Saan esikoiseni reilun kuukauden kuluttua. Mitä haluaisit sanoa/neuvoa minulle?

Ja tee ruokia pakastimeen valmiiksi.

ap

Mutta ainakin se; että muista ottaa semmoinen asenne, että jos imetys ei jostain syystä onnistu niin et ole huono äiti. Olet omalle lapsellesi paras mahdollinen äiti, ja tärkeintä on se että saa ravintoa jotenkin kuitenkin. Tästä imetyksen epäonnistumisesta syyllistetään niin paljon äitejä ja sitten ihmetelläänkin kuin iskee masennus ymv. Eli annat piutpaut niin neuvolan kuin sukulaisten ym. mielipiteille!!!

ONNEA KOVASTI JO ETUKÄTEEN!!! T. mami jolla 9kk poika ja masuasukki 13+5

Itselläni taisi mennä imetyksen alkuaikoina litrakaupalla juotavaa päivässä.



Pyydä imetykseen reilusti apua, mikäli se tuntuu hankalalta.



Bepanthene voide tai jokin muu b-vitamiinipitoinen voide voi olla hyväksi rinnoille alkuun.



Hanki myös rintaliivinsuojuksia.



Kokeile kantoliinaa, mikäli vauva on kovin sylihaluisen oloinen.



On _täysin_ normaalia olla väsynyt, jopa totaalisen uupunut. Nuku aina kun se on mahdollista, älä yritä pitää yllä normaalia päivärytmiä, jos vauva valvottaa öisin. Silloin sinun täytyy nukkua päivisinkin.



Anna isän osallistua lapsen hoitoon alusta asti. Usko ja luota siihen, että vauva oppii molempien vanhempien ja jopa isovanhempien tavoille käsitellä häntä, joten sinun ei tarvitse neuvoa lapsen isää tai isovanhempia selän takana. Nauti siitä, että muutkin rakastavat vauvaasi.

Saatat ehtiä tylsistymään tai sitten et ehdi käydä suihkussakaan. Jätä siis ennakkoasenteet ja varaudu elämään vauvasi tahtiin ensimmäiset kuukaudet.

vaan kuuntele itseäsi. Noudata omia vaistojasi.

Tässä oli ihan hyviä käytännön vinkkejä, joita ainakin itse olisin kaivannut aikoinaan.

joten olet paras asiantuntija. Neuvoja kannattaa kuunnella, ja poimia niistä ne, jotka tuntuvat itselle/vauvalle sopivilta ja toimivilta.



Vauvan vieressä nukuttamisesta ei ole mitään haittaa, jos se ei itseäsi haittaa :)



Mua varoiteltiin kauheasti että älä opeta nukkumaan vieressä, sitten on kauhea homma joskus vieroittaa siitä mutta katinkontit. Kaikki nukuttiin paremmin kun ei tarvinut pomppia miljoonaa kertaa sängystä imettämään ja hyssyttämään. Vajaa 2-vuotiaana " vauva" siirtyi omaan sänkyynsä ihan helposti.

Eläminen pienen vauvan kanssa on siirtymistä vaiheesta toiseen. Jos alussa vauva roikkuu rinnalla tunnin välein, voit lohduttautua ettei se kuitenkaan kestä ikuisesti. Useat yöheräämisetkin (yleensä) vähenevät ajan myötä. Vauva kehittyy niin nopeasti, että tuntuu siltä, että mikään juuri omaksuttu ei enää päde lainkaan viikon tai kuukauden kuluttua.



Varaudu siihen, että asiat eivät mene niinkuin olit suunnitellut. Elä päivä kerrallaan, äläkä murehdi jos kämppä on sotkuinen ja hommat muutenkin vähän rempallaan, kerkiät kyllä touhuta kun vauva kasvaa!



Ennenkaikkea nauti vauvastasi! Lapsen syntymä on ihmeellinen, ihana asia!



Niin ja tärkein meinasi unohtua: älä juurikaan korviasi lotkauta lapsettomien neuvoille :)



Onnea!

Se on ehdottomasti paras neuvo jonka voin sinulle antaa.



Muista että asenne on kaikki kaikessa, jos oletat että elämä pienen vauvan kanssa on kamalaa ja hankalaa se myös luultavasti muuttuu sellaiseksi. Pysy siis positiivisena, älä anna ihmisten pelotella!



Vauva tarvitsee ruokaa, lisää ruokaa ja vielä enemmän ruokaa, lepoa, lämpöä ja rauhallisen aikuisen lähelleen. Anna vauvan olla elämäsi keskipisteessä, mutta älä tee siitä yhtä ja ainoaa keskipistettä, ylikeskittyminen rasittaa ketä tahansa. Nauti vauvastasi, se on ihana ja suuri ihme!

Ja kun vauva oli sitä ennen nukkunut viikon kahden tunnin pätkiä niin " huomenna" vauva ei nukkunut ollenkaan. Eli älä suunnittele, nuku aina kun voit ja tee asiat silloin kun sinulla on siihen mahdollisuus. Nauti siitä rauhasta, joka ainakin meidän talon ylle laskeutui kun vauva syntyi.

itse lapset tehty...itse hoidetaan...

Synnytykseen voi valmistautua ja valmentautua vaikka joku sanoisikin ettei voi. Rentoutumalla autat omaa kehoasi, synnytys sujuu nopeammin, kivuttomammin ja voit ehkä välttää joitain ongelmia. Kun osaat pitää itsesi rentona, kehosi tekee lopun työn puolestasi. Helppoa se ei ole, mutta ehdit hyvin vielä harjoitella. Tähänkin on hyvät neuvot Lapsikirjassa, Synnytä rentoutuneena CD on myös hyvä apu.

Minä en tehnyt, vaikka kaikki käskivät tehdä. Ajattelin että ainahan sitä ruokaa ehtii tehdä.... no ehkä ehtii, mutta parin ekan viikon aikana senkin ajan voisi käyttää paljon paremmin, esim. nukkumalla tai muuten lepäilemällä.



Ja kun vauva syntyy, yritä käydä vaikka ihan pieniä aikoja yksin ulkona. Vaikka vain 15min. Se piristää kummasti.

Ei voi nukkua varastoon, eikä myöskään käydä elokuvissa yms. ikäänkuin loppuiän tarpeiksi.



Nukkuminen on tärkeää tietysti synnytyksen kannalta, mutta jo yhdessä vuorokaudessa saatu univaje alkaa viedä voimia.



Minä annan ohjeen että nauti vauvasta, älä hermoile joutavia käytännön asioita. Anna asunnon olla ylösalaisin, lepäile kun voit. Niin, ja osta seuraavia vaatekokoja alennusmyynneistä, jos haluat säästää paljon rahaa.

Vierailija:

itse lapset tehty...itse hoidetaan...

Itse en tiennyt sellaisia olevankaan ja sitten kun esikoinen syntyi olikin kammottavaa huomata, että supistuskivut eivät loppuneetkaan synnytykseen.



Monilla myös imetys aluksi sattuu/tuntuu pahalta, mutta hampaiden puremisella siitäkin pääsee yli ja kohta se onkin ihan kivaa :)



En halunnut mitenkään pelotella, mutta kun ainakaan minua kukaan ei noista varoittanut niin kaikki tuli ihan yllätyksenä.



Älä opeta vauvaa liikaan rytmiin. (ainakin jos olette meneväinen perhe) muuten tulee ongelmia kun vauva ei osaa " joustaa" yhtään esim. ruoka ja nukkumisajoissa.

muiden pitää hoitaa ipanat, viedään tarhaan ja tuttaville ja muualle... eikö äidit itse ovat sitä pilluansa antaneet ja lapset tehneet niin eikö heidän pitäisi ne hoitaan

Älä päätä etukäteen, missä vauva nukkuu. Esim. onko oma sänky, onko sama huone kuin vanhemmilla tai kenties vieressä. Näet sen sitten, kun vauva on syntynyt. Varmasti olisin minäkin tämän kolmannen opettanut alusta asti omaan sänkyynsä nukkumaan, mutta jos halusin itse nukkua edes siitä 04:stä eteenpäin, niin annoin koliikkisen vauvan simahtaa viereen. Puolivuotiaana pidin sitten unikoulun. Ihan hienosti nukkuu nykyään yönsä omassa pinniksessä.

Se on itse asiassa melko yleistä, siitä vaan ei uskalleta puhua. Jos näin käy, et ole huono äiti, kyllä se rakkaus sieltä tulee! Imettäminen voi olla ensikertalaiselle vaikeaa, se ei todellakaan mene niin, että laitetaan rinta vaan suuhun ja siinä se... Mulla ainakin kyllä aikansa kesti, että sen oikean tekniikan opin. Itse olen synnyttänyt kaksi kertaa, ja kummallakaan kerralla mulla ei muuten ole ollut mitään kivuliaita jälkisupistuksia, mistä joku puhui? En muista että olisin mitään jälkisupistuksia tuntenut, kyllä mulla se kipu loppui siihen, kun vauva oli syntynyt. Toki sitten muut paikat oli kipeänä, mutta en tuntenut mitään supistuksia.