Laihdutus 2022
Tehdäänkö laihdutus ketju, eli tähän taas keskustellaan tän vuoden laihdutus jutut. Täällä perus mamma 164cm ja painoa kertynyt kiitettävät 90kg. Pitäisi saada se 10kg ainakin pois.
Kommentit (1329)
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään vinkata jotain helppoja jumppavideoita youtubesta? Niitä löytyy niin paljon.. Mieluusti koko kehoa kiinteyttävää jumppaa..
Tämä viikko mennyt kevyesti syöden, mutta tänään tai huomenna meinaan nauttia poppareita ja pienen pussin irttareita.
Teen bodypumppeja sekä Chloe Tingin treenejä ☺️
N163
Vierailija kirjoitti:
Mitä te muut olette tehneet, kun sokerinhimokohtaus iskee? Lähes kuukauden oon selvinnyt vähillä karkeilla ja vain 120 g suklaata yht., mutta eilen väsytti töissä huolella ja karkkia meni paljon omia rajoja enemmän eli reilut 100 g :( Päivän kofeiinikiintiö (ja se on paljon) oli jo täynnä. Tähän saakka makeanhimoa on hillinnyt omien lähtötilannekuvien katselu, nyt ei auttanut.
Nollalinjaan en halua tähdätä, koska pieni määrä karkkia kuuluu elämään jatkossakin.
t. vararengas
No itsellä ei ole kai varsinaisia sokerihimokohtauksia, mutta välillä tekee mieli jotain hyvää. Silloin syön sitä, mutta vasta aterian jälkeen ja kohtuullisen annoksen. En kiellä itseltäni herkkuja, se kieltäminen olisi tuhon tie ja laihdutus loppuisi siihen. Kun ei ole sudennälkä niin siitä herkusta voi nauttia ihan vaan sen maun vuoksi ja pienempikin määrä riittää minulle. Esimerkiksi suklaata ostan jälkkäriksi patukan, en kokonaista levyä ja sitten syön sen annoksen nautiskellen ja hitaasti. Olen kanssasi samaa mieltä että loppuelämä kannattaa pitää mielessä painoa pudottaessa ja syödä suurin piirtein samaa ruokaa ja herkkuja kuin ajattelee syövänsä tavoitepainoonsa päästyään. Mutta vaan pienempiä määriä.
Stressaantuneena ei myöskään kannata syödä mitään herkkua välipalaksi - se menee takuuvarmasti överiksi kun sillä yrittää lohduttaa ja rauhoittaa itseään. Kokemusta on! Stressisyöminen on varmaan yksi suurimpia lihomisen alkusyitä.
Tuo on järkevä suhtautuminen herkkuihin: kohtuullinen annos jälkiruokana. Silloin tuntee, ettei joudu jatkuvasti kieltäytymään jostakin, ja pystyy jatkamaan hyvillä mielin.
2 viikkoa takana, paino -4kg. Tavoitepaino on 59kg, lähtö 80kg.
Terv.napanöyhtä
Vierailija kirjoitti:
Tuo on järkevä suhtautuminen herkkuihin: kohtuullinen annos jälkiruokana. Silloin tuntee, ettei joudu jatkuvasti kieltäytymään jostakin, ja pystyy jatkamaan hyvillä mielin.
Terve ja järkevä suhde makeisiin "herkkuihin" on silloin kun niitä ei tarvitse erikseen miettiä tai rajoittaa.
Välipäivien tai rauhallisten päivien jälkeen paino tulee reilusti alaspäin, joten en kovin keskity pelkkään painoon nyt. Liikuntatavoitteeni on ylittynyt reilusti, alkuun oli tavoite saada 2 urheilukertaa viikkoon, mutta tällä viikolla on tullut jo 4. Reidet saisi vaan palautua nopeammin, mutta tänään käyn rauhallisella kävelyllä ja venyttelen, jospa se siitä. Kuukauden keskiarvokalorit noin 1510/vrk.
N163/68,4 -0,6kg.
Olen miettinyt paljon miksi ihmiset addiktoituivat mille addiktoituvat. Itse en voi ostaa suuria määriä makeaa, koska kaikki menee. Vaikka kuinka päättäisin, että jaan karkkipussin edes kahdelle päivälle, harvoin onnistuu.
Sen sijaan alkoholin kanssa sama onnistuu helposti. Tänä aamuna muistin taas pari viikkoa sitten avaamani punaviiniin, josta olen silloin tällöin juonut lasillisen. Tänäiltana voisin juoda loput. Vaikka tykkäänkin viinistä, yksi lasillinen kerrallaan riittää hyvin ja sitten helposti unohdan päiviksi koko viinin. Kaapissa on lisäksi kuohuviinipullo, valkoviiniä ja avatut pullot giniä ja rommia. Makeat herkut taas polttelevat kaapeissa kunnes ne on syöty. Toisaalta oma sokeririippuvuuteni on opettanut ymmärtämään alkoholisteja. Yhtä hyvin voisi olla niin, että viinat eivät kauaa kaapissa säilyisi, mutta karkkeja söisin vain yhden kerrallaan.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Paino pudonnut neljässä viikossa neljä kiloa. Normaalipainoon 11 kg. Olen vähentänyt hiilareita, pienentänyt annoksia, lisännyt liikuntaa, paastonnut 12-14 tuntia illasta aamuun (16 tunnin paasto tuntuu liian pitkältä) ja käynyt aamuisin vaa'alla (pitää yllä motivaatiota, kun tietää, missä mennään). Tällä hetkellä tuntuu siltä, että laihdutus etenee omalla painollaan (heh) eikä sitä tarvitse koko ajan miettä, koska jonkinlainen rutiini ja tasapaino ovat löytyneet. Tavoitteeseen menee ehkä noin 3-4 kuukautta.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt paljon miksi ihmiset addiktoituivat mille addiktoituvat. Itse en voi ostaa suuria määriä makeaa, koska kaikki menee. Vaikka kuinka päättäisin, että jaan karkkipussin edes kahdelle päivälle, harvoin onnistuu.
Sen sijaan alkoholin kanssa sama onnistuu helposti. Tänä aamuna muistin taas pari viikkoa sitten avaamani punaviiniin, josta olen silloin tällöin juonut lasillisen. Tänäiltana voisin juoda loput. Vaikka tykkäänkin viinistä, yksi lasillinen kerrallaan riittää hyvin ja sitten helposti unohdan päiviksi koko viinin. Kaapissa on lisäksi kuohuviinipullo, valkoviiniä ja avatut pullot giniä ja rommia. Makeat herkut taas polttelevat kaapeissa kunnes ne on syöty. Toisaalta oma sokeririippuvuuteni on opettanut ymmärtämään alkoholisteja. Yhtä hyvin voisi olla niin, että viinat eivät kauaa kaapissa säilyisi, mutta karkkeja söisin vain yhden kerrallaan.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Itselläni on varmasti sokeririippuvuus ja varmasti jonkun sortin syömishäiriökin. Ihmiset ovat yksilöitä ja osa jää riippuvaiseksi koukuttaviin asioihin enemmän kuin muut. Itsekin voin juoda alkoholia kohtuudella ja mikään avattu pullo ei jatkuvasti houkuttele, mutta sokeriset herkut syödään aina ja kaikki. Mutta esim sipsit eivät niin kiinnosta. En ymmärrä miksi herkkuja pitää opetelle syömään kohtuudella, kun se ei vaan kaikille sovi eivätkä he voi syödä kohtuudella. Ei kukaan varmaan alkoholistillekaan sanoisi, että opettelet vaan juomaan sen yhden kaljan lauantaisin tai huumeriippuvuudesta kärsivälle, että no vedä vain yksi viiva viikonloppuna, että kohtuus on hyvä. Mutta kun riippuvuutena on ruoka, niin ymmärrystä ei heru.
Suosittelen sellaista kirjaa kuin syömisen punainen lanka. Siinä selitetään asiaa ihan sillä tasolla kuinka meidän aivot toimivat. Selkeät ja absoluuttiset rajat ovat toimiva ratkaisu addiktioon.
Minulla makeanhimo liittyy kolmeen tekijään: vääränlainen ruoka, joka ei pidä nälkää poissa, väsymys ja stressi. Olen päässyt makeanhimosta eroon, kun olen oppinut hallitsemaan näitä kolmea tekijää.
Oletko saanut apua tuosta Syömisen punainen lanka -kirjasta? Se liittyy ilmeisesti Birght Line Eating -menetelmään, joka ei ole googlauksen perusteella saanut kovin hyviä arvosteluja. Periaate näyttää olevan: "älä syö sokeria ja jauhoja" ja ruokavalio on hyvin rajoittava. Vaikea uskoa, että se olisi ratkaisu addiktioon.
Paino 1.1.2022 = 87.6kg
Paino 12.2.2022 = 79.3kg
Mites muilla on sujunut?
Vierailija kirjoitti:
Minulla makeanhimo liittyy kolmeen tekijään: vääränlainen ruoka, joka ei pidä nälkää poissa, väsymys ja stressi. Olen päässyt makeanhimosta eroon, kun olen oppinut hallitsemaan näitä kolmea tekijää.
Oletko saanut apua tuosta Syömisen punainen lanka -kirjasta? Se liittyy ilmeisesti Birght Line Eating -menetelmään, joka ei ole googlauksen perusteella saanut kovin hyviä arvosteluja. Periaate näyttää olevan: "älä syö sokeria ja jauhoja" ja ruokavalio on hyvin rajoittava. Vaikea uskoa, että se olisi ratkaisu addiktioon.
Tuohon kirjaan, mielestäni se auttoi minua ymmärtämään itseäni ja aivojani paremmin. Ehkä nykyään ymmärretään paremmin että lihavuus ei johdu pelkästään moraalittomuudesta tai tahdonvoiman puutteesta. En lukenut tuota hänen kehittämäänsä ruokavalio osuuttaan, vähän vain vilkuilin periaatteita. Mutta itse tiedän itsestäni, että en ole koko elämäni aikana oppinut syömään herkkuja kohtuudella, niin onko oletettavaa että opinkaan? Että ehkä se ehdottomuus on sittenkin se oikea ratkaisu. Täälläkin on moni kipuillut sen kanssa, että herkkujen määrää on vaikea rajoittaa ja syödään enemmän kuin on tarkoitus. Itsekin huomaan että stressi ja väsymys lisäävät makeanhimoa, mutta en syyttäisi niitä makeanhimosta vaan aivojeni ohjelmoinnista.
Edelleenkään alkoholisteja ei hoideta opettamalla heille kohtuullisuutta vaan aika
selkeästi heiltä kielletään alkoholi kokonaan, miksi sokeriaddiktien tulisi opetella kohtuullisuutta, jos se on kerran mahdotonta ja aiheuttaa harmia? Mielestäni se selkeä rajanveto on tässä oikeastaan ainoa toimiva ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Paino 1.1.2022 = 87.6kg
Paino 12.2.2022 = 79.3kg
Mites muilla on sujunut?
Huonosti. Mä en vaan laihdu kun en voi olla syömättä. Nytkin vedin huomaamatta 10 juustonsiivua tehdessäni lapsille leipiä. Se on about 300 kcl. Mut on tuomittu läskiksi jos en teippaa suutani kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Paino 1.1.2022 = 87.6kg
Paino 12.2.2022 = 79.3kg
Mites muilla on sujunut?
Upea saavutus! Miten olet sen tehnyt? Seuraatko jotain tarkkaa diettiä, vai oletko vain jättänyt herkut pois ja lisännyt liikuntaa? Joka tapauksessa onnittelut itsekurista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paino 1.1.2022 = 87.6kg
Paino 12.2.2022 = 79.3kg
Mites muilla on sujunut?
Upea saavutus! Miten olet sen tehnyt? Seuraatko jotain tarkkaa diettiä, vai oletko vain jättänyt herkut pois ja lisännyt liikuntaa? Joka tapauksessa onnittelut itsekurista!
Olen jättänyt hiilarit pois, eli olen ketolla. Liikkunut olen muutaman kerran viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paino 1.1.2022 = 87.6kg
Paino 12.2.2022 = 79.3kg
Mites muilla on sujunut?
Upea saavutus! Miten olet sen tehnyt? Seuraatko jotain tarkkaa diettiä, vai oletko vain jättänyt herkut pois ja lisännyt liikuntaa? Joka tapauksessa onnittelut itsekurista!
Olen jättänyt hiilarit pois, eli olen ketolla. Liikkunut olen muutaman kerran viikossa.
Siis syöt vain lihaa ja rasvaa?
Olen ollut ikuinen jojoilija. Ylimärääräistä painoa ei ollut vuoden alussa kuin n.6kg, mutta kyllä on ollut ärsyttävää.
Olen ottanut nyt uuden lähestymistavan koko hommaan. Syön joka päivä aamupalan (uusi juttu minulle), ja muutenkin säännöllisesti, ettei nälkä kasva liian suureksi.
Minulla on käytössä Yazio, josta nään syödyt kalorit ja ranneke, joka kertoo kulutuksen.
Suunnittelen päivän aterioita etukäteen, ja koko ajan menen pienillä miinuskaloreilla. Olen myös saanut treeneistä taas hyvin kiinni, tämä lisää kulutettuja kaloreita ja voin syödäkin vähän enemmän. Toki kroppakin vahvistuu :)
Jos viikon energiavaje on sitä luokkaa, että painoa lähtisi puoli kiloa (7000kcal vaje on noin 1kg), voin hyvin herkutella yhtenä päivänä pizzalla tai karkeilla ja paino laskee silti, kunhan herkuttelu ei mene överiksi. Aiemmin olen aina ollut täyslakossa, ja homma lähtenyt retuperälle lakon päätyttyä. Nyt elän niin että ei ole nälkä eikä mikään ole kiellettyä, mutta kaikki kohtuudessa. Painoa lähtenyt vuoden alusta jo 3kg, vielä toinen mokoma ja sitten pyrinkin vain pitämään sen siinä.
Vinkki: jos olet aina ennen epäonnistunut, tee nyt jotain eri tavalla. Tarvitsetko vaikka pt:n, ravintoneuvojan, ihan vain aamupalan, jonkin työkalun tai lähdetkö kokeilemaan ilman lakkoja sallivammin, mutta kohtuudella.
Loppujen lopuksi kyse ei ole hampaat irvessä kiinni pidetystä itsekurista tai siitä, että pitäisi olla nälässä. Kyse on tasapainon löytämisestä, jolloin matkaa on helppo jatkaa tavoitepainon jälkeen.
Tsemppiä kaikille!
Vierailija kirjoitti:
Siis syöt vain lihaa ja rasvaa?
Kasvikset, avokadot, pähkinät? Suppea käsitys ketosta ihmisillä.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Mölli-peikko kirjoitti:
Koirakävelyillä käyn edelleen kohtuullisia kilometrimääriä päivässä, mutta tahti on suht verkkainen.
Mä olen ottanut koirakävelyille lisäksi kilon nilkkapainot.
t. vararengas
Nilkkapainojen käyttämistä kävelyillä ei suositella.
5 viikkoa Cambridgellä ja paino pudonnut 7,8kg, liikuntana kävelylenkit. Helppoa ja vaivatonta, ei tarvitse miettiä ruokia. Kallistahan tämä on, mutta tällä otetaan hyvä startti kesään. BMI nyt 31, pudotettavaa vielä n 20kg, mutta viimeiset 10kg voi laihduttaa hitaammin. Yhden herkkupäivän pidin, huomasi heti että sen jälkeen oli taas monta päivää hirveä herkkuhimo. Osa ei vaan osaa syödä kohtuudella, jolloin täysikielto on se turvallisempi vaihtoehto.