Pieniä 2.5v-3v??
Poika lähentelee 2v9kk ikää ja on oikeasti pieni.
Välillä tuntuu,että jää isompien ikätoveriensa jalkoihin,alkaa joihinkin olla kokoero jo 10cm (!!).
Ei kylläkään jää,koska on niin osaava ja sosiaalinen,mutta välillä mietityttää onko tuo pienuus " normaalia" ,kun tuntuu,että Kaikki muut ovat isompia.
Toisaalta pojan serkku on myös tällainen pienehkö ja itse olen lapsena ollut aika pieni.
Mies on myös mieheksi lyhyt,vain 170cm,mutta hänellä taas ns.jykevä vartalo,että ehkäpä poika on kuitenkin tullut minun puoleeni sukua tässä,kun jykevyydestä ei oo havaintoakaan poitsun kohdalla :)
Eli meillä on nyt 2v8kk ikäinen poika n.13kg ja 88cm ja jatkuvasti vieraatkin kaupoissa ym päivittelee mm.seuraavaa:
-katsokaas tuota pikku lintusta
-voi kun suloinen ja hienosti puhuu noin pieneksi (eli oletetaan paljon nuoremmaksi)
-onko jo täyttänyt 2v
jnejne
Kommentit (13)
Mun tyttö (synt. 07/03) myös pieni, 2 v neuvolassa oli 83 cm ja painoi 14 kg. ite olen myös ollu aina pienempi kuin ikätoverit (nyt 156 cm). esim. 6 v neuvolassa ennen koulun aloittamista olin 112, 5 cm. heh..
vanhempi tyttö taas isompi kuin ikätoverinsa, oli elokuussa jo 108 cm ja on hirveesti kasvannu sen jälkeen (tyttö synt. 04/02). tyttöjen isä on 192 cm joten kai toinen menee isän käyrän mukaan ja toinen mun. ikävää kuitenkin et saa kuulla kommentteja koko ajan. mulla on ollu joskus vanhemman tytön kaa joskus päinvastoin, " niin iso ja ei vielä puhu kunnolla" sillon kun oli 1,5 v. kyl ne kaikki kasvaa ja oppii omaan tahtiin.
niin ja molemmat oli " normaalikokoisia" kun syntyi:
1. rv 39+4, 3750 g ja 50 cm
2. rv 38+4, 3560 g ja 50 cm
katotaan miten tää kolmas kehittyy kun nyt on eri isä. =)
my_selene ja tytöt -02, -03 ja neiti rv 26+5
Meillä myös pienet lapset. Ollaan tutkittu kaikki mahdollinen mutta terveen paperit saatu =)!! Eli tyttö rikkoi vasta nyt, 3,5 vuotiaana 10 kiloa painossa ja pituutta on 92 cm. Pikkuveli himpun vajaa 10 kg ja pituus 83 cm ja ikää 2 v. Itse olemme myös melko pieni kokoisina kasvaneet, joten ei mitenkään erityistä. Lapset ovatkin saanteet diagnoosin monien lääkäri reissujen jälkeen kasvutapa ja " sukuvika" = ) !! Molemmat syntyneet ihan normaalipainoisina ja täysiaikaisina!!
2-vuotis neuvolassa oli 81cm ja 9,9kg. Tammikuussa kävimme kasvukontrollissa ja nyt oli kasvanut mukavasti, oli melkein 87cm ja 11kg.
Pikkuinen, siro, reipas tyttö. Itseäni ei ole lapsen koko häirinnyt ja palautekin on ollut lähinnä ihailevaa tyyliin " voi kun on pieni ja sievä tyttö" .
Jokainen kasvaa ajallaan. Tunne yhden miehen, joka oli ollut koko ala- ja yläasteen selvästi muita pienempi ja kiusattukin tämän vuoksi. Yläasteen ja ammattikoulun välisenä kesänä oli sitten kasvaa hujauttanut melkein 20cm ja on nyt yli 190-senttinen. Että ei sitä koskaan tiedä, minkä kokoisia aikuisia lapsistamme tulee.
Ja hän on myös " oikeasti" pieni. Mitat 3v neuvolassa oli 90cm ja 10.8kg. Eli poika on paitsi lyhyt niin myös erittäin hoikka. Pikkuveikka 1v on jo ohittanut isoveikan painossa...
Itse olen hiukan huolissani tuosta ns. jalkoihin jäämisestä. Poika on kiltti ja sosiaalinen (leikkikaverit ovat tärkeitä), mutta hän on yleensä se, jonka kädestä nuoremmat saavat mennä lelun nappaisemaan. Hän ei kuitenkaan ala riitelemään vaikka saisi puolensa pitääkin. Olen kotioloissa yrittänyt kannustaa poikaa pitämään puolensa pikkuveikkaa vastaan. Hän ei ole koskaan satuttanut pikkuveikkaa tai ketään muutakaan leikkikaveria mutta häntä on usein tönitty, lyöty, raavittu ja purtu... Puutun tietysti heti tällaisiin tilanteisiin, siis jos tilanne käy " fyysiseksi" varsinkin jos vastapuolen vanhemmat eivät tee mitään. En kuitenkaan haluaisi hänen oppivan turvautumaan aina äitiin tai jäävän muiden jalkoihin. On mielestäni ärsyttävää, että monet antavat kullanmurujensa tehdä kaikenlaista siksi, että he ovat vielä niin " pieniä" . Mielestäni jo hyvin varhain voi alkaa opettaa lapselle ettei toisen kädestä oteta leluja ja että toisia ei lyödä, purra tai raavita. Ja tärkeää on nimenomaan se, ettei ketään saa vahingoittaa; jotkut (äidit) kun tuntuvat ajattelevan, että pienet saavat esim. lyödä isompaa/vanhempaa lasta. Ei ole mielestäni oikein, jos lapsi oppii että hän ei saa lyödä mutta häntä saa...
Pienestä koosta on välillä harmia, ihmisten kommentit varsinkin voivat olla rasittavia. Olen kyllästynyt selittelemään, että poika on kyllä jo 3v mutta pienikokoinen. Ja joillakin ihmisillä on ihmeellinen käsitys siitä, että vanhemmat voisivat jotenkin vaikuttaa lapsen kokoon (esim. antamalla enemmän ruokaa...). Geenit siihen vaikuttaa mutta se ei ketään kiinnosta (siis se, että me vanhemmat olemme melko lyhyitä 165cm ja 175cm). Emme halua korostaa pojan kuullen hänen pientä kokoaan ja siksi ulkopuolisten kommentit harmittavat välillä suuresti. Ei poika mikään tyhmä ole vaikka onkin pieni.
Tästä tuli nyt hiukan negatiivinen sepostus vaikka nykyään tilanne on jo paljon parempi kuin n. vuosi sitten. Silloin poika ei vielä juurikaan puhunut ja hänelle oli vaikea selittää mm. " itsensä puolustamista" . Tsemppiä kaikkien pienten vanhemmille!
t. Nonna2
Neiti oli 2v 83cm ja 11kg ja 3v 90cm ja 14kg.
Nyt täyttää huhtikuussa 4v. ja kotona mitattuna 95cm ja 14kg.
Hän kasvaa tosi tasaisesti omalla käyrällään, eli mitään huolta ei missään vaiheessa ole hänen kasvusta ollut.
Mutta kuten moni jo kirjoitti, niin ulkopuolisten suhtautuminen on välillä tosi omituista. Juuri tuohon " antakaa ruokaa" kommenttiin minäkin olen välillä törmännyt!! Ja niihin " onpas pikkuinen tyttö" ... Rasittavaa ja harmittaa tytönkin puolesta, kun eihän sillä pituudella tai painolla mitään merkitystä ole.
Tyttö tosin on kovatahtoinen, joten pärjäämisen kanssa ei ole suuria ongelmia.
Tosin meillä on myös 1v poika, joka painaa 11kg ja saa jatkuvasti noita kommentteja: " onpas pulska poika" , " on tainnut olla ruoka-aikaan kotona" ...
Kun pitäis olla vaan keskiverto, niin ei huomauteltais :)
oli 2-vuotis neuvolassa 85cm ja 11,5kg.
Nyt 2½ vuotta ja itse seisaaltaan mitattuna 87 (eli oikeesti ehkä vähän yli)
ja painoa on 12-13 kg. Eli ei mikään ihan hirmu suuri vekara.
eli kohta sen 2,8 v ja pituutta 90 cm ja painoa 12 kg. En ole ollenkaan huolissani. Älä sinäkään ole! Kuten joku tuossa ketjussa jo sanoikin, niin voi sitten yhtäkkiä sujahtaa pituuskasvussa vaikka niihin pisimpiinkin. Mun veljeni, nyt 28 v, oli myös pienikokoinen aina alle kouluikäisenä ja hupsista, kun yhtäkkiä sitten joskus murrosikäisenä alkoi kasvaa kaikkien ohitse ja on tänään 190 ja risat! Teille on sattunut vaan nopeammin kasvavia kavereita pojalle! Kaikki muutkaan eivät suinkaan ole pitkiä tuon ikäisinä! Ihanaa, kun aloitit tämän ketjun! On kiva lukea muistakin, jotka ovat lyhyitä, vaikkei olekaan asiasta huolissaan! Ihanaa lopputalvea! Jatketaan pulkkailua!
Tyttö nyt 2v 2kk, viime viikolla kasvukontrollissa 82cm ja 9.9kg
2v neuvolassa oli 81cn ja 9.8kg.
Syntyessään oli 51cm ja 3.5kg, lähellä laskettua aikaa syntyi.
Me vanhemmat ollaan keskipituisia ja vanhemmista lapsista toinen kasvaa keskipituisena ja toinen hieman pidempänä.
Kasvua on neuvolassa tarkkailtu siitä asti kun 6kk ikäisestä asti kun kasvu hidastui. Sen jälkeen on kasvanut suht tasaisesti omaa käyräänsä. Ollaan käyty lastenlääkärillä ja verikokeissa mutta niissä ei ole mitään ollut.
Terve on ollut, ei allergioita yms. Syökin suht hyvin nykyisin.
ja marraskuussa 2v. tarkastuksessa oli 83,5cm ja 10,3kg. Tasaisesti omalla käyrällään kulkee, kasvaa hitaasti mutta varmasti. Toukokuussa on kasvukontrolli. Parin viime kuukauden aikana neiti on alkanu kovasti puhumaan, sitä enne puhu vain sanoja. Tyttö on ollu muutenkin hidas liikkellelähtijä, 1v3kk kävelemään lähti. Tuo hoikkuus on perinnöllistä, lapsen isä on kans hoikka niinkuin meidän 3v. esikoinenkin.Hänellä myös kasvu (painokontrolli) toukokuussa. Hän onkin pituudella normikäyrällä 94cm (3v.) mutta painaa vain 12kg.
Minä en tosiaan edes odota,että meidän poika hujahtaisi pituudessa ikinä :D Ennemmin yllättyisin pahan kerran siitä,koska pojan isä on tosiaan 170cm,minä olen 160cm ja esim.minun suvussa ei yksikään mies ole ylittänyt 175cm :) Eikä miehen puolellakaan kovin pitkiä ole.
Meillä poika oli 2v neuvolassa (piti etsiä neuvolakortti heh) 11kg ja 85.8cm.
En minäkään ole huolissani tästä,ihmisiä kun on aikuisinakin eri kokoa :D Mutta on silti kivaa lukea,että on muitakin pieniä lapsia,omaan tuttavapiiriin kun on kaiken huipuksi tullut aika paljon näitä pidempiä&painavampia lapsia,siis ikäänsä suhteutettuina.
Ihanaa kevättalvea Kaikille (eikös se alla olla jo,kun kuuntelee räystäältä tippuvaa vettä) :D:D
ja juuri ihmisten nälvintä harmittaa itseä ja poikaa. Nyt 2v8k ja painoa noin 10kg ja pituutta ehkä 88cm. Hänellä myös kaksosveli, joka painaa noin 4kg enemmän ja pituutta ehkä 6cm enemmän. Kaksi poikaa istuu vierekkäin, ihmiset tulevat heti ihmettelemään, että KAUHEE, kun toi toinen on pieni, ei voi olla ainakaan kaksosia. Tosi surullinen ja kiukkuinen olo tulee itsellekin, kun pieni vaipuu kasaan rattaissaan, kun ei täytä erityisesti tätien ja muiden äitien mittapuita (harmikseni olen huomannut, että huomauttelijat ovat yleensä naisia, äitejä itsekin)... Meillä poika on syntynyt pikkukeskosena, kaksosveljeään puolet pienempänä, joten tuntuu niin karulta kun häntä vielä kauhistellaan. Poika on kuitenkin reipas ja iloinen nätti pieni poika, mutta ei standardikokoinen. Minulle itselleni riittää, että hän kasvaa hyvin omalla käyrällään, koska alunperin meille ei luvattu edes sitä, että saamme pitää pienen poikamme. Ihmiset vaan on aika raadollisia, kaikkien pitäisi olla samasta muotista. Anteeksi paasaus.... Poika painoi siis syntyessään alle kilon ja kärsi koko raskausajan ravinnonpuutteesta. Minusta appiukonkin kommentit siitä, että saatko ollenkaan ruokaa, on tosi loukkaavia. Meillä kun poika on tosi huono syömään muutenkin ja teen monia vaihtoehtoja, että joku sapuska edes uppoaisi. Pieneen kokoon vaikuttaa ehkä myös se, että pojalla on paljon ongelmia mahansa kanssa ja hän on käynyt läpi kolme leikkausta toipumisineen. Toisesta pojasta ihmiset ovat kans vuoden iässä kommentoineet, että olet ainakin ollut ruoka-aikaan kotona. Vanhempien geenit on pitkät, minä 172 ja mies 187 eli sen mukaanhan meillä pitäsi olla isoja lapsia, mutta kaikki ei aina mene suoraan ja niin yksinkertaisesti...
Meillä on pieni tyttö, 2-vuotisneuvolassa 81 cm ja 9,6 kg, ja siitäkin olimme tavattoman ylpeitä! Tyttö syntyi viikkoihin nähden pienikokoisena, ja saavutuskasvu on ollut aika vähäistä. Nyt ikää on lähes 2v 5kk. 10 kg meni rikki viikko sitten, pituutta on n. 82 cm.
Tyttöjen pienuutta ei ehkä kauhistella niin paljon kuin poikien. Enää en kovin mielelläni oma-aloitteisesti kerro tytön ikää, mutta koska hän puhuu ikäisekseen aika paljon, monet ihmettelevät, että vanhako tyttö oikein on. Yritän neuvoa tuttuja (ja muistaa itsekin), ettei tyttöä tartte koko ajan sanoa pieneksi, kirpuksi tms. Hän on niin paljon muutakin kuin fyysinen kokonsa.
Pahalta tuntuu, kun tytön pienuus yritetään laittaa äidin syyksi. Kysellään, mitä " vikaa" mussa oli, teinkö liian rankasti töitä raskauden aikana, poltinko tupakkaa, tyttö ei varmaan saanut äidinmaitoa, jolla olisi kasvanut jne. jne.
.. meidän ukkelin pienuuden suhteen. Eli 2,5 vuotiaana kotikonstein mitattuna oli 89 cm pitkä ja painoi 12 kg. Tyttökaverit ovat vähintään 10 cm pidempiä ja varmaan 5 kg painavampia. :-) Sitten hän vielä puhuu tosi paljon ja vaikeitakin juttuja, niin välillä tuntemattomat ihmettelee.. Me ollaan miehen kanssa myös oltu melko pieniä ja siroja, joten ei kai hänestäkään mitään " jättiä" voinut tulla. :-)