Perhegallup yhteenmuutosta, avioitumisesta ja lasten saamisesta

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 20:07"]

Haluaisin ihan vain yleisestä mielenkiinnosta kartoittaa AV-keskustelijoiden perhe- ja parisuhdevalintojen aikaa ja järjestystä. Kysely koskee ainoastaan niitä, jotka elävät tai ovat eläneet parisuhteessa lastensa isän tai äidin kanssa niin ennen kuin jälkeenkin lasten syntymän. Kerro:

1) Ikäsi nyt

2) Minkä ikäisenä ja kuinka pitkän seurusteluajan jälkeen muutit lastesi isän/äidin kanssa yhteen?

3) Minkä ikäisenä avoioiduit, jos avioiduit ollenkaan?

4) Minkä ikäisenä sait ensimmäisen lapsesi?

5) Montako lasta sinulla on yhteensä?

6) Oletko tyytyväinen valintoihisi?

[/quote]

1) 33v.

2) 32v. Muutettiin yhteen avioitumisen jälkeen, seurustelua takana 3v. 3kk

3) 32v. naimisiin

4) 33v. Eka lapsi

5) 1 lapsi

6) olen todella tyytyväinen

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 21:52"]

1) Ikäsi nyt 20

2) Minkä ikäisenä ja kuinka pitkän seurusteluajan jälkeen muutit lastesi isän/äidin kanssa yhteen? Lapsia ei vielä ole, eli ei ole lapsen isä. Neljän vuoden seurustelun jälkeen ja 18-vuotiaana. Olisin aiemmin mutta en saanut koska koulut kesken oli alaikäisenä, ja koulu siis eri paikkakunnalla kun mies. Mutta kaikki lomat kokonaan ja viikonloput olin 14-vuotiaasta asti mieheni luona.

3) Minkä ikäisenä avoioiduit, jos avioiduit ollenkaan? 18

4) Minkä ikäisenä sait ensimmäisen lapsesi? Ei vielä näin parikymppisenä lapsia ole, aikaisintaan viiden vuoden kuluttua.

5) Montako lasta sinulla on yhteensä? 0

6) Oletko tyytyväinen valintoihisi? Erittäin tyytyväinen, olen onnellinen.

[/quote]

Kysely tarkoitettu perheellisille vastaajille, mikä tässä oli vaikeaa?

Hei nr. 26.

Eli siis siinä vaiheessa kun halusimme alkamaan yrittämään lasta niin muutimme yhteen. Olemme puolison kanssa aika tarkoja oman tilan suhteen joten oli helpompaa vain vietää aikaa sen toisen kanssa vaikkakin melkein asuimme saman katon alla. Mies kylläkin oli melkein aina kotonani vaikka hänellä siis oli omakin asunto. Olisimme ihan hyvin voineet jatkaa suhdetta niinkin kun aikasemmin mutta halusimme sitten joskus tehdä lapselle asiat helpommaksi kuin se että on kaksi kotia vaikkakin kaikki asuu yhdessä...

Eli kun päädyimme siihen pisteeseen suhteessamme että voisi alkaa yrittämään lasta niin muutimme yhteen koska emme halunneet lapselle ongelmia, lapset voivat varsinkin vanhempana kummoksua asioita joita eivät ymmärä. Naimisiinkin menimme enemmän sen takia että se helpottaa asioiden hoitoa jos puoliso kuolee, ei se keskenäistä rakkauttamme vähennä.

Anteeksi että on vähän sekava selitys, minulla on helpompi selittää suulisesti asioita kuin kirjallisesti.

t.22

Ikä nyt 33v. Muutimme mieheni kanssa yhteen, kun oli 17-vuotias ja mies oli 18-vuotias. Olimme seurustelleet pari kuukautta ennen yhteenmuuttoa. Menimme naimisiin, kun olin 20-vuotias. Ensimmäinen lapsemme syntyi, kun olin 19-vuotias. Nyt meillä on 3 lasta. Olen erittäin tyytyväinen tekemiini valintoihin. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että tein lapset nuorena ja tunnen olevani edelleen suht nuori, mutta lapset ovat jo isoja. Toinen asia, mihin olen oikein tyytyväinen, on se, että olen nuorena tehdyistä lapsista huolimatta opiskellut itselleni korkeakoulututkinnon ja ollut jo vuosia koulutustani vastaavassa työssä.

1) Ikäsi nyt
-25

2) Minkä ikäisenä ja kuinka pitkän seurusteluajan jälkeen muutit lastesi isän/äidin kanssa yhteen?
- 19 vuotiaana, seurusteltu oltiin 9 kk

3) Minkä ikäisenä avoioiduit, jos avioiduit ollenkaan?
- 23 v.

4) Minkä ikäisenä sait ensimmäisen lapsesi?
- 24 v.

5) Montako lasta sinulla on yhteensä?
- 1

6) Oletko tyytyväinen valintoihisi?
- olen :)

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 20:07"]Haluaisin ihan vain yleisestä mielenkiinnosta kartoittaa AV-keskustelijoiden perhe- ja parisuhdevalintojen aikaa ja järjestystä. Kysely koskee ainoastaan niitä, jotka elävät tai ovat eläneet parisuhteessa lastensa isän tai äidin kanssa niin ennen kuin jälkeenkin lasten syntymän. Kerro:

1) Ikäsi nyt 40 v

2) Minkä ikäisenä ja kuinka pitkän seurusteluajan jälkeen muutit lastesi isän/äidin kanssa yhteen? 24-vuotiaana, 3 kk:n seurustelun jälkeen.

3) Minkä ikäisenä avoioiduit, jos avioiduit ollenkaan? 25-vuotiaana

4) Minkä ikäisenä sait ensimmäisen lapsesi? 26-vuotiaana

5) Montako lasta sinulla on yhteensä? 4

6) Oletko tyytyväinen valintoihisi? Kyllä, erittäin tyytyväinen.
[/quote]

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 20:59"][quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 20:47"][quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 20:07"]

Haluaisin ihan vain yleisestä mielenkiinnosta kartoittaa AV-keskustelijoiden perhe- ja parisuhdevalintojen aikaa ja järjestystä. Kysely koskee ainoastaan niitä, jotka elävät tai ovat eläneet parisuhteessa lastensa isän tai äidin kanssa niin ennen kuin jälkeenkin lasten syntymän. Kerro:

1) Ikäsi nyt

36

2) Minkä ikäisenä ja kuinka pitkän seurusteluajan jälkeen muutit lastesi isän/äidin kanssa yhteen?

25, muutettiin yhteen käytännössä samantien kun alettiin seurustella ja virallisesti puoli vuotta seurustelun aloittamisesta ostettiin yhteinen asunto,

3) Minkä ikäisenä avoioiduit, jos avioiduit ollenkaan?

31v

4) Minkä ikäisenä sait ensimmäisen lapsesi?

26

5) Montako lasta sinulla on yhteensä?

2

6) Oletko tyytyväinen valintoihisi?

Kyllä

[/quote]
[/quote]
Eli pamahdit paksuksi heti miehelle, jota et oikeasti edes vielä tuntenut... aika riskin otit.
[/quote]

No en ihan heti. Itse asussa täytin kohta 27 kun lapsi syntyi. Ja tunsimme toisemme jo ennestään. Ja sen vaan tietää kun kolahtaa.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 22:00"][quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 21:52"]

1) Ikäsi nyt 20

2) Minkä ikäisenä ja kuinka pitkän seurusteluajan jälkeen muutit lastesi isän/äidin kanssa yhteen? Lapsia ei vielä ole, eli ei ole lapsen isä. Neljän vuoden seurustelun jälkeen ja 18-vuotiaana. Olisin aiemmin mutta en saanut koska koulut kesken oli alaikäisenä, ja koulu siis eri paikkakunnalla kun mies. Mutta kaikki lomat kokonaan ja viikonloput olin 14-vuotiaasta asti mieheni luona.

3) Minkä ikäisenä avoioiduit, jos avioiduit ollenkaan? 18

4) Minkä ikäisenä sait ensimmäisen lapsesi? Ei vielä näin parikymppisenä lapsia ole, aikaisintaan viiden vuoden kuluttua.

5) Montako lasta sinulla on yhteensä? 0

6) Oletko tyytyväinen valintoihisi? Erittäin tyytyväinen, olen onnellinen.

[/quote]

Kysely tarkoitettu perheellisille vastaajille, mikä tässä oli vaikeaa?
[/quote]

Perheellinen on, vaikkei lapsia ole.

Niin että anteeksi nyt vaan.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 21:17"][quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 21:03"][quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 20:55"]Kuka näitäkin alapeukuttaa. Jos ihmiset ovat saman kumppanin kanssa ja vielä tyytyväisinä, niin toiset alapeukuttaa....
[/quote]
Minä ainakin siksi, että minusta on väärin lasta kohtaan heti alkaa perustaa perhettä uuden tuttavuuden kanssa. Ei edes tunneta toista ja onko toisesta vanhemmaksi. Toki oma vapaus valita, mutta en minä tuollaista tapaa arvosta.
[/quote] ja jos nämä ihmiset on edelleen yhdessä ja lapsetkin jo isoja, niin eikö valinta ole ollut todella onnistunut.
[/quote] Kyllä, mutta tosi iso osa näin valinneista ei ole enää yhdessä. Kumpien luulet tähän ketjuun vastaavan? Hienoa, että valinta osui oikeaan, mutta olisiko edes vuoden odotus haitannut mitään? Kyse on siis todennäköisyyksistä. Nopeasti eteminen on tietoinen riski (toki ihmissuhteet aina, mutta riski on ongelmiin on suurempi) ja huonosti käydessävanhemmat ei ole suurin maksaja vaan se lapsi. Minusta ei ole vastuullisen aikuisen toimintaa. Kommenttini ei muuten ollut mitenkään hrnkilökohtainen vaan pohdin yleisellä tasolla.

35, 20 (1v seurustelua), 22, 28, 3, olen.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 21:24"][quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 21:03"]

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 20:55"]Kuka näitäkin alapeukuttaa. Jos ihmiset ovat saman kumppanin kanssa ja vielä tyytyväisinä, niin toiset alapeukuttaa.... [/quote] Minä ainakin siksi, että minusta on väärin lasta kohtaan heti alkaa perustaa perhettä uuden tuttavuuden kanssa. Ei edes tunneta toista ja onko toisesta vanhemmaksi. Toki oma vapaus valita, mutta en minä tuollaista tapaa arvosta.

[/quote]

Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna parisuhde ja sen kestävyys ovat aina sellaista arpapeliä, ettei mitenkään 100-prosenttisen varmaksi voi lopputuloksesta tulla vaikka odottelisi pitkäänkin. Täällä on alapeukuteltu sellaisiakin vastauksia, joissa ensimmäinen lapsi on saatu selvästi aikuisella iällä (26 - 30+ v.) noin kolmen vuoden seurustelun jälkeen. Käsittääkseni tällainen kuvio on melko yleinen. Itse olen sitä mieltä, että aikuisena eli sen epävarmimman opiskelu- ja etsintäajan ohittaneena yli 25-vuotiaana voi melko piankin suhteen alettua tietää, kannattaako hynttyyt lyödä yhteen ja perhe perustaa. Tässä vaiheessa on yleensä jo jonkin verran seurusteluhistoriaa takana, joten tietää jo hyvin, mitä parisuhteelta haluaa.
[/quote]
Joo, minä kyllä alapeukutin vaan noita alle 6kk raskautuneita. Kolme vuotta on minustakin aivan riittävä. En tiedä miksi niitäkin peukutettu alas. Siinäkin olet oikeassa, että ihmissuhteissa ei voi olla varma, mutta on ihan tutkittu juttu, että alkuhuuma kestää noin 2v. Sitten tulee eropiikki. Ja iso osa ei pääse tähänkään asti.

Iästä sanon sen verran, että niin sen varaan en paljon laskisi Rakkaus pistää pään sekaisin, eikä ole mitenkään harvinaista, että 30-50v. alkaa saada käyttäytymiseensä hullaantuneen teinin piirteitä... En sano, että tunteella eläminen on huono juttu, mutta välillä sen yhden huumasta kärsii moni. Tuossa 25-30 välissä alkaa muuten vauvoja lähes kaikkien kaveripiiriin pukata ja moni sitten alkaa siitä kiirehtiä omaa suhdetta. Olen kuullut mm. "Halusin, että meidän lapset on saman ikäisiä" (äidit kavereita), "Kaikki muut saa vauvoja ja mä oon viimeinen ilman" Ja nämä siis oikeasti fiksuilta naisilta kuultuja! Te saatte valita ja minä sitä valintaa ihmetellä ☺

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 22:40"]

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 21:24"][quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 21:03"] [quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 20:55"]Kuka näitäkin alapeukuttaa. Jos ihmiset ovat saman kumppanin kanssa ja vielä tyytyväisinä, niin toiset alapeukuttaa.... [/quote] Minä ainakin siksi, että minusta on väärin lasta kohtaan heti alkaa perustaa perhettä uuden tuttavuuden kanssa. Ei edes tunneta toista ja onko toisesta vanhemmaksi. Toki oma vapaus valita, mutta en minä tuollaista tapaa arvosta. [/quote]   Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna parisuhde ja sen kestävyys ovat aina sellaista arpapeliä, ettei mitenkään 100-prosenttisen varmaksi voi lopputuloksesta tulla vaikka odottelisi pitkäänkin. Täällä on alapeukuteltu sellaisiakin vastauksia, joissa ensimmäinen lapsi on saatu selvästi aikuisella iällä (26 - 30+ v.) noin kolmen vuoden seurustelun jälkeen. Käsittääkseni tällainen kuvio on melko yleinen. Itse olen sitä mieltä, että aikuisena eli sen epävarmimman opiskelu- ja etsintäajan ohittaneena yli 25-vuotiaana voi melko piankin suhteen alettua tietää, kannattaako hynttyyt lyödä yhteen ja perhe perustaa. Tässä vaiheessa on yleensä jo jonkin verran seurusteluhistoriaa takana, joten tietää jo hyvin, mitä parisuhteelta haluaa. [/quote] Joo, minä kyllä alapeukutin vaan noita alle 6kk raskautuneita. Kolme vuotta on minustakin aivan riittävä. En tiedä miksi niitäkin peukutettu alas. Siinäkin olet oikeassa, että ihmissuhteissa ei voi olla varma, mutta on ihan tutkittu juttu, että alkuhuuma kestää noin 2v. Sitten tulee eropiikki. Ja iso osa ei pääse tähänkään asti. Iästä sanon sen verran, että niin sen varaan en paljon laskisi Rakkaus pistää pään sekaisin, eikä ole mitenkään harvinaista, että 30-50v. alkaa saada käyttäytymiseensä hullaantuneen teinin piirteitä... En sano, että tunteella eläminen on huono juttu, mutta välillä sen yhden huumasta kärsii moni. Tuossa 25-30 välissä alkaa muuten vauvoja lähes kaikkien kaveripiiriin pukata ja moni sitten alkaa siitä kiirehtiä omaa suhdetta. Olen kuullut mm. "Halusin, että meidän lapset on saman ikäisiä" (äidit kavereita), "Kaikki muut saa vauvoja ja mä oon viimeinen ilman" Ja nämä siis oikeasti fiksuilta naisilta kuultuja! Te saatte valita ja minä sitä valintaa ihmetellä ☺

[/quote]

Näitä on ihan turha alapeukuttaa, koska kuten kaikki tiedämme, jotkut nopeasti syttyneet suhteet kestävät läpi elämän ja jotkut hitaasti laskelmoidut perheenperustamiset kaatuvat päivissä. Ja se, että suhde kestää, niin se kestää 100% tai kun se kaatuu, se kaatuu 100%. Muiden suhteiden kaatumisella ei siis ole mitään merkitystä, tai tilastoilla tai keskiarvoilla. Yhdessä ollaan tai erotaan aina 100%, ei 88% tai 42%. Riski joko realisoituu yksilön kohdalla tai sitten riskin ottamisesta seuraa valtavat voitot. Turha siis spekuloida. Ihmiset ovat erilaisia, mikä näkyy kaikissa heidän elämässään olevissa asioissa. Toiset laskemoivia ja pitkään miettiviä, joilla tilaisuus saattaa mennä ohi suun ja "elämä elämättä", toiset tunteella meneviä tai sitten itsensä niin perinpohjaisesti tuntevia, että uskaltavat tehdä elämässä isoja päätöksiä ja mennä riskillä. Näitä jälkimmäisiä joko kadehditaan vimmatusti, koska he uskaltavat ja ovat esimerkkeinä tai haukutaan, koska riskit realisoituivat.

1) 42v

2) 24 vuotiaana, kolmen vuoden seurustelun jälkeen

3) 30 vuotiaana

4) 18 vuotiaana, ex-kumppanin kanssa

5) neljä

6) Olen ja en. En ole koskaan katunut sitä, että nuorena tulin äidiksi, mutta sitä olen katunut monesti, että ex:ni kanssa tulin esikoiseni hankkineeksi. Kunpa esikoinenkin olisi tälle nykyiselle miehelle.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 21:30"][quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 21:17"]

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 21:03"][quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 20:55"]Kuka näitäkin alapeukuttaa. Jos ihmiset ovat saman kumppanin kanssa ja vielä tyytyväisinä, niin toiset alapeukuttaa.... [/quote] Minä ainakin siksi, että minusta on väärin lasta kohtaan heti alkaa perustaa perhettä uuden tuttavuuden kanssa. Ei edes tunneta toista ja onko toisesta vanhemmaksi. Toki oma vapaus valita, mutta en minä tuollaista tapaa arvosta. [/quote] ja jos nämä ihmiset on edelleen yhdessä ja lapsetkin jo isoja, niin eikö valinta ole ollut todella onnistunut.

[/quote]

Sen lisäksi että perheen perustaminen on AINA riski, on sen puolison kanssa ollut viikon, vuoden tai viisi vuotta. Äiti saattaa sairastua masennukseen, isä kauhistua lapsen tuomaa vastuuta jne. Kun sitä ei ikinä tiiä.

Mut mitään ei ikinä saa jos ei koskaan uskalla.
[/quote]

Oma äitini, joka ehti olla naimisissa isäni kanssa kymmenen vuotta ennen ensimmäistä lasta totesi hyvin, ettei toista todella tunne ennen lasten saamista. Ja tämä ei ole lapsettomille mikään piikki, lähinnä hän tarkoitti että perheellistyminen voi tuoda mukanaan uusia piirteitä niin itsestä kuin kumppanista - kymmenen avioliittovuodenkin jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 22:46"][quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 22:40"]

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 21:24"][quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 21:03"] [quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 20:55"]Kuka näitäkin alapeukuttaa. Jos ihmiset ovat saman kumppanin kanssa ja vielä tyytyväisinä, niin toiset alapeukuttaa.... [/quote] Minä ainakin siksi, että minusta on väärin lasta kohtaan heti alkaa perustaa perhettä uuden tuttavuuden kanssa. Ei edes tunneta toista ja onko toisesta vanhemmaksi. Toki oma vapaus valita, mutta en minä tuollaista tapaa arvosta. [/quote]   Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna parisuhde ja sen kestävyys ovat aina sellaista arpapeliä, ettei mitenkään 100-prosenttisen varmaksi voi lopputuloksesta tulla vaikka odottelisi pitkäänkin. Täällä on alapeukuteltu sellaisiakin vastauksia, joissa ensimmäinen lapsi on saatu selvästi aikuisella iällä (26 - 30+ v.) noin kolmen vuoden seurustelun jälkeen. Käsittääkseni tällainen kuvio on melko yleinen. Itse olen sitä mieltä, että aikuisena eli sen epävarmimman opiskelu- ja etsintäajan ohittaneena yli 25-vuotiaana voi melko piankin suhteen alettua tietää, kannattaako hynttyyt lyödä yhteen ja perhe perustaa. Tässä vaiheessa on yleensä jo jonkin verran seurusteluhistoriaa takana, joten tietää jo hyvin, mitä parisuhteelta haluaa. [/quote] Joo, minä kyllä alapeukutin vaan noita alle 6kk raskautuneita. Kolme vuotta on minustakin aivan riittävä. En tiedä miksi niitäkin peukutettu alas. Siinäkin olet oikeassa, että ihmissuhteissa ei voi olla varma, mutta on ihan tutkittu juttu, että alkuhuuma kestää noin 2v. Sitten tulee eropiikki. Ja iso osa ei pääse tähänkään asti. Iästä sanon sen verran, että niin sen varaan en paljon laskisi Rakkaus pistää pään sekaisin, eikä ole mitenkään harvinaista, että 30-50v. alkaa saada käyttäytymiseensä hullaantuneen teinin piirteitä... En sano, että tunteella eläminen on huono juttu, mutta välillä sen yhden huumasta kärsii moni. Tuossa 25-30 välissä alkaa muuten vauvoja lähes kaikkien kaveripiiriin pukata ja moni sitten alkaa siitä kiirehtiä omaa suhdetta. Olen kuullut mm. "Halusin, että meidän lapset on saman ikäisiä" (äidit kavereita), "Kaikki muut saa vauvoja ja mä oon viimeinen ilman" Ja nämä siis oikeasti fiksuilta naisilta kuultuja! Te saatte valita ja minä sitä valintaa ihmetellä ☺

[/quote]

Näitä on ihan turha alapeukuttaa, koska kuten kaikki tiedämme, jotkut nopeasti syttyneet suhteet kestävät läpi elämän ja jotkut hitaasti laskelmoidut perheenperustamiset kaatuvat päivissä. Ja se, että suhde kestää, niin se kestää 100% tai kun se kaatuu, se kaatuu 100%. Muiden suhteiden kaatumisella ei siis ole mitään merkitystä, tai tilastoilla tai keskiarvoilla. Yhdessä ollaan tai erotaan aina 100%, ei 88% tai 42%. Riski joko realisoituu yksilön kohdalla tai sitten riskin ottamisesta seuraa valtavat voitot. Turha siis spekuloida. Ihmiset ovat erilaisia, mikä näkyy kaikissa heidän elämässään olevissa asioissa. Toiset laskemoivia ja pitkään miettiviä, joilla tilaisuus saattaa mennä ohi suun ja "elämä elämättä", toiset tunteella meneviä tai sitten itsensä niin perinpohjaisesti tuntevia, että uskaltavat tehdä elämässä isoja päätöksiä ja mennä riskillä. Näitä jälkimmäisiä joko kadehditaan vimmatusti, koska he uskaltavat ja ovat esimerkkeinä tai haukutaan, koska riskit realisoituivat.
[/quote]
Vedit sitten kateuskortin... ei toimi. Minusta tuo valinta ei ole hyvä. Sinä olet eri mieltä, mutta se ei tarkoita, että olen automaattisesti kateellinen tai katkera. Kiva että ihmiset uskaltavat repäistä ja olla spontaaneja, arvostan. Itse olen vain huomannut kahta tyyppiä (voit toki olla erimieltä): ne jotka tekevät nopeasti rohkeita päätöksiä, mutta eivät loukkaa samalla muita ja ne, jotka tekevät just mitä haluavat, muita huomioimatta, seurauksista välittämättä. Molempia tyyppejä kehutaan ja niputetaan yhdeksi porukaksi. Arvostan, ettei anna muiden määritellä tekemisiään, mutta vastuu pitäisi kantaa. No, meni vähän ohi aiheen.

Joo, mitä tahansa voi tapahtua suhteessa, mutta mitä konkreettista haittaa on tutustua edes esim 6kk ennen raskautumista? Mitä siinä häviää se spontasnikasn ihminen? Jos toinen ei sen vertaa lykkää lapsihaaveita, niin ei se kovin suuri rakkastarina ole. "Rakas, olen tuurijuoppo ja kännissä väkivaltainen"-yllätys kai on aika epätoivottu jos ollaan jo raskaana. Lähtötilanne lapsen kannalta heikompia. Olisi ollut helppo välttää. Edelleen, tehköön ihmiset mitä haluavat, mutta minua ihmetyttää ja perustelin kantani. Minä puhuin yleisellä tasolla ja silloin todennäköisyydet on ihan käypä argumentti.

Menikö jotenkin tunteisiin? Tietääkseni alapeukku ei kuitenkaan tarkoita, että olen raahaamassa kirjoittajaa roviolle. Aloitusviestissä olisi varmasn pitänyt lukea että ei peukkuja/ ei alapeukkuja eikä kommentointia :) Mitä sitä nyt keskustelupalstalla sellaisia...

1) Ikäsi nyt
-28 v.

2) Minkä ikäisenä ja kuinka pitkän seurusteluajan jälkeen muutit lastesi isän/äidin kanssa yhteen?
-Yhteen muutettaessa olin 20-vuotias. Oltiin oltu yhdessä kuusi vuotta.

3) Minkä ikäisenä avoioiduit, jos avioiduit ollenkaan?
-Emme ole menneet (ainakaan vielä) naimisiin.

4) Minkä ikäisenä sait ensimmäisen lapsesi?
-Olin 20-vuotias kun esikoisemme syntyi.

5) Montako lasta sinulla on yhteensä?
-Lapsia on nyt kaksi.

6) Oletko tyytyväinen valintoihisi?
-Olen tyytyväinen. 14 vuotta oltu yhdessä ja ihanat lapset. Rakastamme toisiamme yhä ja koen että mies on paras ystäväni, loistava isä ja mahtava mies.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 23:04"][quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 21:30"][quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 21:17"]

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 21:03"][quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 20:55"]Kuka näitäkin alapeukuttaa. Jos ihmiset ovat saman kumppanin kanssa ja vielä tyytyväisinä, niin toiset alapeukuttaa.... [/quote] Minä ainakin siksi, että minusta on väärin lasta kohtaan heti alkaa perustaa perhettä uuden tuttavuuden kanssa. Ei edes tunneta toista ja onko toisesta vanhemmaksi. Toki oma vapaus valita, mutta en minä tuollaista tapaa arvosta. [/quote] ja jos nämä ihmiset on edelleen yhdessä ja lapsetkin jo isoja, niin eikö valinta ole ollut todella onnistunut.

[/quote]

Sen lisäksi että perheen perustaminen on AINA riski, on sen puolison kanssa ollut viikon, vuoden tai viisi vuotta. Äiti saattaa sairastua masennukseen, isä kauhistua lapsen tuomaa vastuuta jne. Kun sitä ei ikinä tiiä.

Mut mitään ei ikinä saa jos ei koskaan uskalla.
[/quote]

Oma äitini, joka ehti olla naimisissa isäni kanssa kymmenen vuotta ennen ensimmäistä lasta totesi hyvin, ettei toista todella tunne ennen lasten saamista. Ja tämä ei ole lapsettomille mikään piikki, lähinnä hän tarkoitti että perheellistyminen voi tuoda mukanaan uusia piirteitä niin itsestä kuin kumppanista - kymmenen avioliittovuodenkin jälkeen.
[/quote]
Totta tuokin,mutta varmasti tuntee paljon paremmin kuin kuukauden tuntemisen jälkeen.

1) Ikäsi nyt: 45

2) Minkä ikäisenä ja kuinka pitkän seurusteluajan jälkeen muutit lastesi isän/äidin kanssa yhteen? 29-vuotiaana, 8kk seurustelun jälkeen

3) Minkä ikäisenä avoioiduit, jos avioiduit ollenkaan? 29-vuotiaana (8kk seurustelun jälkeen)

4) Minkä ikäisenä sait ensimmäisen lapsesi? 30-vuotiaana

5) Montako lasta sinulla on yhteensä? 1

6) Oletko tyytyväinen valintoihisi? Olen tyytyväinen sekä lapsilukuun että myös siihen, ettei turhia aikailtu kun sopiva puoliso osui kohdalle. 

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 21:08"] 

1) Ikäsi nyt -46

2) Minkä ikäisenä ja kuinka pitkän seurusteluajan jälkeen muutit lastesi isän/äidin kanssa yhteen? 30, 3 vuoden seurustelu

3) Minkä ikäisenä avoioiduit, jos avioiduit ollenkaan? -35

4) Minkä ikäisenä sait ensimmäisen lapsesi? -35

5) Montako lasta sinulla on yhteensä? -1

6) Oletko tyytyväinen valintoihisi? -  en

perusteluna, valitsin väärän miehen ja se olisi pitänyt tajuta siitä miten vastahakoisesti hän suhtautui joka vaiheeseen suhteen etenemisessä. Viivytti viimeiseen asti kosimista, häitä, lapsen hankkimista, ja lopulta kun olisin halunnut lisää lapsia hän sanoi ettei kiinnosta enää.
[/quote]

Hyvin tehty sulta, onnittelut :) Ja käännät varmaan aina asian miehen syyksi?

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 23:22"]

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 23:04"][quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 21:30"][quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 21:17"] [quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 21:03"][quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 20:55"]Kuka näitäkin alapeukuttaa. Jos ihmiset ovat saman kumppanin kanssa ja vielä tyytyväisinä, niin toiset alapeukuttaa.... [/quote] Minä ainakin siksi, että minusta on väärin lasta kohtaan heti alkaa perustaa perhettä uuden tuttavuuden kanssa. Ei edes tunneta toista ja onko toisesta vanhemmaksi. Toki oma vapaus valita, mutta en minä tuollaista tapaa arvosta. [/quote] ja jos nämä ihmiset on edelleen yhdessä ja lapsetkin jo isoja, niin eikö valinta ole ollut todella onnistunut. [/quote] Sen lisäksi että perheen perustaminen on AINA riski, on sen puolison kanssa ollut viikon, vuoden tai viisi vuotta. Äiti saattaa sairastua masennukseen, isä kauhistua lapsen tuomaa vastuuta jne. Kun sitä ei ikinä tiiä. Mut mitään ei ikinä saa jos ei koskaan uskalla. [/quote] Oma äitini, joka ehti olla naimisissa isäni kanssa kymmenen vuotta ennen ensimmäistä lasta totesi hyvin, ettei toista todella tunne ennen lasten saamista. Ja tämä ei ole lapsettomille mikään piikki, lähinnä hän tarkoitti että perheellistyminen voi tuoda mukanaan uusia piirteitä niin itsestä kuin kumppanista - kymmenen avioliittovuodenkin jälkeen. [/quote] Totta tuokin,mutta varmasti tuntee paljon paremmin kuin kuukauden tuntemisen jälkeen.

[/quote]

No varmasti, mutta kun kukaan ei ole sinulle tilivelvollinen yhtään mistään. Kuten sanottu, muiden suhteista et voi ennustaa oman suhteesi kestävyyttä. Tunnen esim. yritysjohtajan, joka tienaa 15t kuussa ja meni naimisiin 3kk seurustelun jälkeen, ensimmäinen lapsi tuli vuoden kuluttua tapaamisesta. Ovat edelleen yhdessä 25v myöhemmin. Molemmat suhteen osapuolet ovat nopeasti etenevää tyyppiä ja ns. riskin ottajia, joka onkin heidän kohdallaan kannattanut. Kuulemma heti tiesivät, että tässä se nyt on. Toisaalta tunnen yhdessä seitsemän vuotta olleen parin, jotka erosivat aika pian toisen lapsen syntymän jälkeen ja jo tätä ennen heillä oli mennyt huonosti ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Heidän suhteensa kestävyyteen tai eroon eivät tilastot vaikuta, ja minusta sellainen ihminen joka menee aina sen varmimman kautta ja jälkijunassa, saattaapi olla jopa aika tylsä. Vastuunsa pitää tietenkin kantaa, mutta yhtä lailla niitä vastuuttomia on pitkään yhdessä olleissakin, lapsia tehdään useita ja ei ole kykyä heistä huolehtia.