Isoin kulttuurishokki, jonka olet kokenut?
Kommentit (46)
Kun muutin Kuopiosta pois ja työnsaanti olikin verrattain helppoa vaikka ei ollutkaan ketään sukulaista töissä tulevassa työpaikassani joka työnsaannin olisi järjestänyt.
Ihan suomessa koin, kun matkustin Helsinkiin juhlistamaan kaverini synttäreitä. Baarissa yritin torjua saman tuntemattoman miehen lähestymisyritykset valehtelemalla, että minulla on mies ja kyseinen tyyppi ei uskonut minua, koska "näytin siltä" eli olin pukeutuneena melko tavanomaiseen baari asukokonaisuuteen eli mekkoon ja korkokenkiin.
Vaihto-oppilaana Japanissa:D Koulussa meikkaaminen ja hiusten laittaminen ja värjääminen oli ehdottomasti kielletty ja ne koulupuvut! Ei sillä, muistelen aikaa lämmöllä.
Kreikassa, mutta "shokki" oli oikeastaan vain hyvä kokemus. Vietimme iltaa tavernassa, kreikkalainen musiikki pauhasi ja paikalliset tanssijat viihdyttivät paikallaolijoita perinteisillä kreikkalaisilla tansseillaan. Yksi asia johti toiseen ja kohta koko tavernan asiakaskunta oli yhdessä tanssimassa letkassa musiikin tahdissa. Aikuiset ja lapset kaikki yhdessä ja mukavaa oli. En ole koskaan ajautunut samanlaiseen tilanteeseen esimerkiksi täällä suomessa. Jäi hyvä muisto :)
Yhdysvalloissa tutustuessani miehen sukuun. On ällistyttävää miten vauraita ihmiset ovat eivätkä hekään mitään varsinaisesti rikkaita ole. Tahrattoman puhdasta ja siistiä kaikkialla ja vaurasta. Kyllä tuli nuhjuinen olo Koti-Suomesta.
Intiassa liikenteen seassa, ja uimarannoilla, käyskentelevät lehmät, sekä isot kulkukoira-laumat.
Kankaanpää. Vuoden kestin, sitten oli päästävä takaisin sivistyksen pariin. Karmea paikka.
Japanilaiset naiset. Olin lähes shokissa, kun huomasin kuinka täydellisiä he ovat. Ensin tuntui, että onko tässä jokin huijaus, mutta ei. En ole ikinä tavannut suomessa yhtä ihania naisia kuin Japanissa.
Kun muutin Itä-Suomesta Turkuun opiskelemaan. Siellä katsottiin kuin hullua, jos puhui vieraille ihmisille.
Ehkä Kiina. Eksyin Pekingissä sivukujalle, jossa kanat tepastelivat kujalla ja oli surkean näköistä.
Saksassa, kun anoppi selitti kymmeniä kertoja, että pienten lasten äitinä minä en voi - miehen mainetta vaarantamatta - mennä töihin ollenkaan ja varsinkaan ein „toiselle“ eli ihan muualle kuin mieheni ala oli. Valitettavasti tästä tuli kiistakapula moneksi vuodeksi. Olinhan minä kuullut näitä kirkko-keittiö-lapset-juttuja saksalaisten naisten elämästä, mutta ennen avioitumistani en nähnyt saksalaisessa toimistotyössä tai työympäristössä mitään eroa Suomeen. Jotenkin tämä kotirouvajuttu koski minua heti kun lapset olivat olemassa.
Menin silti töihin. Nykyään se on onneksi ihan tavallista täällä. Eli maailma ei mitenkään ole miuttunut pelkästään huonommaksi!
Kansallispäivän tai mikälie olikaan juhlinta Arabiemiraateissa. Istuttiin turistibussissa 6 tuntia jumissa moottoritiellä, kun paikalliset sekoilivat autojensa, ilotulitteiden ja ties minkä kanssa siinä ympärillä. Sotkivat bussin niin karmeaan kuntoon, ettei ikkunoista nähnyt läpi. Enää puuttui, että olisivat alkaneet ammuskelemaan. Ahdistava kokemus.
Savossa. Se sotku ja laiskuus. Pihat täynnä roinaa, mitään ei saada aikaiseksi.
Etelä-Pohjanmaalla tuttavaperheen luona kylässä. Se avointen ovien meininki oli tällaiselle itä-Suomen tytölle todella outoa. Sisään ramppasi appia, anoppia, serkkua ja naapuria ihan mitään etukäteen ilmoittamatta, kun nyt sattuivat olemaan ohikulkumatkalla. Seuralaiset kahvipöydässä vaihtui tiuhaan ja illalla saunomaankin tulla tupsahti jotain tuntemattomia. Ja loppuillasta joku naapurin isäntä kutsui tietysti kaikki miehet piilopullolle nurkan taakse. Jo se, että talo oli rakennettu ihan ison tien varteen sillä ajatuksella, että tervetuloa kaikki ohikulkijat 😀 meillä kotopuolessa kaikki talot on mahdollisimman metsässä ja kaukana kaikista, ettei kukaan vaan eksy kylään 😀
Italiassa nuorena naisena vuosia sitten yllätyksenä tuli ihmisten avoin luonne ja sosiaalisuus ja koin charmantin lomaihastumisen, kun eräänä yönä paikkallisessa rantabaarissa pyörähtelin paikallisen musiikin säestyksellä ja eräs ikäiseni italialainen mies tuli luokseni ja otti käsistäni kiinni muitta mutkitta ja pyörähtelin hänen käsivarsillaan etelän yössä, tunnelma ja kokemus oli kuin elokuvasta. Kultainen nuoruus ei tule koskaan enää takaisin huoh.
Vierailija kirjoitti:
Etelä-Pohjanmaalla tuttavaperheen luona kylässä. Se avointen ovien meininki oli tällaiselle itä-Suomen tytölle todella outoa. Sisään ramppasi appia, anoppia, serkkua ja naapuria ihan mitään etukäteen ilmoittamatta, kun nyt sattuivat olemaan ohikulkumatkalla. Seuralaiset kahvipöydässä vaihtui tiuhaan ja illalla saunomaankin tulla tupsahti jotain tuntemattomia. Ja loppuillasta joku naapurin isäntä kutsui tietysti kaikki miehet piilopullolle nurkan taakse. Jo se, että talo oli rakennettu ihan ison tien varteen sillä ajatuksella, että tervetuloa kaikki ohikulkijat 😀 meillä kotopuolessa kaikki talot on mahdollisimman metsässä ja kaukana kaikista, ettei kukaan vaan eksy kylään 😀
Ai, mulla on kokemusta savolaisesta maatalosta, jossa kyllä ramppasi vieraita melkeinpä tuohon tahtiin..
Vierailija kirjoitti:
Italiassa nuorena naisena vuosia sitten yllätyksenä tuli ihmisten avoin luonne ja sosiaalisuus ja koin charmantin lomaihastumisen, kun eräänä yönä paikkallisessa rantabaarissa pyörähtelin paikallisen musiikin säestyksellä ja eräs ikäiseni italialainen mies tuli luokseni ja otti käsistäni kiinni muitta mutkitta ja pyörähtelin hänen käsivarsillaan etelän yössä, tunnelma ja kokemus oli kuin elokuvasta. Kultainen nuoruus ei tule koskaan enää takaisin huoh.
Eikai kohtaaminen tulisen italianon kanssa jäänyt pelkkään tanssilattialla pyörähtelyyn sentään?
Itä-Suomen pihat.
Olen kasvanut Lohjalla jossa kaunis ja hoidettu piha on kunnia-asia ja jossa on aina panostettu puutarhaan.
Itä-Suomessa lojui pihalla jos jonkinmoista koneen raatoa ja roskaa eikä mitään kasveja edes ollut istutettu mihinkään. Lohdutonta näkyä satoja kilsoja.
Japanissa ei saanut saunassa itse heittää löylyä, tuli melkein kylmä!