En halua töihin. Tai en ainakaan nykyiseen työhön.

Itken silmät päästäni kun kuvittelen tilanteen kun pitää palata älomalta takaisin toimistoon. Pitää viedä kuopus hoitoon ja kökkiä päätteeĺlä kahdeksan tuntia päivässä, 40 tuntia viikossa! Tehden maailman tylsintä ja turhinta työtä kun olis miljoona kertaa tärkeämpää olla lasten kanssa. Ei vaan ole rahaa jäädä kotiin pitkäksi aikaa. Eikä mun ajatukset mun työtä kohtaan edes muuttuisi ajan kanssa miksikään. Enpä muista milloin oon viimeksi itkenyt mutta nyt itken.