Miksi joku lopettaa ihmissuhteen ghostaamalla eli häipymällä ilman selitystä?

Teini-ikäisenä olen kerran ghostannut minuun ihastuneen pojan, johon en itse ollut ihastunut, mutta pidin hänestä muuten ja menin kerran treffeille, koska ajattelin, että voisin jopa ihastua, jos annan mahdollisuuden ja edetään hitaasti. Vaan tämä poika oli kutsunut jotain kavereitaan treffeillemme ja esitteli minut heille "muijakaverinaan". Tuntui, että olin hänelle lopulta pelkkä egobuustauksen väline ja näyttelyesine, jolla nostaa omaa statustaan miesten laumahierarkiassa.

Lähdin tosi nopeasti kotiin ja ällötti sen jälkeen koko tyyppi niin paljon, että en enää vastannut mihinkään yhetydenottoihin. Hävettää jälkikäteen etten uskaltanut sanoa tuolla pojalle suoraan, että en ole kiinnostunut ja tämä on valitettavasti ohi. Hän varmasti sai jonkinlaisen haavan tuosta, koska tiedän ettei ollut kovin suosittu ja taisi olla vaan turhan innoissaan uudesta "tyttöystävästä". Mutta siis yhteenvetona, hän vain eteni liian nopeasti kanssani ja minä pelästyin, koska en ollut hänestä tarpeeksi kiinnostunut romanttisessa mielessä, vaikka muuten pidinkin ihmisenä.

Ymmärrän sen, että ihmiset muuttuvat, kiinnostuksen kohteet muuttuvat ja elämäntilanteet voivat olla ystävillä erilaiset. Silti ystäväpiirimme yllättyi suuresti, kun yksi jätti kerralla koko porukan eli ghostasi kerralla viisi ihmistä, joiden kanssa oli säännöllisesti tekemisissä. No, Facebookissa ei ole estänyt, mutta muuten lakkasi tulemasta yhteisiin juttuihin, lakkasi vastaamasta ja viestittelemästä. Kaikki olimme ihmeissämme, sillä mitään sen kummempaa riitaa ei ollut, josta asian olisi ymmärtänyt. Ystävä vain kerralla uusi kaveripiirinsä ja siinäpä se. 

Olin tuosta lähinnä hyvin yllättynyt ja ihmeissäni. Enemmän sattui, kun lapsuuden ystäväni sulki minut elämästään. Olimme paljon yhdessä, eikä siihen vaikuttanut ystäväni vaihto toiseen kouluun tai alussa eri harrastukset. Sitten hän hankki vielä uuden harrastuksen, joka ilmeisesti sitten vei mukanaan, eikä minulle enää riittänyt aikaa. Voin sanoa, että on aika sielua tuhoaavaa, kun toinen asuu vieressä, eikä enää halua viettää aikaa kanssasi. Näet, kun kaveri on toisten kaveriensa kanssa pihalla, kuulet naurun, musiikin jne. Ei ollut mukavaa, se. Huvittavaa on taas se, että hänen äitinsä on edelleen hyvä ystäväni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä selittelyjä siihen tarvitaan? On huomannut tehneensä virheen ja korjaa sen.

Ghostaaminen on tosi itsekästä ja munatonta toimintaa, koska jättäjä ei anna toiselle mitään mahdollisuutta ymmärtää, miksi toinen halua lopettaa suhteen.

Mitä siinä on ymmärtämistä? Toinen ei halua jatkaa, piste.

Toiselle voisi kertoa syyn, kuten ettei tunne tarpeeksi vetoa toiseen tai jakaa erilaisen arvomaailman. Se auttaisi jätettyä ymmärtämään, miksi suhde päättyi.

Haluaisitko muka oikeasti kuulla, että olet ikävystyttävä ja että sinun kanssasi on alusta alkaen oltu vain säälistä? Joskus ghostaus on oikeasti se parempi vaihtoehto.

Miksi ihmeessä kukaan on kenenkään kanssa säälistä tai jos pitää toista ikävystyttävänä? Jos jo etukäteen tietää ettei homma jatku. Mitä h*lvettiä oikeasti? Todella sairasta ja vaatenmielistä. Ihmiset ovat kyllä niin kamalia.

Olen tuo joka alunperin kertoi olleensa yhdessä tytön kanssa vain säälistä. Olimme 18- ja 17-vuotiaita tuolloin, tytöllä oli ollut vaikeuksia kotonaan, ja hän selvästi kaipasi elämäänsä jonkinlaista pysyvyyttä ja turvaa. Minä olin kiltti perhepoika, enkä ollut seurustellut vakavasti vielä kenenkään kanssa, eikä minulla ollut ollut seksiä. Se että joku oli avoimen ihastunut ja tuli tarjolle, oli niin uusi ja ihmeellinen kokemus, etten oikeastaan edes ajatellut mitään. Menin vain ikään kuin tilanteen mukana. Olimme samassa harrastusryhmässä, joten näimme joka tapauksessa säännöllisesti, ja siitä oli hyvin helppo siirtyä seurusteluun.

Varsin pian tilanne kuitenkin alkoi tuntua ahdistavalta, koska tosiaan en missään vaiheessa tuntenut vetoa tähän tyttöön eikä meillä ollut oikeastaan mitään yhteistä. En usko että hänkään erityisesti nautti yhteisestä ajastamme, vaikka ponnistelin kyllä kovasti yrittäessäni keksiä puheenaiheita. Se etten saanut lopetettua suhdetta suoraan, oli kyllä suurelta osin omaa pelkuruuttani. En ole ikinä oikein kestänyt konfliktitilanteita, enkä yksinkertaisesti uskaltanut ottaa härkää sarvista. Tytöllä oli myös ollut traumaattisia kokemuksia perheessään, joten pelkäsin vähän sitäkin että hän romahtaisi kokonaan. Hän oli muutenkin aika räiskyvä luonteeltaan, joten kiusallinen kohtaus olisi ollut varma jos olisin suoraan sanonut haluavani erota. Jälkeenpäin ajatellen olisi toki ollut parasta puhua suoraan, tai olla alunperinkään ryhtymättä suhteeseen.

M38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä selittelyjä siihen tarvitaan? On huomannut tehneensä virheen ja korjaa sen.

Ghostaaminen on tosi itsekästä ja munatonta toimintaa, koska jättäjä ei anna toiselle mitään mahdollisuutta ymmärtää, miksi toinen halua lopettaa suhteen.

Mitä siinä on ymmärtämistä? Toinen ei halua jatkaa, piste.

Toiselle voisi kertoa syyn, kuten ettei tunne tarpeeksi vetoa toiseen tai jakaa erilaisen arvomaailman. Se auttaisi jätettyä ymmärtämään, miksi suhde päättyi.

Haluaisitko muka oikeasti kuulla, että olet ikävystyttävä ja että sinun kanssasi on alusta alkaen oltu vain säälistä? Joskus ghostaus on oikeasti se parempi vaihtoehto.

Miksi ihmeessä kukaan on kenenkään kanssa säälistä tai jos pitää toista ikävystyttävänä? Jos jo etukäteen tietää ettei homma jatku. Mitä h*lvettiä oikeasti? Todella sairasta ja vaatenmielistä. Ihmiset ovat kyllä niin kamalia.

Jälkeenpäin ajatellen olisi toki ollut parasta puhua suoraan, tai olla alunperinkään ryhtymättä suhteeseen.

M38

 

Tulihan se sieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ghostaaja kirjoitti:

Päätin nyt ghostata yhden ystävän. Tämä ystävä on ystäväni vain silloin jos minulla menee huonosti. Nyt kun kaikki on kohdallaan (on varakas puoliso, hyvä työ jne) niin ei enää edes vastaa viesteihin ja jos vastaa niin negatiiviseen sävyyn. Olen kaikkeni yrittänyt. Ei ole enää energiaa tai halua jatkaa tuollaisen ”ystävän” kanssa joten annan olla. Piste.

Ethän itse ole muuttanut ulosantiasi niin, ettet enää ole sama ihminen? Jos mielenkiinnon kohteet ja arvomaailma kovasti muuttuvat ja etenkin, jos toinen alkaa koko ajan sivujuonteena hehkuttaa itseään, niin ystävää ei välttämättä enää tunnista.

Tyyppisistä nykyisin, että pitää osata olla juuri oikeanlainen, jottei ystävät katoa. Niinkuin kukaan pystyisi olemaan sama ihminen siitä kuin on 15v. siihen kun on 40v.? Siinä ajassa ehtii muuttua jo moneen kertaan.

Pahinta ei ole jos ystävä alkaa hehkuttamaan. Paljon pahempaa se on kun toinen ei kykene sellaista edes hyväksymään. Nykyisin et voi hehkuttaa, et valittaa, et matkustaa, et mennä naimisiin, et saada lapsia, et uutta työtä, et rikastua, etkä varsinkaan puhua liikaa niistä jutuista, aina on vaara, että et ole enää sama vanha luuseri tai joskus se sama vanha menestyjä ja sinua ei enää tunnisteta samana vanhana tyyppinä.

Kun tarpeeksi yrittää miellyttää näitä ”ystäviä” pysymällä ”omana vanhana itsenään” jää ikuisesti sille teiniasteelle, eikä tosiaankaan kehity ihmisenä. Jokaiselle itselle on parempi kehittyä ihmisenä ja jos muille se ei sovi, niin se on vain parempi, että jäävät jälkeen.

Niinpä. Kyse on nimenomaan kehittymisestä ihmisenä. Muutos kuuluu elämään. Jonkun mielestä kaverin pitäisi pysyä aina samanlaisena ja samanlaisessa roolissa kuin tyyliin 15-vuotiaana? Elämä muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä selittelyjä siihen tarvitaan? On huomannut tehneensä virheen ja korjaa sen.

Ghostaaminen on tosi itsekästä ja munatonta toimintaa, koska jättäjä ei anna toiselle mitään mahdollisuutta ymmärtää, miksi toinen halua lopettaa suhteen.

Mitä siinä on ymmärtämistä? Toinen ei halua jatkaa, piste.

Toiselle voisi kertoa syyn, kuten ettei tunne tarpeeksi vetoa toiseen tai jakaa erilaisen arvomaailman. Se auttaisi jätettyä ymmärtämään, miksi suhde päättyi.

Haluaisitko muka oikeasti kuulla, että olet ikävystyttävä ja että sinun kanssasi on alusta alkaen oltu vain säälistä? Joskus ghostaus on oikeasti se parempi vaihtoehto.

Miksi ihmeessä kukaan on kenenkään kanssa säälistä tai jos pitää toista ikävystyttävänä? Jos jo etukäteen tietää ettei homma jatku. Mitä h*lvettiä oikeasti? Todella sairasta ja vaatenmielistä. Ihmiset ovat kyllä niin kamalia.

Jälkeenpäin ajatellen olisi toki ollut parasta puhua suoraan, tai olla alunperinkään ryhtymättä suhteeseen.

M38

 

Tulihan se sieltä.

Kuinka autisti pitää olla, että kuvittelee suoraan puhumisen tarkoittavan sitä, että sanoo totuuden, ettei ollut alkuunkaan kiinnostunut tai että toinen on ikävystyttävä. Suoraan puhuminen tarkoittaa sitä, että kerrotaan sille vastapuolelle, että tämä juttu ei nyt hei oikein toimi ja on parasta lopettaa se tähän. Sitten mietitään, onko jotain oleellista fiksua tai tärkeää sanottavaa, onko jotain sovittavaa palautettavista tarvaroista tms. ja jätetään heipat. Kummankaan ei tarvitse miettiä, että mitä ihmettä nyt tapahtui ja että ottaako se vielä yhteyttä vai ei. 

Minut dumpattiin ghostaamalla monen kuukauden suhteen jälkeen. Pidän sitä täysin lapsellisena ja vastuuttomana tapana toimia.

Ghostaus aiheuttaa vastapuolelle traumoja tai vähintäänkin hankaloittaa tilanteen käsittelyä ja pitkittää erosurua.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä selittelyjä siihen tarvitaan? On huomannut tehneensä virheen ja korjaa sen.

Ghostaaminen on tosi itsekästä ja munatonta toimintaa, koska jättäjä ei anna toiselle mitään mahdollisuutta ymmärtää, miksi toinen halua lopettaa suhteen.

Mitä siinä on ymmärtämistä? Toinen ei halua jatkaa, piste.

Toiselle voisi kertoa syyn, kuten ettei tunne tarpeeksi vetoa toiseen tai jakaa erilaisen arvomaailman. Se auttaisi jätettyä ymmärtämään, miksi suhde päättyi.

Haluaisitko muka oikeasti kuulla, että olet ikävystyttävä ja että sinun kanssasi on alusta alkaen oltu vain säälistä? Joskus ghostaus on oikeasti se parempi vaihtoehto.

Miksi ihmeessä kukaan on kenenkään kanssa säälistä tai jos pitää toista ikävystyttävänä? Jos jo etukäteen tietää ettei homma jatku. Mitä h*lvettiä oikeasti? Todella sairasta ja vaatenmielistä. Ihmiset ovat kyllä niin kamalia.

Olen tuo joka alunperin kertoi olleensa yhdessä tytön kanssa vain säälistä. Olimme 18- ja 17-vuotiaita tuolloin, tytöllä oli ollut vaikeuksia kotonaan, ja hän selvästi kaipasi elämäänsä jonkinlaista pysyvyyttä ja turvaa. Minä olin kiltti perhepoika, enkä ollut seurustellut vakavasti vielä kenenkään kanssa, eikä minulla ollut ollut seksiä. Se että joku oli avoimen ihastunut ja tuli tarjolle, oli niin uusi ja ihmeellinen kokemus, etten oikeastaan edes ajatellut mitään. Menin vain ikään kuin tilanteen mukana. Olimme samassa harrastusryhmässä, joten näimme joka tapauksessa säännöllisesti, ja siitä oli hyvin helppo siirtyä seurusteluun.

Varsin pian tilanne kuitenkin alkoi tuntua ahdistavalta, koska tosiaan en missään vaiheessa tuntenut vetoa tähän tyttöön eikä meillä ollut oikeastaan mitään yhteistä. En usko että hänkään erityisesti nautti yhteisestä ajastamme, vaikka ponnistelin kyllä kovasti yrittäessäni keksiä puheenaiheita. Se etten saanut lopetettua suhdetta suoraan, oli kyllä suurelta osin omaa pelkuruuttani. En ole ikinä oikein kestänyt konfliktitilanteita, enkä yksinkertaisesti uskaltanut ottaa härkää sarvista. Tytöllä oli myös ollut traumaattisia kokemuksia perheessään, joten pelkäsin vähän sitäkin että hän romahtaisi kokonaan. Hän oli muutenkin aika räiskyvä luonteeltaan, joten kiusallinen kohtaus olisi ollut varma jos olisin suoraan sanonut haluavani erota. Jälkeenpäin ajatellen olisi toki ollut parasta puhua suoraan, tai olla alunperinkään ryhtymättä suhteeseen.

M38

 

Toivottavasti olet kehittynyt ja aikuistunut menneiden 20 vuoden aikana. Teininä varmaan lähes jokainen on toiminut osaamattomasti ja itsekkäästi. 

Ghostaus on rehellisin tapa lopettaa yhteydenpito. Silloin ei jää pienintäkään epäselvyyttä haluaako toinen pitää yhteyttä. Jos joku laittaa välit poikki, niin uskooko kukaan niitä diipadaapa-syitä joita kerrotaan.

”En pidä sinusta enkä halua enää olla kanssasi tekemisissä”, jos selitys vaaditaan niin onko tämä hyvä?

Vierailija kirjoitti:

Harrastuksen kautta tutustuin henkilöön.  Hän alkoi soitella ja joka kerta haukkui minut!  Kiitos ei.  Onneksi on helppo laittaa esto.

Miten tämmösiä ihmisiä voi olla olemassa?

Elämä on elämistä varten. Turha säätäminen vie kallista aikaa ja hermoja, koska lopputulos on kuitenkin sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen "ghostannut" elämäni aikana eräitä ystäviä, koska petyin heihin, sekä kummilapseni perheineen ja eräitä sukulaisia ja isäni ja myös esimieheni irtisanoutumisprosessin aikana. Parhaillaan mietin, miten menetellä takertuvan naapurin kanssa - en yhtään tykkää siitä, että hän soittelee minulle vähän väliä varsinkin näin pyhien aikaan. En ole tänäänkään viitsinyt vastata hänen soittoyrityksiinsä.

Kun on aikansa kärvistellyt epäterveellisessä ihmissuhteessa, on helpointa katkaista se ilman selityksiä. Täydellisessä maailmassa voisi ottaa ongelmat puheeksi ja ne ratkaistaisiin rakentavasti keskustellen, mutta sellainen onnistuu vain keijujen maailmassa sateenkaaren tuolla puolen.

Miksi 29 henkilöä on tykännyt tästä kommentista? Onhan se aika omituista, jos yksi henkilö on ghostannut oman isänsä lisäksi kummilapsen perheineen, muita sukulaisia, useampia ystäviä ja esimiehen. Enemmän tällainen toimintatapa kertoo ghostaajasta itsestään eli ihmissuhteet menee solmuun monen kanssa ja tilannetta ei osaa ratkaista muuten kuin häipymällä.

Et ole tainnut tavata toksisia tyyppejä koskaan? Tod.näk on että jos oma isä on jonkun sortin luonnehäiriöinen, niin sitä on vetänyt magneetin lailla muita samanlaisia elämään kunnes on havahtunut ongelmaan ja tehnyt sille jotain (poistanut ne elämästä). Tällaiset kommentit kuin sinun osoittaa suurta tietämättömyyttä aiheesta, syyllistät uhria.

Olen tavannut toksisia ja luonnehäiriöisiä henkilöitä, mutta yhtään ihmistä en ole ghostannut. Olen myös ottanut tällaiseen henkilöön etäisyyttä, mutta olen kyennyt hoitamaan kuitenkin välit asiallisesti tai kertonut toiselle, että hänen käytös ei ole hyväksyttävää tai hänen käytös on loukannut minua.

Tämähän onnistuu jos perässä ei ole esim. stalkkeria niin kuin minulla. Yli 10 vuotta, itse asiassa alkaa olla jo 15 siitä kun hän tuon aloitti. Joka paikasta josta ole napua hakenut on nimen omaan neuvottu ghostaamaan hänet. Sinä joko nautit stalkkereista, tai et oikein ymmärrä elämää.

Annan ihmissuhteiden hiipua itsekseen jos ovat hiipuakseen, kaipa sen voisi joku ghostaamisena ajatella. Kaikki ihmissuhteet ei ole mielenkiintoisia tai tärkeitä että viitsisi niissä pysyä, enkä viitsisi joka kaverille tai tinder-matchille pitää mitään erospiikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Ghostaus on rehellisin tapa lopettaa yhteydenpito. Silloin ei jää pienintäkään epäselvyyttä haluaako toinen pitää yhteyttä. Jos joku laittaa välit poikki, niin uskooko kukaan niitä diipadaapa-syitä joita kerrotaan.

Minut kun ghostattiin niin ennemmin uskon että syynä oli se että jos mies olisi sanonut sen suoraan (löysi mielenkiintoisemman) niin hänelle ei olisi jäänyt enää takaporttia palata asiaan myöhemmin, kuten hän tekikin. Osa ghostaajista on vain mulkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Ghostaus on rehellisin tapa lopettaa yhteydenpito. Silloin ei jää pienintäkään epäselvyyttä haluaako toinen pitää yhteyttä. Jos joku laittaa välit poikki, niin uskooko kukaan niitä diipadaapa-syitä joita kerrotaan.

Niin minustakin, pitäisi kyllä normaaliälyllä varustettu ihminen tajuta sanomattakin että jos kaveri ei enää ota yhteyttä niin se oli siinä. Mitä selityksiä siihen enää kaipaa? Elämä jatkuu siitä huolimatta ja ihmisiä kyllä riittää tässä maailmassa uusiksi kavereiksi.

Olen sekä ghostannut että minua on ghostattu mutten tehnyt siitä sen suurempaa numeroa. Tajusin kysymättäkin etten ollut toivottua seuraa, en minä siitä masennu. Oletan siis vastapuoleltakin sen verran tajua että jos mitään yhteistä ei enää ole niin yhteydenpito lakkaa, syystä tai toisesta, mutta miksi siitä olisi pakko kertoa?

Ghostasin miehen johon olin tosi ihastunut sen jälkeen, kun hän ilmoitti että olen vain kevyttä huvia eikä hän halua minusta enempää. 

Olin siis korviani myöten ihastunut häneen, ja hän vaikutti olevan minuun myös. Rohkaistuin, ja kysyin muutaman kuukauden tapailun jälkeen jos hän olisi samoilla linjoilla, ja haluaisi alkaa tosissaan seurustelemaan kanssani. Noh, ei hän ollut, mikä sinänsä oli minulle fine, vaikka pahalta tuntuikin.

Pysyimme silti jonkin sortin "ystävinä", eli jatkoimme tapailua, ja oli siinä seksiäkin mukana jonkin verran. 

Hän kuitenkin otti selkeästi etäisyyttä, oli vihreänä pallona somessa, muta ei vastannut viesteihini, eikä edes lukenut niitä, vaikka tiesin että hän oli paikalla. Eräänä iltana kun olimme sopineet näkevämme, niin hän ilmoittikin ettei kerkeä kun piti yövuoroon yllättäen. Lähdin sitten kaverin kanssa baariin, ja yllätyksekseni tämä mies oli siellä kaverinsa, ja kahden naisen kanssa istumassa. Poistuin niin ettei hän huomannut minua, ja tuon jälkeen ghostasin.  Jännästi siitä alkoikin sitten kunnon pommitus, on kuulemma niin ikävä minua, ja haluttaisi nähdä, ja haluttaisi alkaa kunnolla seurustelemaan. Lopuksi vain kysymyksiä mihin hävisin ja mitä oikein tapahtui.

Itse olen sitä mieltä että hänen kyllä olisi itse pitänyt ymmärtää mitä hänen toiminnastaan seuraa, eikä minulla ollut tuon baari-illan jälkeen hänelle enää mitään asiaa.

Ymmärrän tilanteet, joissa toiselle ei mikään muukaan järkipuhe tehoa, mutta sellainen, että ollaan hyviä ystäviä ja kaikki menee hyvin, mutta sitten vai kadotaan. Sellainen menee yli ymmärryksen.

Minut ghostasi paras ystäväni. Oltiin oltu hyviä ystäviä 15 vuotta, ja minä olin hänen lapsensa kummikin. Viime juhannuksena tuli yllättäen viesti, jossa kyseli mitä kuuluu, sanoi että ikävöi minua ja haluaisi nähdä. Vastasin hänelle että hyvää kuuluu, ja ehdotin tapaamista. Edelleenkään ei ole vastannut tähän viestiini. Jos ghostaa, niin voisiko sitten jättää ihan oikeasti rauhaan ikuisesti, eikä pelleillä enää kerta vuosteen ikävä-viestein?

Vierailija kirjoitti:

Alle kaksikymppisenä lopetin muutaman kuukauden seurustelusuhteen ghostaamalla. Aloin suhteeseen alunperinkin lähinnä säälistä, tyttö oli niin epätoivoinen ja ihastunut. Meillä ei ollut oikeastaan mitään yhteistä, ja tapaamisemme olivat seksiä lukuunottamatta äärettömän ikävystyttäviä. En usko, että kertaakaan koko suhteen aikana otin itse yhteyttä, vaan aina hän soitti tai viestitti ja ehdotti tapaamista. Aluksi aloin keksiä verukkeita, miksi tapaamiset eivät nyt juuri onnistu. Lopulta lakkasin kokonaan vastaamasta. Meni muutama viikko ennen kuin hän ymmärsi lopettaa yhteydenotot. 

Ja mitä tulee siihen, että ghostaaminen jotenkin estäisi toista pääsemästä eteenpäin, niin n. kahden kuukauden kuluttua viimeisestä tapaamisestamme, tämä tyttö seurusteli jo erään tuttavani kanssa.

M38

Olen itsekin toiminut melko lailla noin, suunnilleen saman ikäisenä ja samasta syystä.

En kehu itseäni ollenkaan.

Olisi pitänyt olla sen verran munaa, että olisin voinut sanoa suoraan, että en halua enää tavata häntä, koska tapailen jo erästä toista tyttöä.

Ja jos olisin ollut tosimies, olisin heti ensitapaamisella kertonut, että en halua sksiä hänen kanssaan.

Enpä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä selittelyjä siihen tarvitaan? On huomannut tehneensä virheen ja korjaa sen.

Ghostaaminen on tosi itsekästä ja munatonta toimintaa, koska jättäjä ei anna toiselle mitään mahdollisuutta ymmärtää, miksi toinen halua lopettaa suhteen.

Mitä siinä on ymmärtämistä? Toinen ei halua jatkaa, piste.

Toiselle voisi kertoa syyn, kuten ettei tunne tarpeeksi vetoa toiseen tai jakaa erilaisen arvomaailman. Se auttaisi jätettyä ymmärtämään, miksi suhde päättyi.

Haluaisitko muka oikeasti kuulla, että olet ikävystyttävä ja että sinun kanssasi on alusta alkaen oltu vain säälistä? Joskus ghostaus on oikeasti se parempi vaihtoehto.

Miksi ihmeessä kukaan on kenenkään kanssa säälistä tai jos pitää toista ikävystyttävänä? Jos jo etukäteen tietää ettei homma jatku. Mitä h*lvettiä oikeasti? Todella sairasta ja vaatenmielistä. Ihmiset ovat kyllä niin kamalia.

Jälkeenpäin ajatellen olisi toki ollut parasta puhua suoraan, tai olla alunperinkään ryhtymättä suhteeseen.

M38

 

Tulihan se sieltä.

Kuinka autisti pitää olla, että kuvittelee suoraan puhumisen tarkoittavan sitä, että sanoo totuuden, ettei ollut alkuunkaan kiinnostunut tai että toinen on ikävystyttävä. Suoraan puhuminen tarkoittaa sitä, että kerrotaan sille vastapuolelle, että tämä juttu ei nyt hei oikein toimi ja on parasta lopettaa se tähän. Sitten mietitään, onko jotain oleellista fiksua tai tärkeää sanottavaa, onko jotain sovittavaa palautettavista tarvaroista tms. ja jätetään heipat. Kummankaan ei tarvitse miettiä, että mitä ihmettä nyt tapahtui ja että ottaako se vielä yhteyttä vai ei. 

Minut dumpattiin ghostaamalla monen kuukauden suhteen jälkeen. Pidän sitä täysin lapsellisena ja vastuuttomana tapana toimia.

Ghostaus aiheuttaa vastapuolelle traumoja tai vähintäänkin hankaloittaa tilanteen käsittelyä ja pitkittää erosurua.  

Hahhaa, uskotko muka itsekään että se jäisi tuohon? Tuostahan se draama vasta alkaa, kun vastapuoli käy tivaamaan syytä, miksi haluan lopettaa, lupaa muuttua toivomani kaltaiseksi ja alkaa vänkäämään, olenko edes rakastanut häntä oikeasti. Sitten alkaa painostus ja kaupankäynti, että yritetään vielä muutama kuukausi ja katsotaan sitten. Myöntyväisenä ihmisenä tuossa joutuu vain loputtomaan suohon.