Lue keskustelun säännöt.
Laihdutus 2022
Tehdäänkö laihdutus ketju, eli tähän taas keskustellaan tän vuoden laihdutus jutut. Täällä perus mamma 164cm ja painoa kertynyt kiitettävät 90kg. Pitäisi saada se 10kg ainakin pois.
Kommentit (1329)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pätevä kirja verensokerista ja painosta on juuri ilmestynyt Tasapainot.a verensokerisi ja laihdu. Ravintoterapeutti Pirjo Saarnio.
Olen nyt viikon syönyt 1200-1300kcal ohjein. Nälkä ei ole tullut missään kohtaa ja olo on hyvä. Itselleni löysin viimein toimivan tavan syödä ja laihtua.
Teen ruuat viikonloppuna valmiiksi. Annostelen jokaisen aterian ohjeiden mukaan. Aloin myös kävellä töistä viimeiset 5km kotiin.
Kerrankin tapa laihtua, joka ei tunnu kuurilta vaan elämäntavalta, ruuat maustan kuten ennenkin, perunat, pastan ja vaalean leivän jätin pois ja riisin vaihdoin ohraan. Perunat korvaan höyrytetyillä tai uunissa paahdetuilla kasviksilla.
Kun olen tavoitepainossa, nostan vain hiukan annoskokoja.
Ei herranjumala noita päivittäisiä kilokaloreja. Jo pikkulapsi tarvitsee n. 1400 kcl päivittäin, niin eihän tuollaiset sinun luettelemat määrät mitenkään toimi aikuisella naisella. Sotket kivasti aineenvaihduntasi ja tulevaisuudessa, kun paino on jälleen noussut (ja sehän tulee nousemaan, koska loppuikääsi et pysty noudattamaan tuollaista kcl määrää, ellet vain makaa liikkumatta sängyssä 24/7), joudut syömään yhä vähemmän ja vähemmän saadaksesi kiloja pois.
Tiedät itsekin ettei tuo ole toimiva tapa laihduttaa, eikä todellakaan mikään pysyvä elämäntapa, koska nyt jo haaveilet annoskokojen suurentamisesta "kun olen tavoitepainossa". Nälkävelka (googlaa) kolkuttaa jo nurkan takana.
Ottakaa nyt yhteyttä kuntanne ravitsemusterapeuttiin, siis te joilla on näin pielessä ravintoasiat, ja pyytäkää apua. Ei ole mikään häpeä ottaa vastaan ammatilaisen neuvoja.
Huom! Vaikka tämä Pirjo SaarniA on laillistettu ravitsemusterapeutti (ravintoterapeutti on eri asia), niin silti kyseenalaistan hänen näkemyksensä siitä, että aikuiselle tarjoillaan 1200 kcl päivittäistä saantia. Se on koomapotilaan kalorikulutus. Toki tämän Pirjon tehtävä on myydä kirjoja ja mikäs sen parempaa on kuin myydä unelmia, toiveita ja mahtavia lupauksia keski-ikäisille, painonsa kanssa kamppaileville, naisille. Seurauksista viis.
Sehän toimii, Pirjo käärii massit, kun naiset ostavat aina uuden lupauksilla höystetyn laihdutuskirjan, vaikka edellinenkään ei lupauksia täyttänyt. Pienoinen oravanpyörä siis 🤷🏻♀️
Istumatyötä tekevänä perusaineenvaihduntani on 1700-1900kcal luokkaa päivässä, joten kalorivaje ei ole suuren suuri.
500kcal vajetta yleensä suositellaan, jos haluaa pudottaa painoa
Vanhemmiten kulutus pienenee. Omani: Kuusikymppinen nainen, 160 cm/58 kg, kevyt työ eikä juurikaan vapaa-ajan aktiviteettia -> kulutus 1450 kcal. Tuon yli jos paljon menee, alan lihoa. Jos haluaisin laihtua, korkeintaan sen 1200 kcal saisi tulla, ja laihtuminen olisi silti hyvin hidasta. Näillä kymmenillä laihtuminen ei oikeastaan onnistu niinkään syötyjen kalorien määrää säätelemällä vaan on pakko lisätä liikuntaa.
(En ole laihduttamassa, jos joko nyt tästä on hernettä vetämässä nenään, vaan tarkoitus on saada vatsaonteloon pyrkivää rasvaa ehkäistyksi. Sitä on alkanut kertyä, joten jonkinlainen ruokaremontti lienee tarpeen liikuntaremontin lisäksi.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pätevä kirja verensokerista ja painosta on juuri ilmestynyt Tasapainot.a verensokerisi ja laihdu. Ravintoterapeutti Pirjo Saarnio.
Olen nyt viikon syönyt 1200-1300kcal ohjein. Nälkä ei ole tullut missään kohtaa ja olo on hyvä. Itselleni löysin viimein toimivan tavan syödä ja laihtua.
Teen ruuat viikonloppuna valmiiksi. Annostelen jokaisen aterian ohjeiden mukaan. Aloin myös kävellä töistä viimeiset 5km kotiin.
Kerrankin tapa laihtua, joka ei tunnu kuurilta vaan elämäntavalta, ruuat maustan kuten ennenkin, perunat, pastan ja vaalean leivän jätin pois ja riisin vaihdoin ohraan. Perunat korvaan höyrytetyillä tai uunissa paahdetuilla kasviksilla.
Kun olen tavoitepainossa, nostan vain hiukan annoskokoja.
Ei herranjumala noita päivittäisiä kilokaloreja. Jo pikkulapsi tarvitsee n. 1400 kcl päivittäin, niin eihän tuollaiset sinun luettelemat määrät mitenkään toimi aikuisella naisella. Sotket kivasti aineenvaihduntasi ja tulevaisuudessa, kun paino on jälleen noussut (ja sehän tulee nousemaan, koska loppuikääsi et pysty noudattamaan tuollaista kcl määrää, ellet vain makaa liikkumatta sängyssä 24/7), joudut syömään yhä vähemmän ja vähemmän saadaksesi kiloja pois.
Tiedät itsekin ettei tuo ole toimiva tapa laihduttaa, eikä todellakaan mikään pysyvä elämäntapa, koska nyt jo haaveilet annoskokojen suurentamisesta "kun olen tavoitepainossa". Nälkävelka (googlaa) kolkuttaa jo nurkan takana.
Ottakaa nyt yhteyttä kuntanne ravitsemusterapeuttiin, siis te joilla on näin pielessä ravintoasiat, ja pyytäkää apua. Ei ole mikään häpeä ottaa vastaan ammatilaisen neuvoja.
Huom! Vaikka tämä Pirjo SaarniA on laillistettu ravitsemusterapeutti (ravintoterapeutti on eri asia), niin silti kyseenalaistan hänen näkemyksensä siitä, että aikuiselle tarjoillaan 1200 kcl päivittäistä saantia. Se on koomapotilaan kalorikulutus. Toki tämän Pirjon tehtävä on myydä kirjoja ja mikäs sen parempaa on kuin myydä unelmia, toiveita ja mahtavia lupauksia keski-ikäisille, painonsa kanssa kamppaileville, naisille. Seurauksista viis.
Sehän toimii, Pirjo käärii massit, kun naiset ostavat aina uuden lupauksilla höystetyn laihdutuskirjan, vaikka edellinenkään ei lupauksia täyttänyt. Pienoinen oravanpyörä siis 🤷🏻♀️
Istumatyötä tekevänä perusaineenvaihduntani on 1700-1900kcal luokkaa päivässä, joten kalorivaje ei ole suuren suuri.
500kcal vajetta yleensä suositellaan, jos haluaa pudottaa painoa
Vanhemmiten kulutus pienenee. Omani: Kuusikymppinen nainen, 160 cm/58 kg, kevyt työ eikä juurikaan vapaa-ajan aktiviteettia -> kulutus 1450 kcal. Tuon yli jos paljon menee, alan lihoa. Jos haluaisin laihtua, korkeintaan sen 1200 kcal saisi tulla, ja laihtuminen olisi silti hyvin hidasta. Näillä kymmenillä laihtuminen ei oikeastaan onnistu niinkään syötyjen kalorien määrää säätelemällä vaan on pakko lisätä liikuntaa.
(En ole laihduttamassa, jos joko nyt tästä on hernettä vetämässä nenään, vaan tarkoitus on saada vatsaonteloon pyrkivää rasvaa ehkäistyksi. Sitä on alkanut kertyä, joten jonkinlainen ruokaremontti lienee tarpeen liikuntaremontin lisäksi.)
Kannattaa se ruokaremontti alkaa muuttamalla ruuan sisältöä kaloreitten älyttömien vähentämisen sijaan. Saattaisi laihtumistakin tapahtua. Ja voisi välttyä siltä pyrkivältä rasvalta.
Kylläpä tässä ketjussa on hiljaista.
Itsellä sujuu mukavasti, uudella innolla olen alkanut vuoden alussa keventämään eli vähentämään herkuttelua ja lisäämään liikuntaa. Totuuden nimissä täytyy myöntää, että olen koko ikäni harrastanut liikuntaa eri muodoissaan aika aktiivisesti, mutta iän ja elämäntilanteen muuttumisen myötä liikunta on viimevuosina alkanut uhkaavasti vähentyä.
No nyt olen käynyt kolmasti viikossa kuntosalilla treenaamassa ja lenkkeilemässä sään ja ajan salliessa. Ruokailun suhteen en ole muita muutoksia tehnyt kuin vähentänyt herkuttelumielitekojani. Pahimpia houkuttimia minulle ovat kahvin kanssa nautittavat herkut eli pullat ja leivonnaiset sekä iltaisin suklaa. Vaikka olen lisännyt liikuntaa, niin en ole kuitenkaan tuntenut itseäni nälkäiseksi. Syön normaalia kotiruokaa maltillisia annoksia. Kahden ekan kevennysviikon saldona on ollut -900g, johon olen tyytyväinen. Toivottavasti suunta jatkuu samaa tahtia alaspäin.
Tsemppiä kaikille pudottajille!
N54
Hamari kirjoitti:
Hyppään mukaan ketjuun. Toivottavasti ei sada kiviä niskaan kun sanon että olen tilastollisesti normaalipainoinen 164cm ja 66,5 kg (30v), mutta haluan normipainon sisällä tiputtaa ylimääräistä veks ja sen jälkeen koittaa hieman lisätä lihasmassaa. Olen aiemmin painanut n. 58 kiloa ja silloin oli tosi hyvä olla, joten siihen koitan tässä nytkin tähdätä.
1. Meillä ei enää osteta leipää kotiin, tämä siksi että tuo ainainen leivän mussutus on liian helppoa ja sitä tulee sitten syötyä joka päivä liikaa ja tulee ruokailun osalta yksipuoliseksi. Mitkään leivät ei kuitenkaan ole kiellettyjä, eli jos kylässä tai ruokapaikassa sellaista on tarjoilla niin saa ottaa miten tahtoo. Tällä omalla ostolakolla vain hillitään liikaa leivän kulutusta.
2. Kotona kun tehdään ruokaa niin panostetaan ruoan ravintoarvoihin, lisäillään kasviksia ja koitetaan hillitä liikaa hiilaripitoisuutta lisäämällä protskuja ja rasvoja.
3. Koiran kanssa hieman pidempiä kävelylenkkejä ja muutama kerta viikossa muuta liikuntaa: kuntosali, jumpat ja miehen kanssa yhdessä aloitettu sulkkisharrastus.
4. Yleinen hyvinvointi: vähän enemmän unta, enemmän rauhoittumista iltaisin ennen nukkumaanmenoa esim kirjan parissa eikä ruudun äärellä, saunasiiderit saa jatkossa olla sokerittomia tai vähemmän sokerisia. (Niitä kuluu 1-2kpl/sauna, eikä saunota kuin n. kerran viikossa).
5. Niin ja ei osteta herkkuja, koska ne on ainakin mun akilleen kantapää. Toki niitä saa kohtuudella syödä taas jos käy juhlissa tai on illanistujaiset tms, eli mitään ei ole kokonaan kielletty.
6. Koska olen excelrotta, niin rakastan tehdä kaavioita ja käyriä siitä miten edistys taphtuu. Käyn puntarilla joka aamu vessan jälkeen ja teen siitä sitten aina kuukausi kerrallaan kaavion miten paino vaihdellut. Kerran kuussa otan mitat ja seurailen niiden muutosta.
4.1.2022: 66,5 kg --> 12.1.2022: 65,15 kg.
17.1.2022: 64,3 kg, tämän kuun aikana tippunut parisen kiloa, voi kuulostaa paljolta mutta omasta mielestä ei kovin hälyttävä tahti, koska aluksihan aina lähtee nämä nopeasti tulleet joulupöhöt. Uskon että tiputustahti tästä kohta hidastuu vähän normaalimmaksi.
Ryhmäliikunnat suljettiin nyt loppukuun ajaksi, kuntosali olisi auki, mutta nyt vielä ei ole tullut siihen inspiraatiota. Ajattelin että voisin tehdä jotain kotitreenejä oman kehon painolla ja kuminaruilla, youtubesta kun löytyy valmiita treenivideoita maasta taivaaseen :)
Herkuttelusta olen tosi innoissani että se on ollut tähän mennessä tosi helppoa eikä kertaakaan ole tullut vielä mielitekoja karkkeihin tai suklaaseen. Mulla on ollut kokeilussa kaikenlaisia omia sekoituksia maustamattomasta jukurtista, sekoitin eilen siihen ananaksen ja se oli kyllä tosi maukas! Ostin myös Lidlistä ekaa kertaa omenapäärynän (koska en tiennyt että sellaisia on olemassa ja piti maistaa), pilkoin tästä puolikkaan jukurttiin ja päälle sokeritonta mysliä, oli kuin mistäkin instakuvasta ;D
Helmikuun alussa otan seuraavat mitat niin voin sitten päivitellä lisää miten menee.
Mukavaa viikkoa kaikille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pätevä kirja verensokerista ja painosta on juuri ilmestynyt Tasapainot.a verensokerisi ja laihdu. Ravintoterapeutti Pirjo Saarnio.
Olen nyt viikon syönyt 1200-1300kcal ohjein. Nälkä ei ole tullut missään kohtaa ja olo on hyvä. Itselleni löysin viimein toimivan tavan syödä ja laihtua.
Teen ruuat viikonloppuna valmiiksi. Annostelen jokaisen aterian ohjeiden mukaan. Aloin myös kävellä töistä viimeiset 5km kotiin.
Kerrankin tapa laihtua, joka ei tunnu kuurilta vaan elämäntavalta, ruuat maustan kuten ennenkin, perunat, pastan ja vaalean leivän jätin pois ja riisin vaihdoin ohraan. Perunat korvaan höyrytetyillä tai uunissa paahdetuilla kasviksilla.
Kun olen tavoitepainossa, nostan vain hiukan annoskokoja.
Ei herranjumala noita päivittäisiä kilokaloreja. Jo pikkulapsi tarvitsee n. 1400 kcl päivittäin, niin eihän tuollaiset sinun luettelemat määrät mitenkään toimi aikuisella naisella. Sotket kivasti aineenvaihduntasi ja tulevaisuudessa, kun paino on jälleen noussut (ja sehän tulee nousemaan, koska loppuikääsi et pysty noudattamaan tuollaista kcl määrää, ellet vain makaa liikkumatta sängyssä 24/7), joudut syömään yhä vähemmän ja vähemmän saadaksesi kiloja pois.
Tiedät itsekin ettei tuo ole toimiva tapa laihduttaa, eikä todellakaan mikään pysyvä elämäntapa, koska nyt jo haaveilet annoskokojen suurentamisesta "kun olen tavoitepainossa". Nälkävelka (googlaa) kolkuttaa jo nurkan takana.
Ottakaa nyt yhteyttä kuntanne ravitsemusterapeuttiin, siis te joilla on näin pielessä ravintoasiat, ja pyytäkää apua. Ei ole mikään häpeä ottaa vastaan ammatilaisen neuvoja.
Huom! Vaikka tämä Pirjo SaarniA on laillistettu ravitsemusterapeutti (ravintoterapeutti on eri asia), niin silti kyseenalaistan hänen näkemyksensä siitä, että aikuiselle tarjoillaan 1200 kcl päivittäistä saantia. Se on koomapotilaan kalorikulutus. Toki tämän Pirjon tehtävä on myydä kirjoja ja mikäs sen parempaa on kuin myydä unelmia, toiveita ja mahtavia lupauksia keski-ikäisille, painonsa kanssa kamppaileville, naisille. Seurauksista viis.
Sehän toimii, Pirjo käärii massit, kun naiset ostavat aina uuden lupauksilla höystetyn laihdutuskirjan, vaikka edellinenkään ei lupauksia täyttänyt. Pienoinen oravanpyörä siis 🤷🏻♀️
Istumatyötä tekevänä perusaineenvaihduntani on 1700-1900kcal luokkaa päivässä, joten kalorivaje ei ole suuren suuri.
500kcal vajetta yleensä suositellaan, jos haluaa pudottaa painoa
Vanhemmiten kulutus pienenee. Omani: Kuusikymppinen nainen, 160 cm/58 kg, kevyt työ eikä juurikaan vapaa-ajan aktiviteettia -> kulutus 1450 kcal. Tuon yli jos paljon menee, alan lihoa. Jos haluaisin laihtua, korkeintaan sen 1200 kcal saisi tulla, ja laihtuminen olisi silti hyvin hidasta. Näillä kymmenillä laihtuminen ei oikeastaan onnistu niinkään syötyjen kalorien määrää säätelemällä vaan on pakko lisätä liikuntaa.
(En ole laihduttamassa, jos joko nyt tästä on hernettä vetämässä nenään, vaan tarkoitus on saada vatsaonteloon pyrkivää rasvaa ehkäistyksi. Sitä on alkanut kertyä, joten jonkinlainen ruokaremontti lienee tarpeen liikuntaremontin lisäksi.)
Kannattaa se ruokaremontti alkaa muuttamalla ruuan sisältöä kaloreitten älyttömien vähentämisen sijaan. Saattaisi laihtumistakin tapahtua. Ja voisi välttyä siltä pyrkivältä rasvalta.
1200kcal sisältää oikeasti rutkasti enemmän lihaa, kalaa ja tuoreksia kuin aiemmin. Vähennys on tapahtunut löhinnä hiilaripuolella, joita niitäkin edelleen syön, mutta maltillisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä, tuossa sitä mennään metsään oikein rytisten, että jättää kotityöt tekemättä, jotta voi harrastaa liikuntaa. Kunnon suursiivous kuluttaa energiaa ihan yhtä lailla ja mieli pysyy hyvänä. Tiukka aikataulu ja tekemättömät työt aiheuttaa stressiä ja se ei ole hyväksi. Sitten tämä, että mieskään ja lapset eivät saa herkutella, koska äiti "laihduttaa" just joo. Koskas olet ajattelut antaa heille luvan alkaa taas syömään niitä herkkuja? Sitten, kun olet itse tavoitepainossa vai? Ja voit itsekkin herkutella taas? Metsään mennään taas rytisten, jos näin ajattelet. Mies ja lapset saavat herkutella silloin tällöin, koska ei heillekkään tee hyvää vetää herkkuja koko ajan mutta ei osteta niitä valtavia määriä, vaan sen verran, että ne syödään heti. Sinä voit ottaa pienemmän määrän vaikka jäätelöä myös, koska totaalikieltäytyminen aiheuttaa jossain vaiheessa aivan varmasti repsahduksen ja ahmimisen. Ei voi olettaa eikä vaatia, että muut lopettavat normaalin elämän, jos sinulla on vaikeuksia hallitta itseäsi. Ei kukaan liho muiden herkuista vaan kyllä se on se ihan mitä itse sinne suuhunsa laittaa.
PEUKUTA!
Tämä ravitsemustieteilijöiden ja asiantuntijoiden melko yksimielisesti suosittama säännöllinen ja tiheä syöminen painonhallinnan perusjuttuna (3 pääateriaa ja 2 välipalaa) mietityttää. En siis tiedä uskoako, että yleispätevästi sopii kaikille ja nimenomaan niille, joilla paino korkealle jo ehtinyt nousta. Lähes kaikkien painonhallintastrategioiden tehohan on yhtään pidemmässä seurannassa varsin vaatimaton.
Logiikkahan (hieman kärjistettynä) on kaikille tuttu: Jos ei syö aamulla ja päivällä riittävästi, alat sitten illan suussa hallitsemattomasti mättämään ja kokonaismäärä nousee isommaksi kuin säännöllisellä syömisellä + et pysty vastustamaan illalla runsasenergisiä "kiusauksia" ja herkkuja.
Kuvaako tämää omaa henkilökohtaista kokemustasi painon- ja nälän/kylläisyyden hallinnan suhteen?
Peukku ylös: Kyllä, vastaa omaa kokemusta. Peukku alas: Oma kokemus ei tätä tue
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
PEUKUTA!
Tämä ravitsemustieteilijöiden ja asiantuntijoiden melko yksimielisesti suosittama säännöllinen ja tiheä syöminen painonhallinnan perusjuttuna (3 pääateriaa ja 2 välipalaa) mietityttää. En siis tiedä uskoako, että yleispätevästi sopii kaikille ja nimenomaan niille, joilla paino korkealle jo ehtinyt nousta. Lähes kaikkien painonhallintastrategioiden tehohan on yhtään pidemmässä seurannassa varsin vaatimaton.
Logiikkahan (hieman kärjistettynä) on kaikille tuttu: Jos ei syö aamulla ja päivällä riittävästi, alat sitten illan suussa hallitsemattomasti mättämään ja kokonaismäärä nousee isommaksi kuin säännöllisellä syömisellä + et pysty vastustamaan illalla runsasenergisiä "kiusauksia" ja herkkuja.
Kuvaako tämää omaa henkilökohtaista kokemustasi painon- ja nälän/kylläisyyden hallinnan suhteen?
Peukku ylös: Kyllä, vastaa omaa kokemusta. Peukku alas: Oma kokemus ei tätä tue
Ensinnäkin säännöllinen ei tarkoita samaa kuin usein. Hallitsematonta syömistä estetään ruuan sisällöllä, ei ruokailujen määrällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pätevä kirja verensokerista ja painosta on juuri ilmestynyt Tasapainot.a verensokerisi ja laihdu. Ravintoterapeutti Pirjo Saarnio.
Olen nyt viikon syönyt 1200-1300kcal ohjein. Nälkä ei ole tullut missään kohtaa ja olo on hyvä. Itselleni löysin viimein toimivan tavan syödä ja laihtua.
Teen ruuat viikonloppuna valmiiksi. Annostelen jokaisen aterian ohjeiden mukaan. Aloin myös kävellä töistä viimeiset 5km kotiin.
Kerrankin tapa laihtua, joka ei tunnu kuurilta vaan elämäntavalta, ruuat maustan kuten ennenkin, perunat, pastan ja vaalean leivän jätin pois ja riisin vaihdoin ohraan. Perunat korvaan höyrytetyillä tai uunissa paahdetuilla kasviksilla.
Kun olen tavoitepainossa, nostan vain hiukan annoskokoja.
Ei herranjumala noita päivittäisiä kilokaloreja. Jo pikkulapsi tarvitsee n. 1400 kcl päivittäin, niin eihän tuollaiset sinun luettelemat määrät mitenkään toimi aikuisella naisella. Sotket kivasti aineenvaihduntasi ja tulevaisuudessa, kun paino on jälleen noussut (ja sehän tulee nousemaan, koska loppuikääsi et pysty noudattamaan tuollaista kcl määrää, ellet vain makaa liikkumatta sängyssä 24/7), joudut syömään yhä vähemmän ja vähemmän saadaksesi kiloja pois.
Tiedät itsekin ettei tuo ole toimiva tapa laihduttaa, eikä todellakaan mikään pysyvä elämäntapa, koska nyt jo haaveilet annoskokojen suurentamisesta "kun olen tavoitepainossa". Nälkävelka (googlaa) kolkuttaa jo nurkan takana.
Ottakaa nyt yhteyttä kuntanne ravitsemusterapeuttiin, siis te joilla on näin pielessä ravintoasiat, ja pyytäkää apua. Ei ole mikään häpeä ottaa vastaan ammatilaisen neuvoja.
Huom! Vaikka tämä Pirjo SaarniA on laillistettu ravitsemusterapeutti (ravintoterapeutti on eri asia), niin silti kyseenalaistan hänen näkemyksensä siitä, että aikuiselle tarjoillaan 1200 kcl päivittäistä saantia. Se on koomapotilaan kalorikulutus. Toki tämän Pirjon tehtävä on myydä kirjoja ja mikäs sen parempaa on kuin myydä unelmia, toiveita ja mahtavia lupauksia keski-ikäisille, painonsa kanssa kamppaileville, naisille. Seurauksista viis.
Sehän toimii, Pirjo käärii massit, kun naiset ostavat aina uuden lupauksilla höystetyn laihdutuskirjan, vaikka edellinenkään ei lupauksia täyttänyt. Pienoinen oravanpyörä siis 🤷🏻♀️
Istumatyötä tekevänä perusaineenvaihduntani on 1700-1900kcal luokkaa päivässä, joten kalorivaje ei ole suuren suuri.
500kcal vajetta yleensä suositellaan, jos haluaa pudottaa painoa
Vanhemmiten kulutus pienenee. Omani: Kuusikymppinen nainen, 160 cm/58 kg, kevyt työ eikä juurikaan vapaa-ajan aktiviteettia -> kulutus 1450 kcal. Tuon yli jos paljon menee, alan lihoa. Jos haluaisin laihtua, korkeintaan sen 1200 kcal saisi tulla, ja laihtuminen olisi silti hyvin hidasta. Näillä kymmenillä laihtuminen ei oikeastaan onnistu niinkään syötyjen kalorien määrää säätelemällä vaan on pakko lisätä liikuntaa.
(En ole laihduttamassa, jos joko nyt tästä on hernettä vetämässä nenään, vaan tarkoitus on saada vatsaonteloon pyrkivää rasvaa ehkäistyksi. Sitä on alkanut kertyä, joten jonkinlainen ruokaremontti lienee tarpeen liikuntaremontin lisäksi.)
Kannattaa se ruokaremontti alkaa muuttamalla ruuan sisältöä kaloreitten älyttömien vähentämisen sijaan. Saattaisi laihtumistakin tapahtua. Ja voisi välttyä siltä pyrkivältä rasvalta.
1200kcal sisältää oikeasti rutkasti enemmän lihaa, kalaa ja tuoreksia kuin aiemmin. Vähennys on tapahtunut löhinnä hiilaripuolella, joita niitäkin edelleen syön, mutta maltillisesti
Jos kerran olet hiilareita vähentänyt, niin lisää rasvan syöntiä, että saat kaloreita. 1200kcal on yksinkertaisesti aivan liian vähän, saat kroppasi vain sekaisin tuollaisella pelleilyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin kokeilla n kerran viikossa pitää herkkupäivän eli syödä jotain pientä hyvää esim suklaalla kuorrutettuja manteleita. Eilen söin kahvilassa laskiaispullan ja oli ok mutta ei se sokeri olekaan niin hyvää kun nyt ollut sitä syömättä vaan vähän turhan makeaa!
Kävin eilen myös salilla ja toki pullakahveista sai hyvää energiaa treeniin :)
Reilu viikossa -400g painoa mutta voi olla että normaalia vaihtelua vain
Nyt kaipaan tsemppiä että työviikolla jaksaisi liikkua! Teen illalla edes 15min jumppaa ja katsotaan jos venyisi pidemmäksikin ajaksi kun saa aloitettua
N26
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä tässä ketjussa on hiljaista.
Itsellä sujuu mukavasti, uudella innolla olen alkanut vuoden alussa keventämään eli vähentämään herkuttelua ja lisäämään liikuntaa. Totuuden nimissä täytyy myöntää, että olen koko ikäni harrastanut liikuntaa eri muodoissaan aika aktiivisesti, mutta iän ja elämäntilanteen muuttumisen myötä liikunta on viimevuosina alkanut uhkaavasti vähentyä.
No nyt olen käynyt kolmasti viikossa kuntosalilla treenaamassa ja lenkkeilemässä sään ja ajan salliessa. Ruokailun suhteen en ole muita muutoksia tehnyt kuin vähentänyt herkuttelumielitekojani. Pahimpia houkuttimia minulle ovat kahvin kanssa nautittavat herkut eli pullat ja leivonnaiset sekä iltaisin suklaa. Vaikka olen lisännyt liikuntaa, niin en ole kuitenkaan tuntenut itseäni nälkäiseksi. Syön normaalia kotiruokaa maltillisia annoksia. Kahden ekan kevennysviikon saldona on ollut -900g, johon olen tyytyväinen. Toivottavasti suunta jatkuu samaa tahtia alaspäin.
Tsemppiä kaikille pudottajille!
N54
Juu, hiljaista on. :(
Kuulostaa hyvältä ja järkevältä, mitä nyt teet painoa pudottaaksesi ja kirjoituksestasi huokuu lempeä suhtautuminen koko asiaan.
Omalla kohdallani pelkään, että into hiipuu: Jos en seuraa aktiivisesti, karkaan vahingossa napostelemaan tai lisäämään välipaloja ym.
Vielä on intoa. Mutta mietin, että pitäisikö jo suunnitella valmiiksi, mitä tehdä, jos huomaan menneeni kohti vanhaa, hmm. Ja mitä se sitten olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä tässä ketjussa on hiljaista.
Itsellä sujuu mukavasti, uudella innolla olen alkanut vuoden alussa keventämään eli vähentämään herkuttelua ja lisäämään liikuntaa. Totuuden nimissä täytyy myöntää, että olen koko ikäni harrastanut liikuntaa eri muodoissaan aika aktiivisesti, mutta iän ja elämäntilanteen muuttumisen myötä liikunta on viimevuosina alkanut uhkaavasti vähentyä.
No nyt olen käynyt kolmasti viikossa kuntosalilla treenaamassa ja lenkkeilemässä sään ja ajan salliessa. Ruokailun suhteen en ole muita muutoksia tehnyt kuin vähentänyt herkuttelumielitekojani. Pahimpia houkuttimia minulle ovat kahvin kanssa nautittavat herkut eli pullat ja leivonnaiset sekä iltaisin suklaa. Vaikka olen lisännyt liikuntaa, niin en ole kuitenkaan tuntenut itseäni nälkäiseksi. Syön normaalia kotiruokaa maltillisia annoksia. Kahden ekan kevennysviikon saldona on ollut -900g, johon olen tyytyväinen. Toivottavasti suunta jatkuu samaa tahtia alaspäin.
Tsemppiä kaikille pudottajille!
N54
Juu, hiljaista on. :(
Kuulostaa hyvältä ja järkevältä, mitä nyt teet painoa pudottaaksesi ja kirjoituksestasi huokuu lempeä suhtautuminen koko asiaan.
Omalla kohdallani pelkään, että into hiipuu: Jos en seuraa aktiivisesti, karkaan vahingossa napostelemaan tai lisäämään välipaloja ym.
Vielä on intoa. Mutta mietin, että pitäisikö jo suunnitella valmiiksi, mitä tehdä, jos huomaan menneeni kohti vanhaa, hmm. Ja mitä se sitten olisi.
Niinhän se on, että fiilis vähän vaihtelee. Edistyminen antaa uutta pontta ja sitten tulee niitä hetkiä, kun näyttää ettei mitään näkyvää ole tapahtunut.
Nyt pikkuisen harmittaa, että hyvin alkaneen kuntosali innostuksen torppaa ylihuomenna täällä alkava liikuntapaikkojen sulku. Täytynee keksiä jtkn muuta liikuntaa sijalle. Vaikka liikkumalla ei niitä kaloreita hirveästi kuittaillakaan, niin siltikin se tukee omaa henkistä ja fyysistä hyvinvointia ja saa ajatukset pois herkuttelusta.
Mun mielestä ei pidä "repsahduksien" takia luovuttaa. Niitä tapahtuu ja minusta se on hyvä ohjenuora, kun joku viisas on sanonut, että sillä ei ole niin suurta merkitystä mitä syö joulun ja uudenvuoden välillä, vaan sillä mitä syö uudenvuoden ja joulun välillä.
N54
Tulen tähän ketjuun vähän takavasemmalta, koska aloitin jo heinäkuussa -21. Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen ollut näin pitkäjänteinen. Minulla on kertynyt painoa monta kymmentä kiloa ylimääräistä ja viimeksi yritin tehdä asialle jotain 8 vuotta sitten. Muutaman viikon jaksoin 5:2 metodilla ja ihan hyvillä tuloksilla, mutta jotenkin se jäi. Minulta on puuttunut ruokarytmi ja olen täyttänyt vatsaani etupäässä herkuilla ja voileivillä. Hyvin ravintoköyhää ruokaa. Lähipiirissä tapahtui vakava sairastuminen, joka herätti ymmärtämään, että minun on tehtävä muutoksia, jos haluan elää. Annettava itselleni ainakin mahdollisuus siihen. Minulla on paljon TULES-vaivoja, verensokeri ja kolesteroli nousussa, vaikka ei vielä lääkityksen tarvetta ja verenpaine koholla. Eli kaikki elementit sairastua vakavastikin. Tätäkin kypsyttelin puolisen vuotta ja sitten olin valmis. Sain lääkäriltä Ozempicin tueksi ja opettelin syömään säännöllisesti. Alkuun iltaisin oli vaikeaa, kun oli tottunut herkkuja mättämään olan takaa. Muutaman viikon kuluttua helpotti. Lääkkeestä on ollut iso tuki tässä. Syön joka aamu kaurapuuron, johon lisään kauralesettä tuon kolesterolin alentamiseksi. Ruokamäärät ovat pienempiä ja olen opetellut syömään kasviksia ja hedelmiä. Leipää syön 2 viipaletta päivässä. Lautasmallin mukaan lounas. En yleensä syö kahta lämmintä ateriaa päivässä. Käytännössä ateriakertoja on 4. En varsinaisesti laske kaloreita, mutta valmisruoissa katson paljonko niissä on ja valitsen kevyempiä. Satunnaisesti voin syödä pullaa tai suklaata, mutta en osta niitä kotiin, enkä edes himoitse niitä kaupassa. Ozempic tuo kylläisyydentunnetta enkä ole tuntenut itseäni nälkäiseksi koko aikana. Paino on pudonnut nyt 27kg, mutta on mistä pudottaa. Ilmeisesti Ozempicia jatketaan vielä sen jälkeen, kun olen tavoitteessani. Näyttäisi siltä että heinäkuu -22 olen 40 kg kevyempi ja se on kyllä hurja vauhti. Kaikki mitä sen jälkeen lähtee, on tietenkin hyvä, mutta sekin riittää. En voi tälle nopealle pudotukselle mitään. Nahka ei pysy perässä, mutta ei se haittaa. Jos alkaa aiheuttaa vaivoja, täytyy kysyä nahan kiristämistä terveydellisin perustein. Ensimmäistä kertaa tuntuu, että ruoka on vain polttoainetta ja suhde ruokaan on terve. Käyn tässä kuussa tarkistuttamassa labrat ja uskon että arvot ovat korjaantuneet. Liikkuminen on helpompaa ja kenkien laitto ym. Ihmiset kommentoivat, että olen käynyt niin pieneksi. Ylipainoa on silti vielä rutkasti, mutta peilistä katsoo kyllä ihan eri ihminen. Syön ihan tavallista ruokaa, en pätkäpaastoile, en ketoile, enkä ole totaalikieltäytyjä herkkujenkaan suhteen. Uskon että muutos on pysyvä. Tsemppiä kaikille, kuka milläkin keinoin pyrkii tavoitteeseensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon syönyt vuosikaudet 5:2 menetelmällä enkä ole lihonut yhtään. Olen hoikka 40-vuotias nainen.
Saan herkutella ja syödä kuin tykkään, koska pidän nuo 2 supervähäkalorista 500kcal päivää. Muina päivinä syön 5krt/päivä. Pääasiassa syön terveellistä kotiruokaa mm. kanan rintafileitä, bolognesekastiketta, lohta, pieni määrä jotain kastiketta tmv., paljon vihanneksia ja marjoja+hedelmiä, rahkaa/luonnon jogurttia, jonkin verran pastaa/perunaa/riisiä, mutta ei joka päivä. Juon muutaman lasin viiniä muutamana viikonloppuna per kk, joka viikko herkkuja esim. viime viikolla tuli vedettyä laskiaispulla, n.500ml jäätelöä, sipsejä 90g ja yksi rasvaisempi ja kaloripitoisempi ravintolaruoka.
Jos on tulossa juhlat syön ja juon niinkuin tykkään.
Liikun viikottain muutaman (1-3krt) reippaan 45-1h kävelylenkin ja teen yhden punttijumpan 45min. Teen istumatyötä.
Vierailija kirjoitti:
Tulen tähän ketjuun vähän takavasemmalta, koska aloitin jo heinäkuussa -21. Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen ollut näin pitkäjänteinen. Minulla on kertynyt painoa monta kymmentä kiloa ylimääräistä ja viimeksi yritin tehdä asialle jotain 8 vuotta sitten. Muutaman viikon jaksoin 5:2 metodilla ja ihan hyvillä tuloksilla, mutta jotenkin se jäi. Minulta on puuttunut ruokarytmi ja olen täyttänyt vatsaani etupäässä herkuilla ja voileivillä. Hyvin ravintoköyhää ruokaa. Lähipiirissä tapahtui vakava sairastuminen, joka herätti ymmärtämään, että minun on tehtävä muutoksia, jos haluan elää. Annettava itselleni ainakin mahdollisuus siihen. Minulla on paljon TULES-vaivoja, verensokeri ja kolesteroli nousussa, vaikka ei vielä lääkityksen tarvetta ja verenpaine koholla. Eli kaikki elementit sairastua vakavastikin. Tätäkin kypsyttelin puolisen vuotta ja sitten olin valmis. Sain lääkäriltä Ozempicin tueksi ja opettelin syömään säännöllisesti. Alkuun iltaisin oli vaikeaa, kun oli tottunut herkkuja mättämään olan takaa. Muutaman viikon kuluttua helpotti. Lääkkeestä on ollut iso tuki tässä. Syön joka aamu kaurapuuron, johon lisään kauralesettä tuon kolesterolin alentamiseksi. Ruokamäärät ovat pienempiä ja olen opetellut syömään kasviksia ja hedelmiä. Leipää syön 2 viipaletta päivässä. Lautasmallin mukaan lounas. En yleensä syö kahta lämmintä ateriaa päivässä. Käytännössä ateriakertoja on 4. En varsinaisesti laske kaloreita, mutta valmisruoissa katson paljonko niissä on ja valitsen kevyempiä. Satunnaisesti voin syödä pullaa tai suklaata, mutta en osta niitä kotiin, enkä edes himoitse niitä kaupassa. Ozempic tuo kylläisyydentunnetta enkä ole tuntenut itseäni nälkäiseksi koko aikana. Paino on pudonnut nyt 27kg, mutta on mistä pudottaa. Ilmeisesti Ozempicia jatketaan vielä sen jälkeen, kun olen tavoitteessani. Näyttäisi siltä että heinäkuu -22 olen 40 kg kevyempi ja se on kyllä hurja vauhti. Kaikki mitä sen jälkeen lähtee, on tietenkin hyvä, mutta sekin riittää. En voi tälle nopealle pudotukselle mitään. Nahka ei pysy perässä, mutta ei se haittaa. Jos alkaa aiheuttaa vaivoja, täytyy kysyä nahan kiristämistä terveydellisin perustein. Ensimmäistä kertaa tuntuu, että ruoka on vain polttoainetta ja suhde ruokaan on terve. Käyn tässä kuussa tarkistuttamassa labrat ja uskon että arvot ovat korjaantuneet. Liikkuminen on helpompaa ja kenkien laitto ym. Ihmiset kommentoivat, että olen käynyt niin pieneksi. Ylipainoa on silti vielä rutkasti, mutta peilistä katsoo kyllä ihan eri ihminen. Syön ihan tavallista ruokaa, en pätkäpaastoile, en ketoile, enkä ole totaalikieltäytyjä herkkujenkaan suhteen. Uskon että muutos on pysyvä. Tsemppiä kaikille, kuka milläkin keinoin pyrkii tavoitteeseensa.
Sairasta tuo sinun jatkuva lääkkeen mainostus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulen tähän ketjuun vähän takavasemmalta, koska aloitin jo heinäkuussa -21. Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen ollut näin pitkäjänteinen. Minulla on kertynyt painoa monta kymmentä kiloa ylimääräistä ja viimeksi yritin tehdä asialle jotain 8 vuotta sitten. Muutaman viikon jaksoin 5:2 metodilla ja ihan hyvillä tuloksilla, mutta jotenkin se jäi. Minulta on puuttunut ruokarytmi ja olen täyttänyt vatsaani etupäässä herkuilla ja voileivillä. Hyvin ravintoköyhää ruokaa. Lähipiirissä tapahtui vakava sairastuminen, joka herätti ymmärtämään, että minun on tehtävä muutoksia, jos haluan elää. Annettava itselleni ainakin mahdollisuus siihen. Minulla on paljon TULES-vaivoja, verensokeri ja kolesteroli nousussa, vaikka ei vielä lääkityksen tarvetta ja verenpaine koholla. Eli kaikki elementit sairastua vakavastikin. Tätäkin kypsyttelin puolisen vuotta ja sitten olin valmis. Sain lääkäriltä Ozempicin tueksi ja opettelin syömään säännöllisesti. Alkuun iltaisin oli vaikeaa, kun oli tottunut herkkuja mättämään olan takaa. Muutaman viikon kuluttua helpotti. Lääkkeestä on ollut iso tuki tässä. Syön joka aamu kaurapuuron, johon lisään kauralesettä tuon kolesterolin alentamiseksi. Ruokamäärät ovat pienempiä ja olen opetellut syömään kasviksia ja hedelmiä. Leipää syön 2 viipaletta päivässä. Lautasmallin mukaan lounas. En yleensä syö kahta lämmintä ateriaa päivässä. Käytännössä ateriakertoja on 4. En varsinaisesti laske kaloreita, mutta valmisruoissa katson paljonko niissä on ja valitsen kevyempiä. Satunnaisesti voin syödä pullaa tai suklaata, mutta en osta niitä kotiin, enkä edes himoitse niitä kaupassa. Ozempic tuo kylläisyydentunnetta enkä ole tuntenut itseäni nälkäiseksi koko aikana. Paino on pudonnut nyt 27kg, mutta on mistä pudottaa. Ilmeisesti Ozempicia jatketaan vielä sen jälkeen, kun olen tavoitteessani. Näyttäisi siltä että heinäkuu -22 olen 40 kg kevyempi ja se on kyllä hurja vauhti. Kaikki mitä sen jälkeen lähtee, on tietenkin hyvä, mutta sekin riittää. En voi tälle nopealle pudotukselle mitään. Nahka ei pysy perässä, mutta ei se haittaa. Jos alkaa aiheuttaa vaivoja, täytyy kysyä nahan kiristämistä terveydellisin perustein. Ensimmäistä kertaa tuntuu, että ruoka on vain polttoainetta ja suhde ruokaan on terve. Käyn tässä kuussa tarkistuttamassa labrat ja uskon että arvot ovat korjaantuneet. Liikkuminen on helpompaa ja kenkien laitto ym. Ihmiset kommentoivat, että olen käynyt niin pieneksi. Ylipainoa on silti vielä rutkasti, mutta peilistä katsoo kyllä ihan eri ihminen. Syön ihan tavallista ruokaa, en pätkäpaastoile, en ketoile, enkä ole totaalikieltäytyjä herkkujenkaan suhteen. Uskon että muutos on pysyvä. Tsemppiä kaikille, kuka milläkin keinoin pyrkii tavoitteeseensa.
Sairasta tuo sinun jatkuva lääkkeen mainostus.
En kuitenkaan sano, kuinka muiden pitäisi toimia päästäkseen tavoitteeseensa. Tämä on yksi keino muiden joukossa ja minulle ollut oikein toimiva. Joku, jolla BMI on samaa luokkaa kuin minulla, eli yli 40, voi tästä saada toivoa. Kun on massiivinen ylipaino ja toivoton, kun puhutaan useiden kymmenien kilojen pudottamisesta, voi tämä olla hyvä apu. Jaan tässä oman kokemukseni ja olen hiton ylpeä painonpudotuksestani. Ozempicin käyttö tukena ei sitä himmennä. Meillä on jokaisella omat näkemyksemme ja keinomme. En minä kuitenkaan vähättele muiden tapaa painon hallitsemiseksi, vaikka en ole kaikista ehkä samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulen tähän ketjuun vähän takavasemmalta, koska aloitin jo heinäkuussa -21. Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen ollut näin pitkäjänteinen. Minulla on kertynyt painoa monta kymmentä kiloa ylimääräistä ja viimeksi yritin tehdä asialle jotain 8 vuotta sitten. Muutaman viikon jaksoin 5:2 metodilla ja ihan hyvillä tuloksilla, mutta jotenkin se jäi. Minulta on puuttunut ruokarytmi ja olen täyttänyt vatsaani etupäässä herkuilla ja voileivillä. Hyvin ravintoköyhää ruokaa. Lähipiirissä tapahtui vakava sairastuminen, joka herätti ymmärtämään, että minun on tehtävä muutoksia, jos haluan elää. Annettava itselleni ainakin mahdollisuus siihen. Minulla on paljon TULES-vaivoja, verensokeri ja kolesteroli nousussa, vaikka ei vielä lääkityksen tarvetta ja verenpaine koholla. Eli kaikki elementit sairastua vakavastikin. Tätäkin kypsyttelin puolisen vuotta ja sitten olin valmis. Sain lääkäriltä Ozempicin tueksi ja opettelin syömään säännöllisesti. Alkuun iltaisin oli vaikeaa, kun oli tottunut herkkuja mättämään olan takaa. Muutaman viikon kuluttua helpotti. Lääkkeestä on ollut iso tuki tässä. Syön joka aamu kaurapuuron, johon lisään kauralesettä tuon kolesterolin alentamiseksi. Ruokamäärät ovat pienempiä ja olen opetellut syömään kasviksia ja hedelmiä. Leipää syön 2 viipaletta päivässä. Lautasmallin mukaan lounas. En yleensä syö kahta lämmintä ateriaa päivässä. Käytännössä ateriakertoja on 4. En varsinaisesti laske kaloreita, mutta valmisruoissa katson paljonko niissä on ja valitsen kevyempiä. Satunnaisesti voin syödä pullaa tai suklaata, mutta en osta niitä kotiin, enkä edes himoitse niitä kaupassa. Ozempic tuo kylläisyydentunnetta enkä ole tuntenut itseäni nälkäiseksi koko aikana. Paino on pudonnut nyt 27kg, mutta on mistä pudottaa. Ilmeisesti Ozempicia jatketaan vielä sen jälkeen, kun olen tavoitteessani. Näyttäisi siltä että heinäkuu -22 olen 40 kg kevyempi ja se on kyllä hurja vauhti. Kaikki mitä sen jälkeen lähtee, on tietenkin hyvä, mutta sekin riittää. En voi tälle nopealle pudotukselle mitään. Nahka ei pysy perässä, mutta ei se haittaa. Jos alkaa aiheuttaa vaivoja, täytyy kysyä nahan kiristämistä terveydellisin perustein. Ensimmäistä kertaa tuntuu, että ruoka on vain polttoainetta ja suhde ruokaan on terve. Käyn tässä kuussa tarkistuttamassa labrat ja uskon että arvot ovat korjaantuneet. Liikkuminen on helpompaa ja kenkien laitto ym. Ihmiset kommentoivat, että olen käynyt niin pieneksi. Ylipainoa on silti vielä rutkasti, mutta peilistä katsoo kyllä ihan eri ihminen. Syön ihan tavallista ruokaa, en pätkäpaastoile, en ketoile, enkä ole totaalikieltäytyjä herkkujenkaan suhteen. Uskon että muutos on pysyvä. Tsemppiä kaikille, kuka milläkin keinoin pyrkii tavoitteeseensa.
Sairasta tuo sinun jatkuva lääkkeen mainostus.
En kuitenkaan sano, kuinka muiden pitäisi toimia päästäkseen tavoitteeseensa. Tämä on yksi keino muiden joukossa ja minulle ollut oikein toimiva. Joku, jolla BMI on samaa luokkaa kuin minulla, eli yli 40, voi tästä saada toivoa. Kun on massiivinen ylipaino ja toivoton, kun puhutaan useiden kymmenien kilojen pudottamisesta, voi tämä olla hyvä apu. Jaan tässä oman kokemukseni ja olen hiton ylpeä painonpudotuksestani. Ozempicin käyttö tukena ei sitä himmennä. Meillä on jokaisella omat näkemyksemme ja keinomme. En minä kuitenkaan vähättele muiden tapaa painon hallitsemiseksi, vaikka en ole kaikista ehkä samaa mieltä.
Lääkkeitä ei pidä silti mainostaa. Sulle on tullut siitä jo pakkomielle, joten kannattaisko sun keskustella jonkun ammattilaisen kanssa? Tuo ei ole enää tervettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulen tähän ketjuun vähän takavasemmalta, koska aloitin jo heinäkuussa -21. Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen ollut näin pitkäjänteinen. Minulla on kertynyt painoa monta kymmentä kiloa ylimääräistä ja viimeksi yritin tehdä asialle jotain 8 vuotta sitten. Muutaman viikon jaksoin 5:2 metodilla ja ihan hyvillä tuloksilla, mutta jotenkin se jäi. Minulta on puuttunut ruokarytmi ja olen täyttänyt vatsaani etupäässä herkuilla ja voileivillä. Hyvin ravintoköyhää ruokaa. Lähipiirissä tapahtui vakava sairastuminen, joka herätti ymmärtämään, että minun on tehtävä muutoksia, jos haluan elää. Annettava itselleni ainakin mahdollisuus siihen. Minulla on paljon TULES-vaivoja, verensokeri ja kolesteroli nousussa, vaikka ei vielä lääkityksen tarvetta ja verenpaine koholla. Eli kaikki elementit sairastua vakavastikin. Tätäkin kypsyttelin puolisen vuotta ja sitten olin valmis. Sain lääkäriltä Ozempicin tueksi ja opettelin syömään säännöllisesti. Alkuun iltaisin oli vaikeaa, kun oli tottunut herkkuja mättämään olan takaa. Muutaman viikon kuluttua helpotti. Lääkkeestä on ollut iso tuki tässä. Syön joka aamu kaurapuuron, johon lisään kauralesettä tuon kolesterolin alentamiseksi. Ruokamäärät ovat pienempiä ja olen opetellut syömään kasviksia ja hedelmiä. Leipää syön 2 viipaletta päivässä. Lautasmallin mukaan lounas. En yleensä syö kahta lämmintä ateriaa päivässä. Käytännössä ateriakertoja on 4. En varsinaisesti laske kaloreita, mutta valmisruoissa katson paljonko niissä on ja valitsen kevyempiä. Satunnaisesti voin syödä pullaa tai suklaata, mutta en osta niitä kotiin, enkä edes himoitse niitä kaupassa. Ozempic tuo kylläisyydentunnetta enkä ole tuntenut itseäni nälkäiseksi koko aikana. Paino on pudonnut nyt 27kg, mutta on mistä pudottaa. Ilmeisesti Ozempicia jatketaan vielä sen jälkeen, kun olen tavoitteessani. Näyttäisi siltä että heinäkuu -22 olen 40 kg kevyempi ja se on kyllä hurja vauhti. Kaikki mitä sen jälkeen lähtee, on tietenkin hyvä, mutta sekin riittää. En voi tälle nopealle pudotukselle mitään. Nahka ei pysy perässä, mutta ei se haittaa. Jos alkaa aiheuttaa vaivoja, täytyy kysyä nahan kiristämistä terveydellisin perustein. Ensimmäistä kertaa tuntuu, että ruoka on vain polttoainetta ja suhde ruokaan on terve. Käyn tässä kuussa tarkistuttamassa labrat ja uskon että arvot ovat korjaantuneet. Liikkuminen on helpompaa ja kenkien laitto ym. Ihmiset kommentoivat, että olen käynyt niin pieneksi. Ylipainoa on silti vielä rutkasti, mutta peilistä katsoo kyllä ihan eri ihminen. Syön ihan tavallista ruokaa, en pätkäpaastoile, en ketoile, enkä ole totaalikieltäytyjä herkkujenkaan suhteen. Uskon että muutos on pysyvä. Tsemppiä kaikille, kuka milläkin keinoin pyrkii tavoitteeseensa.
Sairasta tuo sinun jatkuva lääkkeen mainostus.
En kuitenkaan sano, kuinka muiden pitäisi toimia päästäkseen tavoitteeseensa. Tämä on yksi keino muiden joukossa ja minulle ollut oikein toimiva. Joku, jolla BMI on samaa luokkaa kuin minulla, eli yli 40, voi tästä saada toivoa. Kun on massiivinen ylipaino ja toivoton, kun puhutaan useiden kymmenien kilojen pudottamisesta, voi tämä olla hyvä apu. Jaan tässä oman kokemukseni ja olen hiton ylpeä painonpudotuksestani. Ozempicin käyttö tukena ei sitä himmennä. Meillä on jokaisella omat näkemyksemme ja keinomme. En minä kuitenkaan vähättele muiden tapaa painon hallitsemiseksi, vaikka en ole kaikista ehkä samaa mieltä.
Lääkkeitä ei pidä silti mainostaa. Sulle on tullut siitä jo pakkomielle, joten kannattaisko sun keskustella jonkun ammattilaisen kanssa? Tuo ei ole enää tervettä.
Olipa ikävän alentava kommentti.
Minusta omasta kokemuksesta kertominen ei ole sairasta pakkomielteistä lääkkeen mainostamista. Jos BMI on ollut yli 40, niin silloin kyseisestä lääkkeestä on ollut varmasti suuri apu painon pudotuksessa.
N54
Vierailija kirjoitti:
Mä oon syönyt vuosikaudet 5:2 menetelmällä enkä ole lihonut yhtään. Olen hoikka 40-vuotias nainen.
Saan herkutella ja syödä kuin tykkään, koska pidän nuo 2 supervähäkalorista 500kcal päivää. Muina päivinä syön 5krt/päivä. Pääasiassa syön terveellistä kotiruokaa mm. kanan rintafileitä, bolognesekastiketta, lohta, pieni määrä jotain kastiketta tmv., paljon vihanneksia ja marjoja+hedelmiä, rahkaa/luonnon jogurttia, jonkin verran pastaa/perunaa/riisiä, mutta ei joka päivä. Juon muutaman lasin viiniä muutamana viikonloppuna per kk, joka viikko herkkuja esim. viime viikolla tuli vedettyä laskiaispulla, n.500ml jäätelöä, sipsejä 90g ja yksi rasvaisempi ja kaloripitoisempi ravintolaruoka.
Jos on tulossa juhlat syön ja juon niinkuin tykkään.
Liikun viikottain muutaman (1-3krt) reippaan 45-1h kävelylenkin ja teen yhden punttijumpan 45min. Teen istumatyötä.
Hyvä esimerkki siitä miten jokin metodi toimii joillain yksilöillä, vaikka isoissa tutkimuksissa ei voida osoittaa etuja verrattuna ns. viralliseen "ateriarytmi-lautasmalli" tapaan. Näissähän on kaikissa surkeat seurantatulokset.
Lihavuustutkijat tuntuvat välillä nostaneen kädet pystyyn ja välillä tuntuu, että suositus suunnilleen "hyväksyä itsensä". No, vähän kärjistettynä.
Laihdutus ja pysyvä painonhallinta onkin huippusuoritus, johon kaikki eivät pysty. Tutkimuksen tulisi palvella myös siihen kykeneviä. Heitäkin on paljon!
Ei urheiluvalmennuskaan hylkää huippumetodeja siksi, ettei sohvaperunoista tule huippu-urheilijoita, kun heille lyödään valmennusohjelma käteen.
Minusta jokaisen pitäisi testata eri menetelmiä ja todeta mikä itsellä toimii. Jos toiselle jokapäiväinen punnitus on elämään ahdistusta lisäävä asia, niin toiselle se voi olla se juuri oleellinen tekijä, joka pitää painon hallinnassa.
Sama koskee vaikka kalorien laskemista, ruokailun rytmittämistä eli ns. pätkäpaastoja. Tasainen jyystö tästä maailman tappiin ei ole kaikille se motivoivin tapa.
Tuo 15.12 on varmaan 15.1.?
Hyvä sinä, olet päässyt jo tosi pitkälle.