Saan esikoiseni reilun kuukauden kuluttua. Mitä haluaisit sanoa/neuvoa minulle?

eli muiden antamat neuvot ja ohjeet eivät häneen todennäköisesti päde. Sinä tiedät parhaiten(jos et tiedä voit kokeilla muiden ohjeita) ja te yhdessä muodostatte tiimin, joka toimii. Anna miehesi tai muun läheisen hoitaa vauvaasi reilusti. Jokainen tekee tyylillään. Teet asiat niin kuin teille parhaiten sopii; esim. nukkuminen, imettäminen jne.

Varaudu siihen(tai tiedosta), että synnytyksen jälkeinen alakulo voi alkaa vasta 3kk vauvan syntymän jälkeen. Rauhoita pari ensimmäistä viikkoa kotona. Ihania, unohtumattomia ja elämän parhaita hetkiä sinne!

Niin nyt lopun odotusaikaa, synnytyksessä ja kun vauva on syntynyt. Luota itseesi. Pyydä apua, jos sitä haluat tai tarvitset.



Jos joku asia ei tunnu tehdä hyvältä (esim. pienen vauvan kanssa suhaaminen paikasta toiseen, tai vastaavasti kotona kököttäminen), niin älä tee niin. Tuo on mulle kantapään kautta opittu juttu. Mies halusi esikoisen synnyttyä juosta esittelemässä vauvaa kaikille, ja minä hölmö juoksin mukana. Nyt oon jo ilmoittanut, että kun tämä toinen syntyy, niin ollaan ihan rauhassa kotona, niin kauan kuin siltä tuntuu. Muut saa tulla katsomaan vauvaa meille, mikäli jaksetaan vieraita vastaan ottaa. Ja tästä en nyt jousta :)



Ihania vauvan tuoksuisia aikoja!

Ole itsekäs: jos tuntuu, että haluat viime hetkellä perua jonkun menon, kun vauva on valvottanut edellisenä yönä, niin peru. Älä vie vauvaa kyläilemään koska kerran on kutsuttu, ellei itseäsi huvita ja vauva jaksa mukana. Älä ota vierailijoita vastaan, jos ei siltä tunnu.



Yritä olla suunnittelematta kovasti etukäteen: tee joka päivä sitä, mikä sattuu huvittamaan. Jousta vauvan tarpeiden mukaisesti: jos jonain päivänä vauva nukkuu vain pätkissä, ehdit juoda kahvin rauhassa seuraavanakin päivänä. Menee päivä pilalle, jos väkisin yrittää saada itselleen rauhallisen hetken, muttei saa.

älä säikähdä jos kaikki ei olekaan niin ihanaa kuin olet ajatellut!

Suuria tunteita ei välttämättä synny heti lasta kohtaan ja ensimmäisinä viikkoina voi tuntua siltä, että " eihän tämä ole lainkaan sitä mitä minä odotin/halusin" , vaikka sinussa ei äitinä olisi mitään vikaa.



Itselläni ensimmäinen kuukausi oli vaikea, ja olin jotenkin surumielinen ja pettynyt, vaikka vauva oli mitä helpoin ja ihanin!

Sen jälkeen kun " ensijärkytys" oli mennyt ohi, on kaikki tuntunut paremmalta ja rakkaus lasta kohtaan kasvaa vain!

Muistan kun näin lapseni ihan ensi kertaa, ei minusta tuntunut juuri miltään (olin hyvin väsynyt ja heikko, jos sillä myös osuutta), olin toki onnellinen ja helpottunut ja ihailin lasta, mutta ei tullut maata järisyttäviä tuntemuksia.

Odotin kokoajan sitä suuuurta uskomatonta onnentunnetta, mutta sitä ei tullut! Odotin koko maailman muuttuvan, mutta tosiasia oli, ettei oikein mikään entinen muuttunut, sain vain yhden ihanan asian elämääni lisää. Vaikea selittää asiaa niin etten kuulostaisi inhottavalta ja kylmältä..

että kun lapsi/lapset nukkuu, älä koskaan tee kotitöitä jne. Lasten nukkumisaika on pyhitettävä omille touhuille eli tee sitä mistä nautit.. lue, katsele televisiota ja surffaile netissä.



Tällä tapaa saat aina omaa aikaa jonkin verran päivässä. Ja samalla oppii kestämään tiettyä määrää sotkua.



Lapsen kanssa on sitä paitsi mukavaa tehdä kotitöitä yhdessä. Alkuun vauva tykkää kattella kun äiti häärää ja myöhemmin pikkutaapero " auttaa" . Meillä kaikki kotityöt on siis yhteistä puuhastelua.

kun vauva nukkuu omassa sängyssään, niin vaihda " pääpuolta" vaikka viikon välein.



Miksikö? Ihan vaan siksi, että selkäsi saa vähän vaihtelua eikä kiertoliike ole kerrasta toiseen sama. Muuten huomaat selkäsi jumittuvan kun kumartelet jatkuvasti samalta puolelta.



Samoin yritä muistaa kantaa vauvaa tasapuolisesti molemmilla puolilla.

Ja muista imettäessä tukea käsivartesi hyvin ettet jännitä hartioita!

1) Ota ihan rennosti. Olet paras, korvaamaton äiti lapsellesi.



2) Muista liikkua ja ulkoilla ja järjestä niin, että saat nukkua tarpeeksi joko yöllä tai päivällä. Etsi joku joka katsoo pientä, että saat levätä. Äidin tolkuton väsymys on kaiken pahan alku ja juuri.



3) Vauva tarvitsee puhtautta ja ruokaa, unta ja rakkautta. Muu on vapaaehtoista.



4) Vie aikansa tottua uuteen elämäntilanteeseen, todennäköisesti kuukausia, joten ota rauhallisesti ja nauti epävarmuuden hetkistäkin.



5) Syksy ja talvi menevät nopeasti vauvelia hoidellessa. Varmasti teillä on mukavaa.

Kun vauva herää yöllä syömään älä vaihda vaippaa, jos vauva tuntuu olevan tyytyväinen syönnin jälkeen. Vauva oppii että on yö! Meillä ei tämän ohjeen avulla tullut yhtään jaksoa (" vauva" nyt 1 vuotta ja 8 kuukautta), jolloin vauva olisi ollut virkeänä puoli yötä. Eli heräsi yöllä, sai ruokaa ja jatkettiin nukkumista. Aluksi toki kakkavaipat vaihdettiin. Meillä oli käytössä kestovaipat.

Jos vauva itkee, se ei silti välttämättä ole nälkäinen. Voi olla esim. väsynyt tai mahakipuinen.



Älä pelkää totuttavasi vauvaa " huonoille tavoille" , jos vaikka nukutat rinnalle tai nukutte perhepedissä. Tuollaisista tavoista pääsee usein helposti eroon, kun vauva vähän kasvaa isommaksi.



Hanki imetyspaita tai monta.

Mikä on ihan järkeenkäypää.



Muutenkin uskon, että meidän lapsille on tullut yö-käsite selväksi jo ihan pienenä sen takia, että nukkuivat imetysajan vieressä. Silloin ensinnäkin imetysasento oli makuulta (=vauvaa ei siirrelty mihinkään), ja kun itse ei juurikaan herännyt, vaan vauvan alettua syödä, vauva taas kuuli äidin unihengityksen ja samoin sai maidon mukana kaikki ne nukkumishormonit (ihmisen hormonitoimintahan on täysin erilaista yöllä kuin päivällä), niin meillä vauvat ovat nukkuneet yönsä tosi hyvin. Ovat kyllä syöneet öisin, välillä tiheastikin, mutta se ei ole minua rasittanut, koska olen vain hetkeksi herännyt, ja laittanut vauvalle eväät suuhun, ja sitten taas jatkanut unia.



Joten jos imetys makuulleen onnistuu, ja pystyt vauvan vieressä nukkumaan (terve aikuinen ei vauvaa lyttää, sopii kokeilla vaikka vauvanukella tai litran maitotölkillä, että herääkö koskaan sen päältä), niin suosittelen.

älä koskaan tee kotihommia lapsen nukkuessa, vaan lue/surffaile netissä/nuku - vietä siis omaa aikaa! Rytmitä lapsi mahdollisimman pian, äläkä puhu hänelle yöllä. Kun eletään vaikeita aikoja ja olet väsynyt, yritä ymmärtää, että vaikeat ajat menevät ohi eivätkä kestä ikuisesti, vaikka juuri nyt siltä tuntuu (tämän minä tajusin vasta kakkosen kanssa).

Varaudu siihen, että elämäsi muuttuu: enää et ole vapaa tekemään mitä haluat milloin vain (mutta ethän sinä enää sitä haluakaan, vai mitä?)

Ja vielä: aina kun meistä jompikumpi, mies tai minä, on totaalisen kyllästynyt lapsiin, toinen muistaa huomauttaa: " Antaisitko pois?" Silloin sitä tulee järkiinsä ja muistaa taas, miten onnekas sitä on...