Lue keskustelun säännöt.
Isoin kulttuurishokki, jonka olet kokenut?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Japanilaiset naiset. Olin lähes shokissa, kun huomasin kuinka täydellisiä he ovat. Ensin tuntui, että onko tässä jokin huijaus, mutta ei. En ole ikinä tavannut suomessa yhtä ihania naisia kuin Japanissa.
En ole ikinä käynyt Japanissa, mutta katsoin joku aika sitten Sue Perkinsin tekemän dokumentin japanilaisista deittailijoista, ja ne olivat kaikki aivan supersuloisia, niin pojat kuin tytötkin. Oli aika järkytys havaita, että he olivat kaikki aikuisia. Olisin olettanut ulkonäöstä ja olemuksesta, että ikää ei olisi ollut viittätoistakaan. Aivan ihania!
Totta. Japanilaiset näyttävät ikäisiään nuoremmalta. Se voi vaikeuttaa heillä esim. matkustelua, koska ulkomaalaiset voivat erehdyksissään sekoittaa heidät alaikäisiin. Tuo on totta, että japanilaiset naiset ovat söpöjä. Miehetkin myös. Se tosin on "ongelma" japanilaisessa yhteiskunnassa, sillä naiset haluaisivat "ei-niin-poikamaisen" miehen, joka kuitenkin kannattaa tasa-arvoa, ja miehet ovat todella ujoja kohtaamaan japanilaisia naisia.
Mutta kuitenkin, japanilaiset ovat erittäin mukavia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Twerkkausta Jamaikan katutansseissa: nainen pyllistää ja miehet vuorollaan käy hieromassa etumustaan naisen takapuoleen, jota nainen keinuttaa. Näytti aika eläimelliseltä ja naista halveksivalta.
Täällä Suomessa twerkkauksesta on tehty vapautuneen naisen juttu. :D
Ei tuollaista voi Suomessa kuvitellakaan. Miehen etumukseen tarttuisi hajut pesemättömästä persauksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rautaesiriipun itäpuolella Euroopassa 80-luvulla, jolloin Suomi itsekin oli vielä melkoista takapajulaa Ruotsin vaurauteen verratuna. Tiet, vaatteet, kalusteet, kylpyhuoneet, autot, kaupat, kampaukset, tekniikka, musiikki, tv-ohjelmat ja jopa vessapaperi olivat kaikki jämähtäneet jonnekin tunkkaiselle 60-luvulle. Oivalsin, että olimme kuitenkin 2. maailmansodan historioine ja Kekkosine päivineen silti sitä onnekkaampaa ja parempiosaista puolta Euroopasta.
Minun ekat ulkomaanmatkat lapsena 80-luvulla suuntautuivat juuri tuonne (Bulgariaan ja NL:oon) ja järkytyin hieman siitä kurjuudesta, mutta vielä enemmän järkytyin, kun 1. kerran ajettiin Ruotsin läpi Eurooppaan autolla: kaikki niin paljon hienompaa kuin kotona - hyvin hoidetut talot ja pihat, ja se markettien valikoima!
Hassua, minä en huomannut lapsuudessani 80-luvulla mitään eroa Suomen ja Ruotsin "hienoudessa". Joka vuosi sen läpi ajettiin autolla etelämmäs Eurooppaan. Mistäpäin Suomea mahdat olla kotoisin?
Helsingistä olen. Ja hyvin selkeästi muistan huomanneeni eron. Esim. ruokakaupoissa ihasteltiin veljen kanssa kun oli niin paljon erilaisia sipsejä.
Pääkaupunkiseudulta minäkin, Espoosta. Ehkä muhun ei vaan tehnyt vaikutusta sellaiset asiat kuin sipsivalikoima. Kulttuurishokki tuli vasta kun mentiin Alppien eteläpuolelle. Siellä oli mun mielestä rähjäistä ja nuhjuista toisin kuin täällä pohjoispuolella. Oli aina paluumatkalla helpotus päästä pois Ranskasta Saksan puolelle. Ja Espanja se vasta kämäiseltä tuntuikin! :D
Eka työmatka aasiaan. Oli silmät pudota monta tuhatta kertaa päästä, kun näki sen naiskauneuden määrän.
Kai se oli Lontoo 90-luvulla. Olin au pairina aivan ihanassa perheessä, joka vanhempien työn takia tunsi paljon tv:stä tuttuja näyttelijöitä ja muita viihdealan ihmisiä. Niitä ramppasi kylässä harvase ilta ja meininki oli aina todella ultrahauskaa, huomaavaista ja kohteliasta. Olin alkuun aika hämmentynyt, mutta yllättävän nopeasti sitä oppi tavoille ja nautin valtavasti siitä sivistyksen määrästä. Joskus jouduin mielestäni vähän noloonkin tilanteeseen tietämättömyyteni takia, mahdolliset käytösvirheet pantiin auliisti ulkomaalaisuuteni piikkiin (ilmeisesti), koska kukaan ei ikinä osoittanut millään lailla huomanneensa minun sosiaalista hapuiluani... Tietämättömyydellä tarkoitan tapausta, jossa joku vanhempi herrasmies kohteliaasti kysyi minulta jotain Suomen sotahistoriasta (hän tiesi siitä kaiken), enkä oikein osannut keskustella asiasta mitään (ei ollut koulussa opetettu, eikä kotona ollut kiinnostusta).
Toinen ääripää oli sitten pohjoisenglantilainen kauan sitten taantunut kaupunki, jossa meno oli kuin keskiajalla.
Helsingistä olen. Ja hyvin selkeästi muistan huomanneeni eron. Esim. ruokakaupoissa ihasteltiin veljen kanssa kun oli niin paljon erilaisia sipsejä.