustolle (en ole ylipainoinen). Ostin muutaman käyttökerran jälkeen pyörän myyneestä liikkeestä uuden leveämmän satulan ja ajo on nykyään paljon mukavampaa. Aion vielä hankkia pyöräni satulaan Tempurin pehmusteen (huomasin muutama päivä sitten netistä, että sellaisiakin myydään).
En enää tykkää lenkkeillä kuten ennen, mutta pyöräily on todella mukava liikuntamuoto. Ajoin aiemmin kolmivaihteisella mummopyörällä, mutta sillä oli hankala polkea kotikontujeni isoja mäkiä ylös (polvet eivät kestäneet). Homma muuttui paljon mukavammaksi, kun sain uuden pyörän ja tarpeeksi vaihteita pyörään. Kannattaa siis hankkia hyvä pyörä, niin ajo on miellyttävää.
Kärrynpyöriä,varmaan joutuisin sairaalaan 🤣!
Ja jos olisin sinkku en uskaltaisi enää lähteä yökerhosta vieraan miehen matkaan.
En uskalla aivastaa 1-2h sisällä heräämisestä. Selkä on niin pirun kipeä.
En uskalla harrastaa kovin rankkaa liikuntaa ettei sydän petä.
En uskalla liikkua öisin yhtään hämärillä seuduilla, toisin kuin vaikka vielä 5 vuotta sitten. Olin voimantunnossa, uskoin pärjääväni kyllä tavalla tai toisella tilanteessa, jossa joku hiippari lähestyisi. Enää en usko.
En uskalla vetää lärvejä, sillä en usko kestäväni krapulaa.
En uskalla katsoa jännittäviä elokuvia tai sarjoja ettei mielenrauha järky. Nuorempana etsittiin kaverin kanssa kilvan mahdollisimman pelottavia elokuvia joita katsoa.
En uskalla allekirjoittaa toistaiseksi voimassaolevaa työsopimusta ennen kuin olen nähnyt käytännössä millainen kyseinen paikka oikeasti on työskennellä. Nuorempana hain työpaikkoja sillä asenteella, että kyselkää te vain minulta mitä haluatte, toivottavasti miellytän teitä. Nykyisin haluan tietää käytännössä millainen pomo on luonteeltaan, millaisia työkaverit ovat, miten asiat yrityksessä hoidetaan jne. ennen kuin uskallan sitoutua. Lopareiden ottaminen on minulle aina ollut todella vaikeaa. Kuukauden tai kahden määräaikainen työsuhde ennen sitoutumispäätöstä.
Kieppua rekkitangolla. Kun lapset olivat pieniä eli noin 12 vuotta sitten, näytin lapsille, että kattokaas kun äiti näyttää, miten tässä pyöritään. Sain jäätävät mustelmat kyynärtaipeisiin, kun painoa oli vähän enemmän kuin viimeksi pyöriessä 😅 Käsillä seisonta vielä menisi, mutta puolivoltti on vähän siinä ja siinä.
Kauhuelokuvia en uskalla enkä pystyisi enää millään katsomaan. Nuorena rakastin niitä! The Ring oli lopulta liikaa pääkopalleni, en oo katsonut kauhuleffoja sittemmin.
En uskalla enää kiivetä puuhun.
En uskalla muuttaa ulkomaille. Siis vaikka olen asunut muualla ja se on haaveeni. Pelkään että mitä minulle tapahtuu vanhana. Iskeekö muistisauraus ja kielitaito katoaa. Tämä on se suurin pelko. Siellä sitten ummikkona ja pää pehmeänä toilailisin.
Lentämisestä oli koronan vuoksi useiden vuosien tauko, ja olin kehittänyt itselleni lentopelon sinä aikana! Pelkäsin että kone tippuu ja kuolen. Oli aika epämukava lentomatka.
Monet huvipuistolaitteet on jääneet. Nuorena en ehkä tajunnut pelätä, mutta nyt sitäkin enemmän.
No, en tiedä. Kävin eka kertaa laskettelemassa 60 v lahjana saadulla lipulla.Ehkä en halua hypätä alaspäin yli metrin korkealta, kun on noita tekoniveliä polvissa ja viimeisimpänä lonkassa.Nimenomaan se lonkka tekee varovaisemmaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Polkupyöräily. Tietyt perusvaivat vaikuttavat, ettei tasapainoon voi joka tilanteessa ehkä luottaa. Vaikka muuten tasapaino ok.
Mulla ei kestä häntäluu jostain syystä. Ajoin 9km ja puoli vuotta kesti toipuminen, hyvä että istumaan pystyi! Nyt pitäisi kerätä rohkeutta ja kokeilla uudestaan 5v jälkeen.
Osta polkupyörääsi uusi satula. Minä sain 60v. synttärilahjaksi hybridi- polkupyörän, mikä on osoittautunut oikein mainioksi menopeliksi. Satula uudessa pyörässäni oli liian kapea ja todella epämukava takapuoleni luustolle (en ole ylipainoinen). Ostin muutaman käyttökerran jälkeen pyörän myyneestä liikkeestä uuden leveämmän satulan ja ajo on nykyään paljon mukavampaa. Aion vielä hankkia pyöräni satulaan Tempurin pehmusteen (huomasin muutama päivä sitten netistä, että sel
Sähköavusteinen on mukava, jaksaa ajaa pitkiä matkoja. Halvallakin saa esim karvapäällysteisen pehmusteen satulaan, oma maksoi jotain reilun kympin halpisliikkeestä,olsiko ollut Puuilo, vai Tokmanni
Vierailija kirjoitti:
Tehdä kuperkeikkaa
N52
Miksi ?
t. N 67
Tämä. Ei kyllä enää uskaltaisi lyöttäytyä tuntemattomam seuraan, kuten nuorena. Onko niin, että nuorena on pienempi riski kun etsitään vasta ensimmäistä kumppania, mutta vanhempana on vapaana enää vain oudot hiipparit?